Alla oleva simulaatio on eräänlainen kokeilu, jolla on kuitenkin selkeä liityntä yhteisöllisyyteen.
Simulaatio kuvaa sitä miten vangin dilemmassa yhteistyö voi säilyä tilanteessa, missä kukin agentti toimii vain lähinaapuriensa kanssa ja oppii vain lähinaapureiltaan. Sininen on yhteistyön tekijä ja punainen pettäjä.
Kehittelen asiaa eteenpäin ja kerron myöhemmin koko tarinan. Olkoon nyt toistaiseksi enemmän esteettinen pläjäys ja uudenvuoden ilotulitus.
3 kommenttia:
näin siis vangin maailmassa dominoiva yhteistoiminnan muoto perustuu pettämiseen ??
Mutta toisaalta - tuo matemaattis-luonnontieteellinen (lue: sosiologinen) ilmiö taitaa olla ḱoko yhteisönkin dilemma. Olemme oman, oaman aikanamme varsin nopeasti muuttuvan, muista kulttuureista tulevan vaikutuksen vankeja. Herää kuitenkin kysymys, mikä painoarvo yhteisöllisyyden kehityksessä ja säilymisessä on emotionaalisesti positiivisena koetun ja toisaalta ”pettäjien” tuottamien seuraamusten välillä (tai mikä on niitten painoarvojen keskinäinen suhde). Riittääkö yksi myönteisesti suhtautuva kuittaamaan yhden ”pettäjän” ?
Mikahän olisi tulos, jos amallissa kokeilisi näiden painoarvioiden variointia ??
Vangin dilemmassa pettäminen on hyvin tyypillistä mikäli ei ole jotain pehmentävää tekijää kuten a) toistaminen, b) rankaisumahdollisuus tai c) paikallisuus. c):ssä voi siis syntyä paikallisia ei-pettämisen alueita mutta ne eivät usein ole pysyviä.
Emotionaaliset seikat voivat vaikuttaa paljon. Kompromissiton suuttuminen väärintekijää kohtaan ja sitä seuraava rankaiseminen on varmasti yksi tärkeimpiä. Yhteenkuuluvuuden tunne myös. Auttaminen ja empatia voi olla kaksiteräinen miekka, jos pettäjää aletaan liikaa ymmärttää.
Yksi myönteinen voi saada useammankin pettäjän kuitattua jos onnistuu muuttamaan pettäjän ei-pettäjäksi.
Lähetä kommentti