Siinä missä Viro ja Saksa kritisoivat Venäjää, kun kritisoitavaa on, Suomi pysyy kyykyssä ja puhuu yya-ajan tyhjänpäiväisyyksiä luottamuksellisista suhteista, kirjoittaa Jarkko Tontti. Tarja Halonen oli erityisen yya-henkinen jäärä. Hän ei ainoastaan mielistellyt venäläisiä, vaan piti yllä heikkoja suhteita USA:han:
Tarja Halonen jatkoi suomettumisen perinnettä Venäjä-suhteissa ja piti yllä tunnetason Yhdysvaltain-vastaisuutta. Virkamiestasolta toimintaa seuranneet ovat sanoneet suoraan, että hänen aikanaan suhteet Yhdysvaltoihin heikkenivät selkeästi.
Halosen politiiikka oli puhdasta tunteilua ja Venäjän mielistelyä. Niinistö on sentään hyvin varovaisesti puhunut Venäjän ihmisoikeusloukkauksista. Ero Viroon tai jopa Saksaan on kuitenkin valtava.
Muumilaaksossa sen sijaan kuvitellaan yhä, että maailman ongelmista voi pysyä erossa olemalla hissukseen. Hätkähdyttävä osa suomalaisia vastustaa Nato-jäsenyyttä selkäydinreaktiolla. Kekkonen oli iso mies, ja isolla miehellä on pitkä varjo. Kuten kaikki perinteet, Nato-vastaisuuskin pysyy voimissaan, koska kukaan ei uskalla koetella sitä nykyhetkessä.
Itse toivoisin kaikkein mieluiten Euroopan unionin yhteistä puolustusta, mutta siitä ei näytä tulevan mitään. Jostain syystä suomalaiset ja muut eurooppalaiset haluavat maksaa kymmenistä pikkuisista esikunnista, kenraaleista ja muista paperisotilaista sen sijaan, että puolustusmäärärahoilla ostettaisiin puolustusta.
Tarja Halonen jatkoi suomettumisen perinnettä Venäjä-suhteissa ja piti yllä tunnetason Yhdysvaltain-vastaisuutta. Virkamiestasolta toimintaa seuranneet ovat sanoneet suoraan, että hänen aikanaan suhteet Yhdysvaltoihin heikkenivät selkeästi.
Halosen politiiikka oli puhdasta tunteilua ja Venäjän mielistelyä. Niinistö on sentään hyvin varovaisesti puhunut Venäjän ihmisoikeusloukkauksista. Ero Viroon tai jopa Saksaan on kuitenkin valtava.
Ilveksen ja Merkelin on helppo puhua asioista niiden oikeilla nimillä, koska Viro ja Saksa ovat Naton jäseniä.
Muumilaaksossa sen sijaan kuvitellaan yhä, että maailman ongelmista voi pysyä erossa olemalla hissukseen. Hätkähdyttävä osa suomalaisia vastustaa Nato-jäsenyyttä selkäydinreaktiolla. Kekkonen oli iso mies, ja isolla miehellä on pitkä varjo. Kuten kaikki perinteet, Nato-vastaisuuskin pysyy voimissaan, koska kukaan ei uskalla koetella sitä nykyhetkessä.
Itse toivoisin kaikkein mieluiten Euroopan unionin yhteistä puolustusta, mutta siitä ei näytä tulevan mitään. Jostain syystä suomalaiset ja muut eurooppalaiset haluavat maksaa kymmenistä pikkuisista esikunnista, kenraaleista ja muista paperisotilaista sen sijaan, että puolustusmäärärahoilla ostettaisiin puolustusta.
Suurin ongelma ei ole objektiivisesti tarkasteltuna kuitenkaan mielistely - monet suomalaiset pitävät naapurimaan lipomista suoranaisena valtioviisautena. "Kunnioittakaamme" nyt hetken heidän uussuomettuneita ja uuskekkoslaisia "arvojaan".
Sensijaan suurin on se Tolkin mainitsema ongelma, että Suomen johto panee puolustus- ja ulkopolitiikassa pään pensaaseen. Kun lapsuudesta saakka on kuultu valheita luottamuksellisista suhteista, ministeritasollakin unohdetaan realiteetit ja ainakin osittain uskotaan että suhteet Venäjään ovat kunnossa. Se mitä Kiovassa tapahtuu ja Georgiassa tapahtui ei koske meitä. Jos Suomi joskus on Venäjän hampaissa lapsiasiain tms. osalta, "viisas" "ymmärtää" että kyseessä on vain Venäjän sisäpolitiikka.
Muumilaaksossa sen sijaan kuvitellaan yhä, että maailman ongelmista voi pysyä erossa olemalla hissukseen.
Suomen oma puolustus ei Suomea puolusta. Suomen ammattiupseereista 80% ei pidä Suomen puolustusta uskottavana eikä ulkomaista arviota Suomen puolustuspolitiikasta edes uskalleta pyytää. (Lähde HS.) Suomi ei myöskään ole asemassa, missä puolustuksesta voitaisiin kokonaan luopua. Nato on ainoa mahdollisuus turvata Suomen puolustus.
Niin paljon kuin arvostankin Suomen talvisotaa ja ihailen sitä miten se vahvisti kansakuntaa, sen synnyttämä usko siihen että Suomi on aina ja ikuisesti yksin - ja yksin sen pitää itseään puolustaa - on tuhoon tuomittua ajattelua. Miehiä makuutetaan melkein vuosi asevelvollisuus-armeijassa oikeastaan aivan turhaan.
Minua ei pakottaminen palkattomaan työhön sinällään haittaa - maksammehan pakolla verojakin. Maanpuolustus on julkishyödykkeen tuottamista ja ammoisista ajoista miehet ovat sen keskenään hoitaneet. "Tasa-arvon" nimissä on vaadittu sitä, että naistenkin pitäisi osallistua. Koska sukupuolten "tasa-arvo" ei minua sytytä muutenkaan, tällainen argumentaatio ei vakuuta minua.
Minua harmittaa se, että asevelvollisuudella ei tosiasiassa saada aikaiseksi juuri mitään. Asevelvollisikäisten keskimääräinen motivaatiotasokin on eittämättä varsin alhainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti