Ajatuksia Suomen ja Neuvostoliiton kansojen ystävyydestä ja sukupuolten lukumäärästä

Sodan jälkeen Suomen kouluissa ja sanomalehdistössä alettiin kertoa, että Suomen ja Neuvostoliiton välillä vallitsee ystävyyden ja luottamuksen ilmapiiri. Suuri osa kansasta - tai koulujen oppilaista - ei uskonut puheisiin vaan rivien välistä ymmärsi, että kyseessä on propaganda. Kun valhetta oli jatkettu tarpeeksi kauan, osa nuorista ja nuorista aikuisista alkoi kuitenkin uskoa. Äärimmäisenä esimerkkinä syntyi taistolaisuus ja ajatus rauhanlaista eli vaatimus "sotapropagandan" ja "neuvostovastaisuuden" kieltämisestä.

Sukupolvi menetettiin suurelta osin. Evan tutkimus osoittaa kirkkaasti että omalle sukupolvelleni usko Venäjän hyväntahtoisuuteen meni osin perille. 

Yli 65-vuotiaista suomalaisista Venäjään suhtautuu kielteisesti vain 29 prosenttia. Toiseksi myönteisimpiä Venäjää kohtaan ovat 56-65-vuotiaat. Heistä 40 prosentilla on kielteisiä Venäjä-asenteita. 

Asenteet muuttuvat sitä kielteisemmiksi, mitä nuorempiin sukupolviin tarkastelussa siirrytään. 26-35-vuotiaista 60 prosenttia ja 18-25-vuotiaista 58 prosenttia on eri mieltä esitetyn väittämän kanssa. He siis suhtautuvat kielteisesti Venäjään. 

EVAn tutkimuspäällikkö Sami Metelinen totesi Iltalehdessä: 

Näin suuri ero sukupolvien Venäjä-asenteiden välillä edellyttää vahvaa selitystä. Pidän hyvin uskottavana sitä, että kouluopetuksella on ollut iso vaikutus. Useamman vuosikymmenen ajan historiakertomus Neuvostoliitosta ja itäblokista järjestelmänä oli hyvin toisenlainen kuin nykyään. Kuva, joka oppikirjojen ja opetuksen kautta välittyi, muuttui radikaalilla tavalla, kun siirryttiin 1980-luvulta 1990-luvulle.

Paasikivi oli itse tietoinen tästä riskistä, kun vaati että Neuvostoliittoa käsitellään silkkihansikkain: 

Päiväkirjassaan Paasikivi kertoo tapaamisistaan suomalaisten päätoimittajien kanssa. Hän joutui kertomaan näille, että Suomessa ei enää vallinnut lehdistönvapautta siinä mielessä kuin se demokratioissa ymmärrettiin. Samalla Paasikivi oli huolissaan siitä, että uudet sukupolvet eivät osaisi lukea asioita rivien väleistä. 

Toistan: Paasikivi oli huolissaan siitä, että uudet sukupolvet eivät osaisi lukea asioita rivien väleistä. 

Kutsuttakoon tätä vaikka Paasikiven dilemmaksi.

Riski toteutui - uusi sukupolvi ei osannut lukea rivien väleistä. Tuo "uusi sukupolvi" on nyt päättävissä asemissa ja se on omalta osaltaan jatkanut propagandan levittämistä. Venäjä ei ole Suomelle enää uhka eikä NATOoon ole tarve mennä. Propaganda sisäistettiin Suomessa itse asiassa paremmin kuin kommunistimaissa.

Kouluissa opetetaan tietysti aina laskuopin, äidinkielen ja maantieteen lisäksi muitakin totuuksia. Nykyään selitetään koululaisille vaikkapa että sukupuolia on enemmän kuin kaksi ja näennäisen ristiriitaisesti että sukupuolta ei ole. Se miten yhteiskunta suhtautuu transseksuaaleihin, on keskeisin yhteiskunnallinen kysymys. Tämä sukupolvi, joka nyt on kouluissa, on uuden propagandan uhri. 

Suomen kohtalon kannalta nykyinen propaganda ei uskoakseni ole yhtä vaarallista kuin vanha.

Yleisemmin voi todeta:

Jokaisella aikakaudella on omat älyttömyytensä. Koulussa ja mainstreammediassa kerrotaan tarinaa T joka muodostuu kahdesta osasta T1 ja T2. T1 sisältää tietoa kuten derivointi- ja integraalisäännöt ja evoluutioteoria. T2 muodostuu "tiedosta" kuten "tieto" sukupuolesta, "tieto" Neuvostoliiton ja Suomen kansojen ystävyydestä ja rauhanomaisesta rinnakkainelosta ja natsien teoriat juutalaisuuden luonteesta. 

Raja T1:n ja T2:n välillä ei ole tietysti täysin selvä, mutta tämän postauksen osalta oletetaan, että näin on. Ei mietitä suhteellisuusteoriaa juutalaisena teoriana niin kuin Helsingin yliopiston konsistori 30-luvulla. 

Kun filosofit puhuvat vaikka popperilaisesta tietoteoriasta (falsifioitavuudesta) he puhuvat luokasta T1, mutta politiikan ymmärtämisen kannalta T2:n ymmärtäminen on tärkeämpää. T2 muuttuu siis koko ajan - sukupolvi sukupolvelta. Koulussa opetetaan sekä luokkien T1 että T2 totuuksia. Mainstreammedia kuten HS jatkaa siitä mihin koulu jäi. Se, miten ihminen suhtautuu näihin luokkiin T1 ja T2 kertoo, millainen koululainen tai kansalainen hän on. Allaolevat kuvaukset ovat osin liioittelevia:

1. Mallioppilas (kympin tyttö) uskoo ja opettelee kaiken luokissa T1 ja T2, eikä oikein erota niitä toisistaan. Muuttuessaan myöhemmin ehkä tiedostavaksi älyköksi hän tosin haluaa vaihtaa edellisen sukupolven tiedon sisällön lähinnä T2 osalta. Hän alkaa kuvitella ymmärtävänsä tiedettä ja on varma vaikkapa sukupuolierojen tutkimuksen olevan rasismia.

2. Seiskan poikaa T1 tai varsinkaan T2 ei kiinnostaa ollenkaan. Sen sijaan ei olla kiinnostuneita yhtään mistään mitä koulussa opetetaan, vaan esimerkiksi siitä onko ruoka tänään hyvää. Jos tällainen henkilö tulee myöhemmin tiedostavaksi yksilöksi, hän "ymmärtää" ehkä millaisen valheen kohteeksi hän on koko ajan joutunut sekä koulussa että mainstreammediassa - naisopettajien ja naistoimittajien propagandan kohteeksi. Hän alkaa  kuvitella ymmärtävänsä asioita ja on varma vaikkapa ilmastotieteen saliittoluonteesta.

3. Kolmas ihmistyyppi on kiinnostunut asioista T1 ja T2 flegmaattisesti ja käy koulua koska muutkin niin tekevät. Luetaan kokeisiin eikä juuri huomata eroa T1:n ja T2:n välillä. Kun heiltä vuosien jälkeen kysyy mistä koulussa puhuttiin, he eivät oikein muista koko Neuvostoliiton ja Suomen ystävyyttä, sukupuolten lukumäärää sen enempää kuin derivointisääntöjäkään. Hänestä ei tule tiedostavaa yksilöä.

Muunkinlaisia ihmisiä tietysti on. Mm. älykäs miespuolinen puoliautisti, joka muodostaa omat käsityksensä totuudesta sekä T1:n että T2:n osalta. Mutta eipä libertaareista tällä kertaa enempää. 

Kun koulutuksen merkitys yhteiskunnassa kasvaa näiden ihmistyyppien 1 ja 2 merkitys todennäköisesti kasvaa. Myös haitat satujen uskomisesta luultavasti kasvavat.