Nokia lähti Keilaniemestä NSN:n alivuokralaiseksi

Nokian pääkonttori muuttaa Turun radan varteen Karaporttiin NSN:n pääkonttoriin. Ei nyt ehkä ihan ikkunattomaan takahuoneeseen mutta jonkinlaiseksi henkiseksi alivuokralaiseksi kumminkin. Vanhana telenokialaisena en voi sanoa kuin Hienoa! Sieltähän Telenokia toimintansa aloittikin. Siis Turun radan varresta Mäkkylästä. Tämä on lopullinen irtiotto Nokian surkuhupaisaksi muuttuneesta puhelinliiketoiminnasta. Tuhlaajapoika palaa hattu kädessä kotiin.

Mikäli NSN ostaa kilpailijansa Alcatelin - niin kuin on spekuloitu - NSN:llä on pian puhelinliiketoimintaakin.
Toisaalta NSN voi olla myytävänä itsekin.

Vanhemmuuden laatu sateenkaari-perheissä

Homojen ja lesbojen oikeudesta adoptoida on puhuttu viime aikoina paljon minun mielestäni lähinnä siksi, että homojen oikeuksien ajaminen ja homojen oikeuksien vastustaminen ovat oleellisimmat tavat signaloida ryhmään kuulumista tänä päivänä.

Tärkeämpää kuin aikuisten oikeudet pitäisi tietysti olla se, miten lapset pärjäävät sateenkaari-perheessä. Vanhemmuus on olemassa kumminkin ensi sijassa lapsia eikä vain aikuisia varten. Tiedetoimittaja +Marko Hamilo linkkasi varsin perusteelliseen taloustieteilijä Douglas W. Allenin tutkimukseen, joka valottaa jotakin vanhemmuuden laadusta sateenkaariperheissä:

Children living with gay and lesbian families in 2006 were about 65 % as likely to graduate compared to children living in opposite sex marriage families. Daughters of same-sex parents do considerably worse than sons. ...  Daughters of gay  parents are only 15 % as likely to graduate, while daughters of lesbian parents are 45 % as likely to graduate

Tästä yhdestä - joskin perusteellisesta - tutkimuksesta on turha lähteä tekemään hätäisiä johtopäätöksiä. Allen toteaa itsekin:

We’ve got a long way to go before we can answer the question: Are children better off, the same, or worse off in same-sex families compared to intact biological families?

On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että asiaa tutkitaan. Tutkimus herättää nyt kumminkin kysymyksen, onko vanhemmuuden laatu heikompaa sateenkaari-perheissä kuin vastaavan koulutustason ja stabiilisuuden omaavassa heteroperheessä.

Toki aiheesta on tehty moniakin "tutkimuksia". On vertailtu korkeasti koulutettuja lesbo-perheitä satunnaisesti valittuihin hetero-perheisiin ja todettu, että lesbo-perheiden lapset pärjäävät paremmin kuin heteroperheiden.

Koulutuksen tulokset heikkenevät - ovatko syyt maahanmuutossa vai missä

Viimeaikoina on julkaistu mielenkiintoiisia tietoja koulutuksen tuloksista. Ensin Suomessa kerrottin, että koulutuksen tulokset ovat alentuneet ratkaisevasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Muutama päivä sitten Economist kertoi, että Ruotsi on yksi harvoista maista, missä koulutuksellinen tasa-arvo ja koulutuksen laatu laskevat samaan aikaan kovaa vauhtia. Toisaalta siis koulut segregoituvat hyviin ja huonoihin mm. yksityistämisen takia. Toisaalta koulutuksen tulokset laskevat:

Sweden is now one of the few countries to show both worse results and more inequality. Free school choice is a contributing factor. The system, introduced 20 years ago, allows parents to choose between municipal schools and independent schools, all financed by tax money. The aim was to increase quality by competition, but it has also led to the best students flocking to the same schools.

Many worry that school inequality will spur segregation. Extra resources for schools with weaker students could be a solution but abolishing independent schools is not on any party’s agenda. Polls show a majority of Swedes want to keep the free-school choice. Still, letting private companies run tax-funded schools is controversial. Critics say profit-seeking puts quality at risk. In the wake of several school companies’ bankruptcies, the government has indicated that private-equity funds will no longer be welcome owners. 

Yksi vahva arvaus Ruotsin koulumenestyksen alenemiselle on, että maahanmuuton nopeus alentaa opetuksen tuloksia. Suomen hyviä Pisa-tuloksia selitettiin aikoinaan maahanmuuton vähäisyydellä. Maahanmuuttohan voi laskea koulutuksen tuloksia kahdella tavalla: a) oppilasaineksen laatu (äo, koulutustaso, kielitaito) alenee tai b) etninen ja sosiaalinen hetrogeenisuus aiheuttaa koulu-yhteisön yhteisöllisyyden alenemista kuten USA:ssa koulukuljetusten alettua.

Muitakin syitä koulutuksen laadun alenemiselle voi toki olla. Arvaan, että ruotsalais-lasten asenteet työntekoa ja sivistystä kohtaan ovat muuttuneet negatiivisempaan suuntaan ja vastuunotto omasta elämästä samoin. Mutta nämä ovat tässä vaiheessa vielä pelkkiä arvauksia.

Samaan aikaan tuli esiin mielenkiintoinen tieto Britanniasta. Maahanmuuttajalasten koulutulokset ovat paranemassa kovaa vauhtia kantaväestön kustannuksella. Intialaisten koulutulokset ovat jo pitkään olleet huomattavasti parempia kuin kantaväestöllä, mutta nyt bangladeshilaisetkin (itä-bengalit) ovat ohittaneet kantaväestön. Somalit ja muut afrikkalaiset ovat nekin kovaa vauhtia ottamassa kantaväestöä kiinni. Karibialaisperäiset mustat, jotka ovat ehkä parhaiten sopeutuneet englantilaiseen elämäntapaan, pärjäävät huonoiten.

Tämä ei yllätä tietenkään ketään, joka on lukenut ja sisäistänyt Theordore Dalrymplen ajatuksia brittiläisen kulttuurin syvistä ongelmista. Referoin aiemmin Dalrymplea:

Theodore Dalrymple kuvaa Englannin alaluokan surkeutta - perhejärjestelmän lähes täydellistä romahtamista, työttömyyttä, alkoholismia, perheväkivaltaa ja sivistystason ja moraalin romahdusta - mm. kirjassaan Life at the Bottom. Englannin alin sosiaaliluokka on pääsääntöisesti valkoista.

It will come as a surprise to American readers, perhaps, to learn that the majority of the British underclass is white, and that it demonstrates all the same social pathology as the black underclass in America.

Valkoinen roskaväki ei osaa pääsääntöisesti edes lukea. Koulutusta ei arvosteta ollenkaan eikä koulutusta nähdä keinona nousta ylös surkeudesta. Tässä valkoinen alaluokka eroaa dramaattisesti esimerkiksi intialaisista maahanmuutajista. Vaikka näiden lapset käyvät samoja surkeita kouluja kuin englantilainen alaluokka, maahanmuuttajalapset osaavat säännöllisesti lukea mm. koska vanhemmat hankkivat ykstyisesti lisäopetusta lapsilleen.

The children of poor and unemployed immigrants from northwest India are never illiterate or semi-literate; a very respectable number go on to further education, even at the highest level, despite overcrowding in the home and apparent poverty.

Näin ilmiön jo Intiassa - kastittomat kouluttivat lapsiaan jos suinkin mahdollista. Etelä-Intian Tamilimaassa missä osavaltio tarjosi kaikille ilmaista koulutusta - tosin koululuokat olivat valtavia ja tulokset heikohkoja - kastittomat täydensivät usein lastensa koulutusta yksityisesti. Samoin toimivat monet Kenian slummien asukkaat. Suomessakin ennen peruskoulujärjestelmää monet työväenluokkaan kuuluvat pitivät kunnia-asianaan maksaa lapsensa oppikouluun.


Mielenkintoinen kysymys on, miten maahanmuuttajataustaisten lasten koulumenestys muuttuu seuraavassa sukupolvessa. Kun maahanmuuttajat sopeutuvat brittiläiseen kulttuuriin, käykö niin että myös koulumenestys heikkenee. Mielenkiintoista on, että pitkään Britanniassa asuneet karibialaiset pärjäävät erityisen huonosti.

Tämä viittaisi siihen, että maahanmuttajien sopeutumisessa on ainakin Britanniassa tietty optimitaso:

Sopeudu vain sen verran, että osaat kieltä ja ymmärrät miten yhteiskunta toimii. Mutta vältä sisäistämästä englantilaista elämäntapaa.

Älypuhelimet ja kehitysmaat

Kehitysmaat olivat aikoinaan Nokian vahvaa markkina-aluetta. Sittemmin halvat kiinalaiset Android-puhelimet alkoivat voittaa markkinoita. Tilanne kehittyy kuitenkin hyvin nopeasti.

Firefox-browseristaan kuuluisa Mozilla partnereineen (Telefonica, LTE, Alcatell) julkaisi ensimmäisen Firefox OS -älypuhelimen Latinalaisessa Amerikassa elokuussa. Markkinaosuus on Venezuelassa kolme kuukautta myöhemmin jo 12%. Mozilla on liikkeellä myös itäisessä Keski-Euroopassa.

Ps. Vaikka Nokia hukkasi Android-mahdollisuuden hidastelullaan, tämä mahdollisuus olisi ollut käytettävissä silloin kun Nokia valitsi Microsoftin. Nokia pelasi varman - ei kun vanhan - päälle.

Firefox OS:ssä on tosin Nokian kartta-palvelut, joten tavallaan loppu hyvin kaikki hyvin. Jos NSN ostaisi Alcatellin niin kuin on spekuloitu, Nokia olisi kai puhelintoimittajakin. Ellei Microsoft-sopimus estä sitäkin.

Helsingin opetusviraston ehdotus arvolausumiksi - ajatuksia

Helsingin opetusvirasto haluaa saada vanhemmat keskustelemaan arvoista. Tarkemmin sanoen opetusvirasto on kirjoittanut pari suhteellisen yleisellä tasolla olevaa slidea, joita kutsuu ehdotuksiksi arvolausumiksi. Kuten arvata saattaa arvoissa puhutaan paljon erilaisuudesta. Rikastuvasta moninaisuudesta. Koska olen kahden lapsen vanhempi ja koska olen lisäksi vanhempainyhdistyksen hallituksen jäsen, haluan suhtautua ehdotukseen ns. rakentavasti.

Ongelma arvolausumissa on se, että ne ovat yleisellä tasolla ja ranskalaisen viivan omaisia. Arvolausumissa ei ole juurikaan mitään mihin voisi sanoa että tuossa olen eri mieltä. Dokumentissa ei esimerkiksi suoraan sanota, että moninaisuuden kasvu on positiivinen asia mutta laiska lukija saattaa tulkita dokumentin niin. Tämä mahdollistaa ehkä sen, että opetusvirasto voi tulkita dokumenttia niin kuin haluaa.

Selvästikään dokumentissa ei kuitenkaan puhuta rikastavasta moninaisuudesta vaan rikastuvasta. Moninaisuus rikastuu eli kasvaa, mutta onko se rikastavaa. Kysymys jää ilmaan.

Nyky-Suomessa painotetaan työpaikoilla ja kouluissa erilaisuuden sietämistä ja arvostamista. Työntekijällä ja koululaisella on oikeus tulla kohdelluksi työyhteisössään tasa-arvoisesti riippumatta siitä, mitä sukupuolta tai kansallisuutta hän edustaa. Tämä asia tulee dokumentissa suhteellisen selkeästi esille, eikä tässä ole mitään kiistanalaistakaan.

Virallisissa puheissa monimuotoisuus esitetään kuitenkin suorastaan tavoitteeksi. Usein edelleenkin väitetään että organisaation kaikki jäsenet voittavat, kun monimuotoisuus kasvaa. Kriittinen aikansa seuraaja toki jo tietää, että väite ei pidä paikkaansa. Kun monimuotoisuus kasvaa tietyn tason yli, haitta ylittää hyödyn.  Koska opetusviraston dokumentissa ei tästä asiasta mainita mitään - tämähän ei ole arvoväittämä vaan tosiasia-väittämä - on olemassa riski että dokumenttia tulkitaan kuitenkin niin, että monimuotoisuus on rikastavaa. Toisaalta en halua olla vainoharhainen - aion kuitenkin tuoda asian rakentavasti esiin.

Taloustieteen nobelisti George Akerlof kasittelee kirjassaan Identity Economics erilaisuutta kouluissa. Moninaisuushan kasvoi USA:n kouluissa dramaattisesti, kun oppilaita alettiin kuljettaa koulupiireistä toiseen moninaisuuden lisäämiseksi. Monissa kouluissa moninaisuuden lisääntyminen johti dramaattiseen yhteisen vaikkapa keskiluokkaisen arvopohjan romahtamiseen ja oppilaiden voimakkaaseen jakaantumiseen jengeihin. Osa jengeistä käytti nimenomaan koulun sääntöjen rikkomista signaalina jengiin kuulumisesta. Yleensä alempien yhteiskuntaluokkien perheiden lasten ja mustien oppilaiden jengit signaloivat jengiin kuulumista kaikkein destruktiivisimmin. Yksilön oli vaikea vaihtaa jengiä monestakin syystä, vaikka yksilö olisi halunutkin vapautua omasta jengistään päästäkseen eroon yksilön kannalta destruktiivisista normeista, jotka estivät koulumenestyksen.

USA:ssa ristiriidat kouluissa ratkaistiin käytännössä niin, että valintaa lisättiin ja ne oppilaat jotka eivät halunneet "suorittaa", ajautuivat käymään kursseilla missä opettaja teeskenteli opettavansa ja oppilaat teeskentelivät oppivansa. Oppilaat shoppailevat koulussa kursseja mielensä mukaan ja oppimisen laatu laskee.

Akerlof ei kritisoi koulukuljetuksia sinällään, vaan painottaa voimakkaasti sitä, että vain ne koulut voivat pärjätä hyvin, joissa oppilailla on perhetaustasta riippumatta sama identiteetti. Hyvä koulu-yhteisö kykenee muovaamaan oppilaiden identiteettiä. Identiteetin muovaamisessa ei kuitenkaan ole mitään viisasten kiveä. Yhteinen identiteettikään ei välttämättä ole positiivinen asia. Se voi olla myös negatiivinen - muistan että Rauman Lyseossa 50-70-luvulla oppilaiden yhteinen identiteetti perustui vertaisvalvonnalla ylläpidettyyn normiin kukaan ei lue. Opettajien yhteinen identiteetti tuntui painottavan opettajan täydellistä mielivaltaa oppilaiden yli.

Moninaisuus ei paranna mahdollisuuksia luoda yhteinen positiivinen identiteetti koulussa. Ei se toki mikään estekään ole mutta kumminkin selvä hidaste. Kuinka paha hidaste se on, on toki vaikea määritellä. Monet hyvät koulut USA:ssa ovat yksityisiä. En usko kumminkaan, että yksityisyys on oleellisin asia, vaan se että kouluilla on mahdollisuus valita oppilaansa ja määritellä omat arvonsa. Ja että koulut kilpailevat keskenään parhaista oppilaista. Suuri osa hyvistä kouluista on Akerlofin mukaan USA:ssa katolilaisia kouluja.

Koulujen eriytyminen Helsingissäkin jatkuu vääjäämättä. En itse hyväksy kuljetuksia lähiöistä toiseen ainakaan niin kauan kuin rikastavaa maahanmuuttoa kritisoivia leimataan rasisteiksi. Siinä vaiheessa kun ongelmista aletaan puhua rakentavasti, ja kun maahanmuuttopolitiikalle on annettu selkeät laadulliset ja määrälliset tavoitteet ja on luotu mekanismit tavoitteiden saavuttamiseksi, komporomisseja voidaan tehdä.

Kiinailmiö hidastumassa? Ainakin NSN:llä?

Olen kritisoitunut sitä ajattelua, että yrityksen työntekijät saadaan tekemään hyvää työtä pelkällä valvonnalla toisaalta ja taloudellisilla insentiiveillä toisaalta. Todellisuudessa tärkeitä draivaajia ovat myös yrityksen päämärien sisäistäminen, identifioituminen työryhmän jäseneksi ja ammattiylpeys.

Olen ohjelmoija, joka tekee laadukasta koodia toisten samanlaisten ohjelmoijien kanssa. Porukkani tekee kovaa työtä ja yrittää toteuttaa markkinoinnin myymiä ratkaisuja. Markkinointi myy usein ylisuuria lupauksia, kun ei joudu itse niitä toteuttamaan.

Kuulin huhun, että NSN ottaa Suomeen uusia työntekijöitä nimenomaan siksi, että töitä siiretään Kiinasta Suomeen.

En ihmettele. Kiinalaiset työntekijät ovat ehkä ammattitaidoltaan kilpailukykyisiä suomalaisten kanssa ainakin, jos palkkataso otetaan huomioon. Pitkään on puhuttu, että entäs sitten kun Kiinassa palkat alkavat olla Suomen luokkaa. Tämä ei kuitenkaan ole ensisijainen kysymys. Ensisijainen ongelma on se, että kiinalainen työntekijä ei todennäköisesti millään lailla sitoudu NSN:läisyyteen. NSN ei käsittääkseni ainakaan jossain vaiheessa ollut edes työntekijän muodollinen työnantaja, vaan NSN tavallaan vuokrasi työvoimaa Kiinan valtiolta. Kiinalaisten työntekijöiden ei annettu kaveerata ei-kiinalaisten työntekijöiden kanssa, vaan tällaisesta kaveruudesta sai varoituksen. Varoituksen antoi nimenomaan NSN ei-kiinalaiselle työntekijälle.

Voi jopa olla, että jokainen tieto jonka kiinalainen insinööri NSN:llä työssä ollessaan saa, valuu kiinalaisille toimijoille. Ainakin kiinalaisten insinöörien työpaikka-uskollisuus on NSN:llä ollut alhainen. Toki tämä voi johtua osin työpaikkojen korkeasta tarjonnasta.

Kiinalainen on ehkä lojaali Kiinalle mutta harvoin NSN:lle. Tämä ei ole syytös vaan toteamus. Jonkun mielestä kiinalaisten työntekijöiden leimaaminen epäilyttäviksi on varmaan rasismia. Ei ole. Ihmisten lojaliteetit vaihtelevat. Joku on lojaali yhdelle organisaatiolle, toinen toiselle, kolmas ajaa vain omaa etuaan.

Kyse ei myöskään primääristi ole siitä että kiinalainen työntekijä ei ole suomalainen vaan siitä että kiinalainen työntekijä ei ole NSN:läinen.

Hesarin ahdinko, sananvapaus ja Ylen pahuus

En ole mikään suuri HS:n ystävä, vaikka en kutsukaan sitä Pravdaksi. Lasken sen kumminkin laatulehdeksi niin kuin lasken toki Ylenkin laatumediaksi. (Sekä Yle että HS ovat minun näkökulmastani aivan liian monikulttuurisuus-myönteisiä ja ne kannattavat kansallisen identiteetin dekonstruktiota.)

Mutta kyllä maailmassa mielipiteitä ja keskustelua tarvitaan. Sananvapaus ei ole kaatamassa maailman taloutta, hyvinvointiyhteiskuntaa eikä kenenkään ihmisoikeuksia. Eittämättä alan välillä ajatella, että meitä kohdanneet sananvapaus-loukkaukset pitäisi tulevaisuudessa kostaa estämällä monikulttuurisuuden kannattajian oikeus puhua. Jonkun ajan kuluttua kuitenkin ajattelen, että muiden mielipiteitä pitää sietää.

Sananvapaus luo henkisiä ja taloudellisia arvoja, se mahdollistaa omien ajatusten ja hypoteesien jatkuvan tarkastamisen toisten ihmisten mielipiteitä ja toisten ihmisten esittämiä faktoja vastaan. Sananvapaus on oleellisesti ongelmattomampi kuin demokratia, joka on luonut monessa maassa valtion menojen nosto-automaatin ja estänyt Suomea harjoittamasta järkevää turvallisuuspolitiikkaa.

Väärät mielipiteet korjaantuvat helpommin kuin väärä politiikka. Mikäli vain "oikeat" mielipiteet sallittaisiin, hyödyllisen tiedon määrä yhteiskunnassa laskisi lähes varmasti. Mikäli sen sijaan Kreikka nyt siirtyisi kolmeksi vuodeksi demokratiasta sotilasdiktauuriin, seuraus VOISI hyvinkin olla Kreikan kannalta edullinen.

Sananvapaus on sanalla sanoen samanlainen asia kuin markkinatalous. Sananvapaus ja kilpailun vapaus nostavat tehokkuutta sponttaanisti. Demokratiakin toimii näin joissain oloissa, mutta usein demokratia on puhdasta eturyhmä-politiikkaa.

HS:n ahdinko on siis minusta tavallaan surullista, koska ahdingon päässä voi olla suomalaisen median köyhtyminen. HS:n ahdinko johtuu osin globaalista median rakennemuutoksesta, mutta osin se johtunee Suomessa vallitsevasta media-monopolista. Yksi media - Yle - on täysin vapaa kilpailun paineesta. Se kykenee tuottamaan nettiinkin uutisia verovaroilla siinä missä HS joutuu kustantamaan webbi-sisällön kuluttajien maksamilla tilauksilla ja mainosrahoilla ja etsimään itselleen kannattavaa liiketoimintamallia Internetissä. Yle on kuin Matkahuollon ympärille rakennettu bussi-firmojen kartelli tai asfaltti-firmojen kartelli.

Yle varastaa sinulta rahaa samalla tavalla kuin kartellit. Kartellit ovat pahoja asioita - kartellien suorittavan portaan työntekijät eivät ehkä ajattele olevansa pahan palveluksessa, mutta ei se heidän moraalista vastuutaan vähennä. Yle ja kartellit ovat pahoja asioita, koska ne toimivat tietoisesti lain henkeä vastaan, ja koska ne supistavat yhteiskunnan tehokkuutta kilpailua estämällä. Keinot voivat olla moninaiset. Asfalttikartellit harjoittivat jopa fyysistä uhkailua, bussi-kartellit ja VR haastoivat Onnibusin useita kertoja oikeuteen ja Yle harjoittaa poliittista lobbausta kilpailun estämiseksi.

Onko kansallisella identiteetillä käyttöä nykymaailmassa?

Kirjoitin Sisun vieraskynään artikkelin kansallisen identiteetin merkityksestä yhteiskunnan tehokkuudelle.

Kirjoitus toistaa toki Kansankokonaisuuden aiemman kirjoituksen Durkheimilainen utlitarismi? tematiikkaa, mutta referoi tällä kertaa Oxfordin Yliopiston Afrikan talouden laitoksen johtajan professori Paul Collierin kirjaa.

Artikkelia voi kommentoida tähän.