Webin alueella innovaatio on eittämättä pitkään tullut suurimmalta osalta Amerikasta. Kun Mobiili-maailma ja Web ovat pitkälti konsolidoituneet yhdeksi asiaksi - Mobiiliksi Webiksi - myös Mobiilin Webin innovaatio on siirtynyt USA:han. (En ole tosin aivan varma pitäisikö tässä puhua Webistä, Internetistä vai multimedian ekosysteemeistä.)
Harvard Business Review’n bloggaaja Michael Schrage kirjoittaa, että syy Nokian kriisiin ei ole teknologia, insinöörivetoisuus tai muotoilu, vaan Nokian entisen johdon kykenemättömyys ymmärtää, että innovaatio tulee ensi sijassa Amerikasta:
He eivät kunnioittaneet sitä kiistämätöntä tosiasiaa, että vaikka globaaleja innovaatioita voi tulla mistä vain, tulevat ne todennäköisimmin paikasta, jossa Google, Apple ja Facebook aloittivat.
Alkuperäisen tekstin mukaan:
Nokia ignored America. The company simply refused to compete energetically, ingeniously and respectfully in the U.S. America was treated as an innovation afterthought. Nokia tried to get away with preserving its market dominance in Europe and growing its leadership in Asia. The richest country in the world was, literally and figuratively, a third-class priority for the Finnish giant.
In scarcely five years, the disruptive emergence of Apple's iPhone and Google's Android revealed the magnitude of this strategic blunder.
...
Nokia's strategic choices have left it with a comparable outcome: an inability to learn, grow or profit in a market demonstrably hungry for mobile innovation. Behaving as if America doesn't matter takes a peculiar ignorance or arrogance.
Nokia on sössinyt mahdollisuutensa USA:n markkinoilla eikä ole täysin ymmärtänyt sitä, miten vaarallista USA:n markkinoilta putoaminen on. Se, joka ei ole USA:n markkinoilla on ulkona maailman innovatiivisimmilta markkinoilta.
Voi miettiä, missä määrin asiantila johtuu suomalaisten tietystä halveksunnasta amerikkalaisia kohtaan ja missä määrin se johtuu siitä, että itse teknologian konsolidoitumista ei ole ymmärretty syvällisesti eikä sitä myötä innovaation vääjäämätöntä siirtymistä Euroopasta (Nokia, Erisson) USA:han (Google, Apple) ja jossain määrin Aasiaan (Sony, Samsung, HTC). (Painopisteen siirtymistä laitteista ekosysteemeihin ei myöskään täysin ymmärretty. Painopisteen siirtyminen ekosysteemeihin edisti sekin Amerikan asemaa Mobiilissa Webissä.)
Väitän toki, että tiettyä sokeutta suomalaisilla on siinä, että erityisesti USA ja Venäjä nähdään mustavalkoisesti - joko hyvänä tai pahana. Erona ehkä se, että venäläisten mustavalkoinen haukkuminen nähdään nykyään naivina, mutta jenkkien mollaaminen jollainlailla fiksumpana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
54 kommenttia:
Olen ollut jonkin verran tekemisissä amerikkalaisten kanssa - en tosin työasioissa. Jos yksi sana kuvaisi amerikkalaisia hyvin, se olisi yltiöpäinen sosiaalisuus. Kun tapasin heitä, piti puhua, keskustella, kysyä kuulumisia jne.
En ihmettelisi, jos suomalaisperäinen, jäyhä Nokia johto välttelisi amerikkalaisia juuri heidän yltiöpäisen sosiaalisuutensa vuoksi.
Yhteisössä, jossa tapasin amerikkalaisia, amerikkalaiset muuttuivat dominoivaksi voimaksi. Mukana oli siis muitakin kansallisuuksia. En olisi aina halunnut mennä mukaan yhteisön tapaamisiin, koska jenkkien kanssa keskustelu on sellaista "small-talkia", jossa käytännössä puhutaan hiton paljon, mutta TODELLA VÄHÄN asiaa.
Voi siis olla kova pala suomalaiselle johtajalle, jos amerikkalaiset alkavat dominoida keskustelua missä tilanteessa tahansa.
Minusta väite, jonka mukaan Nokia sivuutti USA:n markkinat, voi hyvinkin pitää paikkaansa. Tähän on kuitenkin jotenkin älytöntä vetää sellaista väitettä, jonka mukaan globaalit innovaatiot tulevat USA:sta.
On tietenkin itsestäänselvää, että USA:ssa on sellaista pääomaa ja sellaiset markkinat, että innovaatiot pääsevät siellä paremmin lentoon kuin monessa muussa paikassa. Minusta tuo väite ylimielisyydestä USA:n markkinoiden suhteen myöskin varmaan pitää paikkaansa.
Mutta tästä saa sellaisen käsityksen, että Nokian olisi pitänyt olla jotenkin "amerikkalaisempi" pysyäkseen kilpailussa, ja tätä en ihan ymmärrä.
Löytyyköhän Suomesta ketään muuta kuin joku Bäckman, joka ajattelee Venäjästä pelkästään hyvää?
...älytöntä vetää sellaista väitettä, jonka mukaan globaalit innovaatiot tulevat USA:sta.
Se ei ole ollenkaan älytön väite. Hämmästelen tällaista "älyttömyydestä" puhumista.
Sanoin että Mobiili Webin alueella globaali innovaatio tulee oleellisesti USA:sta. Enkä tarkoita mitään teknisiä asioita vaan Googlen palvelujen ja Applen palvelujen tyyppisiä innovatiivisia palveluita.
Koska Nokia on ulkona USA:sta monet pikkufirmat eivät tuo innovatiivisia palveluitaan ollenkaan Nokian puhelimiin. Innovatiiviset palvelut eivät kosketa Nokiaa koska Nokia on niiden markkinoiden ulkopuolella.
Löytyyköhän Suomesta ketään muuta kuin joku Bäckman, joka ajattelee Venäjästä pelkästään hyvää?
Monet suomalaiset ajattelevat Venäjästä niin että a) se on täysin paska ja b) sitä ei saa sanoa ääneen. Melkoista mustavalkoisuutta sekin. Ehkä siinä ammuin ohi että sanoin että "joko hyvää tai" koska harva ajattelee tosiaankaan pelkkää hyvää Venäjästä.
Tietysti riippuu minkä tason innovaatioista puhutaan - yliopistotutkimuksesta, soveltavasta tutkimuksesta vai innovatiivisista tuotteista tai innovatiivisista liiketoimintamalleista.
Puhuin innovatiivisista tuotteista ja liiketoimintamalleista.
Nokia esimerkiksi tuo usein jonkun tekniikan ensimmäisenä puhelimeensa. Vaikka nyt jonkun NFC:n. Mutta sitä ei sitten käytetä mihinkään kuten vaikkapa mobiilimaksamiseen minkä enableri NFC olisi.
Paypal, Apple tai Google tai Visa sen sijaan tuo vaikkapa mobiilimaksamisen omaan alustaansa sillä tavalla että mobiilimaksaminen todella lentää. Tekniikka sinällään ei välttämättä ole yhtä avanseerattua mutta homma toimii ja lähtee lentämään.
Esimerkkinä tällaisesta innovatiivisesta maksamispalvelusta on Paypal yhdistettynä Bump-palveluun.
