Voittiko äärioikeisto tai rasistit eu-vaaleissa?

Euro-vaaleissa saivat siis suuria voittoja puolueet kuten Ranskan FN, Unkarin Jobbik, Kreikan Kultainen aamunkoitto, Itävallan FPÖ, Ruotsin SD, UK:n UKIP ja Tanskan Kansanpuolue. Näitä puolueita on kutsuttu äärioikeistolaisiksi, rasistisiksi ja muukalaisvastaisiksi.

Esimerkiksi Ranskan FN, Ruotsin SD ja Tanskan Kansanpuolue ovat kaikin tavoin halunneet päästä eroon rasismin leimastaan. Nykyään on muodikasta väittää, että "meidän porukka ei ole rasistinen eikä äärioikeistolainen, vaan maahanmuuttokriittinen ja eu-kriittinen". (Kreikassa ja Unkarissa rasismi-leimaa ei samalla tavalla nähdä ongelmallisena.)

Oman erinomaisuuden esille tuomisessa tai oman rasismin kieltämisessä on jotain niljakasta. Pitää toimia niin kuin uskoo olevan oikein, eikä selitellä muille omia motiiveja kuin mainosmies. Kun rasismi on Suomessa käytännössä illegalisoitu, on turha tietysti sanoa ääneenkään "minä olen rasisti".

Politiikassa toimivan ihmisen - lasken itsenikin sellaiseksi koska kirjoitan poliittista blogia - on turha puhua itsestään, vaan asioista, vaikkapa näin:

1. Meidän ei pidä ottaa tänne venäläisiä maahanmuuttajia, koska Putin on halukas ja kyvykäs käyttämään heitä hyväkseen Suomea vastaan. Venäläinen yksilö voi olla hyvä lääkäri ja hyvä ihminen, mutta emme kuitenkaan voi valitettavasti ottaa heitä tänne avosylin vastaan.

2. Meidän ei pidä ottaa tänne suuria määriä islamilaisia maahanmuuttajia, koska islamilaisten maiden kulttuuristen instituutioiden rantautuminen maahamme laajassa mitassa on todennäköisesti äärimmäisen haitallista.

3. Meidän ei pidä ottaa tänne afrikkalaisia maahanmuuttajia syistä, joita joku voi kutsua rasistisiksi. Itse käytän termiä väestönlaatu. Afrikkalainen mahanmuuttajayksilö voi tehdä työtä Suomessa vaikkapa bussikuskina ja hän ansaitsee yksilönä kunnioituksemme, mutta emme kuitenkaan halua tänne heitä lisää.

4. Meidän kannattaa liittyä Natoon, jotta saamme turvallisuusvaajeeseemme edes jotain apua. Venäjän kanssa Ukrainaa vastaan veljeilevät on tuomittava. (Olen kritisoinut LePeniä tiukasti, mutta en herra paratkoon rasismista.)

5. Meidän on taisteltava hedonistista menoa vastaan, joka mädättää länsimaista kulttuuria. Meidän on samalla kuitenkin taisteltava myös sananvapauden puolesta, koska ilman sananvapautta ei ole tervettä yhteiskuntaa.  Emme tarvitse sananvapautta niinkään itseämme varten kuin kansaamme ja ihmiskuntaa.

Päämäärien saavuttamisessa tarvitaan työtä ja rehellisyyttä, eikä mitään "rasismin kieltämistä". Me olemme kaikki vajaavaisia ihmisiä ja meidän on ymmärrettävä, että kun olemme saavuttaneet varmuuden siitä, millainen politiikka on varmasti oikeaa, olemme hakoteillä. Kaikki on koko ajan mietittävä uusiksi. On kuitenkin seisottava omien ajatusten takia.

Poliitikon vastuu ja investointipankkiirin

Senaattori Charles Grassley (republikaani) valitteli vuonna 2009 sitä, että kun pankkiirit ensin ajoivat yrityksensä konkurssin partaalle, ja valtio pelasti heidät, pankkiirit eivät osoittaneet minkäänlaista nöyryyttä, vaan jakoivat itselleen bonuksia valtion tuista. Pankkiirien nöyryyden puutetta hän vertasi japanilaisten toimitusjohtajien tapaan ottaa vastuu virheistään julkisesti.

Japanese CEOs either go out and commit suicide, and probably in most cases they don't, and when they don't they come before the public and bow very, very deeply, and express regret, and may resign or may stay on, but the point is they accept full responsibility," he said. "I haven't heard this from the CEOs."

Ottamatta nyt tässä kantaa siihen, missä määrin amerikkalset pankiirit olivat syyllisiä finanssikriisiin, voi ainakin kysyä, missä vaiheessa suomalaiset poliitikot, jotka ovat aiheuttaneet sen, että olemme vailla turvatakuita, noudattavat Grassleyn neuvoa.

Sen sijaan nämä selittävät, että mitään ei voi tehdä koska kansan enemmistö ei kannata Natoa. Poliitikoilla on velvollisuus selittää kansalle, mikä on hyödyllistä ja rohkeasti toimia hyvien pääämäärien saavuttamiseksi täysin siitä riippumatta, kannattavatko muut ihmiset hyviä päämääriä.

Mielipidetiedustelut lisäksi osoittavat, että ehkä yli puolet kansasta on valmiita Natoon, mikäli poliitikot (presidentti, eduskunta, hallitus) sitä suosittelevat. Lampaita on helppo johtaa, mutta ellei poliitikoilla ole edes siihen rohkeutta, edustuksellinen demokratia voidaan korvata lammasdemokratialla ("suoralla demokratialla") tai sotilasdiktatuurilla.

Uusimmaksi vastuunpakoiljaksi voimme nimetä ministeri Vapaavuoren.

Libya kaksi vuotta myöhemmin

Gaddafin kaatumisen jälkeen Libya on vielä paljon sekaisemmassa tilassa kuin Egypti oli Mubarakin romahtamisen jälkeen. Ei  kuitenkaan sentään aivan samanlaisessa verisessä totaalisessa sisällissodassa kuin Syyria.

Foreign Affairsin jutun mukaan Libya on käytännössä romahtamassa tai romahtanut sisällissotaan eri islamististen miliisi-ryhmien välille. Libyaan on myös syntynyt uusi "kansallinen armeija" - tai kansallinen miliisi-ryhmä - kenraali Khalifa Haftarin johdolla. Maan virallisen hallituksen merkitys on marginaalinen.

Kirjoitin kaksi vuotta sitten näin:

"Pitkään on spekuloitu että Libyaan syntyy Gaddafin kaatumisen jälkeen valtatyhiö. Nyt Itä-Libya on irtautumassa osittain muusta Libyasta vahvistamalla itsehallintoa. Joku ajattelee näkevänsä tässä lännen intervention epäonnistumisen, toinen taas islamin mädännäisyyden.

Oikeasti Libyassa ei tietenkään ole syntymässä mitään valtatyhjiötä, vaan siellä on monta valtakeskittymää. Libya on heimoyhteiskunta ja heimoyhteiskunnassa on määritelmän mukaan monta valtakeskittymää. Valtio on heikko - mahdollisesti olematon.

Antropologi Salzmannin mukaan arabialaisista heimoyhteiskunnista puuttuu sosiaalinen koheesio. Siksi kansalaisyhteiskunta ja kansalaisyhteiskuntaan perustuva valtio on hyvin vaikeasti synnytettävissä:

People act politically as Muslims only when in opposition to infidels. Among Muslims, people will mobilize on a sectarian basis, as Sunni vs. Shi'a. Among Sunni, people will mobilize as the Karim tribe vs. the Mahmud tribe; within the Karim tribe, people will mobilize according to whom they find themselves in opposition to: tribal section vs. tribal section, major lineage vs. major lineage, and so on.

The structural fissiparousness of the tribal order makes very difficult societal cohesion in the Middle East. The particularism of affiliation constantly places people and groups in opposition to one another.

Oppositionalism is the cultural imperative."

Libya on Salzmannin mukaan Lähi-Idän mittapuullakin erityisen vahvaa heimo-aluetta. Se ovatko Libyassa tällä hetkellä toimivat "islamistiset miliisit" todellisuudessa heimorajat ylittäviä islamistisia miliisejä vai ovatko ne oikeasti heimotaisteleijoita, jotka ovat ainoastaan ottaneet itselleen uskonnollisia symboleja, on minulle hieman epäselvää. Veikkaan, että pikemmin jälkimmäisiä. (Somaliassahan islamismi on onnistunut rikkomaan vanhoja heimorajoja. Hyvässä ja pahassa - lähinnä pahassa.)

Libyalla on kaksi mahdollisuutta: maa pysyy jakautuneena moneen erilliseen valtakeskittymään joiden välille syntyy hiljalleen jonkinlainen tapasapainotila, missä veriset taistelut hieman vähenevät nykyisestä. Toinen vaihtoehto on, että Libyassa tapahtuu Egyptin kaltainen sotilasvallankaappaus, joka palauttaa tilanteen Gaddafin aikaan. Jälkimmäinen vaihtoehto saattaa tuntua läntisestä tarkkailijasta luonnolliselta - vahvan armeijan puuttuminen tekee vaihtoehdon kuitenkin varsin epätodennäköiseksi.

Epätasapaino Libyassa ruokkii epätasapainoa lähialueilla kuten Chadissa, koko Lähi-Idän epätasapaino ruokkii maahanmuuton kautta myös epätasapainoa Euroopan suurkaupunkien kaduilla. Tämä ei tietenkään ole Euroopan ainoa uhka: Talouden rakenteet ovat heikossa kunnossa, eurooppalainen identiteetti on heikko ja Venäjä aiheuttaa epätasapainoa Euroopan itärajalla. Uusi uhka on Putinia kannattava äärivasemmistolainen ja äärioikeistolainen viideskolonnalaisuus.

Puolustusvoimien tehtävä kansan elinmahdollisuuksien turvaaminen

Puolustusvoimien tehtävä on kansan elinmahdollisuuksien turvaaminen.

Kansan elinmahdollisuuksien suurin este on tällä hetkellä Suomen eduskunnan enemmistön haluttomuus kantaa vastuuta Suomen turvallisuudesta. Eduskunnan enemmistö on sanalla sanoen klikki maanpettureita.

Demokratia on hieno asia, kun se toimii. Suomalainen demokratia ei minusta toimi. Voin sanoa tämän aivan rauhassa, koska en kuulu mihinkään puolueeseen enkä minkään järjestön päättäviin elimiin.

Nyt tarvittaisiin kansallisen yhtenäisyyden hallitus, joka olisi vapaa puoluepelistä. Jos konsensuksella saadaan tällainen aikaan demokratian keinoin, niin hieno juttu. Ellei saada, se on todistus suomalaisen demokratian rapautumisesta. Suomalainen demokratia on sodan jälkeisen yhteisyyden vallitessa toiminut pitkään hyvin - enää näin ei tunnu olevan.

Riisiteoria yhteisöllisyyden selittäjänä

Riisiä tuottavat kulttuurit lienevät vehnää tuottavia kulttuureita yhteisöllisempiä, koska riisin viljely vaatii yhteistyötä mm. kastelun ja peltojen kuivatuksen osalta. Yhteisöllisissä kulttuureissa painotetaan enemmän ns. yhteisöllisiä hyveitä kuten lojaliteettia kuin ns. individualistisia hyveitä kuten ahkeruutta ja innovaatiokykyä.

... farming rice paddies requires collaboration with your neighbors... 

Self-reliance is dangerous. "Families have to flood and drain their field at the same time," he says. " So there are punishments for being too individualistic. If you flood too early, you would really piss off your neighbors." 

 Rice paddies also require irrigation systems. "That cost falls on the village, not just one family," he says. "So villages have to figure out a way to coordinate and pay for and maintain this system. It makes people cooperate."

Teoria on toki tunnettu jo pitkään, mutta teoriaa nyt tutkittu vertaamalla vehnää viljelevän Pohjois-Kiinan ja Etelä-Kiinan kulttuureja ja teoria (hypoteesi) on vahvistunut. Oleellinen pointti on käsittääkseni se, että yhdellä talouden / yhteiskunnan alueella opittu yhteisöllisyys leviää myös muille alueille (spill-over affect). Riisin viljelyssä opitut taidot ("kulttuurin DNA") toimia yhteistyössä auttavat myös muissa koordinaatiota vaativissa tehtävissä.

Kirjoitin Hirvenmetsästys-artikkelissani seuraavasti:

Suomessa kuivattiin aikoinaan suuriakin soita kyläyhteisöjen yhteistyönä. Suon kuivatus ei välttämättä ollut Täällä Pohjantähden Alla -kirjan Koskelan Jussin toiminnan kaltaista yhden miehen puurtamista. Suuri suo oli saatava kokonaan kuivattua, koska yksittäiset pellot suon laidalla olivat hallanarkoja. Kun yhteistyö oli kerran suon kuivatuksen yhteydessä opeteltu ja luottamus luotu, saatettiin samoilla opeilla sitten rakentaa kylään kirkko ja perustaa osuuskauppa, palokunta, nuorisoseura ja maamiesseura.

Heinänteko oli Suomessa monilla paikkakunnilla kuin riemujuhla. Heinä tehtiin yleisesti talkoilla ja sitä että joillain paikkakunnilla kuten Euran pitäjässä Satakunnassa heinä tehtiin oman talon väen voimin pidettiin jonkinlaisena kulttuurin degeneraationa. (Lähde. G.I.LIndström, Kuvaus Euran pitäjästä, 1849)

Heinänteko ja elonkorjuu, jotka toisin paikoin ovat ilo- ja riemujuhlia, ovat täällä arkista aherrusta... Varsinaisia kansanhuveja ei paikkakunnalla tunneta... Niinpä puuttuukin euralaisilta mielenvirikkeitä, jotka kiinnittävät hänet lämpimästi syntymäseutuun, ja tämä puute vaikuttaa suoraan pitäjän yhteishenkeen... vuosittain uusiutuvat suurilukuiset poismuutot paikkakunnalta... 

Turvallisuuspolitiikassa Suomen kannattaa kuunnella Viroa

HS:n mukaan Suomen pitää nyt kuunnella hyvin tarkkaan Viroa. Olen samaa mieltä.

"Niinistö ei esitä uudelle aikakaudelle kovin radikaaleja uusia ratkaisuja. Hänen mukaansa Itämeren alueen tilanne ei ole kuitenkaan oleellisesti muuttunut. Ilvekselle muutos on kertakaikkinen ja seuraukset sen mukaisia.... 

Suomessa Ilveksen sumeilemattomat arviot Naton korvaamattomuudesta ja ohjeistus Venäjän uhan kohtaamiseen Itämeren alueella herättivät kiinnostuksen lisäksi hylkimisreaktioita. Niitä kannattaa hillitä. Ilveksen näkemykset heijastavat yleistä ajattelua Virossa ja kertovat myös Ukrainan kriisiä koskevasta rajanvedosta Naton sisällä. " 

Alan ajatella hiljalleen, että Niinistökin on suhteellisen heikko presidentti. Hän on suomettumisen ajan mies. Hän luottaa edelleen kahdenvälisiin suhteisiin Venäjään Naton sijasta.

Väitteeseen, että Itämeren alueella mikään ei ole oleellisesti muuttunut, Niinistö tuskin uskoo itsekään. Hän ei ole sentään niin naivi kuin edellinen presidentti, joka viehättyi niin Putinin maskuliinisuudesta, että alkoi laulaa laulua siitä, että Venäjä ei ole Suomelle mikään vaara.

Niinistö on suomettumisajan ihminen, joka puhuu muuta mitä ajattelee. Tottakai kaikkien Venäjän naapureiden tilanne on dramaattisesti muuttunut ja Niinistö tietää sen, mutta seuraa periaatetta "viisas tietää miten asiat ovat mutta puhuu muuta". Tänä päivänä tuo "viisaus" näyttäytyy enemmän muodossa "ylimielinen kyynikko puhuu paskaa vaikka ei itsekään usko siihen, mutta kansalle nyt vaan on niin hauska valehdella".

Niinistö saattaa ehkä toki vilpittömästi uskoa, että kahdenväliset suhteet ovat tärkeämmät kuin Nato. Sitä on toki vaikea varmasti tietää, koska Niinistö ei ole argumentoinnissaan rehellinen.

Osa Euroopan kansallismielisistä luomassa uutta kominternia?

Kirjoituksessani Sarastuksessa kritisoin jyrkästi sitä, että osa eurooppalaisesta "äärioikeistosta" tai "kansallismielisistä" on ryhtynyt Putinin uudeksi kominterniksi eli viideskolonnalaisiksi. Tämä ei ole tietenkään mitään veljellistä kritiikkiä kansallismieliseltä kansallismieliselle, vaan ilmaisu siitä, että nämä ihmiset ovat pettureita ja heihin on suhtauduttava petturin lailla.

Suomella on vaikeuksia luopua lakeijan roolista

Toimittaja Martti Puukko analysoi Tiedetoimittajat ry:n webbisivulla postauksessa "Venäjän luotto-orja" Suomen henkistä tilaa Venäjän naapurina terävästi:

Suomi ei ollut [kylmän sodan aikaan] samalla tavalla Neuvostoliiton täysin nujertama maa [kuin Baltian maat]. YYA – sopimuksen myötä Suomesta tuli kuitenkin aikaa myöten henkisesti eräänlainen “luotto-orja“, joka uskotteli olevansa tasa-arvoinen isäntänsä kanssa.  Kun muut Itä-Euroopan orjat pääsivät vapauteen, ne eivät halunneet jäädä entisen isäntänsä alaisuuteen. Minusta se on täysin ymmärrettävää.

”Luotto-orja”, Suomi, ei sen sijaan oikein tiennyt miten elää vapaudessa. Se ei millään halunnut uskoa, että maan eliitin ylistämä ”YYA-orjuus” oli päättynyt, eikä se näytä uskovan sitä vieläkään. Mitenkään muuten en voi selittää sitä, että niin monet suomalaiset mielipidevaikuttajat kertovat ilmeisesti täysin vakavissaan suurvalta Venäjän legitiimistä etupiiristä, jota Naton laajeneminen uhkaa.

Everstiluutnantti Lassi Laukkanen taas kysyy Kouvolan Sanomissa:

Mikä meitä suomalaisia itsenäisenä olemisessa ja itsenäisyyden turvaamisessa pelottaa? Miksi emme uskalla tehdä sellaisia turvallisuuspoliittisia ratkaisuja, jotka ovat tehokkaita ja turvaavat itsenäisyytemme ja maamme rajat! 

Rajojemme turvaamiseen Venäjän suuntaan on olemassa tehokas ratkaisu — puolustusliitto Naton jäsenyys.

On päästävä eroon Suomen itsenäisyydelle vaarallisesta nykyisestä ”turvallisuuspolitiikasta”. Tämän hetken tilanne ja heikkoutemme rohkaisevat Venäjää toimimaan meidän suhteemme kuten se itse haluaa. 

Olemme ilmoittaneet, että haluamme vain hyvää tahtoa — ”Ollaan ihan hiljaa niin jäniksiä luulee meidän olevan”.  (Väinö Linna: Tuntematon sotilas). Valitettavasti juuri hyvää tahtoa Venäjän noudattamassa voimapolitiikassa ei ole, eikä todellinen turvallisuuspolitiikka voi rakentua hyvään tahtoon.

Kirjoitin itse neljä vuotta sitten näin:

Sodan jälkeen Suomi ajautui harjoittamaan myöntyvyyspolitiikkaa Neuvostoliittoa kohtaan ja suomalaiset saatiin uskomaan ajatukseen että sotilaallinen sitoutumattomuus ja ystävälliset suhteet Venäjään takaavat parhaan tuloksen. "Ystävälliset suhteet" oli peitetermi, jolla tarkoitettiin lakeijamaisuutta (="ajattele mitä ajattelet mutta älä sano ääneen"). 

Ongelma lakeijamaisuudessa oli, että vanhemmat sukupolvet ymmärsivät peitetermin, mutta varsinkin nuoremmalla poliittisella eliitillä oli 70-luvulla vaikeuksia ymmärtää sitä. Haloset, Kanervat ja muut sen ajan nuoret poliitikot alkoivat uskoa, että se mitä Paasikivi piti väistämättömänä olikin toivottavaa. Lakeijamaisuus mädättää lisäksi aina käyttäjänsä moraalin kuten Dostojevski on Karamazovin Veljeksissä osoittanut.

Virolaiset menettivät itsenäisyytensä kokonaan mutta ajatus vapaudesta jäi kytemään ja virolaisten keskuudessa levisi lisäksi ajatus, että jos uusi mahdollisuus saadaan vain turvautuminen länteen voi taata vapauden säilymisen. Kun Neuvostoliitto 80-luvun alussa heikkeni, Viro ja muu Baltia sai uuden mahdollisuuden. Viron eliitti toimi nopeasti ja äärimmäisen päättäväisesti: Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi 20. elokuuta 1991 tilanteessa jossa Neuvostoliitossa tapahtui kommunistien epäonnistunut vallankaappausyritys. Välittömästi Viro alkoi hakeutua lännen leiriin. Viimeiset Venäjän joukot vetäytyivät elokuuhun 1994 mennessä. Viro pääsi Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. 29. maaliskuuta samana vuonna Viro hyväksyttiin sotilasliitto Naton jäseneksi.

Suomikin käytti tilannetta hyväkseen ja otti aluksi askelia lännen suuntaan. YYA-sopimus purettiin 1992 ja Suomi liittyi EU:n jäsenmaaksi vuonna 1995. Mutta varsinkin 2000-luvulla Suomen länsimaistuminen on pysähtynyt.

Suomen henkinen tila on masentava - kansan ja poliiitikkojen enemmistö haluaa valita luotto-orjan aseman.