Ekologi ja evolutiivinen uskontotieteilijä David Sloan Wilson kuvaa uudessa artikkelissaan Huntington Postissa sitä, mitä eroa on (evolutiivisessa) uskontotieteessä ja uusateismissa.
Koko kysymyksen pitäisi periaatteessa olla triviaali - uusateismihan on aatesuunta ja evolutiivinen uskontotiede (ERS) taas on tieteenala, jossa uskontoa pyritään ymmärtämään ihmistieteen keinoin. Asia ei ole kuitenkaan triviaali koska eräät muuten hyvinkin arvostetut biologit ja filosofit - Richard Dawkins etunenässä - ovat pyrkineet antamaan uusateismille jonkinlaisen tieteellisyyden kaavun.
David Sloan Wilson selittää eron selkeästi: Uusateismi ottaa yhden uskonnon synnyn hypoteesin ja julistaa sen "Jumalan sanaksi". Evolutiivinen uskontotiede taas tutkii eri hypoteeseja tieteellisesti.
In a widely viewed video on YouTube, Richard Dawkins is asked by a member of a packed audience to comment on religion as a product of evolution and what its evolutionary advantage might be.
In reply, he gives a mini-lecture on the concept of byproducts -- traits that are not advantageous by themselves but nevertheless evolve by being connected to other traits -- using moths flying into flames as a biological example. Their suicidal behavior is obviously not adaptive by itself, but nevertheless persists because moths are adapted to navigate by orienting toward celestial light sources at optical infinity.
Dawkins then states his opinion that religion is analogous to self-immolation by moths, providing the example of children who evolved to learn uncritically from their elders (the adaptation), who are then vulnerable to "stupid advice" such as "sacrifice a mongoose's kidneys at the time of the full moon or the crops will fail" (the maladaptive byproduct).
This is Dawkins at his best, explaining evolutionary concepts in a way that anyone can understand. The problem is that the byproduct hypothesis is only one of six major evolutionary hypotheses that can explain any given aspect of religion. The others explain religion as an adaptation to the current environment (at the group level, the individual level, or only for the cultural trait as a parasite), as an adaptation to past environments that has become mismatched to its current environment, or as a neutral product of drift.
Kuvaavaa uusateistien hegemonialle Suomessa on, että Dawkins esitellään wikipedian Uskonnon Alkuperä -artikkelissa ensimmäisenä nykyajan uskonnon alkuperän selittäjänä, vaikka englanninkielisessä artikkelissa Dawkinsia ei edes mainita.
Lainaan tiedetoimittaja Marko Hamiloa: Olen ihmetellyt jo vuosia, miten kaikkien aikojen Sturmüberempiristi Dawkins on tässä yhdessä asiassa hylännyt empirisminsä ja ottanut dogmaattisen ideologisen kannan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Jo suomalaisen artikkelin otsikko on huono verrattuna englanninkieliseen. Artikkeli on lisäksi jaoteltu otsikoihin oikeastaan pelkkänä "namedroppingina" ikään kuin olisi tärkeämpää kuka sanoo, kun mitä sanotaan. Mikä muuten jo itsessään on uskonnollinen käsitys.
Dawkins on hiukka monomaaninen, sitä ei käy kieltäminen. Ja uskonto on tietenkin paljon muutakin kuin uskomista auktoriteetteihi. Mutta väitteessä itsessään ei ole mitään epäilyttää. So, on kiistatonta että uskonnollisten käsitysten sisältö määräytyy juuri noin. Eli että lapset uskovat mitä aikuiset sanovat.
Joskus näin sellaisen kritiikkin uskontotiedettä kohtaan, että se on pielessä koska se ei ota huomioon hypoteesia että uskonto olisikin totta. Tämä on ainakin empiirisesti selityksenä selvästikin väärä, koska uskonnot ovat keskenään ristiriitaisia käytännössä kaikilta osin.
Uusateismin sisällöstä en osaa sanoa. On selvää että jotain sisältöä ja tekemistä niille kognitiivisille funktioille pitää olla, jotka uskontoja tuottavat. Se, onko tässä mielekästä ottaa jokin laajempi yhteiskunnallinen kanta, on kuitenkin kyseenalaista. Parempi ehkä antaa vaan olla. Toisaalta, en näe ateismin saarnaamisessa mitään pahaa. Totuus on teidät tekevä vapaaksi.
Kysymys Jumalan olemassaolosta ei oikeastaan kiinnosta minua pätkän vertaa, mutta Dawkinsia se kiinnostaa. Ymmärrän toki että monelle ihmiselle usko(nto) on sinällään ongelma, koska ihmiset näkevät uskonnollisuuden tuovan muassaan esimerkiksi kreationismin ja muun tieteen vastaisuuden. Minä näen asian case by case: joskus uskonto nostaa joskus laskee yhteisön tehokkuutta. Käsitän lisäksi niin että uskonnolla on ja on ollut oleellisesti positiivisia ulkoisvaikutuksia. Mutta eipä kiistellä tästä - tästä voi kiistellä ikuisesti.
Mitä tieteeseen tulee on mielekkäitä kysymyksiä mihin tieteen pitää vastata. Se jos joku tiedemies valkkaa näistä hypoteeseseista mieleisensä aatteellisista syistä, ollaan vikareitillä:
1. Voiko ja missä oloissa uskonto nostaa vs. laskea yhteiskunnan tehokkuutta.
2. Onko uskonto syntynyt mielen adaptiivisten mekanismien sivutuotteena.
3. Onko uskonto syntynyt koska se keskimäärin nostaa uskonnollisten yksilöiden tai uskontoa harjoittavien yhteisöjen jäsenten kelpoisuutta.
4. Neljäs mielekäs kysymys on toisen ja kolmannen kysymyksen yhdistelmä: voiko olla että vaikka uskonto on syntynyt mielen mekanismien sivutuotteena, siitä on kuitenkin muodostunut ns preadaptaatio, jota myöhempi kulttuurinen tai biologinen evoluutio on käyttänyt hyödykseen, ja synnnyttänyt tätä kautta adaptaatioita.
Dawkins sen sijaan valitsee hypoteesinsa mieleisensä koska on kiihkeä ateisti. Wilsonkin on ateisti mutta ei anna sen hämärtää aivojansa. (Vaikka uskonto Wilsonin mielestä ei ole totta, hän kuvailee ilmiöitä missä uskonnon perustalle on rakennettu hänen mielestään hyvin funktionaalisia instituutioita kuten vaikkapa Balin vesitemppelijärjestelmä, joka on auttanut balilaisia ratkaisemaan julkishyödykkeen (padon) tuottamisen ongelman (vapaamatkustamisen ongelma).)
Ps. Hiukan samalla tavalla kuin uskontoon suhtaudun libertarismiin. Minusta heidän väitteensä on suurelta osin tieteellisesti virheellisiä, mutta toisaalta libertarismi tuo yksinkertaisessa paketissa ajatuksen, että valtion kaikkivoipaisuus hyvinvointiyhteiskuntineen ei ole mikään itsestään selvyys.
Tämän päivän Euroopassa libertarismilla on sen varsinaisesta totuusarvosta riippumatta "objektiivisesti" "edistyksellinen rooli".
TM:
"Joskus näin sellaisen kritiikkin uskontotiedettä kohtaan, että se on pielessä koska se ei ota huomioon hypoteesia että uskonto olisikin totta."
Omasta mielestä tämä ei ole evolutiivisen uskontotieteen ongelma ollenkaan. Senhän ei oikeastaan pitäisi edes käsitellä sitä onko uskonnolla joku todellinen sisältö, vaan sitä miten uskonnot vaikuttavat yhteisöjen "kelpoisuuteen".
Totuutta etsivässä filosofiassa tuon mahdollisuuden poissulkeminen olisi tietenkin typerää. ( Varsinkin, kun kristinusko on totta, en malta olla sanomatta ;) )
Neljäs mielekäs kysymys on toisen ja kolmannen kysymyksen yhdistelmä: voiko olla että vaikka uskonto on syntynyt mielen mekanismien sivutuotteena, siitä on kuitenkin muodostunut ns preadaptaatio, jota myöhempi kulttuurinen tai biologinen evoluutio on käyttänyt hyödykseen, ja synnnyttänyt tätä kautta adaptaatioita.
Jos uskonto onkin adaptaatio, niin sillä kuten kaikilla muillakin adaptaatioilla on oma fylogeneettinen historiansa ja täten jokin oma preadaptaationsa. Evoluutio kun ei suunnittele, vaan rakentaa jo olemassaolevan päälle.
Nähdäkseni mahdolliset hypoteesit ovat siis:
-Sivutuote-hypoteesi
-Sivutuotteesta adaptaatioksi hypoteesi
Ongelmaksi tässä kuten monissa muissakin kognition evoluutiota käsittelevissä kysymyksissä nousee adaptaation määritelmä:
Dawkinsin mukaan adaptaatio on preadaptaatiota olennaisesti kompleksisempi positiivisen valinnan kautta syntynyt.
Ainankin nykyään uskonto vaikuttaisi olevan adaptiivistä, mutta sen kutsuminen adaptaatioksi on erittäin kyseenalaista ellei kyetä osoittamaan joitan alleeleja ja/tai aivoalueita joihin olisi kohdistunut nimenomaan uskontoon liittyen positiivista valintaa.
Kiitos, Juoni!
Onko sinulla vielä joku linkki tuosta viimeisestä, että ymmärtäisin asian paremmin.
Suoraan tuohon liittyvää ei ainankaan tule mieleen, mutta oheisessa käsitellään tuota ongelmaa yleisemmin:
http://www.mv.helsinki.fi/home/olappi/papers/evoluutiopsykologia_2008.pdf
On tietysti selvää, että uskonto on joissain tilanteissa tehokkuutta nostavaa tai adaptiivista (=kelpoisuuutta nostavaa). Esimerkkini on jainilaisuudesta. Mutta olet oikeassa että siitä on vielä pitkä matka siihen että uskonto olisi adaptaatio.
Toisaalta esimerkiksi Friedrich Hayek - ja häntä seuraten nuoremmat taloustieteilijät Samuel Bowles ja Peyton Young - ovat miettineet yhteiskunnallisten instituutioiden evoluutiota "kulttuurisen" ryhmä- tai yksilövalinnan kautta. Demkratia, markkinatalous, yksityisomaisuus, erilaiset konfliktin ratkaisujärjestelmät, sosiaaliset normit, uskonto yms. ovat kehittyneet hyvin evolutiivisesti. Ne maat joissa esim. yksityisomaisuus ja elinkeinovapaus ovat muodostuneet vallitseviksi, ovat kolonisaation kautta levittäneet omia insitituutioitaan toisiin maihiin - tai toiset maat ovat niitä "matkineet". Tehokkaat instituutiot ovat levinneet maasta toiseen tai kylästä toiseen.
Voi kysyä ovatko ne kuitenkin jonkinlaisia adaptaatioita ? Myönnän että tuollainen johtopäätös on hieman hätiköity. Bowlesin ja Youngin työtä on esitelty tässä. Taloustieteilijät eivät tietysti puhu yleensä adaptaatioista vaan vain tehokkuudesta joka on samantyyppinen termi kuin adaptiivinen.
Mitä uskontoon ja sen adaptiivisyyteen tulee, kirjoitin aiemmin:
Friedrich Hayekin Kohtalokasta Ylimieltä lukiessa olen erityisen yllättynyt siitä, että Hayek näkee tradition merkityksen ehkä vieläkin suurempana kuin tämä blogi. Uskontoon Hayek suhtautuu samalla lailla kuin Kansankokonaisuus. Siis näkee uskonnolla olevan merkittävää käytännöllistä arvoa, jota uskonnon faktuaalisen totuusarvon mahdollinen puute ei millään lailla romuta.
Rationalismi - yhdistyneenä hedonistiseen vapautumiseen rajoituksista ja säännöistä - ei johda vapauteen vaan on vapauden este. Koska ihmisellä on heimomieli, hän kokee vaistonvaraisesti kaupankäynnin, yksityisomistuksen ja hyödyn tavoittelun pahana. Vain traditio ja uskonto voivat estää ihmistä vajoamasta rousseaulaiseen villin elämään, mikä taas johtaisi koko nykyaikaisen kauppaan perustuvan maailman sortumiseen.
Joe Henrichin yms. viime aikaisessa työssä onkin tullut esiin ajatus (ja kokeellista näyttöä), että suurilla maailmanuskonnoilla voi olla tämänkaltaista merkitystä/hyötyä.
Mutta edelleenkin yhteiskuntien kehitys ei ole kumulatiivista - yhteiskunnat kehittyvät kyllä jonkin aikaa yksinkertaisesta kompleksisempaan toisiaan matkien. Mutta aika ajoin yhteiskunnat romahtavat. Mutta samoinhan tapahtuu eliöillekin - yksilö kuolee ja lajit tuhoutuvat. On mahdollista, että seuraava "maailman aika" korvaa monimutkaisemmat eliöt kuten ihmiset paljon yksinkertaisimmilla ääritapauksessa vaikkapa yksisoluisilla ja kehitys alkaa uudestaan ?
Voi ehkä tapahtua Collapse of Complex Biological Systems massasukupuuuttojen myötä.
Voi kysyä ovatko ne kuitenkin jonkinlaisia adaptaatioita ?
Ns. nativistinen evoluutiopsykologia määrittelee tutkimuskohteekseen ihmiselle lajityypillisen kognitiivisen arkkitehtuurin. Jotta uskonto voisi olla adaptaatio, pitäisi olla joitain uskonnolle ja vain uskonnolle ominaisia kognitiivisia kykyjä ja niitä vastaavat neuraaliset korrelaatit.
Nykytiedon mukaan uskontoon liittyvä kognitio (agenttien tunnistus, moraaliset päätelmät jne.) kuitenkin käyttävät samoja moduuleja kuin monet muutkin kognitiiviset toiminnot, joten uskonto vaikuttaisi olevan sivutuote.
On mahdollista että tulevaisuudessa uskonnosta todella tulee biologinen adaptaatio, mutta tähän mennee vielä muutamia kymmeniä tuhansia vuosia. Valintapaine toki on jo olemassa.
http://scholar.harvard.edu/pinker/files/2005_03_pinker_jackendoff.pdf
Jos kiinnostaa, niin tuossa artikkelissa on Pinkerin ja Jackendoffin argumentointia kielen adaptiivisuuden puolesta.
Muutettavat muuttaen (kieli=uskonto, vain kielelle ominaiset asiat=vain uskonnolle ominaiset asiat) tuosta saanee perspektiiviä uskonnon evoluutiopsykologiaan.
Mainitsemasi kulttuuriset ilmiöt ovat toki ilmeisen hyviä meemejä, eli kulttuurievoluution adaptaatioita ja geenikulttuuri-koevoluution ansiosta uskonnosta todella saattaa tulla adaptaatio ihmiskunnan tulevina vuosituhansina.
Elämällä on enää ehkä 700 miljoonaa vuotta aikaa. Siihen mennessä auringon säteily on niin voimakasta että meret haihtuvat ja muutenkin on liian kuuma. Minusta on lyhytnäköistä että tähän ei valmistauduta.
Uskonnon meemiteorian mukaan uskonnot voivat olla hyödyksi tai haitaksi uskontomeemeistä "tartunnan" saaneelle yhteisölle, yksilölle ja viime kädessä geeneille. Meemit ajatellaan usein samanlaisiksi "itsekkäiksi" replikoitujiksi kuin geenitkin ja meemien ja geenien "intressit" voivat olla ristiriidassa keskenään. Esim. uskonnollinen selibaatti (meemit) on geenejä vastaan ja seksuaalinen kanssakäyminen ja lisääntyminen (geenit) selibattimeemejä vastaan. Toisenlaiset uskonnolliset meemit voivat taas saada yksilön toteuttamaan käskyä "Lisääntykää ja täyttäkää maa" jolloin meemit ja geenit ajavat samaa asiaa.
Lähetä kommentti