Voidaan kysyä, että kuinka paljon suomalaisen innovatiivisuuden ja aloitekyvyn nujertamisesta voi panna asevelvollisuuden piikkiin?
Nuoret pojat aivopestään sokeaan tottelemiseen, orjamaiseen kuuliaisuuteen, autoritääriseen pokkurointiin, robottimaiseen toimintaan ja siihen, että oma-aloitteisuudesta rankaistaan. Kun tällaista aivopesua jatketaan puolesta vuodesta vuoteen, hyvin intensiivisesti, se ei voi olla jättämättä jälkiään nuorten miesten psyykeen.
Tätä anakronismia ei ole Yhdysvalloissa. Sellainen kuitenkin on Venäjällä. Mutta ei ole sattumaa, että Nokian tuotekehittelijöissä sivareilla ja totaaleilla on raju yliedustus.
Ehkäpä armeija todellakin on pienoisyhteiskunta - tai Suomi on armeija, jolla on ikioma valtio.
Näen asevelvollisuuden - ja yleensä yhteisön koheesion ylläpidon vertaisvalvonnan kautta - positiivisemmin kuin Ruukinmatruuna. Siis koen että koheesiosta on tietynlaisissa tilanteissa oleellista hyötyä.
Mutta toisaalta voi kysyä elämmekö sellaisessa tilanteessa nyt tällä hetkellä jossa vahvasta koheesiosta on valtavasti hyötyä. Tai tarkemmin sanoen elääkö Nokia.
Ehkä Nokia on todellakin toiminut kuin asevelvollisuus-armeija, missä koheesiota haetaan mielipiteiden synkronoinnin kautta. Tämä on tuskin optimaalista ainakaan tilanteessa missä yrityksen pitäisi reagoida aktiivisesti suuriin ympäristön muutoksiin.
Se voi olla kyllä optimaalista toisenlaisessa tilanteessa. Nimittäin sellaisessa missä yrityksen ainoa ongelma on, miten bulkkitavaraa tuotetaan ja myydään kuluttajille.
Esimerkiksi Nokia Tietoliikenne toimi äärimmäisen tehokkaasti silloin kun se otti tehtäväkseen toteuttaa GSM standardin mukainen puhelinverkko-infrastruktuuri.
Sen aikainen organisaatio tosin ei perustunutkaan samantasoiseen mielipiteiden synkronointiin kuin nyky-Nokia. Synkronoitiin päämäärä ei mielipiteet. Mielipiteen vapaus oli tuotekehitysorganisaatiossa ainakin huumaava. Organisaatio oli matala ja asiat puhuttiin halki. Kenenkään ei tarvinnut pelätä että mielipiteiden takia joutuisi pomojen silmätikuksi.
Ehkä Nokia on todellakin toiminut kuin asevelvollisuus-armeija, missä koheesiota haetaan mielipiteiden synkronoinnin kautta. Tämä on tuskin optimaalista ainakaan tilanteessa missä yrityksen pitäisi reagoida aktiivisesti suuriin ympäristön muutoksiin.
Se voi olla kyllä optimaalista toisenlaisessa tilanteessa. Nimittäin sellaisessa missä yrityksen ainoa ongelma on, miten bulkkitavaraa tuotetaan ja myydään kuluttajille.
Samaa mieltä. Jos tarkoitus on massatuottaa yleishyödykettä (tässä tapauksessa kännykkä) markkinoiden kilpailukykyisimpään hintaan - ja jaella sitä mahdollisimman laajalle koko maailmassa - tulee yrityksen toimia kuin yhteen suuntaan ohjattu kone. Eriävät suunnat ja mielipiteet ovat pääasiassa pahasta, jos niille ei ole vankkoja perusteluja, ja/tai ne tapahtuvat suorittavassa organisaatiossa (ei johdossa).
Uskonkin, että Nokian "kone" saatiin viimeistään 2000-luvulle tultaessa optimoitua niin tehokkaaksi, että suunnan muuttaminen kestää vähintään yhtä kauan kuin "koneen" optimoiminen. Nokian kriisihän koskee nimenomaan älypuhelimia ja mobiiliekosysteemiä - ei niinkään rautapuolen tuotantoa.
Toisaalta kehnommankin johtajan tulisi miettiä organisaation adaptiivisuutta uusiin tilanteisiin. Ellei tavoitteena sitten ole "kertakäyttöorganisaatio", joka "sammuu" kun markkinoiden saturaatiopiste on ohitettu.
---
Ruukinmatruunan havainnot (innovaation suhde autoritäriään) ovat pääosin oikean suuntaisia, joskin tämä:
Nuoret pojat aivopestään sokeaan tottelemiseen, orjamaiseen kuuliaisuuteen, autoritääriseen pokkurointiin, robottimaiseen toimintaan ja siihen, että oma-aloitteisuudesta rankaistaan. Kun tällaista aivopesua jatketaan puolesta vuodesta vuoteen, hyvin intensiivisesti, se ei voi olla jättämättä jälkiään nuorten miesten psyykeen.
on hieman lyöty yli. RM:n kuvaus kuulostaa pikemminkin Länsi-Afrikkalaiselta lapsisoturileiriltä. Ja Ruukinmatruunan kirjoituksia seuranneena hänen suvustaan kuitenkin pitäisi löytyä myös kapiaisia. Vai ovatko RM:n kapiaissukulaiset nimenomaan kertoneetkin koulutuksen tapahtuvan näin?
Sinäänsä asevelvollisuuden suhde innovaatiotoimintaan on mielenkiintoinen, ja keskustelunavauksena hyvä. RM:lle propseja siitä.
On huomattava, että valtiopohjainen sosialistinen tai osittain sosialistinen järjestelmä on aina tähdännyt suurtuotantoon ja sen määrän kasvattamiseen. Näin Neuvostoliitossa ja DDR:ssä. Jorma Ollilallahan on kokemusta DDR:stä nuoruusvuosiltaan.
Nokian massatuotantomalli toimi hyvin näihin päiviin asti - ja toimii varmasti edelleen.
Mutta voidaanko Nokiaa tosiasiassa syyttää innovaation puutteesta? Käsittääkseni Nokialla on hallussaan monia erityisesti radioteknologiaan liittyviä patentteja. Nokia on todistetusti pystynyt liittämään keksinnöt osaksi massatuotettavaa tuotetta menestyksekkäällä tavalla.
Kysymys kuuluukin: miksi Nokialle tuli "stoppi" nimenomaan mobiilikäyttöjärjestelmäympäristöissä (=mobiiliekosysteemi)?
Vastaako tämä Jukan viimeisin blogipostaus siihen(?).
Viimeiseen kysymykseen vastaisin että business ekosysteemin ymmärtäminen ei ole insinööritiedettä.
Jotenkin Nokia on ollut sokea asian suhteen. Vaikka onhan termiä business ecosystem viljelty jo ajat.
Termin käyttö ei tarkoita tietenkään että se olisi syvällisesti ymmärretty.
Tämä liittyy kaikkiin globaaleihin suuryrityksiin ja niiden yhteistoimintaan valtioiden kanssa (joten aihe on-topic).
Catherine Austin Fitts, entinen asuntoasioiden varaministeri George Bush vanhemman hallinnossa, kertoo miten nykyinen suuryritys-valtio yhteenliittymä, lapamatotalous, kuten Fitts sitä nimittää, toimii. Tämä sama talousmalli on käytössä myös Suomessa, sekä suomalaisten omasta toimesta, että kansainvälisten poliittisten ja taloudellisten kytkentöjen kautta:
http://goldsilver.com/video/must-see-catherine-austin-fitts-the-looting-of-america/
Aakke tässä kirjoittelee nyt uudella mahtipontisella nimimerkillään...
Olen avannut blogin:
http://milttonfriidman.blogspot.com/
Kannattaa käydä tsekkaamassa. Ensimmäisten kirjoitusten joukossa on kirjoitus suomalaisten esimiesten tunneälystä.
---
Tämä liittyy kaikkiin globaaleihin suuryrityksiin ja niiden yhteistoimintaan valtioiden kanssa (joten aihe on-topic).
Human action -teorian mukaan olisi perin omituista, jos hallituksien ja liike-elämän välillä ei olisi yhteistyötä.
Tähän liittyen voisin kysyä Valkealta, että kumpi häntä suututtaa tilanteessa enemmän:
a) Se, että se on "moraalitonta"
vai
b) Se, että hän ei itse pääse hyötymään tilanteesta (kalifiksi kalifin paikalle)
?
Aakke/ Milton Friidman, puhun kirjoituksissani melko usein ns. omaa etuani vastaan.
Aakke/ Milton Friidman, puhun kirjoituksissani melko usein ns. omaa etuani vastaan.
Millä tapaa? En ihan käsitä(?).
Tämä liittyy kaikkiin globaaleihin suuryrityksiin ja niiden yhteistoimintaan valtioiden kanssa (joten aihe on-topic).
Jos poliittista vaikuttamista tapahtuu eri eturyhmien kautta, niin miksi ei (suur)yritystenkin kautta?
Lisäksi (suur)yritykset näkevät valtiot preferoituina kauppakumppaneina. Valtiolle voidaan myydä:
a) kerralla paljon (alhaisemmat transaktiokustannukset)
b) huonompaa laatua kuin mitä yksityinen kuluttaja kelpuuttaisi
c) verrattain alhaisella taloudellisella riskillä (valtio voi rahoittaa ostojaan veroilla ja kattavalla velkarahoituksella)
d) sellaisia tuotteita, joilla ei välttämättä ole kysyntää valtion ulkopuolisilla markkinoilla (vanhentuneet järjestelmät, puolustustarvikkeet)
Järjestelmä on lisäksi täysin legitiimi: ostot ovat äänestettyjen hallintoelimien hyväksymiä. Ainut rike tai rikos voi olla moraalinen, mutta ei juridinen.
On kuitenkin totta, että (kansallis)valtioiden vaikutusvalta on katoamassa mm. ylivelkaantumisen myötä.
Tämän päivän Ilta-Sanomissa:
Financial Times toistaa jälleen, että Nokian heikko kohta on ollut suomalainen johtamistyyli. Ensimmäisenä ei-suomalaisena toimitusjohtajana Elopin tehtävänä on lehden mukaan "ravistella byrokraattista, suomalaisten dominoimaa kulttuuria", jonka takia Nokia on jäänyt jälkeen "rennoista Yhdysvaltain länsirannikon kilpailijoistaan".
Ilta-Sanomien juttu on referointia Financial Timesista:
To his admirers, Mr Elop’s willingness to take decisive action is just what Nokia had been missing. As the first non-Finn to lead the company, his appointment was intended to shake-up a bureaucratic, Finnish-dominated culture that had fallen behind its freewheeling US west coast rivals.
Mr Elop disputes that Nokia’s problems have much do with its Finnishness, which served the company well enough in the past. But he casts light on the kind of workplace it had become by remarking that his practice of encouraging e-mails from staff and writing an internal blog represented a “cultural revolution”.
Mainostan tässä vielä kirjoitustani
"Tunneäly, esimiehet, johtaminen ja suomalainen työelämä".
---
Entä mikä on tunneälyn suhde organisaatiorakenteeseen? Voitaisiinko hypotesoida, että jäykkä, heikon tunneälyn omaava johtaja/johto tarvitsee vahvasti strukturoidun (byrokraattisen) organisaation, jotta (tehokas) johtaminen on mahdollista?
Kääntäen: Vahvan tunneälyn omaava johtaja/johto voi luottaa vapaampaan, vähemmän strukturoituun organisaatioon.
Jos hypoteesi pitää paikkansa, niin monelle suomalaisjohtoiselle yritykselle on luvassa kylmää kyytiä lähitulevaisuudessa, kun kilpailu globalisoituu entisestään.
Suomalaisyritykset pääsevät "lakeijoiksi". Isommat ulkomaiset ostavat suomalaiset tytäryhtiöiksi.
En tietenkään yrittänyt kiistää sitä, etteikö merkittävä osa innovaatioita tulisi USA:sta. Aivan erityisen totta on todennäköisesti se, että ollakseen todella globaali, innovaation menestyminen USA:ssa on liki välttämätöntä.
Mutta väite ei ollut tämä, vaan se, että globaalit innovaatiot voivat tulla vain USA:sta tai että on erittäin epätodennäköistä, että ne tulisivat muualta. Toki voimme venyttää "innovaation" käsitteen kattamaan paitsi idean, johon se perustuu, myös prosessin, jolla siitä tulee globaali. Jos teemme näin, niin väittämässä on selvästi enemmän järkeä.
Oma kokemuksen amerikkalaisista ei ole se, että he vetävät vain small-talkia. Keskustelu on vapaamuotoista, mutta sillä on vahvat funktiot: keskustellaan ihmisten kanssa, jotta voidaan arvioida näiden asemaa yhteisössä, näiden merkitystä, lahjakkuutta, jne. Keskustelu on ystävällistä, koska tarkoitus on myös verkottoitua.
Tämä kieltämättä on suomalaisen keskustelukulttuurin heikkous. Siksi työpaikalla ihmiset eivät tunne toistensa taipumuksia, vahvuuksia, jne, koska small talkia pidetään täysin typeränä. Jos ajattelee sitä, mitä Aakke sanoi tunneälystä, niin tämä on osa sitä. Suomalaiset luottavat mieluummin formaaliin hierarkiaan ja prosessiin, koska henkilökohtaiset suhteet ja henkilökohtainen kokemus toisten vahvuuksista katsotaan jonkinlaiseksi nepotismiksi.
En ole itseasiassa edes täysin eri mieltä. Henkilökohtaisen ja toisaalta formaalimman hierarkian heikkoudet ja vahvuudet ovat erilaiset. Jälkimmäinen voidaan viedä liian pitkälle, jolloin esimiehen ja alaisen väleistä tulee liian formaalit eikä hommista tule mitään. Mutta myös ensimmäinen voidaan vetää överiksi, henkilökohtaisiksi muuttuvat suhteet voivat vaikeuttaa päätöksentekoa silloin, kun tarvitaan ns. kipeitä päätöksiä.
Small talk on tavallaan keino saada henkilökohtainen tuntuma toisiin ilman tällaista turhan voimakkaan henkilökohtaisen tunnesidoksen muodostamista. Suomalaisessa kulttuurissa toveruutta ja luottamuksellista henkilökohtaista suhdetta arvostetaan hyvin paljon, mutta sellainen ei oikein istu yrityskulttuuriin.
