maanantaina, tammikuuta 01, 2018

Tommy Uschanov, Paavo Rautio, #metoo ja rasismi

Tommy Uschanov on vasemmistolainen, jonka ajattelua arvostan. HS:n kolumnissaanMiksi kuppi kaatui Harvey Weinsteinin kohdalla vasta nyt? Kyse on ”halunsalauksesta”” Uschanov kysyi, miksi seksuaalinen häirintä oli saattanut jatkua elokuva-maailmassa niin kauan ennen kuin kukaan uhri reagoi.

Uschanov etsi selitystä asialle taloustieteilijä Timur Kuranin teoriaan preferessien falsifikaatiosta (preference falsification), jolle Uschanov antoi hauskan suomenkielisen käännöksen halunsalaus.



Miten ihmeessä sadat ahdistelun uhreiksi joutuneet ihmiset ovat pysyneet siitä hiljaa jopa vuosikymmenten ajan – ja kun yksi heistä sitten rikkoo hiljaisuuden, muut ovat heti valmiita tekemään samoin?

Erään vastauksen tarjoaa yhdysvaltalais-turkkilainen taloustieteilijä Timur Kuran. Hänen teoksensa Private Truths, Public Lies – The Social Consequences of Preference Falsification (1995) nauttii melko laajaa suosiota esimerkiksi valtio-opin ja sosiaalipsyko­logian tutkimuksessa mutta on akateemisen maailman ulkopuo­lella lähes tuntematon.

Kuranin käsitteen preference falsification voisi suomentaa vaikkapa ”halunsalaukseksi”. Suuri joukko ihmisiä, joskus jopa yhteiskunnan enemmistö, on jotakin mieltä, mutta salaa sen, koska kukaan ei halua lähteä julkistamaan tätä mielipidettään yksin.

Uschanov olisi voinut jatkaa Kuranin teorian esittelyä pidemmällekin ja syventää sen soveltamista #metoo -kampanjaan. Kuranin mukaan ihmiset eivät ainoastaan salaa omaa mielipidettään, vaan lähtevät jopa mukaan rankaisemaan niitä, jotka uskaltavat rikkoa status quon. Itä-Euroopassa kommunismin haastaneita harvoja intellektuelleja kritisoitiin joukkokokouksissa ja nekin, jotka ihailivat ehkä näitä harvoja julkisesti kommunismia kritisoivia ykstyisesti, allekirjoittivat esimerkiksi kirjailijaliitoissa adresseja, jotka tuomitsivat julkisesti kommunismia kritisoineet pettureiksi ja amerikkalaisten kätyreiksi.

Enemmistöä ei ainoastaan sorrettu kommunismissa tukahduttamalla sananvapaus, vaan enemmistö osallistui itse sananvapauden tukahduttamiseen osallistumalla tehtaissa kokouksiin, jotka yksimielisesti tuomitsivat "petturit". Tavalliset "kunnon kansalaiset" jopa ilmiantoivat ystäviään salaiselle poliisille. Enemmistö tuki status quota passiivisesti ja joskus aktiivisesti - ja käytti status quota hyväkseen oman etunsa ajamiseen.


Vastaava sorrettujen tuki järjestelmälle tuli esiin ruotsalaisnäyttelijä Noomi Rapace kuvauksessa seksuaalisen häirinnän tapauksessa (Katso HS 17.12.2017):


”Monet naiset ovat itse pelanneet peliä ja kiivenneet sen avulla eteenpäin urallaan. He ovat sillä tavalla päässet sisäpiiriin, osallistuneet ’peliin’ ja käyttäneet sitä omaksi edukseen”, Rapace toteaa.

Rapacen mukaan tuottajat ja ohjaajat eivät pystyisi toimimaan kuten ovat toimineet, jos kukaan ei
lähtisi mukaan leikkiin.

”Inhottavaa on, kun siitä tulee vallankäytön väline. Kun jollain on paljon valtaa ja toiset ovat epätoivoisia. Silloin ihmiset satuttavat itseään tai antavat toisten tehdä niin. Luulen, että näin sen jo aikaisin. Näin miten sitä tapahtui teatterimaailmassa Tukholmassa ja elokuvamaailmassa Los Angelesissa.”


Myöhemmin HS:ssä oli toinen - Paavo Raution - kolumni Uschanovin jutun innoittamana, jossa myös viitattiin Kuranin kirjoitukseen. Kirjoitus jäi paljon Uschanovin kirjoitusta vaisummaksi - siinä väitettiin rasismin leviävän, koska enemmistö ei muka uskalla tuomita rasismia. Syntyi kuva, että Rautio ei itse ollut lukenut Kuranin kirjaa, vaan sovelsi teoriaa sen vähäisen tiedon varassa, jonka Uschanovin kirjoituksesta ymmärsi.

Rasismihan kyllä Suomessa tuomitaan hyvin laajasti. Toki on myönnettävä, että viime aikoina yhä useampi henkilö Euroopassa on kyllästynyt paisuneeseen maahanmuuttoon ja asenteet ovat koventuneet. Mielipiteet ovat polarisoituneet, mutta rasismi tuomitaan kyllä voimakkaasti edelleen monissa piireissä vaikkakaan ei toki kaikissa.

Kuran kyllä nostaa rasismi-aiheen esiin kirjassaan, mutta aivan eri tavalla kuin Rautio esittää. Kuran väittää, että rasismi-syytettä käytetään laajasti sorron välineenä eli sananvapauden rajoittamisen keinona. Vaikka kaksi kolmasosaa amerikkalaisista vastustaa monien tutkimusten mukaan rotukiintiöitä (affirmative action) - ja vielä enemmän siihen liittyvää poliittisen korrektiuden  ja kaikesta loukkaantumisen kulttuuria - ihmiset ovat julkisesti hiljaa, koska pelkäävät leimautuvansa rasisteiksi. Ihmiset falsifioivat omat mielipiteensä rotukiintiöistä varsinkin, jos toimivat yliopistoilla, missä sananvapaus on minimissään. Rasistiksi leimaaminen ja poliittisen korrektiuden kulttuuri oli saavuttanut jo Kuranin kirjan julkaisemisen aikaan sellaiset mittasuhteet, että Kuran ennusti siitä seuraavan rotusuhteiden uusi huononominen ja yhteiskunnallinen räjähdys.

Tulkitsen Trumpin valinnan niin, että Kuran ennusti räjähdyksen oikein.



2 kommenttia:

Jori Kostiainen kirjoitti...

Hyvä kirjoitus siinä mielessä, että tuo esiin sen, että pinnan alla on kytenyt, ja että nyt se tulee pinnalle, joskin vähän kerrassaan (Trumpin valinta, oikeistopuolueiden nousu Euroopassa).

Yhtäältä tämä vaikuttaa järkevöittävämpään suuntaan, mm. asenteet maahanmuuttoa kohtaan ovat järkevöityneet perinteisten maahanmuuttokriittisten puolueiden ulkopuolella, esim. keskustassa.
Toisaalta se on nostanut esiin aggressiivista Facebook-kirjoittelua, ja mielestäni epätervettä kansallismielisyyttä (misantrooppista sellaista).

Kuitenkin tämän kaiken on aiheuttanut se, että on ajettu ideologisia ja valheellisia ("monikulttuurisuus on rikkaus") päämääriä kymmeniä vuosia kritiikistä ja haittapuolista välittämättä. Jonkinlainen vastareaktio on ollut koko ajan odotettavissa.

Jukka Aakula kirjoitti...

"Yhtäältä tämä vaikuttaa järkevöittävämpään suuntaan, mm. asenteet maahanmuuttoa kohtaan ovat järkevöityneet perinteisten maahanmuuttokriittisten puolueiden ulkopuolella, esim. keskustassa.
Toisaalta se on nostanut esiin aggressiivista Facebook-kirjoittelua, ja mielestäni epätervettä kansallismielisyyttä (misantrooppista sellaista)."

Olen hyvin samaa mieltä. Ensimmäinen positiivinen trendi on tapahtunut monessa Euroopan maata mutta samalla on totta että kansallismieliset ovat meneet omaan kuplaansa ja muuttuneet monta kertaa misantrooppisiksi.