Koko Suomesta kehitysalue?

60- ja 70-luvulla Itä- ja Pohjois-Suomi alkoivat vuotaa Ruotsiin ja Etelä-Suomeen. Ensin syrjäkylien sodan jälkeen raivatut pientilat tyhjenivät, myöhemmin kirkonkylistäkin alkoi lähteä väki. Suuret ikäluokat muuttivat kaupunkiin ja työllistyivät. Nykyään noilla alueilla elää pääosin vanhuksia, jonkun verran lapsiperheitä ja naimattomia miehiä.

Pelkästään ikärakenteenkin takia alueet ovat riippuvaisia muun Suomen verotuloista. Ylitsepääsemätöntä ongelmaa tästä ei kuitenkaan ole. Eläkkeet ovat tulleet maksetuksi, koska maassa on ollut hyvin vireitä alueita, josta on saatu verotuloja eläkeläisten ja muun passiiviväestön elättämiseen. Kehitysalueiden työttömät nuoret tosin syrjäytyvät.

Tilanne muuttuu, jos koko Suomi muuttuu kehitysalueeksi ja aktiiviväestö alkaa muuttaa Suomesta Ruotsiin, Viroon tai Saksaan työn perään.

Tästä on viime aikoina enemmän ja enemmän merkkejä. Talouden kehitys on pysähtynyt, koska investointeja ei Suomeen tule. Suomi on muuttunut riitelevien ihmisten maaksi, jotka eivät kykene sopimaan talouden korjausliikkeistä.

SDP:n Kimmo Kiljusen johdolla suuret ikäluokat ovat nousseet taas kapinaan ja haluavat tällä kertaa eläkkeiden sitomista palkkatasoindeksiin sen sijaan että eläkkeet nyt ovat sidotut ns.  taitettuun indeksiin. Muutos johtaisi ilmeisesti merkittävään tulonsiirtoon eläkeläisille ja verojen nousuun.

Eläkeläisten voima eduskuntavaaleissa on suuri. Eläkeläisten määrän suhde työssäkäyvien määrään on Tilastokeskuksen raportin mukaan kovassa nousussa tällä hetkellä.

Suomi on muuttumassa yhä vähemmän houkuttelevaksi omalle väestölleen tai sen aktiiviselle osalle. Ulkomailta Suomeen toki tulee väestöä mutta näistäkään ei - syystä tai toisesta - onnistuta tehokkaasti tekemään aktiiviväestöä.

Nokian kukoistuksen aikaan Suomeen muutti diplomi-insinöörejä - enää näin ei ole. Economist-lehti kertoi vuosi pari sitten että Suomi on OECD-maista se, jossa maahanmuuttajien koulutustaso laskee selkeästi kovinta vauhtia. Tilasto on vuodelta 2010 ja tilanne on todennäköisesti tästä vielä huonontunut. Tilanne on dramaattisesti parempi maissa, joissa maahanmuuttopolitiikka on voimakkaasti työllistävää.

Jos Suomi siis muuttuu kokonaan kehitysalueeksi ja aktiiviväestö muuttaa maasta, maahan jäävän laajan passiiviväestön tilanne on hyvin ongelmallinen. Maastamuuttajat maksavat veronsa muualle jolloin kehitysalue-Suomen eläkeläisten eläkkeillä ei ole enää maksajia.

Mitä uudistuksia tarvitaan jotta skenaario ei toteutuisi. En ole varma, mutta ehdotan nyt kahta uudistusta:

1. Palkoista sovitaan tästä lähtien yrityskohtaisesti eli työehtosopimusten yleissitovuus puretaan.

2. Nuorten painoarvoa demokratiassa on kasvatettava esimerkiksi antamalla alle 18v lasten vanhemmille oikeus äänestää lastensa puolesta. Toinen mahdollisuus on että jokainen sukupolvi saa koostaan riippumatta yhtä suuren äänimäärän.

Ymmärrän että nämäkään ehdotukset eivät mene Suomen uudistusvihamielisessä ilmapiirissä läpi. Riitelevä kansa on luuserikansa. Se on kuin riitelevä kuolinpesä, jonka omaisuus tuhoutuu ja jolle naapurit syystä naureskelevat.

Ummah on julkishyödyke? - osa 2

Keskusta europarlamentaarikko Hannu Takula kirjoitti eilen:

Eiliset tapahtumat Brysselissä tuntuvat edelleen epätodelliselta. Epätodelliselta ja järkyttävältä tuntuvat myös joidenkin ihmisten asenteet ja ajatukset terrorista. Kun poliisit muutama päivä sitten saivat vihiä Pariisin iskujen yhden pääepäillyn Salah Abdeslamin olinpaikasta, ja menivät pidättämään häntä Molenbekiin, alueella olleet lapset kivittivät poliisia ja ihmiset yrittivät estää poliisin alueelle tulon. Alueen ihmiset tiesivät Abdeslamin piilottelupaikan ja he yhteisöllisesti suojasivat häntä. Tämä osoittaa, että iskujen tekijät eivät välttämättä ole "yksittäisiä ääritapauksia" vaan heillä on myös usein lähipiirin tuki, arvostus ja suoja, ja nämä heidän ympärillään olevat "uskonveljet" hyväksyvät tällaisen toiminnan demokraattista kansalaisyhteiskuntaa ja sen kansalaisia kohtaan. 

Kaiken tämän täällä nähneenä ja kuulleena, en voi väittää etteikö asenteeni olisi muuttunut entistä kieleteisemmäksi Eurooppaan rantautuvaa islamin ääriilmiöitä kohtaan. Näiden ihmisten haastatteluja kuunnellessa länsimainen humanismi ja suvaitsevaisuus tuntuu naivilta. He halveksivat meidän arvojamme, ja haluavat tuoda omansa niiden tilalle, väkivaltaa, aseita ja räjähteitä käyttäen. Olemme antaneet päätöksentekijöinäkin tilanteen mennä liian pitkälle. Raja on ylitetty, ja olemme osaltamme siitä vastuussa. Vastaukseksi ei riitä enään, että lisää miljardeja kotouttamiseen ja maahanmuuttajien työllisyyden hoitoon. Juuret terroriin ovat syvemmällä ja ne ovat ideologisia. Meidän on yksinkertaisesti estettävä islamin umman leviäminen Eurooppaan, jos haluamme pitää huolta demokratiasta, ihmisoikeuksista, ennen muuta naisten ja lasten oikeuksista, mielipiteen vapaudesta ja oikeusvaltioperiaatteista! Toivottavasti Pariisin ja Brysselin iskut riittää siihen, että saamme päätöksentekijöinä uuden ryhtiliikkeen nopeasti aikaan puolustamaan Eurooppalaisia ydinarvoja!

Muslimit suojelivat Takkulan mukaan lähiöissä yhteisöllisesti omiaan. Joko he ajattelivat, että "vaikka Abdeslam onkin tehnyt rikoksen, hän on kuitenkin meikäläinen" tai ehkä he ajattelivat jopa niin, että "taistelijat uhrautuvat meidän puolestamme ja Jihadin puolesta. He tekevät sen mikä meidän kaikkien olisi tehtävä". Takkulan mukaan jihadisteja arvostetaan.

Kirjoitin kahdeksan vuotta sitten otsikolla "Ummah - julkishyödyke?":

Ottamatta kantaa siihen mikä on jihadistin perimmäinen motiivi, voi sanoa että jihadisti taistelee ja kuolee yhteisönsä (kuvitellun) edun puolesta.

Valistunut (liberaali) Islam-kritiikki luottaa usein siihen että järjen ääni saa Jihadin loppumaan: Jihadisti haaskaa tästä näkökulmasta tarkasteltuna nuoren elämänsä hukkaan mielettömän asian hyväksi ja aiheuttaa ongelmia koko ympäristölleen. Monet Euroopan muslimeista ovatkin maltillistuneet, hylänneet Jihadin tai he eivät ainakaan aktiivisesti osallistu siihen. Jihadin hylänneet maltillistuneet tai maallistuneet muslimit edustavat Islam-kritiikin näkökulmasta valistusta ja siis hyvää. Islam-kritiikki suhtautuu toiveikkaasti maltillistumisen ja/tai maallistumisen etenemiseen Euroopan muslimiväestön keskuudessa. (Poikkeuksen tästä toiveikkuudesta tekevät tosin Mikko Ellilä ja monet muut monikulttuurisuuskriittiset liberaalit.)

Islamin näkökulma on erilainen. Jihadisti on yhteisönsä kunnioitettu jäsen - nuori mies tai nainen, joka taistelee oman yhteisönsä puolensa. Uskontotieteilijä Scott Atran kertoo:

Sheikh Hamed Al-Betawi, spiritual leader of Hamas, told me in Nablus: "Those who undertake martyrdom actions are not hopeless or poor, but are the best of our people, educated, successful. They are intelligent, advanced combat techniques for fighting enemy occupation."

The statistics that I and others have gathered confirm much of what he says — most Hamas suicide bombers, for example, are college educated and come from families that are economically better off than their surrounding populations."

...

Islamin valta (Ummah) on Islamin näkökulmasta julkishyödyke. Jihadisti on ihminen, joka osallistuu julkishyödykkeen tuottamiseen. Ne, jota eivät osallistu vaikka ikänsä puolesta siihen kykenisivät, ovat vapaamatkustajia.

Vapaamatkustajan ongelma on hyvin tunnettu ongelma kaikessa julkishyödykkeen tuottamisessa:

Vapaamatkustajan ongelma on tilanne, jossa yksittäinen toimija hyötyy muiden panostuksesta antamatta omaa osuuttaan. Esimerkiksi henkilö, joka ei maksa matkastaan julkisessa kulkuvälineessä on vapaamatkustaja, koska hän käyttää palvelua, joka on muiden kustantama. Jos jokainen maksaisi matkastaan, lipun hinta olisi kaikille alhaisempi.

Täsmällisemmin taloustieteen käsitteillä ilmaistuna kyse on siitä, että toimijalla ei ole kannustetta ottaa huomioon käyttäytymisensä laajempia vaikutuksia.

Kannuste on harvoin taloudellinen. Esimerkiksi talkoisiin osallistutaan pikemmin osallistumisen ilosta tai siksi että osallistumattomia katsotaan pahasti. Osallistumisen ilo, yhteisön arvojen sisäistäminen, suuttumus yhteisön puolesta tai rangaistuksen pelko ajavat jihadistejakin osallistumaan Ummah'n tuottamiseen eli Jihadiin.

Läntisen liberaalin Islam-kritiikin ylistämät maallistuneet muslimit ovat jihadistin näkökulmasta vapaamatkustajia - yhteisönsä pettäjiä tai ainakin moraalisesti heikkoja ihmisiä.

En ole liberaali enkä muslimi. Enkä koe mitään tarvetta ottaa kantaa siihen kumpi on "oikeassa". Molempien osapuolten pyrkimystä idealistiseen päämäärään - Ummaan ja Maallistuneeseen Yhteiskuntaan - voi jollain lailla kuitenkin arvostaa. Kumpikaan päämäärä ei ole kuitenkaan minun päämääräni.

Molenbeekin kaupunginosassa ihmiset eivät ole vapaamatkustaneet. 0,5 prosenttia väestöstä on rekrytoitunut taistelijoiksi Syyriaan. Molenbeek on eturintama muslimien taistelussa meitä vastaan. Belgiasta on lähtenyt vajaa viisi sataa henkilöä Syyriaan. Suuri osa näistä Molenbeekin asukkaita.

Liberaalit eurooppalaiset kauhistelevat terroritekoja humanismin vastaisina. Turha tässä kuitenkaan mitään on kauhistella. Vastapuoltakin voi ymmärtää vaikka heidän toimensa onkin tarkoitettu meidän tuhoamiseksemme - siis eurooppalaisten miesten tappamiseksi ja naisten tekemiseksi seksiorjiksi.

Kauhistelun sijasta on toimittava.

Suomen romahdus: yhteiskuntasopimus vesitettiin

Kun Suomi SDP:n Paavo Lipposen johdolla meni aikoinaan euroon, jokainen päätöksentekijä tiesi että ulkoinen devalvaatio ei enää ole mahdollinen. Koska kilpailukykyongelmia tiedettiin aina syntyvän, tajuttiin että sisäistä devalvaatiota tarvitaan, mikäli eurossa halutaan pysyä. Sisäinen devalvaatio edellyttää, että palkat liikkuvat kysynnän mukaan. Mekanismeja on kaksi:

Joko 1) palkat määräytyvät suoraan markkinoilla ilman sopimuksia tai 2) paikallisesti voidaan sopia palkkojen laskemisesta. Keskitetyt sopimukset ovat todennäköisesti liian hitaita ja vaativat liian monen ihmisen yhteistyötä. Paikallisessa sopimisessa ne yritykset, joissa yhteistyö ei toimi niin hyvin, että kilpailukyvyn edistämisestä voidaan sopia, tuhoutuvat darwinistisessa taistelussa. Siksi paikallinen sopiminen on käytännössä yhtä tehokas kuin vapaa palkkakilpailu ja se lisäksi rakentaa yrityksen sisäistä yhteistyötä.

Nyt ay-liike EK:n avustuksella vesitti yhteiskuntasopimuksen, jolla pyrittiin sisäiseen devalvaatioon:

1. Kertaluontoisesta sisäisestä devalvaatiosta ei käytännössä kyetty sopimaan keskitetysti.
2. Paikallisesta sopimisesta ei kyetty sopimaan.

Hallitus on liian heikko - jokaisella "neuvottelu"kierroksella se on antanut periksi lisää. Kansanedustaja Hjallis Harkimo kirjoitti:

Harvoin olen seurannut niin tiiviisti ja pitkään jonkun sopimuksen neuvotteluprosessia kuin nyt kilpailukykysopimuksen. On niin uskomatonta, miten joku sopimus voi muuttua totaalisesti siitä, mitä se oli aloittaessa. Kahdeksassa kuukaudessa ei ole jäänyt paljon mitään siitä alkuperäisestä, Hjallis Harkimo kirjoittaa.

tässä ei oikeasti paljoa jää jäljelle. Lähtökohtana oli, että tarvittiin prosenttisuora 5+5+5, jotta Suomen kilpailukyky paranee. Tästä sopimuksesta jää noin 3,5 prosenttia. Mistä se loppu otetaan?

Paikallisesta sopimuksesta ei jää oikeasti mitään. Kun PAM vielä vesittää kriisilausekkeen, koko sopimus on ihan vesittynyt. Minulle olisi ollut tärkeätä auttaa yrittäjiä, koska se auttaisi työllistymistä ja on yksi tärkeä palikka koko maan kilpailukyvyn paranemisessa ja työllistämisessä.

Yleensä kun Harkimon mukaan neuvotellaan sopimuksesta, molemmilla osapuolilla on järkevä agenda. Nyt toisella osapuolella ei ole kykyä alentaa tarjoustaan, koska Kauko ei halua muutella hintoja.

– Kaikkein pöllöintä on, että tässä neuvottelussa edunsaaja eli Suomi oli toissijainen, hän toteaa.

Euroopan investointipankin varapääjohtaja Jan Vapaavuoren (kok.) mukaan käynnissä olevissa yhteiskuntasopimusneuvotteluissa piilee enemmän riskejä kuin mahdollisuuksia. Hän pelkää, että hallituksen kädet sidotaan vuosiksi eteenpäin, vaikka juuri nyt olisi vaikeiden päätösten aika.

– On vaarallista, jos tällaisena aikana vahvistuu käsitys, ettei voida tehdä mitään isoa ja merkittävää ilman kaikkien instituutioiden ankaria vääntöjä ja taistoja.

– On suuri riski, että yhteiskuntasopimus lamaannuttaa istuvan hallituksen vuodeksi tai kahdeksi. Syntyy suursopu, jossa sovitaan aika monesta asiasta. Sen jälkeen todetaan, että hallitus pettää, jos se ryhtyy mihinkään merkittäviin toimenpiteisiin millään elämän osa-alueilla seuraavaan pariin vuoteen, Vapaavuori arvioi kirjansa Puoliholtiton Suomi julkistamistilaisuudessa.

Suomi on ollut hieno maa elää, koska Suomea on rakennettu yhdessä. Näin ei enää ole. Suomalaiset eivät enää halua rakentaa Suomea yhdessä. Yhteisö, jossa yhteistyö ei pelaa, on tuhon oma. Siinä ei ole myöskään miellyttävää elää. Suomea on rakennettu aiemmin yhteisönä, jossa yhteisön heikoistakin jäsenistä pidetään huolta. Mutta siinä vaiheessa kun ei enää ole yhteisöä, vaan vain samaan häkkiin suljettuja keskenään riiteleviä yksilöitä, ei ole yhteisöä eikä ole yhteisön heikkojakaan.

Ainoa ongelma on miten päästä pois.