Euroopan vasemmisto - ja myös ns. vaihtoehto-oikeisto - ovat valittaneet vuosia siitä että USA toimii itse nimettynä maailmanpoliisina. Nyt he näyttävät saavan mitä halusivat - ns. moninapaisen maailman.
Donald Trump on jatkanut pitkälti edeltäjänsä linjalla. Puheet ovat olleet lisäksi levottomia ja päätökset äkkinäisiä ja arvaamattomia. Osaamaton presidentti ei kuuntele neuvonantajiaan. Eurooppalaisissa USA:n liittolaisissa on herännyt pelko siitä, onko USA enää sitoutunut NATOoon.
Saksa yms. eurooppalaiset maat saavat toki syyttää itseään. Saksa ei ole kantanut vastuutaan Euroopan puolustuksesta, vaan on kiitollisuutta osoittamatta edellyttänyt USA:n huolehtivan tehtävästä. George Bush jr on erityisesti ollut vasemmiston ja vaihtoehto-oikeiston hampaissa, koska lähti aktiivisesti vaihtamaan hallituksia Afganistaniin ja Irakiin. Foreign Affairsin kolumnin hengessä voi kuitenkin sanoa, että vaikka Bush ehkä otti neokonservatiivien toiveesta USA:lle liiankin voimakkaan maailmanpoliisin tehtävän, hänellä oli kuitenkin munaa ottaa teoistaan vastuu loppuun asti. Ronald Reagan oli tietysti USA:n viimeaikojen presidenteistä se, jonka aikana USA:n toiminta maailman johtajana oli taitavimmillaan. Itä-Eurooppa vapautui suurelta osin Ronald Reaganin taitavan politiikan takia.
Kirjoitin jo 4 vuotta sitten USA:n maailmanpoliisin roolin murtumisesta Sarastukseen ja referoin Stanfordin yliopiston klassisen historian professorin Ian Morrisin sotahistoriallista teosta War! What is it Good For? Conflict and the Progress of Civilization from Primates to Robots vuodelta 2013. Morris arveli USA:n maailmanpoliisin roolin kestävän vielä jonkin aikaa. Todellisuudessa vuosi 2013 oli solmukohta jolloin romahdus alkoi toden teolla. Selvää Morrisille oli joka tapauksessa se, että maailmanpoliisin roolin murtuminen tulee tapahtuessaan muuttamaan maailmaa levottomaksi paikaksi - erityisen ikäväksi se on muuttumassa maailman pienille kansoille.
USA:n maailmanpoliisin aseman murtuminen tulee muistuttamaan Morrisin mukaan toista historian ajankohtaa - 1800-luvun loppua ja 1900-luvun alkua jolloin Britannian maailmanpoliisi ura mureni. Referoin kirjaa:
Britannia ei kuitenkaan monopolisoinut merenkulkua brittiläisille laivoille, vaan loi maailman meristä yhteisresurssin, jonka turvallisuudesta Britannia pyrki huolehtimaan väkivaltamonopolinsa avulla. Britannia hyötyi – sen bruttokansantuote oli neljännes koko maailman bruttokansantuotteesta – mutta niin hyötyivät monet muutkin maat.
Japani osoitti kouriintuntuvasti, että fyysisen voiman käytöllä voi edelleenkin saada suuria etuja. Kun länsimaat kärvistelivät 30-luvun lamassa, Japanin talous nousi kohisten mm. Mantsurian anastuksen takia.
Toisiasia on, että maailma oli paljon parempi paikka, kuin USA toimi maailmanpapoliisina. Ei täydellinen mutta parempi. Kun olemme nyt kovaa vauhtia siirtymässä ns. moninapaiseen maailmaan, Venäjä, Turkki, Kiina ja Iran valtaavat alueita miten tahtovat. Genocidewatch mm. kirjoittaa: "Kurds, Christians, and Yezidis in Northeast Syria are at grave risk of genocide by the armies of Turkey and Syria. The genocide will be supported by Russia and Iran. Turkey and Iran have sizable Kurdish minority populations, which they consider threats to ethnic and national unity. 100,000 Christians live in the area Turkey will invade. Turkey and its predecessor, the Ottoman Empire, have a century old history of genocide against Christians."'
USA:n vetäytyminen maailmanpoliisin tehtävästä ei tietenkään ole alkanut vasta Donald Trumpin aikana vaan sen aloitti Barack Obama. Obama veti suurieleisesti red linen kemiallisten aseiden käytölle Syyriassa, mutta ei tehnyt mitään, kun Syyrian diktaattori al Asssad käytti kemiallisia aseita. Viesti Venäjälle ja muille isoille toimijoille oli selvä: USA on vetäytymässä Lähi-Idästä ja Euroopasta. Voitte toimia suht vapaasti "omissa" etupiireissänne.
USA:n vetäytyminen maailmanpoliisin tehtävästä ei tietenkään ole alkanut vasta Donald Trumpin aikana vaan sen aloitti Barack Obama. Obama veti suurieleisesti red linen kemiallisten aseiden käytölle Syyriassa, mutta ei tehnyt mitään, kun Syyrian diktaattori al Asssad käytti kemiallisia aseita. Viesti Venäjälle ja muille isoille toimijoille oli selvä: USA on vetäytymässä Lähi-Idästä ja Euroopasta. Voitte toimia suht vapaasti "omissa" etupiireissänne.
Obaman hallinto osallistui Libyan Muammar Gaddafin kaatamiseen, mutta kun olisi pitänyt tukea Libyan kehitystä, Obama vetäytyi Foreign Affairsin mukaan täysin vastuusta. Foreign Affairs kysyikin: Is the lesson that presidents who lack the stomach for nation building shouldn’t topple regimes?" Obama ei kantanut vastuutaan myöskään Budapestin sopimukseen kirjatusta USA:n sitoumuksesta turvata Ukrainan suvereniteetti. Maailman rauhaa ei uhkaa mikään muu niin pahasti kuin heikko johtajuus.
Donald Trump on jatkanut pitkälti edeltäjänsä linjalla. Puheet ovat olleet lisäksi levottomia ja päätökset äkkinäisiä ja arvaamattomia. Osaamaton presidentti ei kuuntele neuvonantajiaan. Eurooppalaisissa USA:n liittolaisissa on herännyt pelko siitä, onko USA enää sitoutunut NATOoon.
Saksa yms. eurooppalaiset maat saavat toki syyttää itseään. Saksa ei ole kantanut vastuutaan Euroopan puolustuksesta, vaan on kiitollisuutta osoittamatta edellyttänyt USA:n huolehtivan tehtävästä. George Bush jr on erityisesti ollut vasemmiston ja vaihtoehto-oikeiston hampaissa, koska lähti aktiivisesti vaihtamaan hallituksia Afganistaniin ja Irakiin. Foreign Affairsin kolumnin hengessä voi kuitenkin sanoa, että vaikka Bush ehkä otti neokonservatiivien toiveesta USA:lle liiankin voimakkaan maailmanpoliisin tehtävän, hänellä oli kuitenkin munaa ottaa teoistaan vastuu loppuun asti. Ronald Reagan oli tietysti USA:n viimeaikojen presidenteistä se, jonka aikana USA:n toiminta maailman johtajana oli taitavimmillaan. Itä-Eurooppa vapautui suurelta osin Ronald Reaganin taitavan politiikan takia.
Moninapainen maailma etenee - tänään HS kertoi miten Venäjän sotilaat partioivat Pohjois-Syyriassa siellä missä muutama päivä sitten partioivat USA:n sotilaat. Jatkoa seuraa.
Kirjoitin jo 4 vuotta sitten USA:n maailmanpoliisin roolin murtumisesta Sarastukseen ja referoin Stanfordin yliopiston klassisen historian professorin Ian Morrisin sotahistoriallista teosta War! What is it Good For? Conflict and the Progress of Civilization from Primates to Robots vuodelta 2013. Morris arveli USA:n maailmanpoliisin roolin kestävän vielä jonkin aikaa. Todellisuudessa vuosi 2013 oli solmukohta jolloin romahdus alkoi toden teolla. Selvää Morrisille oli joka tapauksessa se, että maailmanpoliisin roolin murtuminen tulee tapahtuessaan muuttamaan maailmaa levottomaksi paikaksi - erityisen ikäväksi se on muuttumassa maailman pienille kansoille.
USA:n maailmanpoliisin aseman murtuminen tulee muistuttamaan Morrisin mukaan toista historian ajankohtaa - 1800-luvun loppua ja 1900-luvun alkua jolloin Britannian maailmanpoliisi ura mureni. Referoin kirjaa:
1800-luvun suhteellinen rauhantila maailmassa johtui pitkälti yhden valtion – Iso Britannian – mahtiasemasta maailmassa. Pax Britannica ei Pax Romanan tapaan koskenut vain Britannian vallan alla suoraan olevia valtioita, vaan maailman meriä.
1700-luvulle tultaessa Britannia alkoi muuttua perinteisestä siirtomaavaltiosta yhä enemmän kauppavaltioksi. Pohjois-Amerikan varakkaat siirtokunnat itsenäistyivät, mutta Britannian kauppa kukoisti. Kauppa edellytti brittiläisten laivojen turvallista liikkumista maailman merillä. Sitä varten Britannia loi vahvan laivaston ja monopolisoi väkivallan merillä itselleen niin kuin nykyaikaisen valtion poliisitoimi monopolisoi väkivallan maan alueella.
Britannia ei kuitenkaan monopolisoinut merenkulkua brittiläisille laivoille, vaan loi maailman meristä yhteisresurssin, jonka turvallisuudesta Britannia pyrki huolehtimaan väkivaltamonopolinsa avulla. Britannia hyötyi – sen bruttokansantuote oli neljännes koko maailman bruttokansantuotteesta – mutta niin hyötyivät monet muutkin maat.
Britannia teki väkivaltamonopolinsa turvaamiseksi tylyjäkin tomia – esimerkkinä buurisota. Se ei sinällään ollut muuttunut sen vähemmän itsekkääksi kuin aikaisemmin, mutta Britannian toimet oman edun ajamiseksi johtivat positiivisiin ulkoisvaikutuksiin muille valtioille.
Ongelma väkivaltamonopolissa ei niinkään ollut se, että Britannia oli maailmanpoliisi, jota muiden piti totella. (Britannia mm. kielsi yksipuolisesti orjien kuljetuksen maailman merillä ja pakotti muiden maiden laivat noudattamaan päätöstään.) Ongelma oli pikemminkin se, että tasapainotila ei ollut kestävä.
Vaikka väkivaltamonopolin turvaama maailmankauppa toi rikkauksia briteille, se toi rikkauksia myös muille maille. Britannian osuus maailman bruttokansantuotteesta laski 23%:sta 14%:iin. Muutkin maat rikastuivat ja keräämillään varoilla USA, Japani ja Saksa alkoivat varustaa armeijaa ja sotalaivastoa.
Väkivaltamonopoli mureni hiljalleen. Britannia joutui ensin antamaan läntisen Atlantin väkivaltamonopolin USA:lle, sittemmin väkivaltamonopoli mureni laajemminkin. Vanha tasapainotila järkkyi.
Rauhantila päättyi vuonna 1914. Ensimmäinen maailmansota ei myöskään osoittautunut yksittäistapaukseksi vaan ensimmäistä maailmansotaa seurasi toinen.Japani osoitti kouriintuntuvasti, että fyysisen voiman käytöllä voi edelleenkin saada suuria etuja. Kun länsimaat kärvistelivät 30-luvun lamassa, Japanin talous nousi kohisten mm. Mantsurian anastuksen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti