Ari Pesonen tekee blogillaan yhteenvedon Suomen Nato-optio-ulkopolitiikasta:
"Venäjä siis ilmoitti Suomen presidentti Niinistölle, että Venäjä haluaa käydä neuvottelut Suomea ja Ukrainaa koskevasta aseistuksesta ja maiden mahdollisesta puolustusliittojäsenyydestä Yhdysvaltojen ja Naton kanssa, ei itsensä Natoon kuulumattoman Suomen tai Ukrainan kanssa.
Tämä on nyt se Suomen ja presidentti Niinistönkin yltiöpäisesti hehkuttaman Nato-optioulkopolitiikan lopputulos: Venäjä neuvottelisi Yhdysvaltojen ja Naton kanssa siitä, ettei Nato laajentuisi Suomeen ja eikä mitään Venäjää uhkaavia aseita saisi olla myöskään Suomen maaperällä.
Suomi saa nyt juuri sitä, mitä se on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen harjoittamallaan varsin sinisilmäisellä ja omintakeisella ulko- ja turvallisuuspolitiikalla itsellensä tilannut."
Nato-optiot ovat tietysti pitkään olleet tyhjää puhetta. Ne on tarkoitettu vaalikarjan rauhallisena pitämiseen. Niinistö on tietysti ollut muuten kiitettävän aktiivinen - luonut suhteita Länteen. Se vaan ei välttämättä riittänyt. Jos Biden antaa nyt periksi Putinille, mitä Saksa varmasti toivoo, Suomi on suurella todennäköisyydellä ajautumassa uudelleen suomettumispolitiikkaan ja Venäjän etupiiriin. Suomi toki pysyy EU:n jäsenenä edelleen.
Suomi ajautui tähän tilanteeseen sitä kautta, että ulkopolitiikkamme oli kylmän sodan aikana olosuhteisiin nähden onnistunutta, Kun 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa ikkuna oli auki Natoon, Suomessa ei koettu tarpeelliseksi tehdä 100%:sti irtiottoa vanhasta ulkopolitiikasta. Asiasta ei syntynyt edes kunnon keskustelua. Kansa luotti johtajiinsa, koska oli tottunut keskittymään vain politiikan pikkuasioista puhumiseen. Se ainoa todella tärkeä asia - turvalisuuspolitiikka - ei kiinnostanut tai luotettiin vanhoihin ratkaisuihin.
2 kommenttia:
Saapa näkyä, hävittäjäkauppa toi ainakin jonkinlaista lohtua:
F-35 Lightning II on sen verran uutta kalustoa, ettei USA anna suomalaisten kommunistityttöjen antaa sitä Imperialistisen Roistovaltio Ryssän käsiin, vaikka nämä kuinka haluaisivat.
Eli jonkinlaista nykyistä tiiviimpää yhteistyötä on sen puolesta odotettavissa.
Mitä tulee NATOon liittymättömyyteen 1990-luvulla, Martti Ahtisaari kertoi muistaakseni edellisvuosikymmenen haastattelussaan yllättävän seikan:
NATOsta oltiin tultu pyytämään häntä hakemaan jäsenyyttä, joka olisi langennut kuin Manulle illallinen. Ehtona oli kuitenkin, että NATO-Suomen olisi pitänyt ottaa vastuulleen myös Baltian maiden ilmatilojen suojaus!
Ahtisaari oli äimän käkenä yrittäessään selittää, ettei Suomella ole sellaiseen resursseja;
siksihän hän haluaisi Suomen NATOon, koska omat rahkeet eivät riitä Venäjää vastaan!
Hän ei saanut itseään ymmärretyksi, ja joutui lopulta sanomaan Ei kiitos.
Näin asianomainen siis itse lausui eräässä haastattelussaan. Mikäli oli totta, täytyy vain ihmetellä NATOn pään asennetta. Mahtoiko heillä olla mielessään jonkinlainen Talvisota-myytti Suomen sotilaallista suorituskykyä arvioidessaan?
Hyvä pointti! Tosiaan aika kova vaatimus Natolta. Ymmärrän että kauttakulku amerikkalaisille koneille olisi vaadittu.
Lähetä kommentti