Laillistetut kartellit

Kansanedustaja Elina Lepomäki totesi kirjoituksessaan pari päivää sitten:

"Ammattiliitoille on annettu vapaa oikeus muodostaa kartelleja, jotka rajoittavat tarjontaa kyseisillä työmarkkinoilla (myös ennakoivasti, vastustamalla koulutuspaikkojen lisäämistä), avoimena tavoitteenaan kiristää jäsenilleen parempia palkkoja ja muita työehtoja kuluttajien ja asiakkaiden kustannuksella. Sama koskee tietysti myös työnantajapuolta.

Yrityksetkin ovat kautta aikojen pyrkineet muodostamaan kartelleja tai peräti monopoleja. Rajoittamalla kilpailua turvataan toimeentulo ja työllisyys heikoillekin kartellin jäsenille. Piilaaksossa kuohuttaa par’aikaa työnantajapuolen kartelli, jossa suuret työnantajat ovat sopineet keskenään palkoista hidastaakseen palkkakehitystä. Kartelliin osallistuneita työnantajia vastaan on alkamassa oikeusmenettely.

Kartellisoitumisen ja kilpailun puutteen kansantaloudellisista haitoista vallitsee täysi yksimielisyys, ja kehittyneissä maissa ne on pääsääntöisesti kielletty. EU:n laajuinen kilpailulainsäädäntö kieltää jyrkästi sekä myynti- että ostokartellit. Kysymys kuuluukin, miksi tällaiset sallitaan yhä Suomessa?"

Akava-nimisen järjestön, jonka päätoimiala on kartelli, puheenjohtaja Fjäder totesi, että Suomi nousee vain sopimalla. Yleissitovat sopimukset ovat kuitenkin kartelleja - minunkin puolestani ja minulta lupaa pyytämättä on tehty sopimus nyt 30-vuoden ajan. 

Fjäderin logiikalla voisi vaatia Lidliä sopimaan hintapolitiikasta S:n ja K:n kanssa ja Onnibussia sopimaan Matkahuollon kanssa, jotta Suomi saataisiin nousuun.

Tämän päivän Suomen ongelma on kartellisoitumisen lisäksi se, että demokraattisesti valittu hallitus ei pysty tekemään päätöksiä, vaan päätökset edellyttävät junnaavat neuvottelut erilaisten ulkoparlamentaaristen ryhmien kanssa, joilta lisäksi tuntuu puuttuvan halu neuvotella. Kompromissihaluttomuus on johtunut kartellien vahvuudesta.

Se, että ylipäätään hallituksen pitää neuvotella kartellien kanssa, on kuitenkin ensisijainen ongelma.

Konsensus-politiikalla oli paikkansa sodan aikana ja sen jälkeen. Nykyajan dynaaminen globaali maailma asettaa Suomelle sellaiset haasteet, että sopimisen aika on ohi. Toisaalta ay-liikkeen rooli on nykyään puhtaasti destruktiivinen - mitä enemmän ay-liikkeen valtaa kyetään murtamaan sitä parempi yhteiskunta meillä on. 

Ps. Suosittelen Suomen fiksuimman vasemmistolaisen Tommi Uschanovin tämän päiväistä artikkelia, jossa Uschanov käsittellee Sipilän ja Thatcherin poliitiikan eroa.