Varsinkin USA:n ja sen liittolaisten kannalta yksi merkittävin kysymys tänään on:
Miten pysäyttää Venäjän pyrkimys luoda uusi etupiiri Itä-Eurooppaan ja miten jarruttaa Kiinaa luomasta etupiiriä mm. Itä- ja Etelä-Aasiassa ja Afrikassa tilanteessa missä
a) Kiinan talous ja valta kasvaa koko ajan USA:ta nopeammin,
b) Venäjällä on taloudellisesta heikkoudestaan huolimatta vahvat ydinaseet ja jopa valmius käyttää niitä,
c) on riskinä että Kiina ja Venäjä liittoutuvat keskenään
Aiemmin Kiina ja Venäjä ovat olleet ainakin ajoittaisessa matalan intensiteetin konfliktissa keskenään, mutta nyt molemmilla on selkeästi yksi primääri yhteinen vihollinen - USA. Foreign Affairs -lehti varoittelee Kiinan ja Venäjän lähentymisestä.
Helppoa vastausta ei ole. Osana omana päämääränäni ymmärtää asiaa luin professori Frank Zagaren kirjan The Games of July Ensimmäisestä maailmansodasta. En niinkään ymmärtääkseni ensimmäistä maailmansotaa vaan ymmärtääkseni sitä, miten konfliktit kyetään estämään ja Kiinan ja Venäjän valtapyrkimykset torjumaan maailmassa, missä vallitsee pikemmin Itseapu ja Omankädenoikeus kuin kansainvälinen oikeus.
Referoin kirjaa tässä. Huolestuttavinta kirjassa on Zagaren politiikkasuositus, joka perustuu hänen tutkimustyöhönsä joka menee suunilleen näin:
Potentiaaliseen vihollisen pysäyttämiseen (deterrence) ei ole mitään viisastenkiveä kuten vahvat ydinaseet. Jos esimerkiksi Kiina on hyvin tyytymätön staus quohon Taiwanin osalta, vahvakaan ydinaseistus ei ole riittävä pakote estämään Kiinaa ottamasta Taiwania haltuun. Yksi ongelma on se, että USA:n sitoutuminen Taiwanin vapauden puolustamiseen on puolittaista. Toinen ongelma on, että vaikka USA julistaisikin puolustavansa Taiwania aina ja kaikissa tilanteissa, riski suursodan syttymisestä ja maailmanpalosta voi aiheuttaa, että USA ei toteutakaan sitoutumustaan vaan vetäytyy ja menettää maineensa. Zagare painottaa diplomatiaa, potentiaalisen vihollisen kuuntelemista ja vastavuoroisuutta. Riski suursodasta laskee oleellisesti, jos potentiaalisen vihollisen tyytyväisyys vallitsevaan status quohon paranee.
Tällainen suositus herättää automaattisesti pelkoa USA:n liittolaisissa. Vaikka Biden painottaa USA:n moraalista johtajuutta, jatkossa on riskinä että kissingeriläis-nixonilainen pragmaattinen ulkopolitiikka saa uudelleen jalansijaa. Vastavuoroisuus ja Kiinan tyytyväisyys status quohon tarkoittaisi helposti sullemulle-sopimuksentekoa, missä Taiwan uhrattaisiin ja maailma jaettaisiin taas selkeisiin etupiireihin. Ja esimerkiksi Kissingerin suositukseen suomettaa Ukraina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti