Kuten blogin vanhimmat seuraajat tietävät yhteisöllisyyteen liittyy usein uusien jäsenten initiaatiorituaaleja, jotka saattavat olla melko raakojakin. Initiaatioriittien rajuuden on joissain tutkimuksissa osoitettu lisäävän yhteisön tehokkuutta väkivaltaisessa konfliktissa vahvistamalla yhteisön koheesiota ja yksilöiden sitoutumista ryhmään. Mitä useammin heimo joutuu sotimaan sitä ahdistavampia rituaaleja heimo käyttää.
HS kertoo tänään siitä, mitä on Venäjän huonon menestyksen takana. Initiaatoriitit ovat kyllä rajuja, mutta jostain syystä ne eivät johda ryhmäkoheesion kasvuun. Ehkä niiden mielivaltaisuuden takia.
Modernissa armeijassa komppanian ja joukkueen yhteisöllisyys ja teamihenki on tärkeä asia. Komppanian ja joukkueen ryhmäkoheesio on armeijan toimivuuden oleellinen rakennuspalikka.
Alan asiantuntija sotilaiden kehoa ja mieltä Maanpuolustuskorkeakoulun diplomityössään tutkinut majuri Eerika Vaahtovuo toteaa HS:ssä:
Ryhmäkoheesio on se, millä ihminen taistelee. Sitä ryhmää siellä puolustetaan. Mitään suurta ideologiaa tai edes isänmaata siinä ei tarvitse konkreettisesti puolustaa.
Venäjällä komppanioiden tiedetään HS:n mukaan sitouttaneen uusia jäseniään kidutuksella, kiristämisellä ja henkisellä nujertamisella.
HS kirjoittaa:
Venäläisessä varusmieskoulutuksessa on useita tekijöitä, jotka ovat omiaan heikentämään sotilaan taisteluhenkeä. Venäjä on lähettänyt Ukrainaan taistelemaan myös varusmiehiä.
Yhdysvaltain puolustusministeriö kertoi, että ruoka- ja polttoainehuollon hankaluuksien lisäksi venäläisten joukkojen yhteishenki rakoilee.
Yhdysvalloilla on näyttöä siitä, että heikko taisteluhenki ja yksiköiden yhtenäisyyden puute ovat kasvavia ongelmia Ukrainassa taistelevien venäläissotilaiden keskuudessa, Yhdysvaltain puolustusministeriön tiedottaja John Kirby sanoi tiedotustilaisuudessa.
”Se ehdottomasti heijastuu mahdollisina sotilaallisen tehokkuuden vaikeuksina.”
YHDEKSI syyksi ongelmille on arveltu sitä, että Venäjä on lähettänyt hyökkäyssotaansa myös varusmiehiä. Sitä ei tiedetä, kuinka paljon heitä on rintamalla. Jopa Venäjän puolustusministeriö on kuitenkin myöntänyt, että Ukrainan asevoimat on ottanut venäläisiä varusmiehiä sotavangeiksi.
...
Venäläisessä varusmieskoulutuksessa on muitakin tekijöitä, jotka ovat omiaan heikentämään sotilaan taisteluhenkeä. Paikallinen media ja järjestöt ovat raportoineet useista varusmiesten rajuista pahoinpitelyistä.
Virallinen nimitys tapahtumille on simputus, mutta käytännössä monen venäläisen varusmiehen sosiaalistaminen osaksi yksikköään on sekä henkisesti että fyysisesti niin nujertavaa, että se äityy toistuvasti hengenvaaralliseksi.
SIMPUTUS on tiettävästi johtanut paitsi varusmiesten kuolemaan myös siihen, että simputtajat ovat itse päässeet hengestään. Vuonna 2019 Kaakkois-Venäjän Gornissa varusmies surmasi kaksi upseeria ja kuusi muuta sotilasta. Paikallisen median mukaan joukkomurhaa oli edeltänyt varuskunnan upseerin uhkaus siitä, että nuorukainen raiskattaisiin pian.
Venäjän varuskunnissa vallitsee eräänlainen kahtiajako. Asepalvelukseen astuvat ovat ”henkiä” tai ”haamuja”. He, joilla palvelusta on jäljellä alle puoli vuotta, ovat ”pappoja”. Simputuksesta käytetty venäjänkielinen ilmaisu dedovštšina tarkoittaakin kirjaimellisesti ”pappojen valtaa”.
Varusmiespalvelustaan aloittelevien ”haamujen” initiaatioriitteihin on vielä 2000-luvulla kuulunut useita väkivallan muotoja, kuten tukehduttamista ja seksuaalista väkivaltaa. Näitä simputuksen muotoja on kuvaillut esimerkiksi Vice-julkaisu vuonna 2006. Tuolloin julkaisu kertoi, että edeltävänä vuonna vähintään 16 varusmiestä oli kuollut vanhempien varusmiesten eli ”pappojen” käsittelyssä.
VIRALLISIA tilastoja simputuksesta ei löydy helposti – jos niitä edes on. Asiaa vuonna 2019 selvittänyt venäläisjulkaisu RBC havaitsi, että simputuksesta annetut tuomiot ovat laskeneet tasaisesti edeltävät kymmenen vuotta.
Silti vuonna 2020 juristi Aleksandr Latynin Sotilaiden äidit -järjestöstä kertoi The Moscow Times -lehden haastattelussa, että järjestölle tulee päivittäin noin 300 puhelua, joista noin 30 koskee simputusta. Simputukseen liittyviä sähköposteja tuli yksi tai kaksi joka päivä.
Latynin arvioi, että heidän tietoonsa tulevat tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. VASTAAVIA tapauksia on dokumentoitu viime vuosina myös niissä sotilasyksiköissä, joiden tiedetään nyt sotivan Ukrainassa.
...
Petsamon 200. prikaati on tiettävästi lähettänyt Ukrainaan kaksi taisteluosastoa, joiden kummankin vahvuus on noin 800 – 1 000 sotilasta. ...
Petsamon 200. prikaatista on vahvistettu sotilaan itsemurha viimeksi vuonna 2020. Paikallinen media tosin väitti, että ruumiita löytyi kolme: yksi sotilaista oli tehnyt itsemurhan, toinen jäänyt juovuksissa auton alle ja kolmas kuollut sydämenpysähdykseen.
Korruptio, väkivalta ja kurittomuus ovat mediatietojen mukaan yleisiä. Sotilaita on myös yksinkertaisesti kadonnut. Petsamon prikaati ei ole menestynyt hyvin Ukrainassakaan. Perjantaina Ukrainan presidentinhallinnon edustaja väitti, että toisen Petsamon 200. prikaatista kootun taisteluosaston 648 sotilaasta 645 olisi kuollut. Kolmesta henkiin jääneestä kaksi oli ilmoituksen mukaan haavoittuneita.
SOTILAIDEN selviytymistä Ukrainan taisteluolosuhteissa heikentää myös taistelustressi. Sotilastovereiden menettäminen rintamalla ja kuolemanvaaraan joutuminen ovat ”todella vaikuttavia ja merkittäviä osia” yhtälössä, joka lisää sotilaiden taistelustressiä, sanoi majuri Eerika Vaahtovuo HS:lle viime viikolla.
Ukrainaan komennettujen Venäjän joukkojen mielialoista ei tiedetä vielä kovin paljoa. Vaahtovuon mukaan taisteluiden keskellä kansakunnan suuremmat tavoitteet voivat olla täysin sivuosassa, kun sotilaat keskittyvät omaan ja ryhmänsä selviämiseen.
Vertailun vuoksi voi tutustua siihen, miten Natsi-Saksa onnistui komppanioiden ja joukkueiden teamihengen ratkentamisessa varsin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti