Viimeaikoina on julkaistu mielenkiintoiisia tietoja koulutuksen tuloksista. Ensin Suomessa kerrottin, että koulutuksen tulokset ovat alentuneet ratkaisevasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Muutama päivä sitten Economist kertoi, että Ruotsi on yksi harvoista maista, missä koulutuksellinen tasa-arvo ja koulutuksen laatu laskevat samaan aikaan kovaa vauhtia. Toisaalta siis koulut segregoituvat hyviin ja huonoihin mm. yksityistämisen takia. Toisaalta koulutuksen tulokset laskevat:
Sweden is now one of the few countries to show both worse results and more inequality. Free school choice is a contributing factor. The system, introduced 20 years ago, allows parents to choose between municipal schools and independent schools, all financed by tax money. The aim was to increase quality by competition, but it has also led to the best students flocking to the same schools.
Many worry that school inequality will spur segregation. Extra resources for schools with weaker students could be a solution but abolishing independent schools is not on any party’s agenda. Polls show a majority of Swedes want to keep the free-school choice. Still, letting private companies run tax-funded schools is controversial. Critics say profit-seeking puts quality at risk. In the wake of several school companies’ bankruptcies, the government has indicated that private-equity funds will no longer be welcome owners.
Yksi vahva arvaus Ruotsin koulumenestyksen alenemiselle on, että maahanmuuton nopeus alentaa opetuksen tuloksia. Suomen hyviä Pisa-tuloksia selitettiin aikoinaan maahanmuuton vähäisyydellä. Maahanmuuttohan voi laskea koulutuksen tuloksia kahdella tavalla: a) oppilasaineksen laatu (äo, koulutustaso, kielitaito) alenee tai b) etninen ja sosiaalinen hetrogeenisuus aiheuttaa koulu-yhteisön yhteisöllisyyden alenemista kuten USA:ssa koulukuljetusten alettua.
Muitakin syitä koulutuksen laadun alenemiselle voi toki olla. Arvaan, että ruotsalais-lasten asenteet työntekoa ja sivistystä kohtaan ovat muuttuneet negatiivisempaan suuntaan ja vastuunotto omasta elämästä samoin. Mutta nämä ovat tässä vaiheessa vielä pelkkiä arvauksia.
Samaan aikaan tuli esiin mielenkiintoinen tieto Britanniasta. Maahanmuuttajalasten koulutulokset ovat paranemassa kovaa vauhtia kantaväestön kustannuksella. Intialaisten koulutulokset ovat jo pitkään olleet huomattavasti parempia kuin kantaväestöllä, mutta nyt bangladeshilaisetkin (itä-bengalit) ovat ohittaneet kantaväestön. Somalit ja muut afrikkalaiset ovat nekin kovaa vauhtia ottamassa kantaväestöä kiinni. Karibialaisperäiset mustat, jotka ovat ehkä parhaiten sopeutuneet englantilaiseen elämäntapaan, pärjäävät huonoiten.
Tämä ei yllätä tietenkään ketään, joka on lukenut ja sisäistänyt Theordore Dalrymplen ajatuksia brittiläisen kulttuurin syvistä ongelmista. Referoin aiemmin Dalrymplea:
Theodore Dalrymple kuvaa Englannin alaluokan surkeutta - perhejärjestelmän lähes täydellistä romahtamista, työttömyyttä, alkoholismia, perheväkivaltaa ja sivistystason ja moraalin romahdusta - mm. kirjassaan Life at the Bottom. Englannin alin sosiaaliluokka on pääsääntöisesti valkoista.
Yksi vahva arvaus Ruotsin koulumenestyksen alenemiselle on, että maahanmuuton nopeus alentaa opetuksen tuloksia. Suomen hyviä Pisa-tuloksia selitettiin aikoinaan maahanmuuton vähäisyydellä. Maahanmuuttohan voi laskea koulutuksen tuloksia kahdella tavalla: a) oppilasaineksen laatu (äo, koulutustaso, kielitaito) alenee tai b) etninen ja sosiaalinen hetrogeenisuus aiheuttaa koulu-yhteisön yhteisöllisyyden alenemista kuten USA:ssa koulukuljetusten alettua.
Muitakin syitä koulutuksen laadun alenemiselle voi toki olla. Arvaan, että ruotsalais-lasten asenteet työntekoa ja sivistystä kohtaan ovat muuttuneet negatiivisempaan suuntaan ja vastuunotto omasta elämästä samoin. Mutta nämä ovat tässä vaiheessa vielä pelkkiä arvauksia.
Samaan aikaan tuli esiin mielenkiintoinen tieto Britanniasta. Maahanmuuttajalasten koulutulokset ovat paranemassa kovaa vauhtia kantaväestön kustannuksella. Intialaisten koulutulokset ovat jo pitkään olleet huomattavasti parempia kuin kantaväestöllä, mutta nyt bangladeshilaisetkin (itä-bengalit) ovat ohittaneet kantaväestön. Somalit ja muut afrikkalaiset ovat nekin kovaa vauhtia ottamassa kantaväestöä kiinni. Karibialaisperäiset mustat, jotka ovat ehkä parhaiten sopeutuneet englantilaiseen elämäntapaan, pärjäävät huonoiten.
Tämä ei yllätä tietenkään ketään, joka on lukenut ja sisäistänyt Theordore Dalrymplen ajatuksia brittiläisen kulttuurin syvistä ongelmista. Referoin aiemmin Dalrymplea:
Theodore Dalrymple kuvaa Englannin alaluokan surkeutta - perhejärjestelmän lähes täydellistä romahtamista, työttömyyttä, alkoholismia, perheväkivaltaa ja sivistystason ja moraalin romahdusta - mm. kirjassaan Life at the Bottom. Englannin alin sosiaaliluokka on pääsääntöisesti valkoista.
It will come as a surprise to American readers, perhaps, to learn that the majority of the British underclass is white, and that it demonstrates all the same social pathology as the black underclass in America.
Valkoinen roskaväki ei osaa pääsääntöisesti edes lukea. Koulutusta ei arvosteta ollenkaan eikä koulutusta nähdä keinona nousta ylös surkeudesta. Tässä valkoinen alaluokka eroaa dramaattisesti esimerkiksi intialaisista maahanmuutajista. Vaikka näiden lapset käyvät samoja surkeita kouluja kuin englantilainen alaluokka, maahanmuuttajalapset osaavat säännöllisesti lukea mm. koska vanhemmat hankkivat ykstyisesti lisäopetusta lapsilleen.
The children of poor and unemployed immigrants from northwest India are never illiterate or semi-literate; a very respectable number go on to further education, even at the highest level, despite overcrowding in the home and apparent poverty.
Näin ilmiön jo Intiassa - kastittomat kouluttivat lapsiaan jos suinkin mahdollista. Etelä-Intian Tamilimaassa missä osavaltio tarjosi kaikille ilmaista koulutusta - tosin koululuokat olivat valtavia ja tulokset heikohkoja - kastittomat täydensivät usein lastensa koulutusta yksityisesti. Samoin toimivat monet Kenian slummien asukkaat. Suomessakin ennen peruskoulujärjestelmää monet työväenluokkaan kuuluvat pitivät kunnia-asianaan maksaa lapsensa oppikouluun.
Mielenkintoinen kysymys on, miten maahanmuuttajataustaisten lasten koulumenestys muuttuu seuraavassa sukupolvessa. Kun maahanmuuttajat sopeutuvat brittiläiseen kulttuuriin, käykö niin että myös koulumenestys heikkenee. Mielenkiintoista on, että pitkään Britanniassa asuneet karibialaiset pärjäävät erityisen huonosti.
Tämä viittaisi siihen, että maahanmuttajien sopeutumisessa on ainakin Britanniassa tietty optimitaso:
Sopeudu vain sen verran, että osaat kieltä ja ymmärrät miten yhteiskunta toimii. Mutta vältä sisäistämästä englantilaista elämäntapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti