perjantaina, kesäkuuta 28, 2013

Egypti, Syyria, Turkki - polarisaatio on yhteinen nimittäjä?

Polarisaatio tuntuu olevan yhteinen nimittäjä monille islamilaisille maille.

Lainasin jonkun aikaa sitten antropologi Salzmannia, joka väitti, että sosiaalinen koheesio, ja siis normaali yhteiskunta, on hyvin vaikeasti synnytettävissä arabimaissa:

People act politically as Muslims only when in opposition to infidels. Among Muslims, people will mobilize on a sectarian basis, as Sunni vs. Shi'a. Among Sunni, people will mobilize as the Karim tribe vs. the Mahmud tribe; within the Karim tribe, people will mobilize according to whom they find themselves in opposition to: tribal section vs. tribal section, major lineage vs. major lineage, and so on.

The structural fissiparousness of the tribal order makes very difficult societal cohesion in the Middle East. The particularism of affiliation constantly places people and groups in opposition to one another.

Oppositionalism is the cultural imperative.

Tällä kertaa polarisaatio näyttäisi olevan niiden välillä, jotka kannattavat sekulaaria yhteiskuntaa ja niiden välillä jotka kannattavat islamismia.

Sekulaarin yhteiskunnan kannattajat ovat arabimaissa osoittaneet monta kertaa historiansa aikana että heidän sitoutumisensa demokratiaan on olematonta. Islamistit Turkissa ja Egyptissä harhauttivat länsimaista mediaa antamalla kuvan että he olisivat edes hieman sitoutuneita demokratiaan. Turkin pääministerin Erdoganin sinällään hauska lause selkiinnyttää kuitenkin asian:

Demokratia on kuin juna. Kun on perillä junasta pitää nousta pois. 

Mieleen tulee toinen pelimies - Lenin.

Ei kommentteja: