Ahdistaa.
Talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari vaatii, että Nokialta irtisanotuille insinööreille perustetaan turvasatama. Skinnari (sd) ehdottaa uuden valtionyhtiön perustamista Nokialta irtisanottujen insinöörien palkkaamiseksi.
Suomi on pudonnut pahasti it-alan kansainvälisessä kehityksessä 2000-luvulla. Nyt eivät riitä tavanomaiset pelastuspaketit, vaan tarvitaan järeämpiä toimenpiteitä. Valtion otteen on oltava vahva, koska yksityiset toimijat eivät kykene riittävään yhteistyöhön.
Skinnari siis vaatii faktisesti, että nokialaiset ja heidän partnerinsa, jotka ovat sössineet softa-busineksen täydellisesti Suomessa, pelastetaan palkkaamallla heidät suojatyöhön. Ei riitä että Nokia maksaa heille vuoden palkan irtisanomisrahana, vaan pitää perustaa suorastaan yritys joka palkkaa heidät. Yritys, jolla ei ole business ideaa, vaan sosiaalinen idea pelastaa insinöörit.
Sosialidemokratia pelastaa ilmeisesti samalla Suomen it-alan kilpailukyvyn. Tosin ilman mitään business-ideaa. Ei riitä, että Tekes rahoittaa heikkoja ideoita, tarvitaan myös Sosiaalinen Tekes, joka rahoittaa toimintaa kokonaan ilman business ideaa.
Markkinatalouteen kuuluu kilpailu ja vastuunotto omista teoista. Mikäli tämä vastuu kiistetään, ihmisistä tulee epäitsenäisiä olioita. Kuvaava on Techchrunch-teknologiablogin lausunto siitä, mitä Suomessa nyt tapahtuu:
Lots of jobs will go from Nokia. That may lead to more startups, who knows. I doubt it. Nokia employees were generally corporate drones, with a few exceptions.
En sinänsä vastusta valtionyrityksiä, mutta miksi tällaiseen yritykseen pitäisi palkata juuri vanhoja nokialaisia. Miksi ei esimerkiksi nuoria vastavalmistuneita, jotka eivät ole jämähtäneitä nokialaisiin arvoihin? Mikä tällaisen valtionyrityksen business idea olisi?
Useimmat nokialaiset ovat epäitsenäistä, kollektivistista, väkeä. Suomalainen insinööri oppikoon tekemään itsenäisiä päätöksiä edes omasta elämästään. Nokian romahdus oli jo pitkään arvattavissa, olisivat tehneet johtopäätöksiä, eivätkä odottaneet kädet ristissä irtisanomisrahoja. (Näin he todellla odottelivat. Eräs nokialainen totesi tämän minulle kysymättä.)
Rinnakkaisilmiö Skinnarin sosialidemokraattiselle ajatukselle pelastaa insinöörit on jatkuva valitus siitä, että mm. yksinhuoltajilla menee Suomessa huonosti ja valtion on autettava heitä. Mm. kansanedustajaehdokas Seppo Huhta (ps) ei ole muusta puhunutkaan. Kysyn: miksi juuri valtion pitäisi auttaa heitä. Onhan lapsille isät ja suvut. Auttakoot ne. Kaikki ihmisten ongelma johtuvat perussuomalaisten mukaan maahanmuuttajista ja poliitikoista. Väärin.
Kannatan toki aktiivista sosialipolittiikka. Markkinat eivät kykene koskaan mitenkään antamaan ihmisille turvaa. Mutta aktiivisen sosiaalipolitiikan tarkoitus ei ole luoda passiiisia ihmisiä. Mm. juutalaiset ja hutteriitit ovat aina huolehtineet köyhistään - samoin tekivät esimerkiksi kristityt 100-200-luvulla Roomassa. Kellään ei noissa yhteisöissä ollut kuitenkaan mahdollisuutta heittäytyä muiden autettaviksi. Moraalinen yhteisö antaa kyllä turvan, mutta se myös vaatii ihmistä tekemään parhaansa. Mitään muuta kestävää (sustainable tai peliteorian termein self-enforcing) tapaa tuottaa hyvinvointiyhteiskunta ei vielä todellisuudessa ole keksitty kuin moraalinen yhteisö. Jonkin aikaa hyvinvointiyhteiskuntia voidaan kyllä ylläpitää työmoraalilla, joka perustuu aikaisemmman moraalisen yhteisön arvoille, mutta ei kauaa. (Ja huom. En väitä ainakaan nyt, että moraalinen tarkoittaa samaa kuin uskonnollinen.)
(Jään itse aikoinani eläkkeellä ja oletan kyllä, että saan jotain vastineeksi niistä rahoista, jotka olen veroina ja eläkemaksuina valtiolle kymmenien vuosien mittaan maksanut. Mutta kansankokonaisuuden etu ei ole että minullekaan tarjotaan valtionvaroista eläkettä, joka mahdollistaa leveän elämän Välimeren rannoilla ja golf-radoilla. Niille, jotka eivät ole eläissään hyödyllistä työtä tehneet koska ei ole huvittanut, eivät taas tarvitse maksaa mitään. Vammaiset on eri asia.)
Elämään kuuluu kärsimys ja ahdistus. Sosiaalipolitiikan päämäärä ei ole sitä kokonaan voittaa. Ihmisiä pitää toki auttaa. "Pitää auttaa" on kuitenkin moraalinen väite, millä ei ole mitään merkitystä kuin tietyn moraalisen yhteisön arvomaailman kontekstissa. (Tähän voi tietysti esittää väitteen, että moraali ei välttämättä ole yhteisöllinen ilmiö. Itse olen sitä mieltä että käytännössä se on, koska hyvinvointiyhteiskunnan (tai muun julkishyödykkeen) pysyvyyden kannalta yksittäisen yksilön moraalilla ei ole merkitystä.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
64 kommenttia:
Kirjoituksessasi oli kaksi kohtaa, joita en ymmärrä.
Mitä lisäarvoa valtio tuo yrtystoimintaan, eli miksi valtion pitäisi omistaa yhtiöitä? Valtiolla on yksi erityispiirre, josta on hyötyä, mutta vain sille itselleen. Valtiolla on mahdollisuus pakottaa ihmisiä. Se ei kuitenkaan sovi kenenkään moraaliin, että vaikka kirjakauppiaalta viedään rahaa, jotta voidaan perustaa kilpaileva kirjakauppa.
Valtio teksi asioita, jotka olisivat yksilön tekeminä rikoksia, mutta valtion tekeminä ne olisivat muka tarpeellisia.
Toinen asia on julkinen sosiaalityö ja hyväntekeväisyys. Valtio vie ihmisiltä väkisin rahaa, jotta voisi auttaa huono-osaisia. Onko auttaminen niin tärkeä asia, että sen varjolla voidaan varastaa? Miksi yksilö ei voi tehdä samoin?
Onko sosiaalityö valtion ydinosaamista? Miksi valtion pitää tehdä asiat itse? Valtion toiminta perustuu jonkin verran demokratiaan, jonka mukaan asiat päätetään kansan tahdon mukaan, joten sosiaalityö ja hyväntekeväsyys toimisi parahaiten ilman valtiota vapaaehtoisuuteen perustuvan mallin mukaan. Muutenkin näitä asioita on siirretty liikaa viranomaisille, jolloin yksilöt on vieraannutettu toisten ongelmista, jolloin valtion legitimiteetti näyttää olevan vahvempi.
Sanoin että en vastusta valtionyhtiöitä periaatteessa, mutta en sanonut että kannatan.
En sanonut myöskään että valtion pitäisi tarjota hyvinvointipalveluita. Sanoin että siihen tarvitaan jonkinlainen yhteisö.
Pakottaminen ei minusta kuitenkaan ole mustavalkoisesti paha asia. Kaikki yhteisöt harjoittavat sosiaalista kontrollia.
"Uuden Telen" liikeideahan on tämä:
1) Haalitaan Nokialta inssit töihin. Nyt on oikea aika vedota ihmisten turvattomuuden tunteeseen. Vuosi sitten "uudelle Telelle" olisi naurettu.
2) Ilmoitetaan isoille firmoille (IBM, Microsoft, Google...), että "Hei, täällä on uusi koodausalihankkija".
3) "Uuden Telen" johtoon tulee puoluekytköksin valittuja poliitikkoja, samaan tapaan kuin Veikkauksen ja Alkon johtopaikoille. Palkkaus alkaa kymppitonnista (10.000 €/kk).
4) Yhtiötä rahoitetaan valtion vero- ja velkarahalla. Rahoitus ja kilpailukyky on siis taattu, joskaan se ei perustu todelliseen osaamiseen tai markkinakysyntään.
5) Nokian silmälasipäiset ex-inssit vääntävät koodia lakisääteiset 8h/päivä ja kuuntelevat SDP:n puoluelauluja keskusradiosta.
---
SUMMA SUMMARUM
Valtionyhtiöt toimivat ehkä raaka-aineisiin perustuvan raskaan teollisuuden aikana. Innovation age on kokonaan eri juttu.
Venture capital ja muu vapaa rahoitus ei hakeudu taantumuksellisiin firmoihin.
Lots of jobs will go from Nokia. That may lead to more startups, who knows. I doubt it. Nokia employees were generally corporate drones, with a few exceptions.
Samaa mieltä. Yleensä isoissa yrityksissä työskentelevät rivityöntekijät eivät sovi startup-yrittäjän profiiliin.
Mutta onhan Suomessa paljon IT-firmoja, jotka ottavat Nokialta vapautuvat avosylin vastaan? Vai onko? Ovatko kaikki merkittävät Suomen IT-toimijat jollain tapaa naimisissa Nokian kanssa?
Osa it-firmoista on täysin Nokian partnereita osa myy muualle. Tietokin myy paljon Nokialle. Joten Nokia ei ole ainoa joka tulee irtisanomaan.
Nokialla on lisäksi paljon väkeä jotka eivät osaa tehdä mitään mistä olisi hyötyä Nokian ulkopuolella. Näin ainakin luulen.
Useimmat nokialaiset ovat epäitsenäistä, kollektivistista, väkeä.
Kuvaus sopii hyvin suomalaiseen kansanluonteeseen. Nyt ollaan taas vasalleja.
Voisiko sanoa, että konformismi haavoitti Nokiaa? Kun suunta oli alamäkeen, kukaan ei tehnyt non-konformatiivista aloitetta tilanteen korjaamiseksi.
Olisipa Intelin Israelin ex-johtaja Dov Frohman ollut Nokian ohjaksissa. Mies on erityisesti tuttu non-konformatiivisista otteistaan.
Suomalainen insinööri oppikoon tekemään itsenäisiä päätöksiä edes omasta elämästään. Nokian romahdus oli jo pitkään arvattavissa, olisivat tehneet johtopäätöksiä, eivätkä odottaneet kädet ristissä irtisanomisrahoja. (Näin he todellla odottelivat. Eräs nokialainen totesi tämän minulle kysymättä.)
Minunkin mielestäni hälytyskellojen pitäisi alkaa soimaan, jos firma on näyttävässä alamäessä, ja jos yhtiön sisäisessä ilmapiirissä on ongelmia.
Voisi vaikka lähettää hakemukset muutamaan firmaan, jotka eivät ole sidoksissa Nokiaan.
Itselläni on kokemusta ongelmiin joutuneesta suomalaisesta globaalisti suuntautuneesta keskikokoisesta IT-firmasta. Ei kuitenkaan Nokiasta.
Tässä päiväkirjamainen lyhyt kuvaus tilanteesta.
NOLLAHETKI
Kun ongelmia alkoi ilmaantua, ne ohitettiin täysin. Total ignorance. Jopa tiimijuhlia järjestettiin.
1,5 KUUKAUTTA NOLLAHETKESTÄ
Kun ongelmat olivat ns. päivänselvät ja kaikkien tiedossa, aloitti eräs johtoryhmään kuulumaton "päällikkö" kokoamaan koalitiota ongelman ratkaisemiseksi. Minä EN OLLUT tämä päällikkö.
Uskon, että ongelmat olisi voitu ratkaista, jos tämä päällikkö olisi saanut johdon tuen. Johtoryhmä, jonka toimitusjohtaja oli myös yrityksen perustaja, käski jatkamaan "samaa rataa". Ei kuulemma ollut tarvetta muutokselle.
2 KUUKAUTTA NOLLAHETKESTÄ
Parin viikon aikana TJ ja "päällikkö" käyvät useita kahdenkeskisiä palavereja. Puhesävy on ajoittain kiihtynyttä. Päällikkö ei saa työntekijöistä merkittävää tukea taakseen. Lopulta jäädessään yksin, päällikkö ottaa loparit omasta aloitteestaan.
jatkuu....
...jatkoa
3 KUUKAUTTA NOLLAHETKESTÄ
Ensimmäisiä taloudellisia merkkejä ongelmista, esim. myöhästyneitä palkkoja.
4 KUUKAUTTA NOLLAHETKESTÄ
Osa-aikaisia työntekijöitä sanotaan irti. Osaltaan tämä heikentää yrityksen mahdollisuuksia menestyä markkinoilla entisestään.
5 KUUKAUTTA NOLLAHETKESTÄ
Täydellinen kriisi jäljellejääneiden työntekijöiden keskuudessa. TJ yrittää korjata tilannetta uudistamalla tuotteen täysin. Se on kuitenkin jo liian myöhäistä. Uudistus olisi pitänyt tehdä 1-2 kuukautta nollahetkestä. Nyt ollaan 3-4 kuukautta myöhässä.
---
Tässä haluan korostaa johdon merkitystä. Johdolla on ja oli em. firmassa auktoriteetti. Johto on yrityksen A ja O. Jos johdolla ei ole tilanne hallussa, se ei ole kenelläkään.
Kukaan ei mennyt "koalitiopäällikön" puolelle, koska pelkäsi ainakin osittain saavansa potkut. Ja lopulta firmaan ei jäänytkään yhtään työntekijää. Kukaan ei saanut potkuja, kaikki joutuivat irtisanoutumaan vapaaehtoisesti.
Mikä tällaisen valtionyrityksen business idea olisi?
Ei mikään.
"Useimmat nokialaiset ovat epäitsenäistä, kollektivistista, väkeä."
"Kuvaus sopii hyvin suomalaiseen kansanluonteeseen."
- Harvinaisen totta, ja nimenomaan kollektivistista, ei yhteisöllistä. Suomalaisille muita suomalaisia ei ole edes olemassa. On vain vähintään Suomen, yleensä maailmankokoisia abstraktioita ihmisistä, suunnitelmista, organisaatioista, utopioista jne. Kaikki epärealistisia, todellisuudesta irrallisia, typeriä, naurettavia, lapsellisia ja vajaaälyisiä. Mutta se ei suomalaista haittaa. Kun yksi abstraktio painovoiman toiminnan varmuudella tuhoutuu, suomalainen on jo suu vaahdossa rakentamassa seuraavaa abstraktiota, jotta sekin vähä mitä on jäljellä voidaan pilata ja runsaalla lainanotolla varmistaa, että pohjalla pysytään iänkaiken. Kunhan seuraava abstraktio saadaan valmiiksi, suomalaisten kollektiivinen zombieorjalauma on valmiina seuraamaan sitä tahdottomasti.
Jos suomalaiset ovat kerran teidän mielestänne niin paskoja, niin lähtekää menemään. Tämä ei ole mikään DDR, jossa olisi pakko asua.
Kenen mielestä siis suomalaiset ovat paskoja. Valkea, Aakken vai minun. Mistä se käy ilmi? Jossain vaiheessa minua on syytetty että pidän suomalaisia herrakansana. Suhtaudun suomalaisiin kuin Vanhan Testamentin profeetta juutalaisiin ja niin varmaan Valkeakin.
Se että suomalaiset sössivät Nokian ei nyt ainakaan jenkkien vika ole.
Suomi on DDR. En voi muuttaa sinne.
Suomi on DDR kiitos kansanluonteen, Kallasvuon ja Venäjän Morsiamen.
Suurin syy on varmaan vuosikymmeniä jatkunut itäänpäin nöyristely. Olet, TM, itse sanonut että Suomi ei ole länttä.
Suomalaisuuden plus ja miinus on ehkä liika konformismi. Nokialla ei nähty metsää puilta eikä se joka näki, sanonut.
Toisaalta konformismi on pikemmin lisääntynyt 70-luvulta kuin vähentynyt. Silloin sentään työpaikoilla ihmiset puhuivat politiikkaa ja olivat eri mieltä.
Tilanne on todella huono.
"Suhtaudun suomalaisiin kuin Vanhan Testamentin profeetta juutalaisiin ja niin varmaan Valkeakin."
"Suomi on DDR. En voi muuttaa sinne."
- Tuohon ei tarvitse lisätä mitään, eikä siitä tarvitse ottaa mitään pois.
Koko viikonlopun suomalainen lehdistö on epäillyt Elopia Microsoftin kätyriksi. Viideskolonnalaiseksi. Kallasvuota ja Ollilaa ei juuri tapahtuneesta haukuta.
Oletetaanpa että Elop oli yhteistoimintamies. Marsalkka Petain. Kumman syy oli Ranskan nöyryytys Petainin vai niiden joiden mielestä Ranskaa ei tarvitse puolustaa vaan paras tae fasismin voittamiselle on aseriisunta. Tai ne joille Maginot-
Linja takaa Ranskan koskemattomuden.
Petain tuli tuhottuun taloon niin kuin Elop. Hänet voi heittää leijonien eteen koska hän on yhteistoimintamies, jos se luusereita helpottaa.
Pari kevennystä:
1. Q: "mikä erottaa oululaisen, tamperelaisen ja salolaisen ?"
A: "Nokia"
2. Q: "mitä meego-devaaja sanoi symbian-devaajalle"
A: "BigMacit on ihan loppu täällä kassalla, tee niitä lisää"
Rehn Talsassa: Työpaikka tarvitsee pissapäitä
Lainaus artikkelista:
Åbo Akademin professori Alf Rehn paljastaa, että bisnesmaailman dream team tarvitsee joukkoonsa myös ”niitä hankalia tyyppejä”.
"Pelkästään positiivisuutta vahvistavista henkilöistä koostuvissa työyhteisöissä syntyy laiskuutta. Aina tarvitaan niitäkin ihmisiä, jotka ajavat asioita eteenpäin. Mikään rooli ei olekaan yrityksessä niin vaikea, kuin tuottavan kusipään rooli", Rehn lataa.
Yrityskouluttaja Jari Sarasvuo Trainers' Housesta on samoilla linjoilla. Hänen mielestään valheellista harmoniaa haetaan jatkuvasti, mutta hyvä johtaja sietää erimielisyyttä. Kriittisyys ja kielteisyys ovat eri asioita, jotka on tärkeää erottaa toisistaan.
---
Tuossa puhuttiin nimenomaan kriittisyyden ja kielteisyyden erottamisesta. Yksi syy siihen miksi mainitsemani "koalitiopäällikkö" ei saanut työntekijöiden tukea taakseen oli se, että hänet nähtiin työstäkieltäytyjänä, koska hän ei suostunut jatkamaan hommia entisellä konseptilla, joka oli osoittautunut elinkelvottomaksi. Missään nimessä "päällikkö" ei ollut laiskuri tai kielteinen työtä kohtaan.
Lisäksi uskon, että TJ näki hänet jonkinlaisena uhkana yritykselle.
Oma ohjeeni kokemukseni perusteella on se, että jos "kriitikko" ei saa johdon tukea, ei hänen yrityksensä muuttaa yrityksen suuntaa onnistu.
Työntekijäpuolelta tukea on vaikea saada. Harva on todellisuudessa valmis riskeeramaan maineensa. Etenkin, jos on isot asunto- ja autolainat alla. Konformismi on vielä oma lukunsa tähän päälle.
Jos siis johto ei muuta suuntaa, ja itse olet aivan varma siitä, että yritys/projekti/konsepti feilaa, niin ei muuta kuin työpaikanvaihto.
---
Se kyllä on totta, että yleensä yritys vielä porskuttaa jonkin matkaa menemään sen jälkeen kun ongelmat ovat realisoituneet.
Yrityksen X tapauksessa, jossa olin töissä, näin jatkui n. puoli vuotta. Nokian tapauksessa varmaan pari vuotta, 2007-2008 eteenpäin ->
Onneksi kykenin kuitenkin "pelastautumaan" yrityksestä.
En kuitenkaan tiedä mitä tekisin, jos sama tulisi uudelleen eteen. Arvioisin ehkä tilannekohtaisesti.
Johdon toimilla olisi suuri vaikutus päätöksiini.
---
Oli sinäänsä paradoksi, että kaikki pelkäsivät firmassa irtisanomista. Lopputulos oli kuitenkin juuri se mitä oli pelätty. Joskin työntekijät irtisanoutuivat itse.
Ns. loppumetreillä kukaan ei juurikaan keskittynyt työntekoon ja työpaikalta lähdettiin aikaisin ja sinne saavuttiin myöhään. Helvetinmoinen pannukakku, kun pitää mielessä, että firmassa sentään oli suht koulutettuja ja sivistyneitä henkilöitä.
---
Mutta joo. Lähtö tai irtisanominen voi olla helpotus, joka laukaisee tilanteen.
Olin kai hiukan samassa mukana NSN:ssä. Yhdellä liiketoiminta-alueella ajoin "kusipäisesti" omaa linjaani. Minua todella inhottiin. Myöhemmin sain sitten palautetta että olin ollut oikeassa. Siinä vaiheessa olin jo aika väsynyt ja lähdin. Kaikki liiketoiminta-alueen ihmiset irtisanottiin ja korvattiin Siemensin ihmisillä. Hui hai.
"Uuvuin Nokian vauhdissa"
Pahimmillaan pitkään suunnattomana jatkava yritys tuottaa työuupuneita ihmisiä.
Toisaalta vika on myös työntekijöissä, jotka eivät osaa äänestää jaloillaan.
Mutta kokemuksesta tiedän, että epävarma palkkapussi on parempi kuin täysin epävarma.
Olin kai hiukan samassa mukana NSN:ssä. Yhdellä liiketoiminta-alueella ajoin "kusipäisesti" omaa linjaani.
Itse tiesin heti alussa (=nollahetki), että "koalitiopäällikkö" on faktisesti oikeassa. Olin itse tutustunut firman lukuihin, numeroihin ja bisnesideaan - ja totesin, että se ei voi toimia ilman HUOMATTAVIA muutoksia alkuperäiseen toimintamalliin.
"Koalitiopäällikkö" ajoi nimenomaan näitä muutoksia. Viesti oli se, että jos emme saa muutosta aikaa, niin "kuolema" tulee. Ennemmin tai myöhemmin.
Hyvin monella oli kuitenkin firman hyvien aikojen aikana otettu asuntolaina alla, eikä siten haluttu liata mainetta TJ:n silmissä. Haluttiin mieluummin varma euro tänään, kuin epävarma huomenna.
On sinäänsä inhimillinen sääli ja vääryys, että pitkällä tähtäimellä yrityksen parasta hakenut "koalitiopäällikkö" joutui muutoksenpelon kohteeksi. Perimmäinen syy on kuitenkin TJ:n.
Minua todella inhottiin. Myöhemmin sain sitten palautetta että olin ollut oikeassa.
"Koalitiopäällikköä" ruvettiin myös karsastamaan. Hän kävi mm. yksitellen jokaisen työntekijän luona kertomassa näkemyksistään, ja yritti saada aikaan koko yrityksen laajuista koalitiota taakseen, jotta TJ muuttaisi suunnan. Siinä hän ei onnistunut.
Erityisen kiusallisia olivat palaverit, joissa olimme läsnä sekä TJ:n että "koalitiopäällikön" kanssa. TJ jatkoi alkuperäistä linjaansa samalla kun "päällikkö" huomautteli aina väliin, että se ei toimi.
Blogin alkuperäiseen aiheeseen viitaten.
Vasemmistolaisuuden yhteinen nimittäjä on uhrin asemaan samaistuminen - self victimization.
Olipa "uhri" sitten työnsä menettävä, yhteiskunnan "uhriksi" joutunut rikollinen, yksinhuoltaja tai joku muu.
Jos todella haluttaisiin edistää ex-Nokialaisten työllistymistä SUOMESSA, niin paras keino siihen olisi työnantajamaksujen vähentäminen ja Tanskan mallin mukainen flexicurity.
Toiseksi paras olisi luoda jokin erillinen ohjelma, jossa ex-Nokialaisen palkkaamista helpotettaisiin valtionosuudella.
Kokonaan uuden valtionyhtiön luonti nopeasti muuttuvalle ja innovaatiokeskeiselle alalle on täyttä utopiaa.
Mutta kokemuksesta tiedän, että epävarma palkkapussi on parempi kuin täysin epävarma.
Kun asuntolaina loppui uskalsin vasta lähteä. Vaikka olin täysin uupunut, disillusioitunut, negatiivinen jne.
Minusta puhe kansanluonteesta ja implikaatiot siitä, miten siitä seuraa sitä ja tätä katastrofia, ovat tympeitä. Niistä tulee mieleen vain se, että jos kerran kansakunta on niin kehno kuin näissä jutuissa väitetään, niin mikä pakko siihen on kuulua?
Itse en ole nationalisti, joten minua ei loukkaa tai haittaa sellainen puhe. Eniten ihmettelen tätä rypemistä juuri siksi, että ihmiset, jotka periaatteessa suhtautuvat suomalaisuuteen jonakin hienona ja tärkeänä asiana, turvautuvat tällaiseen märehdintään.
Nokia on iso tekijä Suomen taloudessa, ja se, että se irtisanoo väkeä, on toki iso kolaus. Tilausten väheneminen varmasti ravistelee myös alihankkijoita. Mutta samaan aikaan suomalainen softateollisuus ei ole samassa pisteessä kuin vuonna 1999, tai edes 2003. Ihmiset työllistyvät siellä paljon muistakin syistä kuin Nokian alihankkijoina. Softaa on nykyään kaikkialla ja suomalaiset osaavat ainakin jonkin verran sitä tehdä. Voi olla, että Suomessa on liikaa softaihmisiä, sitä en lähde mitenkään arvailemaan suuntaan tai toiseen. Toivon toki, ettei ole, koska oma elantoni on paljolti kiinni siitä, että softaihmisiä pitää edelleen kouluttaa.
Viime vuonna softa-alalle valmistuneiden työllistymisprosentti valmistumisvaiheessa oli melkein sata. Työttömyyttä ei käytännössä ole softa-alalla ollut isoissa kaupungeissa. Samaan aikaan yleinen työttömyysprosentti on kymmenen prosentin luokkaa, todennäköisesti todellisuudessa isompikin.
Tympeä fatalismi tässä tilanteessa ei ole rakentavaa. Lopputulos voi olla negatiivinen ja johtua vaikka mistä, mutta "kansanluonteella" tulee olemaan kovin vähän sen kanssa tekemistä. Vero- ja sosiaalipolitiikalla ehkä kylläkin.
En ymmärrä mistä puhut. Ei osu.
Selvää on että suuri joukko ihmisiä jää ainakin joksikin aikaa työttömäksi koska Nokia irtisanoo heitää. Tästähän on jo kerrottu.
Ei kai siinä ole pahaa että toteamme ettö Nokia sössi pahasti koska ei nähnyt missä mennään.
Eniten ihmettelen tätä rypemistä juuri siksi, että ihmiset, jotka periaatteessa suhtautuvat suomalaisuuteen jonakin hienona ja tärkeänä asiana, turvautuvat tällaiseen märehdintään.
Ei osu tämäkään.
Suomalaisuus on tietysti minulle tärkeää mutta siitä ei johdu että suomalaisuus olisi jotenkin täydellistä. Suomalaisuudessa on vikansa niin kuin kaikissa kansoissa.
Fatalismia ei ole jos sanon että aamulla aurinko nousee. Tai että jos Nokia on ilmoittanut irtisanovansa ihmisiä niin siitä tulee työttömyyttä.
Tai jos sanon että vuonna 1939 Suomessa oli talvisota. Ei sekään ole fatalismia. Nokian sössiminenhän on jo tapahtunut tosiasia eikä mikään tulevaisuuden asia. Markkinaosuus putosi vuodessa yli viidenneksen.
Viittasin lähinnä siihen, että näissä jutuissa minusta yllä liki kaikissa kommenteissa on taustaoletuksena, että Nokialta todennäköisesti ulos lähtevät työntekijät ovat kykenemättömiä tekemään mitään itsenäisesti. Se on taustalla sekä siinä, että valtion tukia haikaillaan, että siinä että suhtaudutaan jotenkin täysin dissaten ajatukseen uusista startupeista.
Toki pidän nykyisessä markkinatilanteessa todennäköisenä, ettei startuppeja nyt satoja tai ehkä kymmeniä synny. Toisaalta tunnen useampia ihmisiä, jotka ovat olleet Nokialla töissä ja suhtautuneet vakavasti sellaisen perustamiseen. Osalla on jopa pöytälaatikkofirma jo olemassa.
Lisäksi Suomessa toimii useita softa-alan pikkufirmoja, jotka kasvavat tällä hetkellä aggressiivisesti. Osan strategiana on tulla niin isoiksi, että isommat huomaavat ja ostavat ne ulos, mutta ei tämäkään minusta huono ilmiö ole "ekosysteemissä".
Suomi ei ole mikään DDR, todellakaan. Toki isoihin firmoihin pesiytyy paikallisia kollektivistisia ryppäitä, koska ne ovat isoja firmoja. Kollektivistit tykkäävät isoista firmoista ja käyttävät niitä omien kollektivististen juttujensa ajamiseen. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ole sillä lailla kollektivistista kuin tässä minusta oletetaan. He ovat sopeutujia, individualisteja pienemmässä porukassa, kollektivisteja isommassa. Niinkuin ihmiset yleensä.
En usko tällaiseen kansanluonneläppään.
Tunnen monta ihmistä jotka ovat jo nyt työttöminä Nokialta. Ollet jopa vuoden kaksi. Näitä tulee tuhansia lisää.
Hyvin harva näistä perustaa oman firman.
Olen edelleen sitä mieltä että Suomi on eräänlainen DDR.
Tai sanotaan että Nokia oli ainakin DDR siinä mielessä että siellä ihmiset toimivat kuin tehtaan rattaat.
Varmaan jos heidät päästää sieltä pois niin he hiljalleen sopeutuvat vapauteen niin kuin DDR:läisetkin sopeutuivat.
Varmaan he luulivat olevansa itsenäisiä ja kriittisiä yksilöitä.
Olet, TM, itse sanonut että Suomi ei ole länttä.
Voisin myös allekirjoittaa, että Suomi ei ole länttä, tai että Suomi on lähempänä itää kuin länttä. Suomessa ei ole yhtä voimakasta yhteisöllisyyttä samalla tapaa kuin esim. Ruotsissa. Samoin valtiolla on iso rooli liike-elämässä. Myös korruptiota esiintyy. Lisäksi etenkin alaluokassa ja tietyissä piireissä on voimakasta pyrkimystä ateismiin tai uskonnottomuuteen - kuten Venäjällä.
Samoin vallalla tuntuu olevan jako duunareihin ja herroihin. Suurimmalla osalla kansasta on "raskaan työn tekijän" identiteetti. Eikä se ole hyvä asia, vaikka raskas työ onkin usein "rehellistä". Raskasta työtä kun ei tahdo olla saatavana innovaatiotaloudessa ja tietoyhteiskunnassa.
Harvinaisen totta, ja nimenomaan kollektivistista, ei yhteisöllistä. Suomalaisille muita suomalaisia ei ole edes olemassa. On vain vähintään Suomen, yleensä maailmankokoisia abstraktioita ihmisistä, suunnitelmista, organisaatioista, utopioista jne.
Yleisin ihmisten puheissa esiintyvä sosiaalinen konstruktio taitaa olla yhteiskunta tai valtio. Aina mennään isoimman mittakaavan mukaan. Paikallisyhteisö tai suku esiintyy keskustelussa aniharvoin.
Suomalaisessa kollektivismissa merkittävintä lienee johtajakeskeisyys. Kaikki toivo pannaan johtajaan. Jos johtaja feilaa, niin koko homma feilaa. Ruotsissa kuvittelisin esim. yritysmaailmassa olevan enemmän keskustelua ja konsensusta. Suomessa on management by perkele.
Mutta sehän pitääkin muistaa, että suurimman osan Suomen johtajista ovat valinneet Ruotsi ja keisarillinen Venäjä. Kun alistettujen joukosta valitaan johtaja, rupeaa hän itse alistamaan humaltuneena hänelle annetusta voimantunteesta. Se selittää suomalaisen "herravihan".
Venäjän armeijassa on samantapainen käytäntö edelleen. Armeijassa palvelee saman aikaa uudet ja vanhat. Uusia alistetaan ja hakataan. Kun uusien on aika siirtyä vanhoiksi, kostavat he kärsimyksensä uusille tulokkaille, jotka sinäänsä ovat täysin syyttömiä.
Paljon puhuttu suomalainen (heikko) johtamistapa ei ole tuulesta temmattu juttu.
Siksipä ennustan, että Nokia ei ole ensimmäinen suuri suomalaisyritys, joka tulee ajautumaan ulkomaalaisiin käsiin näinä aikoina.
Aakken kuvaus siitä, miten kollektivistisen yrityksen sisällä ongelman ratkaisu ei löydy kuvastaa loistavasti sitä, miten Nokiakin ajautui ongelmiin.
Miten Nokia jäi dramaattisesti jälkeen Samsungia pienessä hetkessä.
Jos tällaista ei saa sanoa DDR-läisyydeksi niin ikävä juttu.
Tai sanotaan että Nokia oli ainakin DDR siinä mielessä että siellä ihmiset toimivat kuin tehtaan rattaat.
"Bring back the wall!" :) & ;)
Harmi ettei innovatiivista mobiiliekosysteemiä voida valmistaa raskaan teollisuuden menetelmin.
Jos voisi, olisi Nokia vielä ykkönen.
Tulee hiukan mieleen että Tiedemiehen tekisi hyvää joutua töihin johonkin tuollaiseen firmaan kuin Nokia.
Ihmisethän miettivät siellä hyvin älykkäästi erilaisia teknisiä ongelmia ja ratkaisevat niitä - kuten miten X2W4S2 puhelimen joku finessi pitää rakentaa.
Mutta sitten kun vaikkapa tavallinen keskijohdon henkilö tajuaa, että homma kusee ei hän kykene vaikuttamaan asioihin koska hänet vaietaan. Ihmiset eivät kuuntele häntä. Ovat hiljaa vaikka tajuavat että hän on oikeassa. Tai jotkut tajuavat.
Nokia rakensi omaa MeeGoansa vaikka Google oli yhdessä Samsungin, LG:n yms. kanssa hiukan vahingossa muodostanut toimivan ja voittoisan ekosysteemin.
Nokialla ei tarpeeksi aikaisin kellot soinut koska yritys kokonaisuutena ei oppinut. Koska yritys ei ollut oppiva järjestelmä vaan todellisen oppimisen sijasta tapahtui "sosiaalista" oppimista eli sopeutumista yhteisiin mielipiteisiin.
Niin kuin DDR:n puolueessa.
Huomattavaa on myös se, että firmassa X olisi mielestäni voitu tehdä onnistunut suunnanmuutos, jos se olisi tehty ajoissa.
Johdon täydellinen ignoranssi oli jotain sanoinkuvaamatonta. TJ oli myös yrityksen perustaja, joten hänen "maailmankuvansa" tavallaan sortui ongelmien ilmaantuessa. Hyvä malli ei toiminutkaan käytännössä - se ei selvinnyt ensimmäisestä kontaktista markkinoiden kanssa. Muutoksia olisi pitänyt tehdä. Ja nopeasti.
Sen jälkeen mentiin pari kuukautta ns. "vaiheessa". Homma ei toiminut, eikä muutoksia kuulunut.
Resursseja (työntekijöitä, rahoitusta jne.) oli vielä käytettävissä, mutta ne olivat osittain tyhjäkäynnillä ja osittain vanhan mallin kimpussa.
Vasta kun oli useita kertoja todettu, ettei konsepti toimi, alettiin tehdä muutoksia. Silloin oli jo rahoitus lopussa.
Muutos pitää kyetä tekemään 1-2 kuukaudessa. Jos odottaa kauemmin, on liian myöhäistä.
Tyypillistä tässä MeeGo-hommassa on lausunnot, joissa todetaan, että Nokia tarvitsee oman platformin koska muuten se on liian riippuvainen Googlesta. Vanjoen housuunkusemis -tarina oli esimerkki tästä logiikasta.
Ongelma on että KULUTTAJAa ei voi vähempää kiinnostaa tällainen logiikka. Hän haluaa puhelimen johon saa makeita sovelluksia.
Ohjelmistokehittäjät ovat nyt aivan tyrmistyneitä siitä, että MeeGo lopetettiin. EI VOI OLLA.
Markkinataloudessa toimii kuitenkin aivan erilaiset lainalaisuudet kuin mitä insinööri/koodaaja kuvittelee.
Google ja kumppanit ovat luoneet jo ekosysteemin. Ei täydellistä mutta jatkuvasti kehittyvän ekosysteemin. Nokia halusi tehdä samanlaisen mutta paremman mutta ei osannut tai ehtinyt - eikä kukaan sitä olisi halunnutkaan.
Firman sisällä tätä ei suostuttu tajuamaan ja Vanjokikin meni tuollaiseen vanhaan halpaan. Keisarin uusia vaattteita kudotiin eikä edes niitä saatu valmiiksi.
Muuten ihmiset varmaan ovatkin yksilöitä pienessä piirissä. Kun he ovat isossa firmassa, he toimivat "kansanluonteensa" (perinteen tms.) mukaisesti.
Kussakin kulttuurissa konformismi on erilaista. Toisaalta kussakin firmassa konformismi on erilaista.
Nokia on suomalainen firma jossa vallitsee lisäksi insinööritieteitä arvostava kulttuuri.
Päivän Taloussanomissa on juttua työpaikan "toisinajattelijoista".
Kommenttiosiossa on monta opettavaista tarinaa. Liitän tähän yhden (ei liity minuun):
Edellisessä työssäni kehityspäällikkönä kyseenalaistin kaikki mittarit, koska ne eivät mitanneet oikeita asioita. Laitoin samaan kaavioon suurimmat ongelmat kolme vuotta aiemmin ja suurimmat ongelmat nykyisyydestä. Ongelmat olivat täysin samoja ja vielä kasvaneet. Laitoin toiseen kaavioon vierekkäin tappiot (miljoona luokkaa) mitä nämä ongelmat olivat aiheuttaneet ja myös sen, mitä ennustin niiden aiheutavan seuraavan 12kk sisään. Olin sitä mieltä, että tehdyt toimepiteet ja mittarit eivät olleet oikeita.
Esitin ratkaisumallin, itse asiassa kaksikin, miten saamme suunnan muuttumaan. En siis rutissut tyhjästä, enkä osoittanut kenenkään olleen ns. syntipukki. Esitin suoraan ratkaisumallin, jolla olisi vältetty 50 hengen irtisanominen taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella.
Tulos oli, että minut leimattiin perin negatiiviseksi ihmiseksi ja yhteistyökyvyttömäksi, koska en osannut arvostaa johtoryhmän päätöksiä ja työtä tuon kolmen vuoden ajalta. Sain seuraavissa YT:ssä potkut. Kuuluin itse johtoryhmään, joka koostui muuten pomon jees-jees-alaisista ja hän halusi tilalleni oman lemmikkinsä.
Ehkä olen sitten kusipää?
Ongelmat eivät silti lopu firmoihin.
Länsi (Eurooppa, USA) rypee velassa ja ottaa sitä lisää. Siihen jopa rohkaistaan valtiollisella tasolla.
Nyt voisi vielä kääntää veneen. Ennustan tapahtuvaksi 25 vuoden sisällä ensimmäisen maailmanlaajuisen laman.
Tiedetään, pelkkää negaa, negaa, negaa :( :( :(
En minä ole eri mieltä siitä, mitä sanot Nokiasta, minun ei ole lainkaan vaikeaa uskoa, että kollektivismi ja mainitsemasi kaltainen kulttuuri ja ongelmat ovat siellä voimissaan.
Minun pointtini on lähinnä, että tällä ei ole juurikaan tekemistä "kansanluonteen" kuin Nokian organisaation ja useammin ehkä ylipäätään isojen organisaatioiden kohdalla.
Omat kokemukseni ovat yliopistomaailmasta. Yliopistoissa on samanlaisia ongelmia. Laitosten tasolla nähdään että homma menee täysin reisille, sen tietävät kaikki. Hallinto turvottaa itseään projektien rahoilla ja "suunnittelijat" joilla ei ole mitään hajua opetuksen tai opiskelun todellisuudesta, tekevät powerpoint-sulkeisia siitä, miten homma MIT:ssä tai Oxfordissa tehdään. (Ei tasan tehdän, olin neljä kuukautta Oxfordissa; sanoin tämän ääneen, mutta ketään ei kiinnosta)
Eli kyllä: tiedän isojen organisaatioiden ongelman. Mutta se ei johdu kansanluonteesta. Englannissa yliopistoissa oli sama tauti, vielä pahempana. Kaikki tuttuni, jotka ovat olleet isoissa kansainvälisissä firmoissa, ovat sanoneet saman omasta firmastaan. Kiinalaiset valittavat tästä asiasta, ja niin pois päin.
Hitto mitä tuubaa. Kannattaa olla ideoiva mulkero joka johtaa uskomattomalla jännityksellä... joopa joo. Käytännössä muut tekevät asiat ja kuraiset hommat.
Pitäisi olla tyyppejä jotka omaavat käytännön taidot ja toteutus kyvyn. Sen lisäksi osaisivat johtaa ja ideoita. eihän nuo saa olla toisiaan pois sulkevia. nyt siellä on tyyppejä jotka heittelevät ideoita joista silloin tällöin joku onkin hyvä. siitä hirveä älämölö ja muut saavat tehdä ne toimimaan todellisuudessa. voi munamies sentään.
Toisenlainen kommentti Taloussanomissa.
Yleisesti olisi tietysti mielenkiintoista tietää, että Aakken ja minunko syy se on että Nokia sössii täysin kaiken, irtisanoo tuhansia ihmisiä ja ajaa osakkeenomistajien rahat nollille.
Me emme sitä aiheuttaneet vaan varoittelimme asiasta. Nyt sitten keskustelimme siitä millainen yrityskulttuuri tällaiseen päättömyyteen johtaa.
Ohjelmistoalalla on ollut tosiaan hyvä työllisyystilanne mutta entä sen jälkeen kun Nokian partnerit, Nokia ja sitten NSN likvidoi 5000 työpaikka. Vai enemmän?
Yleisesti olisi tietysti mielenkiintoista tietää, että Aakken ja minunko syy se on että Nokia sössii täysin kaiken,
Ei kai kukaan ole tätä väittänyt?
Ymmärrän, että olet pettynyt asioihin, niinkuin ne on firmassa hoidettu. Itse kritisoin vain sitä, että esität syyksi ainakin implisiittisesti sen, että juuri suomalaiset ovat jotenkin täysin kelvottomia hoitamaan asioita.
Minä taas uskon, että samanlaisia ongelmia on kaikissa isoissa organisaatioissa. Nimitin fatalismiksi sitä, että ajatellaan, että Nokian alamäki on koko yhteiskunnan turmioksi jonkun "kansanluonteen" vääjäämättömän lainalaisuuden vuoksi.
Kyllähän tässä nyt ihmisiä varmasti suoraan sanoan vituttaa. Se kuuluu asiaan, mutta yritin vain vähän kyseenalaistaa, josko identiteetti "Nokia = Suomi" on kovin mielekäs lähtökohta.
Yleisesti olisi tietysti mielenkiintoista tietää, että Aakken ja minunko syy se on että Nokia sössii täysin kaiken, irtisanoo tuhansia ihmisiä ja ajaa osakkeenomistajien rahat nollille.
Mielestäni merkittävin seikka Nokian suunnattomuuteen oli ja ON EDELLEEN osakkeenomistajien hajautuneisuus. Se selittää myös sen, miksi esim. Ollila oli ja on yhä edelleen varsin pitkään jatkanut Nokian hallituksessa. Kun osakkeenomistajat ovat hajautuneet, eivät he tee vahvoja ja yhtenäisiä päätöksiä, ja tällöin antavat "vanhan ketjun" jatkaa.
Ehkä olisi pitänyt julkaista jonkinlainen freelancer pamfletti vuonna 2009 Helsingin Sanomissa tai Techcrunchissa, joka olisi varoittanut selväsanaisesti Nokian osakkeenomistajia. Pamflettiin olisi voinut haalia merkittävien nokialaisten (ei-johtoryhmäläisten) allekirjoituksia. Kurssi olisi tippunut sen myötä, mutta kuinkas nyt kävikään.
Mielestäni osakkeenomistajat unohtavat usein sen, että heidän pitää asettaa suuntaviivat yhtiölle valitsemansa hallituksen kautta. Omistaminen pitää siis sisällään paljon muuta, kuin pelkän osakkeen hallussapidon arvopaperitilillä.
En ehkä lähtisi syyttämään pääasiallisesti johtoa Nokian vaikeuksista. Nokia joutui osakkeenomistajien ignoranssin uhriksi. Mikään ei ole yhtä perseestä kuin työskennellä yrityksessä, jonka omistajat eivät välitä siitä paskaakaan.
Kun muutos raudasta softaan oli havaittavissa, olisi osakkeenomistajien pitänyt etsiä hallitukseen SEN ALAN osaajia. "Vanha ketju" sai kuitenkin jatkaa, ja se oli erikoistunut raudan tekoon. Nyt siirtyminen softaan on jo liian myöhäistä, ja on myös Nokian kannalta hyvä, että MS on nyt sen kumppani.
Tavallaan annan tässä Ollilalle, OPK:lle ja Vanjoelle synninpäästön.
Tilanne, jossa esim. OPK olisi 2007-2010 yhtiökokouksissa "pyytänyt apua" osakkeenomistajilta on täysin kuvittelematon. Harvalta TJ:lta löytyisi moiseen kanttia.
No vääjäämätöntä se ei tietenkään ole. Asiat voidaan estää. Mutta tietynlainen kulttuuri on este ongelmien ratkaisemiseen.
Kun menin NSN:ään töihin kulttuuri oli aivan toisenlainen. Jokainen ujoimpia lukuunottamatta sanoi mitä ajatteli ja kukaan ei kokenut että siinä on mitään väärää. Päinvastoin.
Asioista päätettiin teknisissä asioissa keskustelun kautta ja pomo ei pomottanut.
Oli valtava järkytys huomata miten tämä kaikki muuuttui ja miten ihmiset hiljalleen sopeutuivat siihen. Hyväksyivät.
Toimin suomalaisten, ruotsalaisten, saksalaisten, tanskalaisten ja norjalaisten kanssa melkein päivittäin. Englantilaisten kanssa usein. Teemme päätöksiä, sovimme asioista.
Erot ovat aika kouriintuntuvia. Osin erot johtuvat tietysti yksilöistä ja toimistojen hengestä, mutta kultturi vaikuttaa varmasti.
Ryhmä ei ole yksilöiden summa vaan koheesio saavutetaan hyvin kulttuurispesifisellä tavalla. Esimerkiksi keskustellessani ruotsalaisten kolleegojeni kanssa pyrin aina lähestymään asioita rauhallisesti enkä töksähtvästi. Moinen lähestymistapa tekisi minut naurunalaiseksi jos toimisin Tanskan toimiston ihmisten kanssa.
En nyt väitä, että ymmättän täysin miten ryhmädynamiikka kaikissa maissa ja yrityksissä toimii mutta on minulla siitä ainakin paljon kokemusta.
Itse kritisoin vain sitä, että esität syyksi ainakin implisiittisesti sen, että juuri suomalaiset ovat jotenkin täysin kelvottomia hoitamaan asioita.
Historia toistuu tässä. Suomalainen entiteetti joutuu ulkomaalaisen valtaan.
Suomalaisten ongelmia pääsääntöisesti ovat:
-konformismi
-heikko johtaminen
-johtajakeskeisyys
-kommunikaation vähyys
-heikko sosiaalisuus
-kollektiivisuus ja yhteisöllisyyden puute
Suomalaisten ongelmia pääsääntöisesti ovat:
.
.
.
-konformismi
Suomalaisethan ovat kovia uhoamaan ja haukkumaan pomojaan ja poliitikkojaan. Aivan tolkuttomia suorastaan.
Mutta auta armias kun pitäisi uskaltaa isossa organisaatiossa olla kaikien kanssa eri mieltä.
Sitä ei näemmä edes suvaita. Pomot eivät suvaitse ja vertaisetkaan eivät suvaitse tai eivät ainakaan sano ääneen jos ovat samaamieltä.
Kansanluonteella en tarkoita mitään biologiaa vaan tapaa-toimi-yhdessä.
Suomalaisethan ovat kovia uhoamaan ja haukkumaan pomojaan ja poliitikkojaan. Aivan tolkuttomia suorastaan.
Mutta auta armias kun pitäisi uskaltaa isossa organisaatiossa olla kaikien kanssa eri mieltä.
Kontrasti näiden välillä on joskus uskomaton. Eikä se ole helppoa myöskään johtajan näkökulmasta.
Sen takia mainitsinkin tuon johtajakeskeisyyden. Mainitsemani "koalitiopäällikkö" ei saanut merkittävää tukea taakseen, koska TJ (=johtaja) ei muuttanut linjaansa. Laajempi koalitio olisi saanut johdon pään kääntymään aikaisemmin.
Johtajaa kyllä arvosteltiin selän takana, mutta julkisesti kaikki olivat johdon kanssa samaa mieltä. Niin, minäkin jopa.
En usko, että tätä voi ymmärtää ilman että on ollut vastaavanlaisessa tilanteessa itse.
Kokemus on jäänyt kummittelemaan mieleeni, mutta mielestäni se on ollut opettavainen. Osaan sen avulla ohjata toimintaani paremmin, jos samanlainen tilanne tulee eteen. Miten siis toimin:
-Nopeus on A ja O. Kelkka pitää kääntää nopeasti. Armonaikaa pk-tason IT-yrityksissä on 1-2 kvartaalia.
-Vältän vastakkainasettelua. Kriittisyyttä EI SAA tulkita kapinaksi, vaan keinoksi turvata yrityksen tulevaisuus. Ongelmana on johtajan mahdollinen autoritäärisyys. Firman X tapauksessa TJ oli myös firman perustaja. Uskon, että palkkajohtajan pää olisi kääntynyt helpommin.
-Ehdotan toteuttamiskelpoista ratkaisuvaihtoehtoa. Tämä on tärkeä, sillä jos ratkaisua ei ole saatavilla, niin kriittisyys kääntyy kielteisyydeksi. On siis vältettävä tilannetta, jossa kritisoidaan, mutta johon ei ole ratkaisua saatavilla.
Tässä on osa minun ratkaisustani nykyiseen tilanteeseen (kaksi kommenttia a Finn -nimimerkillä):
http://charltonteaching.blogspot.com/2011/02/do-we-get-government-we-deserve.html
Netissä nousee Nokia-kapina
http://nokiaplanb.com/
No niin, nyt se tapahtuu. Joukko Nokian osakkeenomistajia on ryhtynyt aktivistisijoittajiksi.
Mielestäni kuitenkin: "Too little, too late".
Tällaista olisi tarvittu joskus 2008-2010. Nyt on liian myöhäistä.
http://nokiaplanb.com/
En tiedä ketkä ovat Plan B:n takana, mutta hyvin tarkkoja ehdotuksia on listattu.
Suomalaisten johtajakeskeisyys ja yhteisöllisyyden puute tulee esiin siinä, että ongelmiin odotetaan ratkaisua pääasiassa johdolta. VERTAISTEN kanssa ei kommunikoida ongelmista.
Yhteiskunnallisissa asioissa odotukset kohdistetaan valtioon. Onko työttömyyttä? Ei hätää, (valtio)johto ratkaisee. Onko sairautta? Ei hätää, (valtio)johto ratkaisee.
Miksi näin? Miksi ei yrittäjyys (yksityiset yritykset ratkaisevat ongelmat)? Miksi ei pienemmän mittakaavan paikallisyhteisö tai yhdistys (joka ratkaisee ongelmat)?
Koska (edelleen) ongelmista EI SAA kommunikoida vertaisten kanssa. Niitä EI SAA yrittää ratkaista vertaisten kanssa. Kaikkeen tarvitaan johdon suostumus.
Johto ei katso hyvällä, jos aikoo ratkaista ongelman vertaisten kanssa.
No niin, nyt se tapahtuu. Joukko Nokian osakkeenomistajia on ryhtynyt aktivistisijoittajiksi.
Mielestäni kuitenkin: "Too little, too late".
Tällaista olisi tarvittu joskus 2008-2010. Nyt on liian myöhäistä.
Käy samalla tavalla kuin firmassa X, jossa alettiin muuttamaan asioita vasta kun kuset on jo housussa.
---
"Nokia syödään elävältä"
Lainaus:
"Kilpailijat tulevat syömään Nokian elävältä strategian siirtymävuosina, tylyttää osaketutkimusyhtiö Inderes."
Olen samaa mieltä. Vuosi 2011 menee Nokialta hakiessa suuntaa. Hyvässä lykyssä myös vuosi 2012. Nokia tulee löytämään itsensä toiselta tai kolmannelta sijalta markkinaosuuksissa.
Pidän myös hyvin todennäköisenä, että noin käy. Ajattelin niin jo ainakin kesällä.
Windows-ratklaisu ei kuitenkaan aiheuttanut tätä niin kuin Elopia demonisoiva media ja muut kirkujat haluavat asian nähdä.
Sen aiheutti Nokian ajautuminen sivuraiteelle, kun se jäi Android-ekosysteemin ulkopuolelle eikä kyennyt rakentamaan yhdessä jonkun muiden kanssa kilpailevaa ekosysteemi.
Näyttää kuin Nokian johto ei edes ymmärtänyt tällaisen ekosysteemin välttämättömyyyttä. Mutta voin olla väärässä - ehkä ymmärsi mutta oli kykenemätön toteuttamaan.
Nyt ollaan hyvin myöhässä. Tämän yhteistyön mahdollisuudet ovat heikohkot mutta hyvä että edes jotain yrittävät.
Toinen ongelma on tässä:
”He eivät kunnioittaneet sitä kiistämätöntä tosiasiaa, että vaikka globaaleja innovaatioita voi tulla mistä vain, tulevat ne todennäköisimmin paikasta, jossa Google, Apple ja Facebook aloittivat"
Syytän edelleen osakkeenomistajia.
Pidän siis synninpäästöni Nokian ex-johdolle voimassa, olettaen että heidän (heikko) toimintansa johtui tavoitteiden puutteesta ym. suunnattomuudesta.
Jos firma on alamäessä kolme vuotta, ja osakkeenomistajilla täydet mahdollisuudet valita kompetentti hallitus yhtiökokouksessa, niin jäljitän syyn kausaaliketjun viimeiseen mahdolliseen lenkkiin: osakkeenomistajiin.
Vaikka Oy(j) onkin "limited liability", niin minun mielestä omistajan on ohjattava voimakkaasti tarvittaessa. Ei osakeyhtiö ole mikään automaatti, joka toimii itsestään.
Vaikka Oy(j) onkin "limited liability", niin minun mielestä omistajan on ohjattava voimakkaasti tarvittaessa. Ei osakeyhtiö ole mikään automaatti, joka toimii itsestään.
Mielestäni ainakin enemmistöosakkaiden on kyettävä ohjaamaan yhtiön suuntaa hallitusvalintojen kautta.
Nokian hallitukseen olisi pitänyt valita mobiilisofta-ihmisiä ja käytettävyys&design-ihmisiä, jotta Nokia olisi pystynyt vastaamaan iPhonen haasteeseen. Ja mielellään sen jälkeen ajamaan ohi iPhonesta.
Toisin kävi. "Vanha ketju" jatkoi, ja se oli erikoistunut (perus)puhelinten sarjatuotantoon ja jakeluun.
---
Mietitään tässä lisäksi tilannetta, jossa (enemmistö)osakkaat myyvät AINA osakkeensa, jos yhtiön toiminta ei tyydytä heitä.
Mihin he sijoittavat rahansa sen jälkeen? Mitä jos uudessa sijoituskohteessa ei homma toimi? Äänestääkö sijoittaja silloinkin jaloillaan? Mitä sitten sen jälkeen?
En tiedä onko Nokian organisaatiossa ns. steering committee, joka olisi vastuussa ns. suurista linjoista. Jos ei ole, niin sellainen tulisi nimittää.
---
Hallitus nimittää TJ:n ja toimivan johdon. Ja hallituksen valitsevat osakkeenomistajat.
uomalaisten johtajakeskeisyys ja yhteisöllisyyden puute tulee esiin siinä, että ongelmiin odotetaan ratkaisua pääasiassa johdolta. VERTAISTEN kanssa ei kommunikoida ongelmista.
Yhteiskunnallisissa asioissa odotukset kohdistetaan valtioon. Onko työttömyyttä? Ei hätää, (valtio)johto ratkaisee. Onko sairautta? Ei hätää, (valtio)johto ratkaisee.
Juuri näin.
Huomaan, että olet kokenut nämä puhutut asiat henkilökohtaisesti ja olet oppinut asiasta, koska olet ollut itsekriittinen. Mikä on hienoa.
Huomaan, että olet kokenut nämä puhutut asiat henkilökohtaisesti ja olet oppinut asiasta, koska olet ollut itsekriittinen. Mikä on hienoa.
Olen ollut tilanteessa, jossa johto feilasi täydellisesti. Tilannetta voisi kuvata sanoilla "satasesta nollaan kuudessa kuukaudessa". Sellainen muuttaa ihmistä.
Tuo kokemus opetti minut kriittiseksi, myös johtoa kohtaan. Minulla ei kuitenkaan ole auktoriteettiongelmaa - en siis ole johtovastainen. Jonkun TÄYTYY johtaa. On vain todettava, että jos kaikki lasketaan yhden tai muutaman ihmisen varaan, niin riski epäonnistumiseen on suuri.
---
(Osa)syy siihen miksi ihmiset eivät ratkaise ongelmia vertaistasolla liittyy siihen, että se tekee johdon (osittain) tarpeettomaksi. Ihmiset pelkäävät johdon reaktiota, jos he ovat ratkaisseet jonkun ongelman vertaistasolla. Mielestäni johto voi aasialaisittain "menettää kasvonsa" myös Suomessa, jos alaiset ovat menneet ratkaisemaan jonkin ongelman ominpäin. Alaiset haluavat säästää johtajan "kasvojen menetykseltä".
Toinen syy vertaistoiminnan vähyyteen on yleinen suomalainen vähäinen tunneäly (tutkimuksia löytyy, esim. "Tunneälykäs esimiestyö", Saarinen 2007, TKK) ja sosiaalinen laiskuus (=ei kommunikoida, vaikka mikään ei erityisemmin estä sitä).
Mielestäni ei ole kaukaa haettua sanoa Suomea pohjolan Japaniksi. Japanilaista yhteiskuntaa määrittävät hierarkiset rakenteet ja johtajakeskeisyys. Suomessa ihmisten välinen sosiaalinen interaktio on mielestäni vain välttävällä tasolla. Siksi ei ole ihme, että tarvitaan erilaisia yhteiskunnan rakennetta ylläpitäviä organisaatioita (kunnat, KELA, Työministeriö). Ilman niitä yhteiskunta kaatuisi kommunikaation ja tunneälyn puutteeseen. Suomalaiset ovat ulkoistaneet yhteiskunnallisen interaktion näille tahoille.
Suomalaisten johtajakeskeisyys ja yhteisöllisyyden puute tulee esiin siinä, että ongelmiin odotetaan ratkaisua pääasiassa johdolta. VERTAISTEN kanssa ei kommunikoida ongelmista.
Idea tässä on se, että vertaisten kanssa ON PAKKO kommunikoida, jos johto ei toimi niin kuin pitäisi.
Firmassa X kaikki tunsivat turhautuneisuutta siitä, että eivät pystyneet ratkaisemaan ongelmia ilman johtajan suostumusta.
Toinen syy vertaistoiminnan vähyyteen on yleinen suomalainen vähäinen tunneäly (tutkimuksia löytyy, esim. "Tunneälykäs esimiestyö", Saarinen 2007, TKK) ja sosiaalinen laiskuus (=ei kommunikoida, vaikka mikään ei erityisemmin estä sitä).
Aakke tässä uudella nimimerkillä. Olen avannut oman blogin ja kommentoin jatkossa uudella nimimerkilläni.
Ensimmäisten blogiviestieni joukossa on kirjoitus Saarisen tohtorinväitökseen ja suomalaiseen esimiestyöhön liittyen.
Lähetä kommentti