maanantaina, lokakuuta 07, 2019

Hyvinvointiyhteiskunnan romahdus?

Viimeiset viikot on puhuttu siitä, että lapsettomuus on edelleen lisääntynyt jyrkästi. Suomen syntyvyys on pudonnut Baltian maiden, muiden Pohjoismaiden, Hollannin ja Saksan syntyvyyden alle.

Hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuuden näkymät ovat heikot - veronmaksajia ja eläkemaksujen maksajia ei ole tarpeeksi. No kansakunnan kannalta eläkeläisten hyvinvointi ei ole primäärikysymys. Ongelma ei ole kansakunnan kannalta eläkeläisten hyvinvointi vaan se, että eläkeläisten ja muiden tulonsiirtojen varassa osin tai kokonaan elävien osuus äänestäjistä on niin korkea, että sen sijaan että leikattaisiin tulonsiirtoja, tullaan nostamaan veroja ja työeläkemaksuja.

Ennemmin tai myöhemmin ylitetään se raja, jolloin veropakolaisuus alkaa selkeästi nousta. Kun veropakoilaisuus kasvaa niin paljon, että se aiheuttaa oleellisen alenemisen verotuloissa ja työeläkemaksuissa, demokraattinen valtio tullee vastaamaan ongelmaan nostamalla veroja lisää.

Seuraa jonkinlainen romahdus, jonka jälkeen uusi tasapaino saavutetaan aikanaan huomattavasti alentuneella hyvinvoinnin tasolla. Vaihtoehtona on tietysti rationaalinen poliittinen päätös supistaa eläkejärjestelmää hyvissä ajoin tai hankkia runsaasti työnhaluisia maahanmuuttajia.

Syntyvyyden aleneminen ei ole tietysti hyvinvointiyhteiskunnan kestävyysvajeen ainoa syy mutta palataanpa muihin seuraavassa kirjoitussarjan osassa.

Ei kommentteja: