Ukrainan terrorismin vastainen operaatio herätti aluksi huhtikuussa lähinnä myötähäpeää.
Taistelun jatkuessa Ukrainan armeijan moraali, kansan usko armeijan kykyyn ja kansan halu itse puolustaa maataan on kasvanut. Vapaaehtoisilla joukoilla on Financial Timesin mukaan merkittävä osuus Ukrainan taistelussa venäläisten masinoimia separatisteja vastaan. Armeija on saanut merkittäviä lahjoituksia yksityishenkilöiltä ja yrityksiltä.
Ukrainan armeija on onnistunut operaatiossaan varsin hyvin. Jokainen tietysti ymmärtää, että taistelu ei ole millään lailla ohi, koska Putin on ilmeisesti päättänyt, että tilanne Itä-Ukrainassa pidetäään kaoottisena jatkossakin päämääränä Ukrainan valtion heikentäminen.
Jatkuva konflikti rajalla ei kuitenkaan välttämättä heikennä kansakuntaa, kuten amerikkalaisvenäläinen professori Peter Turchin osoittaa. Kansakunta itse asiassa vasta todella syntyy konfliktissa Rajaseudulla. Yhteinen kamppailu ja solidaarisuus Rajaseudun ihmisiä kohtaan luo kansakunnan.
Venäläinen kansakunta syntyi sekin Turchinin mukaan konfliktissa arojen tataarivaltioita vastaan 1500-luvulta alkaen. Ukrainalainen identiteetti, joka Länsi-Ukrainassa on ollut vahva, on kuitenkin koko maan tasolla ollut ilmeisesti heikko. Osa itäukrainalaisista kokee edelleen olevansa venäläisiä.
Kansakunnan sosiaalinen koheesio ei ole Idän uhan myötä kasvanut vain Ukrainassa. Virossakin vapaaehtoinen maanpuolustustyö on vahvistunut oleellisesti. Suomessa vastaava ilmiötä ei ole, vaikkakin Idän uhka on Suomessakin tuntuva. Vapaaehtoiseen maanpuolustukseen ei ole vastaavaa kiinnostusta kuin Virossa ehkä siksi, että maassamme on edelleen vahvana uskomus, että lipevä Venäjän mielistely on paras keino ratkaista Idän uhkaa. Mielistelypolitiikka on - kuten Paasikivi päiväkirjojensa perusteella aikoinaan pelkäsikin - ilmeisesti mädättänyt kansamme moraalia.
Koko Lännen kannalta on monintavoin edullista, että meillä on selkeä vihollinen. Meillä on myös Rajaseutu, jonka on oltava yhteisen solidaarisuutemme kohde. Todellisuudessa Länsi voi löytää itsensä uudelleen vain, jos se vastaa vihollisen taisteluhuutoon. Tämä ei ole vain valtioiden asia vaan eurooppalaisten kansojen asia. Kansalla, joka ei tähän kamppailuun osallistu, ei ole edes omissa silmissään lopulta oikein edes olemassaolon oikeutta.
Taistelun jatkuessa Ukrainan armeijan moraali, kansan usko armeijan kykyyn ja kansan halu itse puolustaa maataan on kasvanut. Vapaaehtoisilla joukoilla on Financial Timesin mukaan merkittävä osuus Ukrainan taistelussa venäläisten masinoimia separatisteja vastaan. Armeija on saanut merkittäviä lahjoituksia yksityishenkilöiltä ja yrityksiltä.
Ukrainan armeija on onnistunut operaatiossaan varsin hyvin. Jokainen tietysti ymmärtää, että taistelu ei ole millään lailla ohi, koska Putin on ilmeisesti päättänyt, että tilanne Itä-Ukrainassa pidetäään kaoottisena jatkossakin päämääränä Ukrainan valtion heikentäminen.
Jatkuva konflikti rajalla ei kuitenkaan välttämättä heikennä kansakuntaa, kuten amerikkalaisvenäläinen professori Peter Turchin osoittaa. Kansakunta itse asiassa vasta todella syntyy konfliktissa Rajaseudulla. Yhteinen kamppailu ja solidaarisuus Rajaseudun ihmisiä kohtaan luo kansakunnan.
Venäläinen kansakunta syntyi sekin Turchinin mukaan konfliktissa arojen tataarivaltioita vastaan 1500-luvulta alkaen. Ukrainalainen identiteetti, joka Länsi-Ukrainassa on ollut vahva, on kuitenkin koko maan tasolla ollut ilmeisesti heikko. Osa itäukrainalaisista kokee edelleen olevansa venäläisiä.
Kansakunnan sosiaalinen koheesio ei ole Idän uhan myötä kasvanut vain Ukrainassa. Virossakin vapaaehtoinen maanpuolustustyö on vahvistunut oleellisesti. Suomessa vastaava ilmiötä ei ole, vaikkakin Idän uhka on Suomessakin tuntuva. Vapaaehtoiseen maanpuolustukseen ei ole vastaavaa kiinnostusta kuin Virossa ehkä siksi, että maassamme on edelleen vahvana uskomus, että lipevä Venäjän mielistely on paras keino ratkaista Idän uhkaa. Mielistelypolitiikka on - kuten Paasikivi päiväkirjojensa perusteella aikoinaan pelkäsikin - ilmeisesti mädättänyt kansamme moraalia.
Koko Lännen kannalta on monintavoin edullista, että meillä on selkeä vihollinen. Meillä on myös Rajaseutu, jonka on oltava yhteisen solidaarisuutemme kohde. Todellisuudessa Länsi voi löytää itsensä uudelleen vain, jos se vastaa vihollisen taisteluhuutoon. Tämä ei ole vain valtioiden asia vaan eurooppalaisten kansojen asia. Kansalla, joka ei tähän kamppailuun osallistu, ei ole edes omissa silmissään lopulta oikein edes olemassaolon oikeutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti