Presidentti Philippe Macron on siis esittänyt väitteen, että islam on uskonto, joka on tällä hetkellä kriisissä kaikkialla maailmassa. Lausunnon voi tulkita selkeäksi viestiksi sekä nationalisteille (Otan huolenne vakavasti), että muslimeille (Teidän on lopetettava tukemasta islamismia - tai ehkä pikemminkin: Teidän on lopetettava olemasta lojaaleja islamistisia uskonveljiänne kohtaan).
Muslimien itse kokema viesti lienee kuitenkin, että Macron hyökkää islamia vastaan. Macronin lausunto ei ole hillinnyt islamistista terroritoimintaa, vaan se on lisännyt sitä. Sitä emme vielä tiedä varmaksi, onko Macronin lausunto johtanut maltillisempien muslimien pysyvämpään radikalisoitumiseen vai vain hetkelliseen raivoon muslimimaissa - siis eräänlaiseen muslimien versioon hyvesignaloinnista tai oikeammin lojaliteettisignaloinnista.
New York Times kirjoitti aiemman konfliktin yhteydessä näin:
Monet egyptiläiset sanovat, että loukkaus heidän uskoaan kohtaan oli suurempi hyökkäys kuin hyökkäys elävää ihmistä kohtaan. ”Kun loukkaat jotakuta, loukkaat vain yhtä ihmistä, sanoi 42-vuotias jalokiviseppä Ahmed Shobaky, 42. “Mutta kun loukkaat uskoa, loukkaat koko kansaa joka kokee tuskaa.”
Macronin lausunto koetaan loukkaukseksi uskoa kohtaan. Se on johtanut terrorin lisääntymiseen, joka pakottanee Macronin uusiin toimiin (tai periksiantamiseen). Saattaa syntyä positiivinen takaisinkytkentä. Muslimit radikalisoituvat, mutta myös eurooppalaiset radikalisoituvat siinä mielessä, että yhä useammat suhtautuvat islamiin vihamielisesti.
Siitä, miten rangaistus (tai muu signaali) koetaan Lähi-idän muslimimaissa, on taloustieteellistä tutkimusta
Laboratorio-oloissa ihmisiä pantiin eri maissa pelaamaan ns. Julkishyödyke-peliä, missä jokainen pelaaja sai summan S rahaa, jonka saattoi joka sijoittaa yhteiseen hyvään tai pitää itsellään. Yhteiseen kassaan pantu raha poiki vaikkapa 50% koron ja tuotto jaettiin kaikkien kesken. Rationaalisen aktorin teorian mukaan pelaajien olisi pitänyt pitää koko summa S itsellään, vaikka kaikkien kannalta olisi ollut edullista, että kaikki olisivat sijoittaneet rahat yhteiseen kassaan, jolloin jokainen olisi saanut 1.5 * S.
(Jos oletetaan, että pelaajia oli viisi ja kolme muista pelaajista B, C ja D sijoitti rahansa yhteiseen kassaan ja yksi E piti rahat itse, pelaaja A sai pitäessään omat rahansa itselleen S + 3/5 * 1.5 * S = 1.9 * S. Jos hän olisi kontribuoinut summan S yhteiseen kassaan, hän olisi saanut 4/5 * 1.5 * S = 1.2 * S. Itsekkyys siis palkittiin.)
Todellisuudessa kaikissa maissa aluksi pelaajat sijoittivat merkittäviä summia rahaa yhteiseen kassaan, mutta huomattuaan, että osa muista pelaajista ei näin tee, sijoittaminen yhteiseen kassaan alkoi vähentyä ja läheni nollaa. Kun pelaajille annettiin mahdollisuus rankaista niitä, jotka sijoittivat vähemmän, länsimaiset koehenkilöt alkoivat rankaista vapaamatkustajia ja kontribuointi yhteiseen kassaan alkoi nousta. Kaikki hyötyivät maksimaalisesti.
Taloustieteilijöiden yllätykseksi Lähi-idän maissa rankaisumahdollisuus ei johtanut vapaamatkustamisen vähenemiseen, vaan koston kierteeseen. Ne, joita oli rankaistu edellisellä kierroksella, "rankaisivat" seuraavalla kierroksella eli kostivat.
By adding the option to punish fellow group members in the PGG, economists had thought they’d figured out a way to generate high levels of cooperation in humans. But, this “policy fix” worked best on WEIRD populations because, psychologically speaking, it fits their motivations, expectations, and worldviews. By contrast, in other populations, adding peer punishment to a PGG was a disaster because it provoked revenge cycles, even in the laboratory. (Lähde: The Weirdest People in the World: How the West Became Psychologically Peculiar and Particularly Prosperous, Joseph Henrich).
Kostonkierre Macronin lausunnosta oli odotettavissa
Mielenkiintoinen ilmiö ei oikeastaan ole se, että Macronin lausunto johti koston kierteeseen islamistien taholta. Mielenkiintoisempaa on, että ranskalainen yhteiskunta on jo niin kyllästynyt islamilaiseen terroriin, että Macronin on pakko reagoida uusiin terrori-iskuihin (ja muslimijohtajien kuten Erdoganin Ranskaa demonisoiviin lausuntoihin) uusilla toimilla, jotka lisäävät entisestään suuttumusta muslimaissa.
Positiivinen takaisinkytkentä voi johtaa tilanteen täydelliseen eskaloitumiseen, mikä lopulta voi johtaa muutokseen, joka voi olla Euroopan kannalta edullinenkin. Yhteinen ongelma nostaa tutkimusten mukaan koheesiota, lisää luottamusta ja vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa. Eskaloituminen myös pakottaa ratkaisemaan ongelman, joka ilman eskaloitumista saattaa olla pitkään kivenä kengässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti