Sananvapaus, Valtaoja ja suvaitsevaisuus

Sananvapaus ei edellytä toisten mielipiteiden kunnioittamista, eikä pidäkään edellyttää.

Tämän sanon nyt hiukan kuin vinkkinä niille, jotka ovat pöyristyneet Valtaojan puheesta, mutta kaikille muillekin. Toisten mielipiteiden kunnioittaminen syntyy aivan muuta reittiä kuin sananvapauden kautta tai sitä kautta että muiden ihmisten mielipiteitä muka pitää kunnioittaa. Keskinäinen kunnioitus seuraa siitä, että itse keskustelee rehellisesti ja on ainakin joskus valmis kuuntelemaan eri mieltä olevia ihmisiä ja miettimään voisiko heillä olla ns. pointti. Jos ihminen joko a) keskustelemisen sijasta harrastaa propagandaa ja valikoi aina vain omaa kantaansa tukevia argumentteja tai b) jos henkilö aloittaa vääriä mielipiteitä kuullessaan emotionaalisen performanssin ja uhriksi heittäytymisen, on turha odottaa kunnioitusta.

Sana "suvaita" ei alunperin tarkoita muuta kuin että esimerkiksi koska en saa noiden vääräuskoisten toimintaa lopetettua, sovittakoot nyt sitten pitkin hampain uskonnonvapaudesta ja lopetetaan Massachusetisissa anabaptistien polttaminen (USA 1700-luvulla) tai koska hyödyn noista vääräuskoisista taloudellisesti niin annettakoot heidän nyt sitten harrastaa uskontoaan kunhan tekevät sen hattu kädessä ja pokkuroiden (Eurooppa myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa, Ottomaanivaltio 1900-luvun alkuun).

Suomalainen versio suvaitsevaisuudesta oli: Pitää yrittää suvaita muita, jotta maan sisään ei synny Venäjän viidettä kolonnaa. Minusta tämä on ihan hyvä periaate edelleen.

Preussilainen perustelu uskonnonvapaudelle oli: Kun sleesialainen tulee Berliiniin, hän näkee Unter den Lindenillä katolisen kirkon ja ajattelee että tämä on minunkin maani jonka puolusta olen valmis ehkä jopa taistelemaan.

Tietysti utilitaristisessa mielessä sananvapaus on myös hyödyllistä, koska se mahdollistaa erilaisten ideoiden kilpailun.

Ja toki on jo 1600-luvulla USA:ssa ollut alueita, joissa uskonnonvapaus määrättiin enemmän idealistisista kuin pelkistä pragmaattisista syistä. Wikipedia:

Rhode Island (1636), Connecticut (1636), New Jersey, and Pennsylvania (1682), founded by Baptist Roger Williams, Congregationalist Thomas Hooker, and Quaker William Penn, respectively, established the religious freedom in their colonies in direct opposition to the theocratic government which Separatist Congregationalists (Pilgrim Fathers) and Puritans had enforced in Plymouth Colony (1620) and Massachusetts Bay Colony (1628).

Toisaalta sietäminen voi muuttua kunnioitukseksi, kun sietäminen ensin pakottaa erimieltä olevat ihmiset toimimaan toistensa kanssa yhdessä. Yhdessä toimiminen voi johtaa siihen että huomaa että eri mieltä olevissa on joukossa ihan fiksuja ihmisiä.