Leijonaurokset hankkivat naaraslauman toimimalla yhteistyössä koalitiona. Kun urokset valtaavat lauman toiselta koalitiolta, ne tappavat poikaset ja astuvat naaraat. Usein koalitiossa on vain kaksi kolme urosta, mutta joskus uroksia on seitsemänkin. Isoissa koalitioissa urokset ovat yleensä sukulaisia, kahden uroksen koalitiossa usein kaksi ei-sukulaista ovat yksinkertaisesti "lähteneet kimppaan".
Mutta perusfakta on että yksin leijonauros ei tässä pelissä pärjää. Kaksi urosta, jotka eivät ole sukua keskenään, ovat siis hiukan samalla tavalla naimisissa kuin ihmispariskunta yksiavioisessa yhteiskunnassa (paitsi että saavat toki eri määrän poikasia). Koalitio on yleensä urosten elämän pituinen.
Lähteen mukaan koalition yhteistyö ei perustu sukulaisuuteen tai vastavuoroisuuteen
ainakaan ei-sukulaisten koalitioissa - vaan ns. mutualismiin. Toisin sanoen kumppanukset edistävät molemmat puhtaasti omaa etuaan, mutta koska ne ovat täysin riippuvaisia toisistaan, ne puolustavat yhdessä omistustaan (=naaraslaumaa tai pikemmin siis poikasiaan tai lisääntymisoikeuttaan) muita uroksia vastaan eivätkä yritä vapaamatkustaa.
Jos kyse olisi vastavuoroisuudesta, ne tarkkailisivat toistensa käyttäytymistä koko ajan ja luopuisivat yhteistyöstä jos kumppani ei osallistuisi puolustukseen vaan vapaamatkustaisi. Tarkkailua (monitorointia) ei kuitenkaan tapahdu. Leijonat luottavat toisiinsa siitä yksinkertaisesta syystä, että kumppanuuden ulkopuolella leijonaurokset eivät lisäänny. Oleellista on myös se, että leijonat eivät kumppanin menetettyään juuri koskaan saa uusia kumppaneita, vaan leijonauroksen lisääntymismahdollisuudet nollautuvat.
Lauman sisällä koalition urokset kilpailevat kuitenkin kumpi astuu minkäkin naaraan.
Leijonakumppanusten sukulaisuudesta tehty uusi tutkimus vahvistaa vanhemman lähteen tiedon:
Large coalitions had higher likelihood of having sibling partners, while pairs were primarily unrelated. ... low-ranking males in large coalitions were typically related to the dominant males.
Toisin sanoen isoissa sukulaisuuteen perustuvissa koalitioissa alemman statuksen leijonauros ei ehkä saanut itse perillisiä, mutta lähisukulainen (veli tai velipuoli) sai ja alemman statuksen uroksenkin geenit lisääntyivät.
Seuraavassa osassa Kansankokonaisuus jatkaa ihmisurosten koalition muodostuksen miettimistä.
Esimerkiksi viikinkien ryöstötaloudessa viikingit muodostivat veljeskuntia, jotka tekivät ryöstöretkiä ajan ryöstötalouden periaatteiden mukaisesti. Paikallisyhteisö [kotiseudulla] hyötyi heistä, koska ryöstösaalis päättyi sen markkinoille. ... Kun kuninkaan valta kasvoi, se alkoi ohjata ryöstelyä eli rajoittaa sitä omaksi edukseen. Lopulta viikingit alistettiin ledung-järjestelmän eli eräänlaisen kuninkaan alaisuuteen sidotun vero- ja palvelusvelvollisuuden kautta osaksi kuninkaan valtakuntaa. (Lainaus historian professori Jukka Korpelan erinomaisesta Muinais-Venäjän myytti -kirjasta.)
Näissäkin veljeskunnissa viikinki-mies keräsi ehkä saaliita osin suoraan itselleen, mutta osin ryöstösaaliin hankinta oli yhteisen saaliin hankintaa (julkishyödykkeen tuottamista) ja saalis jaettiin myöhemmin ryöstöön osallistuneiden kesken. Vapaamatkustajia rangaistiin.
Vai miten oli? Nykyaikana on varsinkin paimentolaisten keskuudessa säilynyt tällainen ryöstötalous. Siksi kysymykseen on todennäköisesti saatavissa vastaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti