Viime aikoina on tehty paljon neurotieteellistä tutkimusta aivojen synkronoitumisesta. Kahden ihmisen aivot synkronoituvat jossain määrin esimerkiksi katsekontaktissa tai tanssin aikana. Aivojen synkrooni parantaa yhteistyötä.
Kauan on tiedetty, että rituaalit johtavat jonkinlaiseen emotionaaliseen synkrooniin ihmisten välillä ja päämäärien yhdenmukaistumiseen:
Heimon jäsenet tanssivat osana rituaalia fyysisessä synkroonissa. Varsinkin initiaatiorituaaleihin liittyy usein traumaattisia kokemuksia.
Rituaaliin osallistuminen johti edelleen jonkinlaiseen emotionaaliseen synkrooniin jossa ihmisten tavoitteet ja tunteet synkronoituivat (kts. Emile Durkheim "The Elementary Forms of Religious Life", Harvey Whitehouse "The Ritual Animal"). Joko koko heimon tai tietyn ikäkohortin. Emotionaalinen synkronoituminen saattoi olla lyhytkestoista tai pitkäkestoista jopa pysyvää. Ikökohortille saattoi muodostua elinikäisiä lojaalisuuden suhteita.
Durkheim puhui yhteisen ritualistisen kokemuksen vaikutuksesta ihmiseen: Elämme suurimman osan elämäämme profaanissa maailmassa, mutta koemme suurimmat ilomme niinä lyhyinä hetkinä jolloin siirrymme pyhyyden maailmaan, missä meistä tulee vain osa kokonaisuutta.
Referoin aivo-tutkimusta ja yhteistyötutkimusta tämän blogin näkökulmasta:
TAUSTAA
Ihmiset tekevät usein työtä, joka auttaa muita kuin heitä itseään. Ja ihmiset toimivat yhteisten normien mukaan vaikka se ei ole helppoa. Motiivi on tyypillisesti joko a) taloudellinen (palkkio, sakon pelko) tai b) ei-taloudellinen (moraalinen syy, auttamisen ilo, ystävyys, vastavuoroisuus, sosiaalinen paine).
Tilanteesta riippuen ihmisiä motivoidaan eri tavalla. Oleellista on kuitenkin että pitää olla silmää tajuta kumpi on oikea tapa motivoida. Kerran joku naapuri tarjosi rahaa minulle, kun olin auttanut hänen autonsa lumesta. Myönnän että ensimmäinen ajatukseni oli "tuo on varmaan ekonomi". 
Jos olisin ollut 15v rahan tarjoaminen olisi ollut korrektia. Nyt se tuntui lähinnä alentavalta.
Vastaavasti sakko voi alentaa moraalista motivia. Israelilaisessa päiväkodissa otettiin käyttöön sakko myöhästyneille vanhemmille, jotta he hakisivat lapsensa ajoissa. Kuitenkin tämä toimenpide johti päinvastaiseen tulokseen: myöhästymiset lisääntyivät. Vanhemmat alkoivat nähdä sakon maksuna ylimääräisestä hoitoajasta, eikä rangaistuksena.
Verenluovutuksesta maksaminen vie antamisen ilon. Veren tarjonta (määrä tai laatu) saattaa laskea
VERTAISRANKAISEMINEN
Taloudellisen vertaisrankaisun on toki todettu lisäävän yhteistyötä tai normin mukaan toimimista:
Ultimatum-peli on taloustieteen kokeellinen peli, jossa kaksi pelaajaa jakaa rahasumman. Ensimmäinen pelaaja (tarjoaja) ehdottaa, kuinka summa jaetaan hänen ja toisen pelaajan (vastaanottaja) kesken. Vastaanottaja voi joko hyväksyä tai hylätä tarjouksen. Jos vastaanottaja hyväksyy tarjouksen, rahat jaetaan ehdotetulla tavalla. Jos hän hylkää tarjouksen, kumpikaan pelaaja ei saa mitään. (Hylkääminen mielletään rankaisuna "epäreilusta" jaosta.)
Se, että vastaanottaja kykenee hylkäämään tarjouksen (rankaista vastaanottajaa) lisää tarjouksen määrää verrattuna Diktaattori-peliin missä vastaanottaja ei voi hylätä tarjousta.
Mutta sama ongelma on tässäkin että taloudellinen insentiivi voi syrjäyttää moraalisen motiivin.
TALOUDELLINEN RANKAISU VS. MORAALINEN RANKAISU
Neurotieteiden tuoreehko tulos on siis että kahden ihmisen aivojen synkrooni (INS) kasvattaa kahden ihmisen yhteistyötä.
Uuden tutkimuksen mukaan taloudellinen rankaisu alensi aivojen synkroonia. https://academic.oup.com/scan/article/17/7/625/6432385
Jos vastaanottaja taas osoittaa voimakasta vastenmielisyyttä alhaisesta tarjouksesta (ilman mahdollisuutta taloudelliseen rankaisuun) tämä nostaa aivojen synkroonia:
Although the responder’s choice has no monetary effect on both parties, they acquire moral satisfaction by expressing feelings of anger/disgust to unfair offers. As a result, the common factor that affects the decision-makings of proposers and responders is moral motivation that individuals avoid/pursue moral disgust/satisfaction. Moreover, both proposers and responders experience moral disgust/satisfaction when the distribution is inequitable/equitable. These similar cognitive and emotional processes will result in significant inter-brain synchronization between the two parties.
Toisin sanoen neurotiedekin tukee väitettä että ulkoinen taloudellinen motivointi voi vähentää sisäistä motivaatiota.
RANKAISIJAN MOTIIVI
Paljon hämmennystä on jo pitkään aiheuttanut miksi Ultimatum-pelissä vastaanottaja ei hyväksy kaikkia positiivisia tarjouksia. Homo Economicus -logiikalla pienikin rahamäärä on parempi kuin ei mitään.
Toisin sanoen miksi ihminen ei esimerkiksi hyväksy "epäreilua" rahan jakoa missä tarjoaja tarjoaa 200 euroa ja pitää itse 800 euroa.
Japanilainen miesopiskelijoilla tehty tutkimus osoitti että monet eivät hyväksyneet "epäreilua" rahan jakoa edes ultimatum pelin muunnelmassa (ns. Impunity game) jossa jos vastaanottaja hylkää tarjouksen, tarjoaja saa oman osansa mutta vastaanottaja ei mitään. (Toisin sanoen jos tarjoaja tarjoaa 200 euroa ja pitää itse 800 euroa, tajouksen hylkääminen merkitsee että tarjoaja saa 800 euroa mutta vastaanottaja/hylkääjä ei mitään.)
Mielenkiintoista oli epäreilujen tarjousten hylkääjien profiili.
those who rejected unfair offers had a higher level of testosterone than those who accepted such offers. In many species including humans, a high level of testosterone is related to aggressive responses to a challenge. When a low offer is interpreted as a challenge to the responder's integrity, that is, as a sign of being regarded as one who can be taken advantage of without much resistance, those who have higher levels of testosterone will behave in a more aggressive manner than those with lower testosterone levels. According to Burnham (25), rejection behavior in the ultimatum game can be viewed as, at least partly, an aggressive response to such a challenge. Straub and Murnighan (26) suggest a similar logic and call it the “wounded pride hypothesis.”
Tulkinta lienee: Vaikka ihmisille sanotiin että kaikki tapahtui anonyymisti, vaiston varaisesti ihminen ajattelee että on ainakin pieni todennäköisyys että tieto siitä että hyväksyin epäreilun jaon tulee muiden tietoon ja maineeni (kunniani) kovana jätkänä jonka kanssa ei ryppyillä menee ja minua aletaan kohdella luuserina tai periaatteettoma rahan maksimoijana?
Burnham (25) adopted the interpretation of rejection behavior in ultimatum games as the product of emotion as a commitment device (20, 21).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti