Eurooppa-linnoitus on yhteinen asiamme

Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Mutta jossain vaiheessa todellisuus tulee vastaan ja "lusikka otetaan kauniiseen käteen". 
Suomen Kuvalehden mukaan Euroopassa Viktor Orbánin pakolaispolitiikka on saamassa laajempaa kannatusta eikä vain nationalistien tai Putinin kavereiden keskuudessa.

Unkarin liberaaliin älymystöön lukeutuva kirjailija György Konrád totesi: ”On tuskallista myöntää, mutta tässä asiassa Orbán oli oikeassa ja liittokansleri Angela Merkel väärässä”.

”Saksan politiikka on vaarallista. Suurin osa Eurooppaan pyrkivistä ei suinkaan ole sotaa pakenevia syyrialaisia vaan parempaa toimeentuloa etsiviä siirtolaisia”, totesi taas Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk.

"On yksin Orbánin ansiota, että keskustelu turvapaikanhakijoiden sijoittamisesta on siirtynyt siihen, miten vyöry saataisiin pysäytettyä”, kirjoitti liberaali Politico-lehti.

Eurooppaan kohdistuva laaja islamilainen maahanmuutto ei pysähdy ilman, että kaikki Euroopan kansat ymmärtävät ideaalin Eurooppa-linnoituksesta - ideaalin, jota tähän mennessä liberaalit Eurooppa-keskustelijat ovat pitäneet lähinnä fasistisena. Mika Keränen kirjoitti Sarastuksessa:

”Eurooppa-linnoitus” vilahteli käsitteenä siis jo 90-luvun integraatiokeskustelussa. Se oli eräänlainen bête noire myös Suomessa sellaisille EU-jäsenyyden kannattajille, joiden Eurooppa-käsitys oli läpikotaisin valistusfilosofian turmelema. Euroopasta ei kuulemma missään oloissa saisi tulla ”linnoitusta”. Ja tämän sortin ”eurooppalaisiahan” meillä riitti, korkeintavaltionjohtoa myöten....

[Tosiasiassa edes ei ole] kysymys siitä, onko Eurooppa-linnoitus toivottava kehityssuunta maanosallemme; se ei ainoastaan ole toivottava, se on suorastaan koko yhdistyneen Euroopan olemassaolon edellytys, aivan kuten roomalainen limes oli Rooman sine qua non. Kysymys onkin siitä, ovatko eurooppalaiset kypsiä hyväksymään tämän tosiasian ja sulkeutumaan ulkomaailmalta edes niissä puitteissa kuin se on realistisesti ajatellen mahdollista. Vaikka nykyinen kriisi on herättänyt maanosan miettimään keinoja tehostaa ulkorajojen valvontaa ja yhteistä puolustusta, vaikka se on herättänyt jopa orastavaa tietoisuutta monikulttuurisuuden syvästä ongelmallisuudesta ja Euroopan vastaanottamien maahanmuuttovirtojen kestämättömyydestä, niin sopii epäillä, löytyykö aitoa linnoitus-mentaliteettia vielä tässä vaiheessa riittävästi.

Joka tapauksessa nämä toimet, joita on nyt otettu, saattavat olla askel oikeaan suuntaan. Naapurustomme ja siellä erityisesti islamilaisen Lähi-idän luonne takaavat sen, että näitä kriisejä, myös terrori-iskuja, tulee jatkossa lisää ja kaiken todennäköisyyden mukaan entistä rajumpina. Ja kun kerran kunnolla räjähtää, niin se saattaa johtaa eurooppalaisten keskuudessa lopulliseen mentaaliseen muutokseen; toistettakoon, että EU kehittyy kriisien kautta. Euroopan integraatiokehityksen suuriin ja kiistattomiin saavutuksiin kuuluu ilmeisen pitkäkestoinen (en sano ”ikuinen”) rauha Euroopan sisällä; sota sellaisten vanhojen kiistakumppanien kuin Saksa ja Ranska välillä on jo pitkään ollut käytännössä mahdoton. Ja siinä on saavutusta tarpeeksi. Eurooppalainen rauha ja vakaus eivät ole vientikelpoisia tuotteita, ja jos tämä lopulta hyväksytään, kuten aikoinaan roomalaiset lopulta hyväksyivät sen, että heidän (todellinen tai kuviteltu) kutsumuksensa viedä sivistystä ja järjestystä maailmaan oli tullut luonnollisille äärirajoilleen, niin silloin ehkä näemme Euroopanlimeksen nousevan sijoillensa. Tai sitten emme.

Sanoisin myös, että se, että Euroopan kansat ja eurooppalaiset ihmiset kerääntyvät Eurooppa-linnoituksen lipun taakse on myös ainoa tapa, jolla pysäytämme putinismin jatkuvan leviämisen Eurooppaan. Eurooppa-linnoitus on julkishyödyke.
Haluan huomauttaa, että en kannata Orbánin politiikkaa muuten - en erityisesti hänen kansalaisyhteiskuntaan suuntautuneita rajoituksiaan tai veljeilyään venäläisen kanssa.