Lapset, jotka syntyvät perheisiin, jotka kuuluvat köyhimpään viidennekseen, tekevät ruotsalaistutkimuksen mukaan aikuisena seitsemän kertaa enemmän väkivaltarikoksia, kuin lapset, jotka syntyvät perheisiin, jotka kuuluvat varakkaimpaan viidennekseen.
Tutkimustulos tuskin yllättää ketään. Mikä saattaa yllättää on se, että köyhien perheiden huomattava varallisuuden nousu sinä aikana, kun perheessä on lapsia, ei alenna näiden perheiden nuorimpien lasten rikollisuutta aikuisiässä verrattuna perheen vanhimpien lasten rikollisuuteen. Rikollisuutta ei siis todennäköisesti selitä köyhyys, vaan köyhyyden ja rikollisuuden selittää joku kolmas faktori kuten kulttuuriset tai geneettiset seikat. Todennäköisemmin ehkä alhainen impulssi-kontrolli.
Ruotsin tyyyppisessä korkean sosiaaliturvan ja ilmaisen koulutuksen maassa, missä köyhyys johtuu yhä vähemmän ja vähemmän mahdollisuuksien puutteesta, impulssi-kontrollin alhaisuus selittää todennäköisesti suuremman osan köyhyydestä kuin luokkayhteiskunnissa, kuten Britannia.
Tutkimustulos tuskin yllättää ketään. Mikä saattaa yllättää on se, että köyhien perheiden huomattava varallisuuden nousu sinä aikana, kun perheessä on lapsia, ei alenna näiden perheiden nuorimpien lasten rikollisuutta aikuisiässä verrattuna perheen vanhimpien lasten rikollisuuteen. Rikollisuutta ei siis todennäköisesti selitä köyhyys, vaan köyhyyden ja rikollisuuden selittää joku kolmas faktori kuten kulttuuriset tai geneettiset seikat. Todennäköisemmin ehkä alhainen impulssi-kontrolli.
Ruotsin tyyyppisessä korkean sosiaaliturvan ja ilmaisen koulutuksen maassa, missä köyhyys johtuu yhä vähemmän ja vähemmän mahdollisuuksien puutteesta, impulssi-kontrollin alhaisuus selittää todennäköisesti suuremman osan köyhyydestä kuin luokkayhteiskunnissa, kuten Britannia.
teenagers who had grown up in families whose earnings were among the bottom fifth were seven times more likely to be convicted of violent crimes, and twice as likely to be convicted of drug offences, as those whose family incomes were in the top fifth.
What did surprise him was that when he looked at families which had started poor and got richer, the younger children—those born into relative affluence—were just as likely to misbehave when they were teenagers as their elder siblings had been. Family income was not, per se, the determining factor.
That suggests two, not mutually exclusive, possibilities. One is that a family’s culture, once established, is “sticky”—that you can, to put it crudely, take the kid out of the neighbourhood, but not the neighbourhood out of the kid. Given, for example, children’s propensity to emulate elder siblings whom they admire, that sounds perfectly plausible. The other possibility is that genes which predispose to criminal behaviour (several studies suggest such genes exist) are more common at the bottom of society than at the top, perhaps because the lack of impulse-control they engender also tends to reduce someone’s earning capacity.
On tärkeää tajuta, että kyseessä on kuitenkin vain yksi tutkimus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti