lauantaina, huhtikuuta 21, 2012

Durkheimilainen utilitarismi ?

University of Virginian psykologian professori Jonathan Haidt on juutalainen, "vasemmistoliberaali" ja utilitaristi. Haidt tutkii moraalin psykologiaa. Hänen kirjansa The Righteous Mind on tieteellinen kirja moraalista, mutta sen voi yhtä hyvin nähdä yrityksenä ymmärtää amerikkalaisen kulttuurisodan kahden (tai pikemmin kolmen) osapuolen ajatusmaailmaa moraalin näkökulmasta. Kirjan poliittinen tavoite on selkeästi Amerikan viimeaikaisen poliittisen polarisaation madaltaminen. Haidt on osallistunut aktiivisesti Demokraattisen puolueen toimintaan tästä näkökulmasta.

Kirjan tieteellinen viitekehys on evoluutiopsykologia mutta Haidt ammentaa voimakkaasti myös sosiologiasta - lähinnä Emile Durkheimin ajattelusta. Haidt on tutustunut perusteellisesti viime aikaiseen tieteelliseen keskusteluun (group evolution controversy) altruismin evoluutiosta ja asettuu siinä DS Wilsonin, Pete Richersonin, Robert Boydin, Edward O. Wilsonin ja Samuel Bowlesin linjoille.

Jos jonkun kirjan toivoisin ihmisten lukevan, se on Haidtin kirja. Minulle tuli jopa mieleen ajatus, että voisin lopettaa bloggaamisen, koska Haidtin kirjassa on sanottu kaikki oleellinen minkä olen yrittänyt tässä blogissa sanoa. Tällä en tarkoita että olisin kaikessa hänen kanssaan 100%:sti samaa mieltä.

Ihminen on Haidtin mukaan 90%:sti simpanssi (Homo Economicus) ja 10%:sti mehiläinen. Ihmisen yhteistyö suurissa yhteisöissä perustuu Haidtin mukaan oleellisilta osin tähän 10%:iin. Haidt puhuu jopa Hive Switchistä, millä kuvaa ilmiötä, jossa yksilö muuttuu osaksi kokonaisuutta esimerkiksi uskonnollisen rituaalin, tekno-kosertin tms. myötä.

I presented the hive hypothesis, which states that human beings are conditional hive creatures. We have the ability (under special circumstances) to transcend self-interest and lose ourselves (temporarily and ecstatically) in something larger than ourselves. I called this ability the hive switch.

The hive switch is another way of stating Durkheim’s idea that we are Homo duplex; we live most of our lives in the ordinary (profane) world, but we achieve our greatest joys in those brief moments of transit to the sacred world, in which we become “simply a part of a whole.”


Haidt ei tee tästä sitä äärimmäistä johtopäätöstä, minkä saksalainen konservatiivinen vallankumous teki, eli että yksilö olisi alistettu ryhmälle. Viittaan Arvid Mohlerin väitteeseen:

Ottakaamme esimerkiksi yksilö. Konservatiivisessa vallankumouksessa yksilö menettää erityisarvonsa ja tulee osaksi jotain kokonaisuutta - tosin osaksi jolla on erityinen arvonsa sen kautta että se on osa tätä kokonaisuutta.

Haidtin johtopäätös on maltillinen: Konservatiivien, "vasemmistoliberaalien" ja libertaarien (klassisten liberaalien) maailmankuvien erilaisuuden ymmärtäminen ja vuoropuhelun mahdollistaminen perustuu seuraavaan havaintoon:

Ihmisten välinen yhteistyö perustuu kolmeen evoluution valintatekijään - sukulaisuuteen, vastavuoroisuuteen ja ryhmävalintaan - ja siksi ihmisten moraalilla on vääjäämättä monta kivijalkaa (Moral Foundations), kuten

1. Huolenpito, josta kumpuaa varsinkin vasemmiston painottama yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tavoite.
2. Vapaus, josta kumpuaa libertaarien kammo valtion harjoittamaa pakkovaltaa kohtaan
3. Lojaalisuus, josta kumpuaa konservatiivin tietynlainen ryhmähenkisyys kuten isänmaallisuus

Koska eri ihmiset painottavat moraalin eri kivijalkoja hyvin eri tavalla, muiden ymmärtäminen on vaikeaa
.

Liberaali saattaa esimerkiksi ajatella että mikä ei vahingoita muita on oikein, kun taas konservatiivi saattaa ajatella että "oman ryhmän" pettäminen on ihmisyyden alin muoto. Vaikka Haidt ei aseta yhden ideologian moraalia toisen yläpuolelle, hän on kaikkea muuta kuin kulttuurirelativisti. Hän analysoi kunkin kolmen ideologian hyviä puolia ja sudenkuoppia myötätuntoisesti mutta kriittisesti. Vaikka Haidt itse julistautuu utilitaristiksi, hän haluaa tehdä utlitarismista durkheimilaisen version. Tehokas yhteiskunta ei perustu pelkästään vaihtoon itsekkäiden yksilöiden välillä, ja tuon vaihdon rajoitusten poistamiseen, vaan myös yhteisiin normeihin eli sosiaaliseen koheesioon.

Emile Durkheim warned of the dangers of anomie (normlessness) “man cannot become attached to higher aims and submit to a rule if he sees nothing above him to which he belongs. To free himself from all social pressure is to abandon himself and demoralize him.”...

Durkheimian version of utilitarianism would recognize that human flourishing requires social order and embeddedness. It would begin with the premise that social order is extraordinarily precious and difficult to achieve. A Durkheimian utilitarianism would be open to the possibility that the binding foundations—Loyalty, Authority, and Sanctity—have a crucial role to play in a good society...

...when we talk about making laws and implementing public policies in Western democracies that contain some degree of ethnic and moral diversity, then I think there is no compelling alternative to utilitarianism. I think Jeremy Bentham was right that laws and public policies should aim, as a first approximation, to produce the greatest total good. I just want Bentham to read Durkheim and recognize that we are Homo duplex before he tells any of us, or our legislators, how to go about maximizing that total good.

...Durkheimian society cannot be supported by the Care and Fairness foundations alone. You have to build on the [conservative foundations of] Loyalty, Authority, and Sanctity foundations as well


Haidt lainaa myös Bertrand Russelia joka toteaa, että sosiaalinen koheesio toisaalta ja vapaus toisaalta, ovat molemmat välttämättömiä tehokkaalle yhteiskunnalle:

Social cohesion is a necessity, and mankind has never yet succeeded in enforcing cohesion by merely rational arguments. Every community is exposed to two opposite dangers: ossification through too much discipline and reverence for tradition, on the one hand; on the other hand, dissolution, or subjection to foreign conquest, through the growth of an individualism and personal independence that makes cooperation impossible.

Sosiaalisen kohesion ja vapauden välillä on aina ristiriita. Sosiaalinen koheesio merkitsee auttamatta yksilön vapauden jonkinasteista rajoittamista tai ainakin sisäryhmän määrittelemistä. Ristiriitaa ei kuitenkaan voida ratkaista mustavalkoisilla periaatteilla. Hyvä yhteiskunta kehittyy ristiriidan ja pluralismin kautta eikä sitä kautta että "ne saadaan ymmärtämään miten väärässä ne ovat".

Konservatiivit ja liberaalit painottavat vapautta, oikeudenmukaisuutta (huolehtimista) ja lojaalisuutta hyvin eri tavoin. Konfliktin päätyminen kulttuurisodaksi on kuitenkin äärimmäisen surullista. Haidt kuvaa tilannetta USA:ssa hyvin synkästi. Henkilökohtainen kanssakäyminen demokraattien ja konservatiiivien välillä esimerkiksi Kongressissa on hyvin vähäistä ja sitä suorastaan demonisoidaan.

8 kommenttia:

Miltton Friidman kirjoitti...

Oletko nähnyt neurologisen tutkimuksen konservatiivien ja liberaalien aivojen eroista.

Tämä selittänee osaltaan esim. republikaanien ja demokraattien jakoa.

HS1 kirjoitti...

..when we talk about making laws and implementing public policies in Western democracies that contain some degree of ethnic and moral diversity, then I think there is no compelling alternative to utilitarianism. I think Jeremy Bentham was right that laws and public policies should aim, as a first approximation, to produce the greatest total good. I just want Bentham to read Durkheim and recognize that we are Homo duplex before he tells any of us, or our legislators, how to go about maximizing that total good.

Utilitarismi ja demokratia eli jonkin sortin leirihallinto. Ei kiitos, ikinä!

Jukka kirjoitti...

Varmaan selittää. Biologisia eroja on. Tän postauksen aiheen kannalta tuolla kysymyksellä on tietty mielenkiintonsa mutta tavallaan ympäristö/biologia kysymys on kuitenkin erillinen.

Valkea kirjoitti...

Pelkästään vapaaehtoisiin transaktioihin perustuva yhteiskunta on atomisoitunut, koska transaktiotarjouksia (kaupallisia tai muita) on paljon, ja ylivoimaisesti suurin osa reaktioista niihin on kielteisiä. Jokainen reaktio ja toiminta on vapaaehtoinen, joten sosiaalisia velvollisuuksia, siteitä tai lojaalisuutta on vähän. Toisaalta transaktiot on määritelty niin, että ne ovat lähes pelkästään lyhyitä persoonattomia toimenpiteitä, joissa merkityksellistä ovat vaihdon tekniset, kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset ei-inhimilliset piirteet, eivät ihmisten väliseen vuorovaikutukseen liittyvät kestävät sosiaaliset piirteet. Tuloksena on anti-sosiaalinen, ei-yhteisöllinen ja kollektivistinen yhteiskunta, jossa pseudo-individualistiset massat ovat keskitetyn eliitin ja järjestelmän hallitsemia.

Liberaalit redusoivat ja sekoittavat oikeuden ja oikeudenmukaisuuden universaaliin redistribuutioon, joka on non sequitur. Oikeutta ja oikeudenmukaisuutta on monta lajia, ja ainoastaan epäloogisilla päättelyketjuilla siitä voidaan päätyä universaaliin "huolenpitoon" (care/justice) = kansainvälisten redistributiivisten byrokratioiden valtaan. Oikea huolenpito on aina henkilökohtaista, persoonallista, rajattua ja paikallista, ja usein yhteisöllistä.

LS kirjoitti...

Erittäin mielenkiintoisia näkemyksiä. Kansankokonaisuuden vuoden blogipostaus? Tuon kirjan voisi laittaa To Read -listalle.

@Valkea,

Tässä näyttäisi olevan jonkinlainen väärinkäsitys, että libertarismi ja yhteisöllisyys ovat jotenkin toisensa poissulkevia asioita.

Minä uskon positiivisten esimerkkien voimaan. Maailman tunnetuin elossa oleva libertaari on Ron Paul. Vaikka hän poliittisesti libertaari, henkilökohtaisesti hän on harras kristitty (pro-life) ja konservatiivi jolle perhearvot ovat tärkeitä. Hän on ja on ollut avioliitossa vaimonsa kanssa vuodesta 1957.

Jukka kirjoitti...

Kiitos, LS.

Valkean tekstissä sinun pitää, LS, huomioida se että Valkea tuntuu käyttävän sanaa "liberaali" aina amerkkalaisessa merkityksessä.

En oikein tajua miksi amerikkalaisia "liberaaleja" (vastakohtana konservatiivi tai klassinen liberaali) pitäisi kutsua. Vasemmistolaisiksi nyt ei ainakaan.

Anonyymi kirjoitti...

1. Huolenpito, josta kumpuaa varsinkin vasemmiston painottama yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tavoite.
2. Vapaus, josta kumpuaa libertaarien kammo valtion harjoittamaa pakkovaltaa kohtaan
3. Lojaalisuus, josta kumpuaa konservatiivin tietynlainen ryhmähenkisyys kuten isänmaallisuus


Eikö nuo kaikki ole vedetty hihasta eikä noita ole olemassa kuin vilkkaassa mielikuvituksessa?

Kaupallisella puolellahan tutkitaan, miten kaupan tuotantoeläimistä puristetaan lisää eurosenttejä, ja ei siellä tuollaisia asiakasryhmittelyjä ole tullut vastaan.

Konservatiivien ja liberaalien aivot kyllä poikkeavat toisistaan fyysisesti. Kaupan kannalta tämä tarkoittaa, että konservatiivilta saa rahat pois sekoittamalla sen pään. Kaupan tuotantoeläimen pään sekoittaminen on kaupan hyllysijoittelun perustehtävä. Miten tehdä ostamisesta mahdollisimman hankalaa ilman että tuotantoeläin ahdistuu.

Liberaalilta saa rahat pois vetoamalla kokeilunhaluun.

Anonyymi kirjoitti...

Ihminen on Haidtin mukaan 90%:sti simpanssi (Homo Economicus) ja 10%:sti mehiläinen. Ihmisen yhteistyö suurissa yhteisöissä perustuu Haidtin mukaan oleellisilta osin tähän 10%:iin

Haidth valehtelee tietävänsä.

Ihmiset ovat aikamoisia robotteja. Kaupan asiakkaan ostoskorin sisällön voi ennustaa puoliksi vähällä vaivalla.

Esimerkiksi kun sinä luet kritiikittä kaikenlaista niin sinä toimit tuossa mehiläismoodissa.

Jo pelkästään puhujan kielen syntaktinen rakenne muokkaa aivotoimintaa. Taas esimerkki mehiläismoodissa toimimisesta.

Ihmiset harvemmin lähtevät munasillaan kesäkuumallakaan töihin, vaikka se olisikin homo economicuksen mielestä järkevää, joten olisikohan nyt niin, että pikkulapsia lukuun ottamatta ihmiset toimivat 99.999% mehiläismoodissa? Ajatus muusta olisi sitä narsistista fantasiaa?

Minun mielestäni systeemi tuputtaa tuota narsistista fantasiaa yksilöllisyydestä, koska siihen uskovia on paradoksaalisesti helpompi vedättää.

Sinä tuskin haluat tulla järkiisi, koska sitten joutuisit katsomaan tietämättömyyden pohjattomaan kuiluun. Monethan täällä toki elävät koko elämänsä ihan ok hulluuden syvässä unessa. Mitä nyt joskus jostain Breivikistä tai Bulevardilta tulee häiritseviä uutisia.

Mutta harkitse nyt vielä sitä munasillaan töihin menoa. Älä tee sitä.