Trump, polarisaatio ja demokratian kriisi

Ensi vuoden lopussa Donald Trump voidaan hyvinkin valita taas presidentiksi. Seuraukset voivat olla Euroopalle ja Suomellekin dramaattisen huonot, jos Trump toteuttaa lupauksensa järjestää "rauhan" Ukrainaan viikossa tai toteuttaa uhkauksensa vetäytyä Natosta.

Trump on laillista yhteiskunta vastaan kapinoinut henkilö, joka kiihotti kannattajansa kapinaan ja estämään vaalituloksen toteuttamisen. Kun Suomessa 1918 sosialidemokraatit ja 1932 Lapuan liike nousivat kapinaan laillista hallitusta vastaan, kapinajohtajat vangittiin ja Lapuan liikkeen toiminta kiellettiin. USA:n demokratia näyttää olevan kykenemätön korjaamaan ongelmiaan. USA:ssa kapinajohtaja kävelee kolme vuotta kapinan jälkeen vapaana. Amerikkalainen hteiskunta on täysin polarisoitunut.

Oikeusministeri Urho Kekkonen kirjoitti pamfletin Demokratian itsepuolustus 1934. Hän oli tutustunut Saksan tilanteeseen 1931 ja 1932. Hän halusi kieltää myös IKL:n (ns. Kekkosen konstit). Kekkosella oli AKS-tausta mutta vuonna 1932 Kekkonen kuitenkin erosi AKS:stä yhdessä monien muiden keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, koska AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa.

Kekkosen mukaan … demokratialla oli oikeus ja velvollisuus turvautua pakkokeinoihin, jos valtiossa esiintyi toimintaa, joka tähtäsi demokratian tuhoamiseen ja voimassa olevan valtiojärjestyksen kumoamiseen. Kekkonen arvosteli pamfletissa myös liberalismia, joka hänen mukaansa antoi vapaat toimintamahdollisuudet totalitarismiin pyrkiville liikkeille ja vaaransi siten demokraattisen valtion olemassaolon. … Kekkonen ei hyväksynyt liberalismin käsitystä valtiosta ”välttämättömänä pahana” ja hänen mukaansa 1930-luvun alussa vallinnut käsitys demokratioiden ”nahjusmaisuudesta” johtui nimenomaan liberalistisista opeista, jotka eivät antaneet demokratialle mahdollisuutta itsepuolustukseen. (Wikipedia)

Kekkonen kirjoitti pamfletissaan:

… käsitys demokratiasta nahjusmaisuutena on peräisin liberalististen oppien elävän elämän valitettavilta välttämättömyyksiltä ilmatiiviisti suljetusta varuskamarista. Liberalismia luonnehtivat iskulauseet: ”antaa mennä”, ”elää ja antaa toistenkin elää”, ”jokaisen tulee sallia tulla uskollaan autuaaksi” ynnä monet muut samantapaiset, ylevät ja kauniit viileässä ylimaallisessa ylhäisyydessään, mutta perin vähän elämän syövyttävää pesua kestävät, ne ne juuri ovat luoneet maaperän ajatukselle, että kansanvallan ei ole nostettava sormeakaan itsepuolustukseksi, milloin se koetetaan, vaikkapa väkivallalla, tuhota.

Kuvaavana esimerkkinä liberalismin nahjusmaisuudesta Kekkonen lainaa suomalaistenkin libertaarien suosikkiajattelijaa Ludwig von Misestä:

Liberaalisen hengen syvin perustietoisuus on siinä, että yhteiskunnan tulee rakentua liberaalisille opeille, ja että vastakkaisten aatteiden pohjalle ei voida jatkuvaa yhteiskuntaelämää rakentaa. Elleivät ihmiset vapaaehtoisesti yhteiskunnallisesta tietoisuudesta tee, mitä heidän yhteiskunnan säilymisen ja hyvinvoinnin edistymisen nimessä olisi tehtävä, ei heitä voida viekkaudella eikä keinokkuudella viedä oikealle tielle. Jos he erehtyvät, heidät on opettamalla valistettava. Jos he eivät voi valistua, jos he pysyvät erehdyksessään, silloin ei ole mitään tehtävänä perikadon välttämiseksi. Liberalismille ei jää muuta tietä kuin saada kansalaiset vakuutetuiksi vapaamielisen politiikan välttämättömyydestä. Tämä valistustyö on ainoa, mitä liberalismi voi suorittaa ja mitä sen täytyy suorittaa, jotta, sikäli kuin se sille kuuluu, voitaisiin vastustaa sitä perikatoa, mikä tänään yhteiskuntaa uhkaa.

Olen parin vuoden aikana lukenut melko paljon akateemista kirjallisuutta demokratiasta ja myös demokratian itsepuolustuksesta tai itsensä korjaamisesta ja kirjoitin asiasta pitkähkön tutkielman Sarastukseen. En ota mitään lopullista kantaa siihen miten polarisaatio ja muut demokratian ongelmat voi korjata.

Chilessä sotilasdikatuurin trauman jälkeen ja Saksassa natsismin trauman jälkeen demokratia on ollut varsin kukoistavaa. Kysyn kirjoituksessa myös millaisen trauman USA tarvitsee toipuakseen polarisaatiosta. USA järjesti Chileen sotilaskaappauksen, joka pysäytti marksismin ja jonka sivuvaikutuksena Chilen demokratia tervehtyi. Tarvitaanko USA:ssa jotain vastaavaa. Osaamista USA:ssa ainakin on ✌.

Jos poikien syrjäytyminen ei kiinnosta niin se ei sitten kiinnosta

Poikien syrjäytymisestä on nyt alettu puhua. HS toteaa mm. pääkirjoituksessaan:

Suomesta on tulossa uudestaan luokkayhteiskunta – nyt poikien koulutuksen kautta. Pudonneista pojista on tulossa alaluokka, jolle kasautuvat matala koulutus, alhaiset tulot ja perheettömyys. Tämä tilanne taas tuo mukanaan koko joukon muita ongelmia. Jos ei-akateemista perheistä tulevia poikia ei saada paremmin kiinni koulutusjärjestelmään, rakennetaan vakavaa ongelmaa. Sen hiljainen hyväksyminen on virhe.

Olen jotensakin hämmentynyt, että asia nostetaan vasta nyt kunnolla esiin, kun ongelma on ollut tiedossa vaikka kuinka kauan. Auttamatta tulee mieleen, että poikien ongelmat eivät ole korkeassa prioriteetissa ns. intersektionaalisessa feminismissä ja siksi asia ei ole ennen ollut mediaseksikäs.

Mutta nyt aletaan ymmärtää, että koko yhteiskunta kärsii asiasta:

1. Syntyvyys on romahtanut ja poikien syrjäytyminen pahentaa asiaa. 

Parisuhdetta ja puolisoa on perinteisesti etsitty samantasoisen koulutuksen saaneista tai samasta sosiaaliluokasta. Lukiovaiheessa tapahtunut koulutuspolkujen erkaantuminen johtaa siihen, että parisuhteiden muodostus ja lasten saanti vaarantuvat. Korkeakoulutettujen miesten laskennallinen lapsiluku eli kokonaishedelmällisyysluku on noin 1,5, kun peruskoulutetuilla luku on alle yksi.

Ongelma on todellisuudessa suurempi. Syrjäytyneet miehet eivät saa lapsia. Mutta myös toisin päin: miehet joilla ei ole lapsia, alkavat usein nelikymppisinä menettää mielenkiintonsa työmarkkinoita kohtaan. Kansankokonaisuus käsitteli aihetta 2015:

[USA:ssa] Merkittävä osa valkoisista miehistä on [Charles] Murrayn [kirjan Coming Apart: The State of White America, 1960-2010] mukaan pudonnut työmarkkinoilta. Työmarkkinoilta putoamiseen liittyy myös putoaminen perhe-järjestelmän ulkopuolelle: Miehet, jotka eivät elä lastensa kanssa tai joilla ei ole lapsia, ovat USA:ssa tilastollisesti tehottomampia yhteiskunnan jäseniä kuin muut miehet. Syy/seuraus-suhde on ilmeisesti kaksisuuntainen... 

[Murray:] "Valkoisen alaluokan (alin 30%) rappio kuminoituu avioliiton merkityksen romahtamisena ja isättömien lasten määrän räjähtämisenä. Kun miehellä ei ole perhettä eli kun hän ei edes koe sitä porukkaa, joka ehkä asuu samassa asunnossa kuin hän ja jossa hän saa naiselta seksiä, omaksi perheekseen, jonka eteen hänen pitäisi tehdä työtä, mies syrjäytyy usein työmarkkinoilta. Jos ei kokonaan, ainakin hänestä tulee alisuorittaja." 

2. Kun pojat eivät kouluttaudu, innovaatiotaso, yrittäjyys ja ammattitaito Suomessa laskee. HS toteaa:

koko yhteiskunta kärsii, kun osa poikien lahjakkuudesta hukataan. Eniten kärsivät tietysti yksilöt itse. 

3. Syrjäytyneet saattavat radikalisoitua ja alkaa uskoa salaliittoteorioita - tästä HS:n pääkirjoitus ei puhu. Uskon, että tämä ongelma on iskenyt punaviherväen silmille, kun he ovat tajunneet että nuoret miehet äänestävät perussuomalaisia. Huoli rasismista - olkoon nyt todellista huolta tai hyvesignalointia - on  herättänyt punaviherväen huolen poikien syrjäytymisestä. Empatian kanssa asialla ei todennäköisesti ole mitään tekemistä.

4. Maahanmuuttajien pojat syrjäytyvät vielä pahemmin kuin suomalaiset. Tämä on vaarassa johtaa myös jengirikollisuuden pahenemiseen. HS toteaa:

Maahanmuuttajien lapset, erityisesti pakolaisperheistä tulevat, joutuvat aloittamaan koulunkäynnin kulttuuri- ja kielierojen takia takamatkalta. Näissäkin ryhmissä poikien ohjaaminen opin imuun on tyttöjä haastavampaa. Lukioon menossa maahanmuuttajatytöt ovat saamassa kiinni kantaväestön poikien tason, mutta pojat ovat heikommassa asemassa. Merkittävä osa maahanmuuttajapojista jää pelkän peruskoulutuksen varaan.

Soininvaara tosin puhui syrjäytymisen vaikutuksesta syntyvyyteen jo neljä vuotta sitten ja viittasi Martti Hetemäen tutkimukseen:

Martti Hetemäki on laatinut varsin hyvän paperin siitä, mitkä tekijät ovat laskeneet syntyvyyttä Suomessa. Kun asiaa tutkitaan taloudellisilla tekijöillä, merkittäväksi selittäjäksi paljastuu nuorten miesten heikentynyt asema työmarkkinoilla. Huonosti koulutettu mies ei saa töitä. Nuorten miesten asema työmarkkinoilla on heikentynyt todella pahasti. Peräti 18 % 25–34 vuotiasta miehistä kuuluu pienituloisiin (alle 60 % mediaanista), kun saman ikäluokan naisista alle 10 %. Työtön vähän koulutettu mies ei saa naista tai ei tämä ainakaan tee lasta hänen kanssaan.

Yllä lainaamani vuoden 2015 kansankokonaisuuden postaus totesi lopuksi:

Kun on seurannut Suomea kuukautta vaille 60 vuotta, ei voi olla havaitsematta, että miehen asema yhteiskunnassa on Suomessa heikentynyt voimakkaasti ja syrjäytyminen on lisääntynyt. Kuolleisuusluvut eivät ilmeisesti ole vielä nousseet - Suomessa miesten elämäntapojen fyysinen tervehtyminen on vielä peittänyt tällaiset ilmiöt.

Kunniaväkivallasta Helsingin Sanomissa

HS:n mukaan "HELSINGIN poliisiin on perustettu kunniaan liittyvää väkivaltaa ennalta ehkäisevä ryhmä". Ryhmä on ilmeisesti ollut olemassa jo jonkin aikaa. HS kävi läpi yli sata viimeisen vuoden aikana ratkaistua lähestymiskieltotuomiota. Joukosta löytyi useita tapauksia, joissa uhka väkivaltaan liittyi kunniakulttuuriin. 

HS kertoo esimerkin:

KESÄLLÄ 2022 isä kertoi tyttärelleen myyvänsä kaiken omaisuutensa, jotta hän voi hankkia tarpeelliset välineet vaimonsa surmaamiseksi. Pojalleen hän vannotti, ettei tämä ole kunnon mies, jollei hän tapa äitiään. Miestä ravistellut viha ja tarve kostaa johtui yhdestä ainoasta asiasta: hänen vaimonsa halusi erota. Käräjäoikeuden asiakirjojen mukaan mies meni niinkin pitkälle, että hän soitti puolisonsa perheelle Irakiin, että nainen on mennyt uusiin naimisiin. Tyttären mukaan isä yritti saada lankonsa surmaamaan perheelle ”häpeää” aiheuttaneen naisen. Nainen itse kielsi menneensä uusiin naimisiin ja sanoi miehen valehdelleen. Viikkoa tai kahta ennen käräjäoikeuden käsittelyä naisen poika otti yhteyttä. Hän syytti äitiään ja uhkasi tappaa hänet. Isän viesti oli mennyt perille. 

...

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) määritelmän mukaan ”kunniaan liittyvä väkivalta on yhteisöllistä väkivaltaa, jossa perhe, suku tai muu yhteisö kontrolloi yksilöä väkivaltaisesti syyttäen normien vastaisesta käytöksestä.”

Kuniankulttuuriin liittyy uskoakseni Suomessa myös suuri osa jengirikollisuudesta. Kiinteät etniset yhteisöt, joissa on jo valmiiksi kunniankulttuuri, mahdollistavat rikollisjengien luomisen helposti. Infrastruktuuri on jo olemassa tavallaan ja kynnys luoda rikollisjengi alenee - jokainen rikollisjärjestö tarvitsee käsittääkseni kunniakoodiston toimiakseen.

Toisaalta rikollisjengin ei tietysti tarvitse syntyä alunperin kunniankulttuuria harjoittavasta etnisestä yhteisöstä - suomalaisetkin voivat luoda rikollisjengejä. Kunniakoodisto syntyy todennäköisesti silloinkin ajan kanssa suht spontaanisti, koska rikollisten välisistä sopimusrikkomuksista ei voi tietenkään valittaa oikeuteen vaan konfliktit on hoidettava kunniankulttuurin keinoin. Rikollisjengille ei ole tyypillistä vain se, että jengi toimii lakia vastaan, vaan myös se, että rikollisjengin jäsenten on mahdotonta tehdä juridisesti päteviä sopimuksia keskenään tai vaikka suojelurahastuksen uhrien kanssa, koska sopimusten täytäntöönpano ei voi perustua oikeuslaitokseen.

THL:n määritelmässä kunniaan liittyvä väkivalta unohtavan jengirikollisten välisen väkivallan. No en tunne toki THL:n työtä tässä suhteessa tarpeeksi hyvin. Pitää tutustua paremmin.

Ihmiskunnan geneettinen eriytyminen

70-luvulta asti on ollut varsin laajasti hyväksytty käsitys, että kaukasoidien ja mongolidien esi-isät lähtivät Afrikasta vasta noin 50 000 vuotta sitten ja ihmiskunta on siksi käytännöllisesti hyvin yhtenäistä joukkoa eikä varsinkaan roduista voi ihmisen tapauksessa puhua. Käsittelin sitä miksi ko. argumentaatio ei todennäköisesti pidä paikkansa aiemmassa kirjoituksessani Sarastuksessa:

Vaikutusvaltainen amerikkalainen evoluutiotutkija professori Stephen J. Gould esitti jo 1970-luvulla väitteen, josta tuli pitkäksi aikaa yleisesti hyväksytty sekä yleisön että varsinkin yhteiskuntatieteen tutkijoiden keskuudessa. Vuonna 2000 Gould tiivisti haastattelussa kantansa:

"Luonnonvalinnasta on tullut lähes epärelevanttia ihmisen evoluutiossa. Ihmislajissa ei ole tapahtunut biologista muutosta 40 000 tai 50 000 vuoden aikana. Kaiken mitä kutsumme kulttuuriksi ja sivilisaatioksi olemme rakentaneet samassa kehossa ja samoissa aivoissa."

... Mutta Gould olikin väärässä. Nykytutkimuksen mukaan ihmisen evoluutio viimeisen 50 000 vuoden aikana on ollut päinvastoin varsin nopeaa. Harvard Medical Schoolin genetiikan professori ja yksi aikamme merkittävimmistä muinaisen DNA:n tutkijoista David Reich totesi kirjassaan Keitä olemme ja miten päädyimme tähän [11]:

"Keskimääräinen aika siitä jolloin populaatiot ovat erkaantuneet […] on noin 50 000 vuotta joillakin ei-afrikkalaisilla populaatioilla ja jopa 200 000 joillakin Saharan eteläpuolisilla populaatioilla. Tällainen aikamäärä on kaukana merkityksettömästä ihmisen evoluution näkökannalta. Jos erot pituudessa tai kallon ympärysmitassa voivat syntyä muutamassa tuhannessa vuodessa, ei ole järkevää lyödä vetoa sen puolesta, ettei vastaavia eroja ole kognitiivisissa tai käyttäytymiseroissa. Vaikka emme tiedä minkä suuruisia erot ovat, meidän on syytä valmistaa tiedettä ja yhteiskuntaa siihen, että eroja on, sen sijaan että työntäisimme päämme pensaaseen ja teeskentelisimme, että eroja ei voida löytää."

Toinen oleellinen seikka on, että ihmiskunnan ensimmäinen jakautuminen ei todellakaan tapahtunut 50 000 vuotta sitten vaan jopa 200 000 - 300 000 vuotta sitten:

Tiedebloggaaja Razib Khanin blogissa on mielenkiintoinen lyhyehkö kirjoitus bantu-ekspansiosta eli siitä miten bantut levittäytyivät Keski-Afrikasta muualle Afrikkaan ja syrjäyttivät aiemmat metsästäjäkeräilijät ja paimentolaiset. Levittäytyminen kesti ainakin 3000 vuotta.

Ennen bantuja Itä-Afrikassa ja Etelä-Afrikassa asui ainakin khoikhoi- ja san-kansojen ihmisiä, jotka olivat irtaantuneet muusta ihmiskunnasta jopa 200 000 - 300 000 vuotta (!) sitten - lukua voi verrata siihen miten valkoisten ja aasialaisten esi-isät lähtivät Afrikasta 50 000 vuotta sitten ja miten neanderthalit erkaantuivat Homo Sapiens -lajin Sapiens-alalajista noin 800 000 vuotta sitten. Khoikhoita ja saneja kutsuttiin kolonialismin aikana hottentoteiksi ja bushmanneiksi.

Ensimmäinen bantu-heimo, joka tuli nykyisen Etelä-Afrikan alueelle vasta noin 300 jKr, oli Xhosa ja heissä on aika paljon khoikhoi-perimää ja khoikhoi-vaikutusta myös Xhosa-kielessä. Kuuluisin Xhosa on Nelson Mandela - Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti.

"Khoekhoe heritage remains visible in the features of many Xhosa, including Mandela, a scion of a noble lineage. Khoekhoe influence also shows through in spoken Xhosa; almost 10% of Xhosa vocabulary contains telltale Khoekhoe clicks."

(Kuvan lähde.)

Tietysti vastaavasti khoikhoit ja sanit saivat geenejä xhosa-kansalta vaikka ovatkin pysyneet kulttuurisesti ja maantieteellisesti erillisinä. Risteytymisestä riippumatta he ovat edelleen varsin eriytyneitä myös geneettisesti. Tieteellinen artikkeli, joka kuvaa erillisyyttä on tässä.