Vasemmisto uhkaa demokratiaa

Aiemmin lainaamassani Suomen Sotilaan artikkelissa oli tärkeä havainto maahanmuutto-aiheen ohella:

"Ensi perjantaina ammattiyhdistysliikkeemme osoittaa mieltään lyömällä kapuloita kansantalouden rattaisiin.

Kysymys on pitkälti siitä, että Suomessa ei olla valmiita toimimaan edustuksellisen demokratian pelisääntöjen mukaan vaan vaaleissa hävinnyt vasemmisto yrittää nyt vaikuttaa asioihin korporatiivisin ja ulkoparlamentaarisin keinoin."

Oikeiston on oltava valmis puolustamaan demokratiaa eikä vain markkinataloutta. Tässä tapauksessa sama taho uhkaa molempia - SDP/SAK:n ulkoparlameenttaarinen toiminta kyseenalaistaa demokratian ja pyrkii voimatoimin luokkataistelun keinoin estämään demokraattisia instituutioita kehittämästä Suomea. Vasemmisto SDP/SAK:n johdolla pyrkii estämään työmarkkinoiden vapauttamisen ja pyrkii takaaman palkkakartellin ("yleissitovuuden") jatkuvuuden.

Palkkakartelli on kuin mikä tahansa kartelli - se sulkee taloudellisia aktoreita ulos markkinoilta toisaalta ja estää palkkoja saavuttamasta tasoa, joka mahdollistaa tehokkaan taloudellisen toiminnan ja korkean työllisyyden. Tilanteessa, missä esimerkiksi Suomen vientiteollisuus on voimakkaasti heikentynyt, on selvää että palkkojen on alennuttava vastaamaan alentunutta kysyntää.  Hallituksella ja eduskunnan enemmistöllä on oikeus demokratian nimissä muuttaa lakeja ja esimerkiksi purkaa työsopimusten yleissitovuus eli palkkakartelli. Vasemmisto haluaa estää demokraattisen päätöksenteon kiristämällä Suomea taloudellisen toiminnan estämisellä.

SDP/SAK puhuu sopimusvapaudesta. Mikään sivistysvaltio ei takaa vapautta tehdä minkälaisia sopimuksia tahansa. Päinvastoin myyjien tai ostajien hinnoista sopiminen (kartelli) uhkaa aina toisten toimijoiden hyvinvointia. Siksi Suomessa on purettu asfalttikartelleja ja metsän osto/myynti-kartelleja valtion kilpailuviraston toimin. Muita kartelleja - esimerkiksi bussikartelli - on murrettu yksityisten toimijoiden aktiivisuuden kautta. 

Kartellien harjoittama "vapaa" sopiminen on muutenkin kyseenalaista. Ulkopuolisia pakotetaan sitoutumaan sopimuksiin. Hyvänä esimerkkinä palkkakartellin yleissitovuus. Yleissitovuuden on myös oikeusoppineiden taholta väitetty olevan perustuslain vastaista. 

Suomen Sotilas painottaa maahanmuuton laatua

Suomen Sotilas -lehdessä on erittäin tasokas kirjoitus maahanmuutosta, joka kannattaa lukea. Ei tarvitse olla suositusten kanssa samaa mieltä, mutta kirjoituksessa on erittäin hyviä pointteja.

"Juuri irakilaisten työttömyys on Suomessa suurinta (yli 50 %), eikä ole syitä olettaa että uudet irakilaiset maahanmuuttajat työllistyisivät aiempia paremmin, ainakaan jos sosiaali- ja työllisyyspolitiikkamme ei muutu ja jos työn hinta Suomessa ei laske – niin ja se muuten ei ole pienipalkkaisen taskusta pois koska se laskee myös hintoja ja käynnistää taloudellisesti myönteisen syklin.

Muita huonosti työllistyneitä kansallisuuksia ovat olleet afgaanit ja somalit – ja nämä kaksi kansallisuutta ovat nytkin turvapaikanhakutilastoissa irakilaisten jälkeen suurimpia. Ilmeisesti Suomen vetovoimatekijänä heidän parissaan eivät ole ainakaan toimivat työmarkkinat.

Eli Suomeen tulevat maahanmuutajat eivät työllisty koska työmarkkinat eivät jousta. Toisaalta Suomi houkuttelee juuri sellaisia maahanmuuttajia joita työllistyminen ei kiinnosta vaan joita kiinnostaa sosiaaliturva."

"Jo nyt tiedetään, että maailman pakolaisleireiltä yritteliäimmät ja kyvykkäimmät pyrkivät anglosaksisiin maihin, päästäkseen nopeasti töihin, kun taas pohjoismaita kehutaan niiden työttömyyskorvauksista ja muista etuuksista. Usein esimerkiksi aasialaiset maahanmuuttajat vaihtavat hyvin nopeasti maata jos töitä ei löydy, he kun ovat useimmiten työn perässä. Toisin on monien Afrikasta ja Lähi-idästä tulevien suhteen, todistavat tilastot, ilman sen suurempaa rasismia."

Kirjoituksessa on myös vahva liityntä SAK:n nykyiseen Suomen vastaiseen politiikkaan. Suomeen on tietoisesti otettu vastaan maahanmuuttajia, joiden ei edes ole tarkoitettu työllistyvän:

"Suomessapa siirtolaisuuden vapauttamista vastusti jo 1970-luvulla sinnikkäimmin vasemmistolainen ammattiyhdistysliike, joka pelkäsi kilpailua työmarkkinoilla eli vähempään tyytyväisen halpatyövoiman tuontia. Vasemmistolaisilla toimittajilla oli tapanaan arvostella mm. Sveitsiä siirtotyöläisten riistosta. Kun Suomi päätti ottaa Vietnamin venepakolaisia, heitä otettiin hyvin vähän, mieluiten työkyvyttömiä invalideja. Silloin sanottiin, että Suomi osallistuu pakolaiskriisien hoitoon laadulla määrän sijasta. Hienoista asunnoista ja sosiaaliturvasta tehtiin hyveitä, joilla korvattiin se että Suomi otti hyvin vähän pakolaisia. Näin luotiin maine, joka on kantanut näihin päiviin asti. Samalla saatiin pakolaisista ja heidän jälkeläisistään yksi Suomen ahkerimmista väestöryhmistä rakentamaan Suomea. Vietnamilaistaustaisilla kun taitaa useammin olla kaksi työtä kuin ei työtä ollenkaan."

Suuri syy sille, että maahanmuuttajat eivät työllisty ovat suljetut työmarkkinat ja työn keinotekoisesti korkea hinta, jolloin kysyntä ja tarjonta eivät tule toisiaan vastaan. Koska maahanmuuttahat tietävät, että Suomi ei ole työllistäjä vaan hyysääjä, Suomeen myös valikoituu Suomen kannalta heikkolaatuista sakkia:

"Suomella on ilmeisesti sitkeä maine maana, joka ei passita siirtolaisia töihin, vaan tarjoaa heille passivoivaa sosiaaliturvaa. Toisaalta niinhän teeme tasa-arvoisesti omillemmekin.

Suomessa ei tarvitse tehdä töitä jos ei haluta. Suomi ei kiinnostakaan sotaa pakenevia syyrialaisperheitä, jotka jäävät Ruotsiin vaikka keväästä 2011 alkaen kaikki syyrialaiset turvapaikanhakijat ovat saaneet jäädä Suomeen aivan kuten Ruotsiinkin."

"Ensi perjantaina ammattiyhdistysliikkeemme osoittaa mieltään lyömällä kapuloita kansantalouden rattaisiin.

Kysymys on pitkälti siitä, että Suomessa ei olla valmiita toimimaan edustuksellisen demokratian pelisääntöjen mukaan vaan vaaleissa hävinnyt vasemmisto yrittää nyt vaikuttaa asioihin korporatiivisin ja ulkoparlamentaarisin keinoin. Tämä tekee myös ulkomaalaispolitiikan kovin haastavaksi. Kun maassa jätetään moni työ tekemättä koska se on liian kallista, ja kun julkinen sektori on paikoin palkkajohtaja, on kovin vaikeaa työllistää maahanmuuttajia tuottavalla ja yhteiskuntaa rikastuttavalla tavalla, olivatpa he sitten työperäisiä ja haluisia tai eivät. Kotouttamisen kannalta nimittäin työ on se paras lääke ja se on myös meidän kaikkien etu. Ilman työtä ei ole elämää."

Mihin Merkelin linja johtaa?

Amerikkalaisessa Foreign Policy-lehdessä on artikkeli, jonka liberaali ja ihmisoikeushenkinen sanoma on, että Euroopan on madallettava rajojaan, vaikka se vaikeaa tulee olemaankin. Riski artikkelin mukaan on että kehitys johtaa Euroopan destabilisoitumiseen. Lehden mukaan riskeistä huolimatta on jatkettava tällä tiellä. Rajojen avaaminen tulee johtamaan pakolaisuuden määrän kiihtymiseen ja pakolaisia alkaa tulla kaikkialta Afrikasta ja Lähi-Idästä.

Artikkelissa on äärimmäisestä maahanmuuttomyönteisestä linjastaan huolimatta hyvin rehellinen ote - päinvastoin kuin useimmissa maahanmuuttomyönteisissä artikkeleissa:

1. Samaan aikaan kun Eurooppa valmistautuu - jos Merkel saa mielensä läpi - ottamaan vastaan enemmän pakolaisia Syyriasta, tilanne muuttuu kokonaisvaltaisesti ja maahanmuutto kasvaa mahdollisesti hyvin radikaalisti nykyisestä:

"We mustn’t delude ourselves about hard this will be. Lowering the barriers to entry will increase the flow of refugees — maybe radically. Even should we agree to turn back economic refugees and only accept victims of war and repression, that category includes Malians and Nigerians and South Sudanese and God knows how many others. Many of the 3.5 million Syrian refugees currently quartered in Turkey, Lebanon, and Jordan could decide to try their luck in Europe. "

2. Poliittisesti tämä merkitsee FA:n artikkelin mukaan suurella todennäköisyydellä katastrofia - mutta artikkeli kuitenkin kannattaa valitulla tiellä jatkamista:

"And as the numbers rise, so, too, will the popularity of far-right parties in Europe.

Without brave political leadership, the refugee crisis could become a political catastrophe for Europe. Merkel has admitted that the flood of new people “will occupy and change our country in coming years.” That’s a nettle that no other leader has yet been willing to grasp. But if they don’t, the nativists will exploit those changes in order to orchestrate a Fortress Europe. Is there any reason to doubt, for example, that France’s National Front will use the migrant influx to vault over the Socialists in the 2017 presidential balloting? President Francois Hollande can either lead on the issue or be buried by it. (I admit, of course, that he could lead on the issue and be buried by it.) "

Oma käsitykseni on, että Venäjä tässä se suuri voittaja on. Ensin se on tuellaan Assadille pahentanut pakolaiskriisiä dramaattisesti. Sitä kautta Venäjä on saanut Euroopan poliittisesti rikki. Poliittinen painopiste on siirtynyt Euroopassa venäjänmielisille puolueille kuten Ranskan FN.

Laillistetut kartellit

Kansanedustaja Elina Lepomäki totesi kirjoituksessaan pari päivää sitten:

"Ammattiliitoille on annettu vapaa oikeus muodostaa kartelleja, jotka rajoittavat tarjontaa kyseisillä työmarkkinoilla (myös ennakoivasti, vastustamalla koulutuspaikkojen lisäämistä), avoimena tavoitteenaan kiristää jäsenilleen parempia palkkoja ja muita työehtoja kuluttajien ja asiakkaiden kustannuksella. Sama koskee tietysti myös työnantajapuolta.

Yrityksetkin ovat kautta aikojen pyrkineet muodostamaan kartelleja tai peräti monopoleja. Rajoittamalla kilpailua turvataan toimeentulo ja työllisyys heikoillekin kartellin jäsenille. Piilaaksossa kuohuttaa par’aikaa työnantajapuolen kartelli, jossa suuret työnantajat ovat sopineet keskenään palkoista hidastaakseen palkkakehitystä. Kartelliin osallistuneita työnantajia vastaan on alkamassa oikeusmenettely.

Kartellisoitumisen ja kilpailun puutteen kansantaloudellisista haitoista vallitsee täysi yksimielisyys, ja kehittyneissä maissa ne on pääsääntöisesti kielletty. EU:n laajuinen kilpailulainsäädäntö kieltää jyrkästi sekä myynti- että ostokartellit. Kysymys kuuluukin, miksi tällaiset sallitaan yhä Suomessa?"

Akava-nimisen järjestön, jonka päätoimiala on kartelli, puheenjohtaja Fjäder totesi, että Suomi nousee vain sopimalla. Yleissitovat sopimukset ovat kuitenkin kartelleja - minunkin puolestani ja minulta lupaa pyytämättä on tehty sopimus nyt 30-vuoden ajan. 

Fjäderin logiikalla voisi vaatia Lidliä sopimaan hintapolitiikasta S:n ja K:n kanssa ja Onnibussia sopimaan Matkahuollon kanssa, jotta Suomi saataisiin nousuun.

Tämän päivän Suomen ongelma on kartellisoitumisen lisäksi se, että demokraattisesti valittu hallitus ei pysty tekemään päätöksiä, vaan päätökset edellyttävät junnaavat neuvottelut erilaisten ulkoparlamentaaristen ryhmien kanssa, joilta lisäksi tuntuu puuttuvan halu neuvotella. Kompromissihaluttomuus on johtunut kartellien vahvuudesta.

Se, että ylipäätään hallituksen pitää neuvotella kartellien kanssa, on kuitenkin ensisijainen ongelma.

Konsensus-politiikalla oli paikkansa sodan aikana ja sen jälkeen. Nykyajan dynaaminen globaali maailma asettaa Suomelle sellaiset haasteet, että sopimisen aika on ohi. Toisaalta ay-liikkeen rooli on nykyään puhtaasti destruktiivinen - mitä enemmän ay-liikkeen valtaa kyetään murtamaan sitä parempi yhteiskunta meillä on. 

Ps. Suosittelen Suomen fiksuimman vasemmistolaisen Tommi Uschanovin tämän päiväistä artikkelia, jossa Uschanov käsittellee Sipilän ja Thatcherin poliitiikan eroa.