Olen sis jenkkifirmassa töissä. En tosin tapaa koskaan ketään jenkkiä! Syy on äärimmäisen maa office keskeinen organisaatio.
Jos ajattelee sitä, mitä Aakke sanoi tunneälystä, niin tämä on osa sitä. Suomalaiset luottavat mieluummin formaaliin hierarkiaan ja prosessiin, koska henkilökohtaiset suhteet ja henkilökohtainen kokemus toisten vahvuuksista katsotaan jonkinlaiseksi nepotismiksi.
Johtajakeskeisyys ja vertaiskommunikaation puute ovat käytännön ilmentymiä tästä havainnosta.
Ihmettelen kuitenkin japanilaisten kykyä innovointiin ja niiden menestyksekkääseen kaupallistamiseen. Japanihan on tunnettu johtajakeskeisyydestä ja syvästä hierarkiastaan.
Vai onko Japanissa tapahtunut viime aikoina jonkinlainen muutos organisaatiokulttuurissa? Vai olenko vain lukenut 1960-luvulle päivättyjä artikkeleja?
Kriitikon ja vastustajan ero
Tässä uusin kirjoitukseni. Mukana kevyttä peliteoriaa.
Japanilaiset ovat minun kapean kokemukseni mukaan introverttejä ja melko formaaleja, mutta eivät suinkaan haluttomia eivätkä varsinkaan kyvyttömiä tutustumaan toisiinsa ja yleensä toisiin ihmisiin. (Olen tavannut vain muutaman, enkä tunne yhtään japanilaista henkilökohtaisesti kovin hyvin)
Innovoiminen ei minusta ole sidoksissa suoraan siihen, miten sosiaalinen rajapinta näkyy, se on sidoksissa myös siihen, kuinka ideat faktisesti liikkuvat. Esimerkiksi johtajakeskeisyys ei välttämättä haittaa innovoimista, koska innovaatioita voidaan tehdä johtajien miellyttämiseksi. Jos yrityskulttuurissa suhtaudutaan suopeasti innovoimiseen sen oman rakenteen puitteissa, niin ei ole mitään syytä, miksi näin ei olisi.
Jos taas yrityskulttuuriin kuuluu ideoiden välitön alasampuminen ja kaikenlaisen jatkokehittelyn siipien katkaiseminen muutoin kuin jos johtaja käskee, niin innovaatioita ei synny.
Nämä liittyvät tietenkin vain perusedellytyksiin, eivätkä vielä takaa innovaatioita. Innovaatioita tekevät ihmiset, jotka kohtaavat ongelmia, joita heillä on kykyä ja joko organisaation siunaus tai härkäpäisyyttä yrittää ratkaista.
Verraten edellisiin keskusteluihin, en usko, että kansanluonne kykenee selittämään merkittävää määrää näistä eroista.
Aikaisemmin vuorossa Skinnari, nyt Vanhanen "Nokia-yliopistollaan".
http://blogit.iltalehti.fi/matti-vanhanen/2011/02/21/nokia-yliopisto/
No, sentään vähän parempi idea kuin Skinnarilla.
Minusta nämä kuullostavat aika uskomattomilta ehdotuksilta.
Nokian työntekijä saa noin vuoden palkan, jos hän suostuu irtisanoutumaan. Sitten tulee työttömyyskorvaus. Vielä pitäisi valtion varoista järjestää työpaikka.
Olisikohan nyt aika lähteä hiukan enemmän siihen suuntaan kuin Viro. Panna ihmiset vastuuseen omasta elämästään.
En tarkoita että yksi-yhteen tarvitsisi kopioida Viron mallia.
Kansanluonteella tarkoitin siis lähinnä sitä kulttuuria missä ihmiset elävät ja kulttuurin vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen. (Toki biologiallakin on merkityksensä.) Esimerkiksi kunniankulttuuri luo tietynlaisen ihmisen.
Kulttuuri määrittelee käsittääkseni mm. sen tavan jolla poikkeamiin reagoidaan. Siis kansallinen kulttuuri toisaalta ja yhteisön/yrityksen kulttuuri toisaalta.
Olen sata kertaa sanonut että koheesio ei ole MINUSTA pelkästään hyvä eikä pelkästään paha asia. Siksi sosiaalinen kontrollikin on tilanteesta riippuen tehokkuutta parantavaa tai tehokkuutta alentavaa.
Minä siis tavoittelin jotain sellaista, että ei ole minusta niin, että suomalaiset eivät voisi vaikka samana päivänä sopeutua toisenlaiseen yrityskulttuuriin. On varmaan niin, että jos suomalaiset keskenään muodostavat jonkun yrityskulttuurin, siitä tulee sellainen johon he ovat jo tottuneet, koska monet niistä asioista tulevat ikäänkuin luonnostaan.
En kuitenkaan usko, että suomalaisessa kulttuurissa on mitään sellaisia erityispiirteitä yleisestiottaen, joka pakottaa tukahduttavaan ja heikkoon työyhteisöön.
En kuitenkaan usko, että suomalaisessa kulttuurissa on mitään sellaisia erityispiirteitä yleisestiottaen, joka pakottaa tukahduttavaan ja heikkoon työyhteisöön.
Suomalaisesimiesten tunneäly jää elämyksellisen alueen kyvyiltä reilusti jälkeen esim. australialaisia. Eroksi australialaisiin mainitaan Mikael Saarisen (2007) tutkimuksessa yli yksi vaihteluväli.
Lisäksi tunteiden tunnistaminen osoittautui suomalaisille esimiehille erityisen vaikeaksi.
Lähde: http://milttonfriidman.blogspot.com/2011/02/tunnealy-esimiehet-johtaminen-ja.html
---
Teoriassa suomalainen työyhteisö on esim. australialaista henkisesti raskaampi edellä mainituista syistä.
Mutta HUOM! Poikkeuksiakin löytyy.
Eikä tutkimuksen tuloksia tarvitse realisoida ja toteuttaa omalla työpaikallaan. Eli jos työpaikan ilmapiiri on hyvä, niin ei sitä tarvitse tarkoituksella laskea, jotta tutkimus pitäisi paikkansa.
:)
Jep.
Näkisin että suomalaisella työpaikalla on suurempi todennäköisyys ajautua negatiiviseen ja ylikontrolloivaan työilmapiiriin kuin vaikka Tanskassa.
Toisaalta mitä pienempi työpaikka ja mitä uudempi, sitä enemmän yksilöt rakentavat sen mieleisekseen. Eikä pelkästään esimies.
Ja voi suht suurikin suomalainen työpaikka olla positiivinen. Mutta kun katselen isoja suomalaisia tämän hetken oman alani yrityksiä tänään niin kyllähän ne ovat aika vastenmielisiä. Suurin osa.
"Näkisin että suomalaisella työpaikalla on suurempi todennäköisyys ajautua negatiiviseen ja ylikontrolloivaan työilmapiiriin kuin vaikka Tanskassa."
-Näin on. Joskaan negatiivista kierrettä ei auta itse vahvistaa, jos siihen vain pystyy.
Minun pitäisi lukea enemmän Saarisen väitöstä, jotta pystyisin löytämään mitkä kansalaisuudet ovat Suomea alempana tunneälyssä. En ole sitä vielä tehnyt, mutta ehkä jossain välissä teen.
Voihan sieltä paljastua, että olemme ihan pohjilla.
Tunneäly heijastuu kansanluonteeseen siten, että Suomi on ollut aina muiden kansalaisuuksien johtama. Jos nyt alle 100-vuotista itsenäisyyttä ei lasketa mukaan.
Lisäksi suomalaisia yrityksiä tuntuu valuvan ulkomaalaiseen omistukseen kiihtyvää vauhtia. Miksi näin? Onko syynä pienet markkinat vai huono johtaminen?
Miksi ruotsalaisilla on Ikea, H&M, Biltema, Clas Ohlson jne.? Mainitkaa yksikin suomalainen kansainvälinen vastaava (=vähittäiskauppa) yritys.
"Mutta kun katselen isoja suomalaisia tämän hetken oman alani yrityksiä tänään niin kyllähän ne ovat aika vastenmielisiä."
-Tulee näkymään ensin pörssikursseissa, ja sitten kansantaloudessa (Suomen lama). Lopulta yritykset joutuvat sitten ulkomaalaiseen omistukseen, kun taloudelliset vaikeudet realisoituvat. Monessa suomalaisessa pörssifirmassa tullaan näkemään vielä Elopin kaltainen ulkomaalainen TJ.
Pitäkää vain "nega-miehenä". Mutta mainitkaapa yksikin (järkiperusteinen) syy miksi jokin suomalainen yritys nousisi maailmanmaineeseen tässä viiden vuoden sisään?
Yhden tutkimuksen mukaan jenkit päihittävät turkkilaiset tunneälyssä (emotional intelligence).
Tutkimus: http://www.aabri.com/manuscripts/10640.pdf
Tarkasteltavana populaationa oli bisnesopiskelijoita.
Syyksi turkkilaisten pienempään tunneälykkyysosamäärään arvioitiin yliopiston pääsyvaatimuksia. Amerikkalaisissa yliopistoissa saa tai saattaa saada sisäänpääsypisteitä community interactionista eli yhteisöllisestä toiminnasta. Eli jos on ollut vaikka urheiluseurassa, hyväntekeväisyysjärjestössä, kirkossa tai muussa vastaavassa mukana, niin saa pisteitä.
Turkkilaisessa pääsykokeessa ei ilmeisesti ratkaise mikään muu, kuin "kylmä osaaminen". Juuri niin kuin suomalaisissa yliopistoissa.
Enkä nyt tässä sano, että mikä on hyvä tai huono. Kerron vain tuloksista.
Tai sanotaan mikä on huono. Jos henkilöitä valitaan yliopistoon ilman minkäänlaisia yhteisösiteitä, niin tavallaan yhteiskunta muuttuu sen näköiseksi. Yhteisöttömäksi.
Wikipediassa taas käsitellään uskonnollisuuden ja tunneälyn suhdetta, joka on havaittu korreloivaksi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Religiosity_and_intelligence#Studies_examining_religiosity_and_emotional_intelligence
Luin valitut palat Mikael Saarisen (2007) tutkimuksesta.
Vaikka Mikael Saarisen tutkimuksen otos on pieni ja siinä on ollut itsevalikoitumisen mahdollisuus, se mitä olen havainnut suomalaisten keskuudessa yleisesti, näyttää vahvistavan tulokset. Olen valmis hienosäätämään näkemystäni, jos toiseen suuntaan osoittavaa vakuuttavaa dataa on saatavilla, mutta silti sanoisin, että Saarisen tutkimus näyttää viittaavan johonkin perustavanlaatuiseen.
Muutama hajahuomio suomalaisista (osin päällekkäisiä):
- Suomalaisten kanssa on hyvin vaikea keskustella muuta kuin henkilökohtaisella/ indvidualistisella tai abstraktilla/ kollektiivisella massatasolla. Normaaleja ihmisyhteisön (ts. ihmisille normaalien yhteisöjen) kokoisia välitasoja ei ajattelussa ja tunnemaailmassa joko ole ollenkaan, tai ne ovat puutteellisia, vääristyneitä, pintapuolisia, keinotekoisia, ja/tai perustelemattoman tai huonosti perustellun tunnepohjaisen negatiivisen suhtautumisen kohteita.
- Suomalaisilla on tunkevat abstraktioita joka paikkaan ja asiaan, erityisesti sellaisiin joihin ne eivät kuulu. Suomalaiset tuntevat pakonomaista viehtymystä abstraktioihin ja takertuvat niihin sairaalloisesti, ts. ne syrjäyttävät ja korvaavat reaalimaailman ja muut ihmiset. Kaikki väittelyt käydään lopultakin abstraktioiden välillä, vaikka johonkin abstraktion väliin saatetaan laittaa jokin henkilökohtainen tai individualistinen kertomus löyhäksi siteeksi reaalimaailman tai todisteeksi sen "konkreettisuudesta". Abstraktioilla on suuri käytännön merkitys, koska suomalainen kollektiivinen massa rekrytoidaan asioiden, organisaatioiden ja ideologioiden taakse abstraktioiden avulla. Suomalaisilla on siis sosiaalisesti de facto vain kaksi todellista olomuotoa, atomisoitu individualistinen ja kollektiivinen massa.
- Suomalaisille abstraktiot ovat keino välttää tunteita, kaikkea tunteisiin liittyvää ja inhimillistä. Suomalainen ei osaa normaalilla tavalla kutoa tunteita osaksi toimintaansa ja ajatteluansa. Koska suomalainen ei kuitenkaan, ponnisteluistaan huolimatta, ole tunteeton, tunteet patoutuvat, aiheuttavat vääristymiä, kerrostuvat, ja purkautuvat riitoina, räjähdyksinä, pitkäikäisinä triviaalisten syiden vuoksi syntyneinä kaunoina, yleisenä irrationaalisuutena, välinpitämättömyytenä, eristäytymisenä, toivottomuutena ja stressinä.
Jatkuu ...
Osa 2.
- Koska suomalainen ei osaa kunnolla lukea muiden tunnetiloja ja käyttää tunteista saamaansa tietoa ajattelussaan, tunnemaailmassaan ja toiminnassaan, suomalaisten tunnetason suhtautuminen muihin ihmisiin tapahtuu korostuneesti kahdella polarisoituneella alueella:
* Neutraali/ virallinen/ konemainen/ prosessimainen/ jäykkä/ syrjäänvetäytyvä/ puolueeton/ kantaa ottamaton/ välinpitämätön/ kylmä/ jäätävä/ tunteeton/ sosiaalisesti sokea jne.
* Riitaisa/ halveksiva/ dominoiva/ jyrkän hierarkkinen/ mielipiteitä töksäyttävä/ anti-sosiaalinen/ anti-diskreetti/ räjähtävä/ sosiaalisesti kömpelö/ inhottava/ ilkeä/ katkera/ kaunainen/ jne.
Tämä liian yksipuolinen vaihtelu neutraalin ja negatiivisten tunteiden välillä jättää koko kirjon muita tunnetiloja käyttämättä ja yhdistämättä sosiaaliseen elämään. Työryhmän innostuneesta ja aidosti tehtävistään kiinnostuneesta suhtautumisesta tulee harvinaisempaa. Ryhmät ovat löyhiä ja niiden jäsenet toisiinsa sitoutumattomia. Ryhmät ovat hierarkian ylätasolta määrättyjä, eivät valikoituneita tai ryhmän valitsemia ja toisiinsa hitsautuneita. Virallisten kaavojen mukaan toimivat yhteenliittymät, esim. yhdistykset, syrjäyttävät luonnolliset yhteenliittymät, esim. yhteisöt.
Suomalaisten tunnemaailman ja ajattelun abstraktisuus estää suomalaisia kunnolla tunnistamasta (todellisia) ystäviä ja vihollisia/ vastustajia, hyötyjä ja haittoja, ja positiivisia ja negatiivisia asioita. Suomalainen ei pysty tunnistamaan esim. maahanmuuttajien kätkettyä vihamielisyyttä pienistä tunne-, ajattelu-, puhe- ja käytössignaaleista. Ystävällismielinen suomalainen on suomalaisille "vihollinen", jos hän ei täytä milloin minkäkin epärealistisen abstraktion vaatimuksia.
Jne.
En tarkoita edellä mainitulla etelän maiden liiallista tunteiden sotkemista joka paikkaan tai stereotyyppisen gayn omien tunteiden jatkuvaa koskettelua ja niillä märehtimistä, vaan jonkinlaista tasapainoa suomalaisten reaalisen tunnemaailman, reaalimaailman ja siihen kuuluvien ihmisten välillä.
***
Edellä mainittuun liittyen korkea älykkyysosamäärä ja siihen liittyvä abstraktisuus tulisi niihin liittyvistä hyödyistään huolimatta luokitella mielen sairaudeksi, kuten professori Bruce Charlton toteaa:
http://charltonteaching.blogspot.com/2011/02/does-hereditary-psychology-explain.html
...mutta silti sanoisin, että Saarisen tutkimus näyttää viittaavan johonkin perustavanlaatuiseen.
Ehdottomasti.
Allekirjoitan myös suurimman osan (ellen kaikkia) Valkean havainnoista.
Suomessa ei esim. ole jenkkityylisiä community club kerhoja. Tosin koen, että suomenruotsalaisilla alueilla tällaisiakin löytyy.
---
Valitettavasti en tältä erää ehdi tutustamaan Bruce Charltonin kirjoituksiin, mutta katson niitä myöhemmin. Kiitos linkistä Valkea.
- Suomalaisilla on tunkevat abstraktioita joka paikkaan ja asiaan, erityisesti sellaisiin joihin ne eivät kuulu.
"Klassisen" yhteiskunta-käsitteen tunkeminen joka paikkaan on hyvä esimerkki.
Suomessa yhteiskunta korvaa yhteisön.
Hyvä kirjoitus Valkealta. Vaikea aihe toisaalta. Mutta tärkeä.
Kuten Aakke totesi riskinä on että suomalaiset yritykset siirtyvät ulkomaiseen omistukseen. En tarkoita että vastustaisin ulkomaista omistusta mutta on hälyttävää jos suomalaiset eivät kykene johtamaan ja omistamaan itse isoja yrityksiä, koska johtamisen taito ja yhdessä tekemisen taito on EHKÄ hiipunut.
Täytyy sanoa että tällä hetkellä karsastan mennä suomalaiseen ainakaan isoon yritykseen työhön.
Hyvä kirjoitus Valkealta. Vaikea aihe toisaalta. Mutta tärkeä.
Kyllä.
Kuten Aakke totesi riskinä on että suomalaiset yritykset siirtyvät ulkomaiseen omistukseen. En tarkoita että vastustaisin ulkomaista omistusta mutta on hälyttävää jos suomalaiset eivät kykene johtamaan ja omistamaan itse isoja yrityksiä, koska johtamisen taito ja yhdessä tekemisen taito on EHKÄ hiipunut.
Kilpailu on nyt vuosiin 1990 tai 2000 verrattuna globaalia. Ja aina vaan globaalimmaksi muuttuu.
Lähes kaikki kotimaiset yritykset toimivat aina 90-luvun lamaan asti "turvallisessa" ympäristössä - kuin pumpulissa. Sittemmin kilpailu on lisääntynyt ja koventunut maailmanlaajuisesti.
Lisääntyneen kilpailun käytännön implikaatioita ovat puheet:
a) kiireen lisääntymisestä
b) työelämän "huonontumisesta"
c) mielenterveysongelmien lisääntymisestä
d) "hyvistä tyypeistä"/moniosaajista ideaalityöntekijöinä
Lähtökohtaisesti suomalainen ei ole tottunut kilpailemaan. Nyt on tapahtumassa MUUTOS.
Tunneälystä sanotaan myös, että se on välttämätöntä MUUTOKSEN menestyksekkääseen johtamiseen. Ja nimenomaan monet SUOMALAISET yritykset ovat nyt MUUTOKSEN kourissa.
Heikon tunneälyn omaava johtaja ei pysty johtamaan muutosta - "juna jatkaa samoilla raiteillaan, kunnes osuu stoppariin". Näin kävi Nokialle. Heikon tunneälyn omaava johtaja ei pysty käsittelemään muutosvastarintaa positiivisella tavalla. Hän näkee sen vastustamisena.
Sinäänsähän asiassa ei ole mitään pahaa. Bisnesdarwinistisessa mielessä epäkelpo (suomalainen) johto korvautuu kelpoisemmalla (ulkomaisella) johdolla.
Kuitenkin monet kotimaiset yritykset tulevat käymään läpi (henkisesti) tuskallisen muutosprosessin. Siitäkin huolimatta, vaikka jostain "Jumalan armosta" suomalaisjohtajat saisivatkin boostin tunneälyynsä.
Hiukan selkeämmin: En tarkoita, että edellä mainitusta pitäisi siirtyä etelän maiden liialliseen tunteiden sotkemiseen joka paikkaan tai stereotyyppisen gayn omien tunteiden jatkuvaan kosketteluun ja niillä märehtimiseen, vaan jonkinlaiseen tasapainoon suomalaisten reaalisen tunnemaailman, reaalimaailman ja siihen kuuluvien ihmisten välillä.
Valkean kirjoitus oli ihan hyvä, tunnistin siitä itseni.
Ongelmana on se, että todellisuus täysin perustavalla tavalla rakentuu abstraktioista. Osa abstraktioista vain on reifikoitunut niin, että niitä pidetään jonain muina kuin abstraktioina.
Halveksin avoimesti tunteiden nostamista jonkinlaiseksi legitimaatioksi millekään. Joko ihminen antaa tunteelle legitimiteetin tai sitten hän ei anna.
Jos hän ei anna, hänen on tutkittava omaa tunnettaan ja löydettävä tunteen taustalla oleva arvo. Jos sellaista ei ole (eli tunne on primitiivinen), tunne ei ole legitiimi argumentti mistään.
Jos taas ihminen antaa legitimiteetin tunteelle, se tarkoittaa, että ihminen ei edistä omaa tai muidenkaan hyvää, tai oikeastaan yhtään mitään, vaan on vain tämän eläimellisen affektin vietävissä.
En kritisoi Valkeaa tällaisesta, enkä väitä että hän tällaista väittää.
Julkaisin uuden tekstin, joka etsii mahdollisia syitä suomalaisten (esimiesten) heikohkoon tunneälyyn:
http://milttonfriidman.blogspot.com/2011/02/mahdollisia-syita-suomalaisten.html
Etsin syitä mm. toisesta maailmansodasta, autismista, varusmiespalveluksesta, ja väkivaltageeneistä.
Varusmiespalveluksen johtamiskoulutuksen yhteiskunnallisia vaikutuksia on mm. tarkasteltu 2005 julkaistussa diplomityössä (Nybergh, 2005, TKK).
---
En tarkoita, että edellä mainitusta pitäisi siirtyä etelän maiden liialliseen tunteiden sotkemiseen joka paikkaan tai stereotyyppisen gayn omien tunteiden jatkuvaan kosketteluun ja niillä märehtimiseen, vaan jonkinlaiseen tasapainoon suomalaisten reaalisen tunnemaailman, reaalimaailman ja siihen kuuluvien ihmisten välillä.
Huvittaa tuo Valkean käyttämä äärimuoto: stereotyyppisen gayn omien tunteiden jatkuvaan kosketteluun ja niillä märehtimiseen.
Tunneälykkäällä ihmisellä kuitenkin tarkoitetaan varsin normaalia ja tasapainoista ihmistä, joka pystyy suoriutumaan MENESTYKSEKKÄÄSTI omien ja muiden tunteiden tunnistamisesta ja käsittelystä, ja interaktiosta.
---
Jos taas ihminen antaa legitimiteetin tunteelle, se tarkoittaa, että ihminen ei edistä omaa tai muidenkaan hyvää, tai oikeastaan yhtään mitään, vaan on vain tämän eläimellisen affektin vietävissä.
Tunneälyn "isä" Daniel Goleman sanoo taas, että tunteet ovat se, mikä tekee meistä ihmisiä. Pikemminkin ilman tunteita olemme eläimiä.
Goleman ei myöskään ole mikään Dr. Phil -tyylinen viihdepsykologi, vaan hän on arvostettu harvardilainen psykologi ja neurotieteilijä.
Aion myöhemmin, Tiedemies, julkaista suomalaisen tieteen tilaa käsittelevän blogipostauksen. Ja se ei tule olemaan yleissävyltään positiivinen. Joskaan en tarkoita tätä myöskään mitenkään henkilökohtaisena sinulle. "Peace!"
En takuulla ottaisi sellaista kirjoitusta henkilökohtaisena. Suomalainen tiede on huonossa jamassa.
En kiistä sitä, etteikö tunne olisi se, mikä tekee meistä ihmisiä. Mutta ihmisyys ei ole perustelu mistään. Ihmiset murhaavat, ihmiset raiskaavat, ihmiset heittäytyvät hankaliksi, saavat älyttömiä raivareita, jumittuvat johonkin käsityksiin jne, ja kaikissa näistä on taustalla jokin tunne.
Tunne on kuitenkin yksilön kokemus, so. jotain, mikä määritelmällisesti tapahtuu ihmisessä itsessään. Siitä voi puhua, ja on hyvä puhua, tunteet on hyvä tunnistaa, hyvä huomioida, juuri siksi että ne ovat osa ihmistä. Ja on mielekästä, että organisaation rakenne ja toimintatavat ottavat huomioon ihmisten tunteet, muuhan jättäisi jonkin tosiasian huomiotta.
Mutta kyse onkin juuri tästä, tunne on nimenomaan tosiasia, joka liittyy ihmiseen. Heikko tunneäly so. heikko kyky tunnistaa ja huomioida tunteita, on nimenomaan epärationaalista.
Viittasin itse siihen, miten ihminen reagoi omiin tunteisiinsa. Voi olla niin, kuten Valkea sanoi, että suomalaiseen kulttuuriin kuuluu omien tunteiden kiistäminen ja pyrkiminen sellaiseen esittämiseen, että niitä ei ole lainkaan. Tämä on yhtä lailla epärationaalista, koska myös omat tunteet ovat tosiasia. Kyky nimetä tunteita ja kyky kohdata se tosiasia, että itsellä on jotain tiettyjä tunteita, on myös osa tunneälyä.
Kuitenkin - ja en nyt yritä piruilla Valkealle tai kenellekään muulle - tunne siitä, että jokin asia on inhottava, kuten vaikka homot tms., toimii useille ihmisille perusteluna sille, miten he kokevat että yhteiskunnan tulisi toimia, ja väitän, että tämä on yleistä konservatiiveille. On se yleistä tietenkin vasemmistollekin, heillä nämä tunteet vaan ovat toisenlaisia, jotain yleistettyä myötätuntoa tms.
TALOUSSANOMAT: Hämeen Sanomat: Nokian Renkaiden tuotekehityksessä joukkopako
Lainaus ingressistä:
"Rengasyhtiö Nokian Renkaiden tuotekehityksestä on irtisanoutunut muutaman viikon aikana 15 henkilöä, kertoo Hämeen Sanomat. Syynä joukkopakoon on lehden mukaan huono ilmapiiri."
Valkean kommentti siitä, että Saarisen tutkimuksessa on jotain perustavanlaatuista pitänee hyvin paikkansa.
Kuinkahan monessa yrityksessä Suomessa on johtajana RUK:in käynyt osittain alkoholisoitunut massatuotantoon erikoistunut sosiaalitaidoton diplomi-insinööri?
Meno ei kovin hyvältä näytä, mutta älkää tämän blogin lukijat siitä itseenne ottako. Suomi kaatuu jos on kaatuakseen. Aika näyttää.
Monet firmat "kellahtavat" varmasti jenkkien, ruotsalaisten tai saksalaisten käsiin. Silloin ollaan paremmissa käsissä.
Monet firmat "kellahtavat" varmasti jenkkien, ruotsalaisten tai saksalaisten käsiin. Silloin ollaan paremmissa käsissä.
Niin käy ehkä. En tiedä ollaanko paremmissa käsissä, mutta mulle kyllä yrityksen suomalaisuus alkaa olla jo pikkanen miinus jos valitsen työpaikkaa.
Ei suuri mutta kuitenkin.
Miltton,
Daniel Goleman on humpuukimaakari, hän ei ole tunneälykkyyden "isä", ja arvostettu hän on vain omilla mainossivuillaan ja kevyissä viihdeohjelmissa.
Seuraava kirjoitus käsittelee Golemanin epätieteellisyyttä, valehtelua, vääristelyä ja motiiveja. Kannattaa lukea ainakin 9 osaan saakka. Kirjoittaja on yhtä yksityiskohtaa lukuunottamatta liberaali ateisti, ja hänen uskontoon liittyvät esimerkkinsä osoittavat tietämättömyyttä ja naiviutta (hänellä on kuitenkin sen verran itsekritiikkiä, että hän on huomannut yhden uskonnollisen esimerkkinsä olevan huono), joten mistään minun kannaltani valikoidun puolueellisesta valinnasta ei ole kyse. Hän kuitenkin kokoaa hyvin Golemanin yleisiä virheitä.
http://eqi.org/gole.htm#How%20Goleman%20misled%20the%20public
Golemanin kirja on, siinä olevat virheet poislukien, helppo ja yksinkertainen, ja se on ilmiselvästi suunnattu kiireisille uraohjusliikemiehille, jotka ottavat liberaalin zeitgeistin vakavasti, ja haluavat kirjasta nopeasti sulavan ihmelääkkeen menestykseen. Jopa sen kieli ja mentaliteetti ovat epärealistisia ja normaalille sosiaaliselle kanssakäymiselle vieraita. Normaalit ihmiset eivät esim. lähde "tiukasti valmentautuneina ja kontrolloituina" "suoriutumaan menestyksekkäästi" "ja tulostavoitteellisesti" tapaamisesta hyvien ystävien kanssa, lasten kanssa leikkimisestä tai työpäivästä työkavereiden kanssa. Businessmentaliteetillä on helppo tappaa sosiaalinen kanssakäyminen. Siksi ilmaisen asian mieluummin erilaisin sanakääntein.
Tässä esimerkki vakavahenkisestä tunteiden tutkimuksesta:
http://www.amazon.com/Handbook-Affective-Sciences-Richard-Davidson/dp/0195377001/ref=sr_1_19?s=STORE&ie=UTF8&qid=1285323361&sr=1-19
Tunneäly koostuu tunne-elämän tasapainoisuudesta (ts. siitä, että tunteet eivät ole liian häiritsevällä tai haittaavalla tavalla heilahtelevia); empatiasta ja kyvystä peilata muiden tunnetiloja; sekä automaattisista alitajuntaisista ja tietoisista kontrolloiduista kognitiivisista prosesseista (dual-processes in directing attention to relevant matters; in filtering and selecting the relevant information; in processing and evaluating it; and in using it appropriately in memories, reprocesses and outputs [possibly in many loopholes]).
Tunneälykkyys korreloi positiivisesti älykkyyden kanssa, koska älykkyyden avulla tehdyt päätökset osallistuvat merkittävällä tavalla melkein kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen ja se mahdollistaa nopean oppimisen.
Ehkä nokian renkaiden tuotekehitysporukka lähti, koska he kyllästyivät pyörän uudelleenkeksimiseen.
Ehkä nokian renkaiden tuotekehitysporukka lähti, koska he kyllästyivät pyörän uudelleenkeksimiseen.
:)
---
Ehkä pieni ravistelu onkin Suomelle ja suomalaisille paikallaan. Emme sammaloidu liikoja.
Mutta heikkoudet ja rajoitukset tulee tiedostaa. Kuten kirjoitin tunneälyä käsitelleessä blogauksessa, sairaus on ensin tunnustettava ennen kuin sen voi parantaa.
Gurumarkkinointi-blogissa on hyvä postaus Nokiaan, insinööreihin ja tunneälyyn liittyen:
http://gurumarkkinointi.fi/2011/02/28/lehdistotiedote-insinoorin-jarjenvastainen-pelastusopas-ilmestyi/
Alla kaksi parasta lainausta:
"Nokialaisten mielestä 1980-luvulla kehitetty 15-portainen valikkohässäkkä on kova juttu. Miljoonat iPhone-käyttäjät eivät halua edes kuulla menuista – muualla kuin ravintolassa."
"Vanhan polven tamperelainen teollisuuspamppu hirnuu ääneen moiselle hömpälle. Tunteet ovat homojen horinaa. Tappi ei tunne edes psykologian alkeita. Saati että hän osaisi soveltaa niitä bisnekseensä. Siksi Suomen teollisuus menettää tuhansia asiakkaita joka päivä."
Piikit memevät kylläkin paljolti ohi. Meidänkin laitoksella on psykologian professuuri. Voi olla, että joku yksittäinen teollisuuspamppu ylenkatsoo näitä juttuja, mutta mikään yleinen trendi se ei ole.
Ex-nokialainen Smart Growth consultant Antti Pikkusaari kirjoittaa postauksessaan "Mitä Nokian jälkeen":
Kiinnostavaa on luonnollisesti MS Windows valinta sinänsä, mutta yhtä kiinnostava on tapa, jolla tilanteeseen tultiin. Lienee rehellinen arvio, että yrityksen strategian vs. sen todellisen toteutumisen sekä yrityksen strategisen suorituskyvyn välillä oli iso aukko. Vanhan strategian taustalla vaikuttaneet olettamukset sekä ulkoinen ja sisäinen tilannearvio osoittautuivat vääriksi. Johtamisjärjestelmässä jokin meni pieleen. Kyse on tyylipuhtaasta strategisesta ajautumisesta (strategic drift)....
Uuden ja vanhan strategian suurin ero on oman kontrollin määrässä sekä roolissa arvoketjussa. Päätösvallan luovuttaminen keskeisiltä osiltaan pois on tämän yrityksen geenien vastaista ja seikan täytyy aiheuttaa paljon ongelmia jatkossa. Käyttöjärjestelmän ja siihen suoraan kytkeytyvän ohjelmiston osuus arvon tuottamisessa on hyvin merkittävä; uusi strategia merkitsee yrityksen arvoketjuroolin huomattavaa heikentymistä. Vanha strategia ei liene ollut enää toteuttamiskelpoinen, mutta uuden myötä tehdyt uhraukset ovat järisyttävän mittavia. Pienellä jälkiviisastelulla voinee arvioida, että strategisen ajautumisen estäminen ajoissa olisi ollut parempi vaihtoehto: Qt, Maemo/Meego ja niiden varaan proaktiivisesti rakennettu avoimeen kehitysympäristöön perustuva ekosysteemi. Geenit ja vanha strategia huomioiden, epäonnistuminen tässä mennee ennen muuta johtamisen piikkiin.
Pikkusaari jatkaa osassa Uudet mahdollisuudet – suomalainen ohjelmistoteollisuus:
Suomalainen sovelluskehitys mobiiliympäristöön ja laajemminkin voi siis saada tästä merkittävän piristysruiskeen. Itse käyttöjärjestelmiin tehtävä kehitystyö ja niihin suoraan liittyvä arvonlisäys tullee väistämättä pienenemään, mutta tästä vapautuva aivokapasiteetti on omiaan entisestään katalysoimaan ja vahvistamaan sovellusten puolella tapahtuvaa innovointia. Microsoftin ja suomalaisen osaamisen yhdistelmä voisi tuottaa esimerkiksi kokonaan uusia alkuja liittyen mobiliteetin ja pilvipalveluiden kombinointiin – uskonkin, että juuri tällä alueella tulee tapahtumaan paljon.
Tällä kertaa ei kukaan ole ottanut esiin “uusien nokioiden” synnyttämistä, vaan keskustelu on enemmänkin noudattanut hajautetun kasvun periaatteita. Yksi käytetty ilmaisu onkin ollut “50 mininokiaa”, ks. kirjoitus aiheesta Nokian strategiakäänne pakottaa suomalaisen ohjelmistoteollisuuden hakemaan uusia kasvu-uria täältä.
Pikkusaaren mainitsema hajaantuminen on hyvin linjassa Jukan valtakeskittymiä käsittelevän postauksen kanssa. Kun yksi iso horjahtaa, kymmenen pienempää jatkaa.
---
Ja lisää negaa, Kauppalehti tänään: Työpahoinvointi maksaa kymmeniä miljardeja
Tuo hintalappu johtunee suurimmalta osin siitä, että heikon tunneälyn omaavat ja sosiaalisesti lahjattomat suomalaiset ovat interaktiossa julkisen sektorin työpaikoilla. Ja miksei yksityiselläkin sektorilla.
Lähetä kommentti