Luulenpa että Korkman on suht oikeassa pankkiunionista ja fiskaaliunionista.
Jos pankkiunioni ( yhteinen pankkivalvonta ) olisi luotu heti alussa rinnan euron kanssa, homma olisi saattanut onnistuakin. Paino sanalla saattanut. Jälkikäteen euroopanlaajuisen pankkivalvonnan luominen taitaa olla hankalaa.
Fiskaalin unionin Korkman tyrmää täysin.
Saksan liittokanslerin mukaan eurobondit [täys fiskaalinen unioni] tulevat vain hänen kuolleen ruumiinsa yli. Eli ei hätää; hänen elinaikaodotteensa on aika pitkä. Tulevan syksyn yksi haaste silti on, miten luoda pankkiunioni ja samalla minimoida sellaista yhteisvastuuta, joka veisi meitä pysyvästi fiskaalisen unionin suuntaan.
Surullinen tosiasia on, että rahaliitto, joka perustettiin toiveiden varassa, pysyy nyt pystyssä pelosta - pelosta siitä rahoituksellisesta, taloudellisesta, sosiaalisesta ja poliittisesta katastrofista, johon rahaliiton sortuminen johtaisi.
Mutta pystyssä se pysyy, vaikka jonkin maan ajautuminen siitä ulos on hyvin mahdollista. Rahaliiton säilyminen on myös Suomen etu, sillä joidenkin tappioiden kirjaaminen yhteisvastuun seurauksena on verrattomasti edullisempaa kuin vaihtoehtoinen näkymä. Tämän hallitus on pääministerin suulla useasti todennut, ja on siinä oikeassa.
Siihen, kannattaako tämän suunnitelman toteuttamiseen vielä luottaa ja satsata - vai kannattaako heittää jo nyt hanskat tiskiin, en osaa oikein ottaa kantaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
21 kommenttia:
Fiskaalinen unioni on jo olemassa. Olennaista on nyt, miten sille asetetaan rajat.
Nyt rajat ovat epäselvät, ja siksipä jokaisen lehden jokaisen taloutta sivuavan kirjoituksen kommenttiosasto täytyy rutinalla siitä, miten satoja miljardeja suomalaisten rahoja viedään Kreikkaan ja Espanjaan.
Todellisuudessa toistaiseksi rahaa ei ole liikkunnut mitään valtavan suuria määriä. Suomi on toki jonkin verran lainannut eteenpäin rahaa, mutta EKP:n korko-operaatioiden vuoksi Suomen valtion näistä rahoitusoperaatioista maksama korko on ollut suunnilleen nolla. Reaalikorko on tukevasti negatiivinen tällä hetkellä.
Kreikan lainapääomia leikattiin, joten Kreikkaan maksetut rahat on osin menetetty, niiltä osin siis kuin Kreikka ei niitä maksa. Voidaan olettaa nyt yksinkertaisuuden vuoksi, ettei maksa mitään. Kyse on sitten siitä, paljonko Suomi antamistaan takauksista maksaa. TÄllä hetkellä maksettua summaa en heti löytänyt, miljardin kieppeillä se on.
Mutta Espanja ei ole likipitäenkään yhtä kuralla kuin Kreikka. Espanjan valtiontalous oli pari vuotta sitten selvästi enemmän ylijäämäinen kuin Saksan. Sen ongelma on pankkikriisi, joka muistuttaa Suomen pankkikriisiä 90-luvulla. Suomi selvisi siitä, en oikein ymmärrä miksi Espanja ei selviäisi omastaan. Kiinteistökupla puhkesi jo, alaskirjausten jälkeen homma alkaa tervehtyä.
Minusta tässä on populismi ja pessimismi, ja oikeastaan ihan pahantahtoinen kiusantekokin pelissä. En minäkään ota kantaa tässä, mutta halveksun kyllä aika selvästi niitä, jotka lähtevät kriisiaikana keikuttamaan venettä ja vaatimaan nolla- tai negatiivissummaista kotiinpäinvetoa jonkinlaisella damage-control- argumentilla.
Eniten kyllä pidän typerinä niitä, jotka kannattivat Euroa ja EU:ta silloin kun sillä meni hyvin, mutta nyt ovat kääntäneet takkinsa. Luovuttajia, rikkojia, riidankylväjiä.
Voivat he tietysti olla oikeassakin, mutta tämä on peliteoreettisesti ei-triviaali ongelma.
Angela Merkel ottikin juuri eurobondeja vastaavan järjestelmän käyttöön Saksassa.
Kyllä tähän maailmaan paskanjauhantaa mahtuu.
Itse suosittelisin euro-rahaliiton purkamista asteittain. Ongelma on siinä, että euro-rahaliitto on ns. vasemmistolainen ongelma.
"Vasemmistolainen ongelma" on ongelma, jonka ratkaiseminen luo yhden tai useamman UUDEN ongelman.
Kun nyt tälle tielle lähdettiin, että maiden kesken siirretään fyrkkaa rikkaimmilta mailta köyhempiin, niin kohta samaa pitää tehdä koko maailman mittakaavassa.
Toisinsanoen Eurooppa on aivan liian tärkeä kauppa-alue muulle maailmalle. Siksi niiden on jossain vaiheessa alettava tukemaan uppoavaa Eurooppaa samantapaisin järjestelyin kuin mitä nyt tuetaan PIIGS-maita Euroopan sisällä.
Saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta näin tulee käymään.
Sitten ollaan lopulta subvention suossa. Mitä aikaisemmin otetaan järki käteen ja aletaan nousemaan sieltä ylös, niin sitä helpompaa se on.
Vasemmistolainen ongelma on tavallaan tilanne, jossa ollaan soutamassa järvellä soutuveneellä.
Huomataan, että pohjaan on tullut reikä. Tukitaan reikä vasemmalla melatapilla.
Sitten huomataan, että vasemmalla melalla on huono soutaa, kun ei ole melatappia. Nyt soutaminen on hitaampaa.
Tämä taas ratkaistaan sillä, että toinen veneessä olijoista tulee korvaamaan käsillään melatapin. Nyt kukaan ei ole sanomassa soutajalle mitä edessä päin on.
Soutaja joutuu vähän väliä katsomaan olkansa yli minne soutaa. Soutaminen on nyt vieläkin hitaampaa.
Eurooppa on joutumassa/on jo joutunut tällaiseen kierteeseen.
Kohta se imaisee muun maailman mukanaan.
Vielä tulee piste, jolloin vene ei liiku yhtään minnekään ja veneessä olijat tappelevat.
Mutta vielä ei ole tämän aika. Vielä riittää paljon vippaskonsteja. Eurobondejakaan ei ole vielä polkaistu käyntiin.
Eniten kyllä pidän typerinä niitä, jotka kannattivat Euroa ja EU:ta silloin kun sillä meni hyvin, mutta nyt ovat kääntäneet takkinsa. Luovuttajia, rikkojia, riidankylväjiä.
Joskus pitää vain hyväksyä, että utopia on utopiaa...
Eniten kyllä pidän typerinä niitä, jotka kannattivat Euroa ja EU:ta silloin kun sillä meni hyvin, mutta nyt ovat kääntäneet takkinsa. Luovuttajia, rikkojia, riidankylväjiä.
Yhteisvaluutta on julkishyödyke. Mutta sen ylläpitoon liittyy n:n osapuolen vangin dilemma. HS:n taloustoimittaja Juhani Rossi kirjoittaa tänään, että on vaarana, ..., että omia etujaan ajavat puolustavat euromaat luopuvat yhteistyöstä, vaikka yhteistyö olisi yhä paras ratkaisu kaikkien maiden kannalta.
Mutta euromaan kannattaa tehdä yhteistyötä korkeintaan silloin, jos euromaa jotenkin tietää että "muutkin tekevät yhteistyötä jos muutkin tekevät yhteistyötä". Tällaista luottamusta ei siihen että "muutkin tekevät yhteistyötä jos muutkin tekevät yhteistyötä" oikein enää taida olla.
Toisaalta jotkut euromaat eivät enää taida edes uskoa, että yhteisvaluutta on mikään hyödyke, jos siihen liittyy vaatimus tiukasta budjettikurista. Ko. euromaat ovat päättäneet syödä yhteisestä pöydästä (=saada rahaa) niin kauan kuin sinne joku ruokaa kantaa mutta valmiina pettämään kaikki lupaukset budjettikurista.
Peli on todennäköisesti jo pelattu. Mutta en ota lopullista kantaa. Euron romahdus veisi Suomen taas ulos yhdestä läntisestä instituutiosta. Olemme yhä lähempänä Tshingis Kaanin valtakuntaa. Sydämeni ja intuitioni sanoo kuitenkin runomuodossa "Edessä Aasia itä - takana länttä ja Eurooppaa - varjele Valtias sitä". Eikä se ole se Aasia jota joku Korean talousihme edustaa vaan se Aasia jota Vladimir Putin Stalinin (=suuren modernisoijan ja murhaajan), Iivana Julman, Pietari Suurin (=suuren modernisoijan ja murhaajan) ja Tshingis Kaanin jalan jäljissä edustaa.
Avataan CIA:n World Factbook (1) (2) ja katsotaan statseja (2011 est.). Tässä on PIIGSF-maiden velat ja budjettivajeet:
Kreikka:
-9.6%
165%
Italia:
-3.9%
120%
Portugali:
-4.0%
103%
Irlanti:
-10.1%
107%
Espanja:
-8.5%
68%
Ranska:
-5.4%
85%
Kreikan tilanne on niin huono, että ei siitä enenpää.
Espanja on todella pahoissa ongelmissa työttömyyden kanssa (lisää aiheesta: Jaime Levy Moreno - Spain's Dropout Generation). Työttömyysaste on noissut melkein 2 prosenttiyksikkoä 20%->21.7% kahdessa vuodessa. Nourisotyöttömyys on jossain 50% tuntumassa. Lisäksi Espanjalaisille pankeille pitää lapioida vielä satoja miljardeja.
Portugali. Velka yli 100%. Hidas downward spiral. (Lisää aiheesta: Simon Black - You Must Go To Portugal To See How Bad Things Really Are)
Irlanti. Velka melkein 110% ja budjettivaje 10%. Tällä vauhdilla valmis pian liittymään Kreikan seuraan. Pankit pahoissa ongelmissa. (Lisää aiheesta: John Engle - Celtic Kitten: The Failure of Intervention in Ireland)
Italia. Velkaa tuntuvasti, 120%. Bondien korkotasot pyörivät (en muista ulkoa materiteettien aikoja) jossain 5%-6% tuntumassa käyden välillä 7 prosentissa. Italia on siinä kahden vaiheilla. Korkotaso alkaa olla kipurajoilla. Espanjan pelastuksessa riittävät noin 100 miljardin paketit, mutta jos Italia tulee kerjuulle niin puhutaan selvästi suuremmista summista.
Ranska. Kun Hollande saa implementoitua drakooniset talousuudistukset (katso: EPJ - France to Tax Income of More than EU1 Millon at 75%) on Ranskan aika liittyä PIIGS-maihin -> PIIGSF/FPIIGS tjsp.
ECB. ECB on printannut valtavan määrän pohjarahaa (Base Money). On suuri onni että valtiot eivät voi suoraan lainata ECB:ltä rahaa USA:n ja Fedin tyyliin. Mutta tässä on porsaanreikä. Kirjoitan tästä aiheesta erikoisraportin MF:n kommenttiosioon kun Q2:n statsit julkaistaan.
Suomalainen media ja taloudellinen ymmärrys (verstehen). Miksi kirjoittaa kun yksi kuva kertoo kaiken oleellisen: Linkki
Liittovaltio. Liittovaltio ei tarkoita että vakaus- ja kasvusopimuksesta pidettäisiin kiinni. Vaan se tarkoittaa enemmistön valtaa. Jos enemmistö päättää että vaikka Italia pitää pelastaa niin Suomella ei ole asiaan nokan koputtamista vaan kuvetta pitää kaivaa.
Toisaalta jotkut euromaat eivät enää taida edes uskoa, että yhteisvaluutta on mikään hyödyke, jos siihen liittyy vaatimus tiukasta budjettikurista. Ko. euromaat ovat päättäneet syödä yhteisestä pöydästä (=saada rahaa) niin kauan kuin sinne joku ruokaa kantaa mutta valmiina pettämään kaikki lupaukset budjettikurista.
Miksi PIIGS-maat säätelisivät menojaan? EU on opettanut niille, että rahaa lyödään pöytään sitä mukaan kun maita kaatuu.
PIIGS-maiden poliitikot ovat "velkajuoppoja". Miksi he yhtäkkiä raitistuisivat, jos EU ylimoralistina tulee nillittämään? Sitähän EU on tehnyt nyt sitten vuoden 2010 kevään, jolloin Kreikka valahti alas.
Samalla tapaa kuin Nokian yksiköissä saatettiin odottaa eropakettia kuin "perintöä", niin PIIGS-maat ovat varmasti katsoneet kortit ja odottavat eurobondeja.
Siihen asti sinnitellään ja rikotaan lupauksia. EU:ssa vaikuttavat sosialistipiiritkään eivät paheksu, koska PIIGS-kriisi vie Eurooppaa kohti sosiaaliliittovaltiota.
Kirjoitan tästä aiheesta erikoisraportin MF:n kommenttiosioon kun Q2:n statsit julkaistaan.
Voin julkaista sen ihan normaalina blogipostina blogissani, jos haluat.
Ei tietty blogini ole mikään niin kovin hyvä vaikutuskanava. Päivittäiset kävijät vaihtelevat välillä 50-200 kävijää keskiarvon ollessa noin 150. Kuukaudessa keskimäärin on n. 3500 kävijää.
Pitäisi varmaan avata Facebook profiili, ja alkaa julkaisemaan siellä. Siellä kun lähtee joku kirjoitus kiertämään, niin sitä luetaan ja paljon.
Voin julkaista sen ihan normaalina blogipostina blogissani, jos haluat.
Se sopii.
Ei tietty blogini ole mikään niin kovin hyvä vaikutuskanava. Päivittäiset kävijät vaihtelevat välillä 50-200 kävijää keskiarvon ollessa noin 150. Kuukaudessa keskimäärin on n. 3500 kävijää.
Viime vuoden kunniamainitoja jakaessa kirjoitin näin:
"Vuoden suomalainen bloginpitäjä:
Nimimerkki Miltton Friidman
MF on nostanut perseensä penkistä ja saanut aikaiseksi ahkerasti päivitetyn blogin. Kirjoitustyyli on railakas ja sopii raadin makuun, mutta raati ymmärtää että kaikki eivät siitä pidä. MF:n kaltaisia tarvitaan lisää ajamaan vapautta Suomessa."
Se että blogisi on oikeasti aktiivinen on tärkeä tekijä. Sekä lukijoissa on austroja ja talousliberalismista enemmän tai vähemmän kiinnostuneita. Nämä ovat minun primääri kohderyhmä.
Lisäksi sanoin Tiedemiehestä näin:
"Vuoden suomalainen kommentoija:
Nimimerkki Tiedemies
Tiedemiehen ja raadin välinen keskustelu on ollut välillä rönsyilevää. Mutta kokonaisuutena TM:n kommentointi on ollut kiitettävää. TM:llä on tietoa lukuisista asioista ja argumentointi on usein hyvää."
TM:llä on aika usein erilainen ja mielenkiintoinen perspektiivi asioihin. Ja ainakin minun puolesta TM olisi tervetullut kommentoimaan MF:n blogiin.
Pitäisi varmaan avata Facebook profiili, ja alkaa julkaisemaan siellä. Siellä kun lähtee joku kirjoitus kiertämään, niin sitä luetaan ja paljon.
Minä en ole FB:ssä, mutta minun kirjoituksiani/kommenttejani saa julkaista missä vain.
Kaivakaapa piruuttanne nuo vastaavat luvut Singaporen osalta. Yllättynette.
Kaivakaapa piruuttanne nuo vastaavat luvut Singaporen osalta. Yllättynette.
World Factbook - Singapore:
Public debt: 118%
Budget surplus: 1.3%
Heritage - Singapore:
GDP (PPP)
- 14.5% growth
- 6.4% 5-year compound annual growth
Unemployment: 2.1%
Inflation (CPI): 2.8%
Country's Index of Economic Freedom Score Over Time
- 2008: ~87.3/100
- 2012: 87.5/100
Banking - Singapore:
Minimum reserve requirement: 3%
Minimum liquidity requirement: 18%
Minimum capital-asset ratio requirement: 12%
Vaikka reservivaatimukset ovat vain 3% (kolminkertainen EMU:un verrattuna), niin merkittävästi korkeammat MLR ja MCAR parantavat tilannetta.
EU:n sääntely ei ole kuristamassa Singaporen taloutta. Singaporen ei tarvitse osallistua PIIGS-pelastuksiin (kansainvälinen sosiaalidemokratia). Singaporen ei tarvitse olla nettomaksaja EU:ssa.
----------
Ireland Index of Economic Freedom Score Over Time
- 2008: ~83/100
- 2012: 76.9/100
Spain Index of Economic Freedom Score Over Time
- 2008: ~69/100
- 2012: 69.1/100
France Index of Economic Freedom Score Over Time
- 2008: ~64.8/100
- 2012: 63.2/100
Portugal Index of Economic Freedom Score Over Time
- 2008: ~64/100
- 2012: 63.0/100
Greece Index of Economic Freedom Score Over Time
- 2008: ~60.5/100
- 2012: 55.4/100
Italy Index of Economic Freedom Score Over Time
- 2008: ~62.8/100
- 2012: 58.8/100
Sillä välin EMU:ssa:
US - Nyt saa huolestua: Vain Suomi euron todellista AAA-kastia
Myöhään eilen illalla kuultu uutinen vahvistui todeksi, kun luottoluokittaja Moody’s ilmoitti muuttavansa Saksan, Hollannin ja Luxemburgin näkymät negatiivisiksi.
Tämän jälkeen Suomi on euroalueen ainut korkeimman AAA-luokan omaava maa, jonka näkyvät ovat vakaat. Kaikki muut AAA-maat ovat Moody’sin mukaan vaarassa menettää luokituksensa.
Luottoluokittajien ilmoitusta negatiivisista näkymistä ei anneta turhaan, vaan yleensä ne johtavat luokituksen laskuun.
AAA ja vakaat näkymät
Suomi
AAA ja negatiiviset näkymät
Saksa
Hollanti
Ranska
Itävalta
Hollanti
Luxemburg
LS vastasi juuri niinkuin odotinkin: Vaihtamalla kontekstia ja argumenttia. Lisäksi luvut on cherry-pickingillä valittu.
Keskeistä tässä on se, että velkalukujen vertailu on harhaanjohtavaa. Japani ja Singapore (esimerkiksi) ovat ihan yhtä velkaisia kuin kriisimaat (pl. Kreikka; Kreikan eteen ei ole tehtävissä mitään sellaista mikä saisi sen selviämään veloistaan)
World Factbookin luku ei ole ainakaan vuoden 2011 luku, jolloin Singaporen budjetti oli 0.7% alijäämäinen, tai vuoden 2010 0.8% alijäämä. Siis, tämä mitattuna velan muutoksena.
Singaporen BKT on rajusti riippuvainen transitliikenteestä ja viennistä (luonnollisesti), erityisesti Aasiaan. Jos Aasian talous sakkaa, valtio on täällä aivan yhtälailla ongelmissa kuin Kreikka tai Espanja. Espanjan kasvuluvut näyttivät ihan samoilta vielä 2007. Kuten Espanjassa, täälläkin on valtaisa rakennusbuumi ja asuntojen hinnat ovat aivan pilvissä. Maksan itse liki 2000 euroa kuukausivuokraa kämpästäni, joka on ehkä jos Helsinkiin verrattaisiin, niin ehkä sijainti vastaa jotain Pohjois-Haagaa tms. Keskusta-alueen liepeillä kolmion vuokra on viitisen tuhatta euroa kuussa ja aivan ydinkeskustassa hinta vielä kerran tuplaantuu. Kiinteistöjen hinnat ovat massiiviset, neliöhinnat ovat siinä 12000 euroa tms vähänkään keskeisemmillä alueilla. Syrjässä, siis siellä missä itse asun, neliöhinnat ovat "vain" noin 5000 euroa.
Singaporella on yksi valtti, ja se on se, että se on onnistunut ulkoistamaan työttömyytensä Malesiaan, Indonesiaan, jne. köyhälle lähialueelle. Työttömyys on liki nollassa, koska jos työttömyys uhkaa nousta jollain sektorilla, työlupia myönnetään vähemmän ja työttömät joutuvat lähtemään maasta. Tämä on yksi kohta, jossa Singapore voi ikäänkuin huijata noita vapausmittareita. Työlainsäädäntö on "vapaa", mutta valtio tosiasiassa säätää työmarkkinaa todella rankalla kädellä.
En sano mitään siitä, onko se hyvä vai huono. Mutta on tiettyjä näkökohtia, joissa libertaarit kyllä menevät aivan metsään ihannoidessaan Singaporea. Sääntelyä, verotusta, julkista kulutusta jne. on jopa enemmän kuin vähemmän vapaissa Euroopan maissa, mutta se tehdään tavalla joka ei näy mittareissa. Mediaanipalkolliselle tämä paikka on veroparatiisi ja elintaso on kova, sitä en kiistä lainkaan. Oma elintasoni esimerkiksi on täällä (olemme likipitäen samalla tulopersentiilillä kuin Suomessa, mutta täällä vaimoni ei ole töissä) selvästi Suomea korkeampi.
Mutta homma muuttuu toisenlaiseksi kun mennään tästä alemmille persentiileille. Luokkaa 20 prosentille työvoimasta (ml. minä!) potkut töistä tarkoittaa samalla karkoitusta maasta. Tämä ei ole mitenkään yksinkertainen vertailu.
LS vastasi juuri niinkuin odotinkin: Vaihtamalla kontekstia ja argumenttia. Lisäksi luvut on cherry-pickingillä valittu.
Siis velka, budjettivaje/budjettiylijäämä, bkt:n muutos, hintainflaatio, työttömyyaste, reservivaatimukset ja Heritagen vapausindeksi ovat cherry-pickingiä? OK.
World Factbookin luku ei ole ainakaan vuoden 2011 luku, jolloin Singaporen budjetti oli 0.7% alijäämäinen, tai vuoden 2010 0.8% alijäämä.
Factbookin luvut ovat valitettavasti vain estimaatteja. Jos sinulla on tiedossa joku sivu jossa on tarkempia lukuja, niin otan mielelläni linkin vastaan.
Singaporen BKT on rajusti riippuvainen transitliikenteestä ja viennistä (luonnollisesti), erityisesti Aasiaan.
Ja tämä on kaikkien vientimaiden riski. Siis, että vienti voi tyrehtyä. Jos vienti tyrehtyy joksikin aikaa niin todennäköisesti työttömyys nousee ja valtion verotulot tippuvat. Kun toipuminen alkaa niin taloudelliset vapaudet astuvat erityisen tärkeään asemaan.
Verrataanpa Singaporea ja Espanjaa, alakategoriana Labor Freedom. Tuosta laittamastani Espanjan linkistä:
[L]abor costs are very high for employers — a consequence of strict laws that protect workers. Four weeks' vacation a year is the mandatory minimum. An artificially high minimum wage places a floor under the supply of workers and the demand for jobs, creating a devastating imbalance. This means there is a huge demand for jobs and little desire on the part of employers to fulfill it.
Additional reasons for the lack of job offers in Spain include the excessive finiquito, the final pay a worker is entitled to under Spanish law when fired: 45 days of salary for each year worked at the company. Furthermore, taxes on employers are very high — at least a 50 percent of each worker's annual salary, which means that if someone is paid €20,000 a year, it costs their employer at least €30,000 a year to hire them. All this makes an employer very reluctant to hire an employee
Mutta on tiettyjä näkökohtia, joissa libertaarit kyllä menevät aivan metsään ihannoidessaan Singaporea.
Kuten olen aikaisemmin sanonut Singapore ei ole libertaari. Yksilönvapauksien suhteen tämä on selviö. Taloudellisista vapauksista: Yksikään maailman maa ei saa Heritagessa kiitettäviä pisteitä (yli 90). Minä en ihannoi Singaporea. Se ei ole erinomainen. Se on tietyiltä osin vain vähemmän huono.
Sääntelyä, verotusta, julkista kulutusta jne. on jopa enemmän kuin vähemmän vapaissa Euroopan maissa, mutta se tehdään tavalla joka ei näy mittareissa.
Verotus on helppo laskea. Esim. kokonaisveroaste (Spore 17% vs Suomi 43%). Mutta sääntely on paljon monimutkaisempi mitata. Kuten olen aikaisemmin sanonut Heritagen mittausmetriikassa ja painotuksissa on ongelmia:
Verotuksen painoarvo on liian pieni. IPR on väärinpäin. Valtion velka ja budjettialijäämä eivät aiheuta miinuspisteitä. Reservivaatimuksia ei huomioida (Singaporen 3% on aivan liian vähän. Vrt. Hong Kong 18%). Kaavoitussääntelyä (joka nostaa asuntojen hintoja) ei huomioida. Kokonaissääntelyn määrää ei huomioida. Jne.
Täten annan Heritagen vertailulle arvosanaksi tyydyttävä. Ja Fraser Instituten vertailulle annan arvosanan tyydyttävä-. Mutta kun parempiakaan vertailuja ei ole (ainakaan minun tietääkseni). Jos joku tietää että on, niin informoikaa minua.
Siis velka, budjettivaje/budjettiylijäämä, bkt:n muutos, hintainflaatio, työttömyyaste, reservivaatimukset ja Heritagen vapausindeksi ovat cherry-pickingiä? OK.
LS, Tiedemies on aloitteleva vihreä poliitikko. Politiikassa on tärkeää, että voittaa johonkin muuhun perustuen kuin faktoihin ja argumentteihin. "Win through your actions, never through argument."
"Ongelma" (ainakin vasemmistolaisten ja vihreiden kannalta) on siinä, että faktoja ja tosiasioihin perustuvia argumentteja ei voi kumota vasta-argumenteilla.
Siten vasurit ja vihreät ovat aina kusessa, jos lähdetään kisaamaan faktoilla.
Siksi heidän on keksittävä jotain muuta.
Mielestäni reaalipolitiikan tajuaminen on libertaareille yhtä tärkeää kuin talousteoria.
Libertaarit tulevat ottamaan lukuisia kertoja turpaan, jos eivät osaa varoa vasureiden temppuja.
Se, mitä nimitin cherry pickingiksi, ei liity noihin muihin lukuihin. Nimenomaan nuo muut luvut erottavat Singaporen Euroopan ongelmamaista. Ero ei siis ole velan määrässä - eikä itseasiassa budjettivajeessakaan.
Singaporen julkinen sektori vastaa noin 25% BKT:sta. Luku on kehittyneissä maissa verraten pieni. Mutta Espanjan julkisen sektorin menot olivat ennen kriisiä vielä noin 35% tasolla; korkeampi mutta Euroopan tasolla verraten matala, verrattavissa USA:han. Espanjalla oli myös selkeä budjettiylijäämä vuoteen 2007 asti, ja sen velat vähenivät aika hyvää vauhtia.
Lisäksi noissa Heritagen vapausmittareissa tarkalleen sama lainsäädäntö jne johtaa pisteiden alenemiseen jos talous sakkaa. Näin on käynyt monessa maassa, erityisesti Espanjassa, mutta paljolti myös Irlannissa. Mittari nimittäin toimii niin että se laskee miinuspisteita budjettivajeesta ja sosiaalimenoista, jotka ceteris paribus nousevat kun talous ulkoisista syistä kärsii.
Se, miksi syytin cherry pickingistä on, että EU:ta voi kyllä syyttää monista asioista, ja EU:n sääntely on isohko ongelma, mutta missään nimessä EU:n sääntely ei ole se, mikä on Espanjan tilanteen tehnyt heikoksi. Espanja on pelastettavissa, jos sen pankkisektorin selvitys tehdään hallitusti eikä tule massiivisia pankkipaniikkeja. Työttömyys jne ovat siellä toki hyvin korkealla, mutta tilanne ei ole mitään verrattuna Kreikkaan, jossa palkan ja sosiaaliturvan taso on ehkä 50% liian korkea fundamentteihin verrattuna. (Siis, julkisen sektorin alijäämä ei korjaannu koskaan jos nämä eivät laske)
Milttonin luokattomat navanalusjutut voisin muuten sivuuttaa, mutta kun ne ovat oireellisia tälle puhetavalle. Näette "vihervasemmistolaisia" jo joka puolella. Huomauttaisin että sosiaalisella, talouspoliittisella, jne asteikolla suurin osa "oikeistolaisista" bloggareista on huomattavasti vasemmistolaisempia kuin minä. Esimerkiksi yllä kritisoin Singaporen mallia siitä, että se perustuu pitkälti siihen että iso osa taloudellisen vapauden rajoituksista on piilotettu.
Sitä voi verrata vaikka siihen, että kehä III:n kohdalle vedettäisiin piikkilanka-aita ja ainoastaan syntyjään Helsinkiläisille annettaisiin kansalaisuus. Loppuosa porukasta saisi oleilla alueella niinkauan kun tienaa tietyn määrän rahaa kuussa. Kaikkea sisämaasta pääkaupunkiin tulevaa (erityisesti vettä, sähköä jne) ja siellä kulutettavaa verotettaisiin ankarasti erilaisilla tulleilla, mutta raaka-aineet olisivat vapaita, kunhan jalostustuotteet vietäisiin ulkomaille. Helsingin valtio omistaisi isot köntsät teollisuusyrityksistä. Jne.
Totta hitossa verot voitaisiin laskea hyvin alas, koska työttömät voitaisiin yksinkertaisesti potkia ulos maasta ja koska sähkö- ja vesilaskuissa voitaisiin kerätä hurjat määrät piiloveroja.
Pointtini on tässä se, että se mikä näyttäytyy monissa mittareissa "vapautena" on usein jotain muuta, monesti se on aika häpeilemätöntä rent-seekingiä. Singapore on toki onnistunut hyvin siinä mitä se tekee, ja valtio on toiminut hyvin ja viisaasti. Verojen alhaisuus on tosiasia, jota en ole kiistänyt enkä väittänyt etteikö se olisi osatekijä menestyksessä.
Mutta riskejä on, ja se, että riskit ovat realisoituneet yhdessä paikassa mutta eivät toisessa, ei vielä kerro kovin paljon. Espanjan malli ei loppujen lopuksi ollut ihan kauhean paljon epäliberaalimpi; siellä on toki jäykempi työmarkkina ja anteliaampi sosiaaliturva. Mutta a) velkaluvuista b) BKT:kasvuluvuista c) Heritagen vapausluvuista ei ole tässä kohtaa paljon mihinkään.
Milttonille tekisi kyllä hyvää joskus vähän itse ottaa annos niitä realiteetteja. Ja ehkä jotain lääkkeitäkin, vainoharhaisuuteen auttavia lääkkeitäkin kun on olemassa.
Nyt näyttää kovasti siltä, että Singaporen lähiseudulta puuttuu vain Saddam Husseinin kaltainen rohkea ja innovatiivinen valtiomies, joka laittaisi tuollaisen "vapaavaltion" ruotuun. Siis ulkopuolelta ja asevoimin.
Singaporen julkinen sektori vastaa noin 25% BKT:sta. Luku on kehittyneissä maissa verraten pieni. Mutta Espanjan julkisen sektorin menot olivat ennen kriisiä vielä noin 35% tasolla; korkeampi mutta Euroopan tasolla verraten matala, verrattavissa USA:han. Espanjalla oli myös selkeä budjettiylijäämä vuoteen 2007 asti, ja sen velat vähenivät aika hyvää vauhtia.
Heritage - Kokonaisveroasteet:
Singapore: 14% (ei siis 17% kuten vahingossa aikaisemmin kirjoitin)
Espanja: 30.7%
Suomi: 43.1%
USA: 24% (tässä ei ole ilmeiseseti laskettu osavaltioita ja local-tasoa mukaan. Todellinen luku on yli 30% mutta kuinka paljon?)
Espanjan paras valtti on verraten matalampi kokonaisveroaste.
Lisäksi noissa Heritagen vapausmittareissa tarkalleen sama lainsäädäntö jne johtaa pisteiden alenemiseen jos talous sakkaa. Näin on käynyt monessa maassa, erityisesti Espanjassa
Espanjan pisteet ovat samat 2012 kuin 2008 eli noin 69/100.
Se, miksi syytin cherry pickingistä on, että EU:ta voi kyllä syyttää monista asioista, ja EU:n sääntely on isohko ongelma, mutta missään nimessä EU:n sääntely ei ole se, mikä on Espanjan tilanteen tehnyt heikoksi.
EU ei ole tietenkään pääsyy, se on vain osasyy. Ilmaisin itseni aikaisemmin huonosti (Osmo A. Wiion viestinnän lait). EU/pelastukset ovat vain yksi lisärasite kun verrataan Singaporea EMU-maihin.
Näette "vihervasemmistolaisia" jo joka puolella. Huomauttaisin että sosiaalisella, talouspoliittisella, jne asteikolla suurin osa "oikeistolaisista" bloggareista on huomattavasti vasemmistolaisempia kuin minä.
Minä en ole tietääkseni käyttänyt sinusta koskaan termiä "vihervasemmistolainen." Ja muutenkin olen aina pyrkinyt "Pitkäniemimäiseen" keskusteluun. Minun kirjoissa sinä olet vähintään talousliberaali.
Esimerkiksi yllä kritisoin Singaporen mallia siitä, että se perustuu pitkälti siihen että iso osa taloudellisen vapauden rajoituksista on piilotettu.
Ja minä arvostan tätä. Osaisitko kertoa laajemmin näistä piilotuksista? Onko esim. niin että sähkö- ja vesilaskuissa olevat verot eivät näy kokonaisveroasteesa? Heritagen antamat luvut ovat 14% (kokonaisveroaste) ja 17% (government spending). Ovatko mämä luvut todellisuudessa suuremmat?
Mutta a) velkaluvuista b) BKT:kasvuluvuista c) Heritagen vapausluvuista ei ole tässä kohtaa paljon mihinkään.
Heritage on vikoineen päivineen kuitenkin jotenkin suuntaa-antava. BKT:n muutos on yksi kohtuullisen hyvä indikaattori muiden joukossa.
Espanjan malli ei loppujen lopuksi ollut ihan kauhean paljon epäliberaalimpi; siellä on toki jäykempi työmarkkina ja anteliaampi sosiaaliturva.
Kokonaisveroaste noin kaksinkertainen Espanjanjassa. Se on paljon se. Labor Freedom on työttömyyden suhteen erityisen tärkeä: Singapore 92.1/100 vs Espanja 51.8/100. Ja nimenomaan työttömyys on Espanjan akuutti ongelma. Ja kuten todettua EU:n sääntely ei yksinään ole ratkaissut mitään, mutta se on kuitenkin epäliberaali lisärasite.
Vastaan muihin maanantaina, jos muistan. Olen nyt hieman liian kiireinen laatimaan huolellista selostusta. Sen verran, että työvoima- ja kauppapolitiikka on mahdollista geopoliittisista syistä. Työvoimareservi on ulkomailta, mikä tarkoittaa että työttömyys on ulkoistettu naapurimaihin. Tämä on todella iso tekijä. Labour freedom siis on vähän harhaanjohtava, koska kansalaisia suositaan erilaisin keinoin, ja tällainen ei näy heritagen mittareissa samaan tapaan kuin vaikka ammattiliitot.
Kokonaisveroastetta voi säätää mielin määrin sillä kikkailulla, jota Singaporessa harrastetaan. Edelleen, en kiistä Singaporen mallin toimivuutta, vaan väitän, että osittain käytetyt mittarit ovat harhaanjohtavia.
a) Velkataakka on harhaanjohtava, kuten todettua, Singaporen valtion velka on suurempi kuin Espanjan suhteutettuna BKT:hen. Tämä on tuplasti harhaanjohtava, sillä valtiolla on velan lisäksi massiivinen omaisuus, Temasek Holdingsin pääomat ovat luokkaa 200 miljardia, mikä vastaa lähes velkataakkaa. Suomessa tilanne on samansuuntainen, paitsi että suomen rahoitustilanne on vielä parempi. Espanjan tilanteesta en tiedä.
b) Kuten totesin, piiloveroja on aika paljon. Auton omistaminen on luvanvaraista, kymmenen vuoden lupa maksoi viime vuonna reilu 50 000 euroa. (Luvat huutokaupataan, autojen määrä on säännöstelty) LTA kerää rahaa tällä, samoin kuin erilaisilla tiemaksuilla jne, niitä ei lasketa kokonaisveroasteeseen, mutta eivät ne kovin valtava osuus olisikaan.
c) Vesilaitos ostaa veden Malesiasta ja veden kulutusta verotetaan rajusti. Sähkön hinta on kulutuksen suhteen progressiivinen. Spservice on monopoli, jonka valtio omistaa joko suoraan tai jotenkin mutkan kautta. Tätä ei käsittääkseni lasketa veroasteeseen.
d) Kuten jo yllä totesin, työvoiman sääntely on toteutettu ulkoistamalla työttömyys ulkomaille ja kaikenlaisilla kiintiöillä jne joita ohjaillaan erilaisin "pehmeän diktatuurin" keinoin. Voit kyllä palkata kenet tahansa, eikä se ole kovin kallista eikä sivukuluja ole kovinkaan paljon. Kuten totesin, työttömyyttä pidetään kurissa säädöstelemällä työlupien määrää.
e) Ulkomaankauppaa ja transitliikennettä hoidetaan valtionyhtiöiden kautta. Ne käyttävät melko sumeilematta hyväkseen sitä tosiasiaa, että Singapore on Aasian logistiikan kannalta aivan keskeisellä paikalla.
Kaikki nämä viittaavat siihen, että vaikka taloudellinen vapaus onkin täällä selvästi Eurooppaa korkeammalla, ainakin iso osa siitä on pikemminkin seurausta siitä, että täällä on erilaisia geopoliittisia vahvuuksia. Valtio on ollut fiksu siinä, että se on malttanut olla verottamasta ja säätelemästä liikaa niitä aloja, jotka tuovat ns pätäkkää maahan. Isoksi osaksi sosiaaliturvan matala taso on poliittisesti mahdollista, koska työttömyys ei ole ongelma, ja se ei ole ongelma, koska sosiaaliturva on matala ja koska työttömyys on ulkoistettu naapurimaihin. Tämä taas mahdollistaa alhaisen veroasteen joka taas alentaa työttömyyttä entisestään.
Siis, menestystekijä tämä vapaus (niiltä osin kuin se on todellista, ei se kokonaan illuusio ole) kyllä on, mutta se ei yksinään ole se syy miksi täällä talous toimii niin hyvin. Ymmärrän sen, että libertaaristi ajatteleva mielellään selittää elintasoeron suuremmalla vapaudella, mutta en usko sen olevan todellinen syy; se on kyllä hyödyksi, muttei se selitä eroa kokonaan.
Lähetä kommentti