Olen käsitellyt Suomen romanien tilannetta lukuisissa artikkeleissa. Referoin mm. pitkän päivätyön tehnyttä romaniasiamiestä Raimo Nikkistä:
Reima Nikkinen on pitkän elämänsä aikana toiminut romani-aktiivina ja flamenco-tanssin uranuurtajana Suomessa. Hänen tarinansa romanien elämästä sodan jälkeisessä Suomessa menee tiivistettynä näin:
1. 70-luvun puoleen väliin saakka romanien olot olivat Suomessa äärimmäisen huonot ja avointa rasismia ja jopa fyysistä väkivaltaa esiintyi paljon. Mm. Hankasalmella satapäinen miesjoukko hyökkäsi seipäin romanien koteihin ja tuhosi nämä. Romanikulttuuri oli kuitenkin vahvaa, vanhuksia arvostettiin ja romanit olivat toimeliaita mm. hevoskaupassa ja sittemmin raviurheilussa.
2. Progressiivisten aatteiden ansiosta romaanien asunto-olot paranivat Suomessa oleellisesti 70-luvulta alkaen ja syrjintä väheni. Samalla romanikulttuuri on menettänyt vahvuutensa, romanien toimeliaisuus on lopahtanut, romanit elävät lähinnä sosiaalituen varassa, vanhuksia ei enää todellisuudessa arvosteta, eletään epäsosiaalista ja usein jopa rikollista elämää. Nikkinen kutsuu näitä nykyajan romaneja vale-mustalaisiksi.
Kyseessä lienee koko vasemmistolaisen "60-lukulaisen" progressiivisuuden dilemma yhden esimerkin kautta nähtynä. Paljon yritettiin ja saatiin hetkellisesti paljon aikaakin. Koska aate perustui täysin vääriin premisseihin - huonossa asemassa olevien ihmisten näkemiseen pelkästään ulkopuolisten sorron uhreina toisaalta ja toisaalta kaiken tradition, velvollisuudentunteen ja moraalin halveksimiseen - aatten kokonaisvaikutus jäi lähes puhtaasti negatiiviseksi.
Ruotsin romanien tilannetta käsitellään tänään Dispatch Internationalissä. Lehti kertoo, että vaikka asuntotilanne on jo ajat sitten parantunut dramaattisesti ja lapset on periaatteessa saatu koulutuksen piiriin, sosiaaliset ongelmat vain pahenevat:
situationen inte förbättras utan att de blir alltmer beroende av socialhjälp, arbetslösheten ökar, kriminalitet och asocialitet breder ut sig, alkohol och narkotikamissbruk tilltar
Monikulttuuri-idealogien mukaan kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä ja ongelmat johtuvat vain ja ainostaan yhteiskunnasta - ei romaneista itsestään:
Etnologian emeritus professori Karl O. Arntsberg, joka on tuonut romanien ongelmat esiin ja jota Dispatch International pitkälti referoi, on leimattu ääroikeistolaiseksi niin kuin Ruotsissa on tapana.
professor emeritus Karl Olov Arnstberg, född 1943, som var en respekterad etnologisk forskare och eftersökt föredragshållare ända tills han skrev boken Svenskar och zigenare (Carlssons förlag) 1998. Med denna blev han, trots en mycket positiv recension som denna i Folket i Bild/Kulturfront 1/1999, i stort sett ansedd som persona non grata i den politiska korrekthetens ögon.
No kirjapa pitää laittaa tilaukseen. Jos sitä nyt mistään enää saa.
Reima Nikkinen on pitkän elämänsä aikana toiminut romani-aktiivina ja flamenco-tanssin uranuurtajana Suomessa. Hänen tarinansa romanien elämästä sodan jälkeisessä Suomessa menee tiivistettynä näin:
1. 70-luvun puoleen väliin saakka romanien olot olivat Suomessa äärimmäisen huonot ja avointa rasismia ja jopa fyysistä väkivaltaa esiintyi paljon. Mm. Hankasalmella satapäinen miesjoukko hyökkäsi seipäin romanien koteihin ja tuhosi nämä. Romanikulttuuri oli kuitenkin vahvaa, vanhuksia arvostettiin ja romanit olivat toimeliaita mm. hevoskaupassa ja sittemmin raviurheilussa.
2. Progressiivisten aatteiden ansiosta romaanien asunto-olot paranivat Suomessa oleellisesti 70-luvulta alkaen ja syrjintä väheni. Samalla romanikulttuuri on menettänyt vahvuutensa, romanien toimeliaisuus on lopahtanut, romanit elävät lähinnä sosiaalituen varassa, vanhuksia ei enää todellisuudessa arvosteta, eletään epäsosiaalista ja usein jopa rikollista elämää. Nikkinen kutsuu näitä nykyajan romaneja vale-mustalaisiksi.
Kyseessä lienee koko vasemmistolaisen "60-lukulaisen" progressiivisuuden dilemma yhden esimerkin kautta nähtynä. Paljon yritettiin ja saatiin hetkellisesti paljon aikaakin. Koska aate perustui täysin vääriin premisseihin - huonossa asemassa olevien ihmisten näkemiseen pelkästään ulkopuolisten sorron uhreina toisaalta ja toisaalta kaiken tradition, velvollisuudentunteen ja moraalin halveksimiseen - aatten kokonaisvaikutus jäi lähes puhtaasti negatiiviseksi.
Ruotsin romanien tilannetta käsitellään tänään Dispatch Internationalissä. Lehti kertoo, että vaikka asuntotilanne on jo ajat sitten parantunut dramaattisesti ja lapset on periaatteessa saatu koulutuksen piiriin, sosiaaliset ongelmat vain pahenevat:
situationen inte förbättras utan att de blir alltmer beroende av socialhjälp, arbetslösheten ökar, kriminalitet och asocialitet breder ut sig, alkohol och narkotikamissbruk tilltar
Monikulttuuri-idealogien mukaan kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä ja ongelmat johtuvat vain ja ainostaan yhteiskunnasta - ei romaneista itsestään:
Romerna betecknas med rätta som förtryckta, och offer. Med det följer att vi ser dem som goda – och samhället som skyldigt. Det är där felet ligger. Att romerna ofta själva ställer till det för sig, att mycket är självförvållat, det går knappast att säga högt
Etnologian emeritus professori Karl O. Arntsberg, joka on tuonut romanien ongelmat esiin ja jota Dispatch International pitkälti referoi, on leimattu ääroikeistolaiseksi niin kuin Ruotsissa on tapana.
professor emeritus Karl Olov Arnstberg, född 1943, som var en respekterad etnologisk forskare och eftersökt föredragshållare ända tills han skrev boken Svenskar och zigenare (Carlssons förlag) 1998. Med denna blev han, trots en mycket positiv recension som denna i Folket i Bild/Kulturfront 1/1999, i stort sett ansedd som persona non grata i den politiska korrekthetens ögon.
No kirjapa pitää laittaa tilaukseen. Jos sitä nyt mistään enää saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti