Monet jo kysyvät: Onko kansallismielinen isänmaallisen vastakohta?

Huhtikuussa 1940 Norjan kansallismieliset (Nasjonal Samling -puolue) asettuivat tukemaan natsi-miehittäjiä.

Vidkun Quislingia ei varsinaisesti voi kutsua takinkääntäjäksi - hän oli toki kannattanut natsismia jo pitkään ennen miehitystä. Quislingista oli tullut natsi henkisen kehityksen kautta. Hän oli toimiessaan avustustehtävässä 20-luvun alun Neuvostoliitossa nähnyt paljon pahaa ja määritellyt siksi kommunismin ihmiskunnnan pahimmaksi viholliseksi.

Neuvosto-helvetti oli Quislingin suuri kokemus. Quisling sokeutui ja alkoi uskoa, että vain Hitler voi pelastaa Euroopan. Hitler oli Quislingille ainoa vastavoima bolsevismille. Quislingin rooli maailmanhistoriassa on kuitenkin maanpetturin rooli - hän valitsi väärin - ei välttämättä pahuuttaan vaan koska teki katastrofaalisesti väärän arvion.


Nykyajan nuorten kansallismielisten eurooppalaisten sukupolvikokemus on ollut

1. Islamilainen maahanmuutto Eurooppaan ja siihen kiinteästi liittyvä terrorismi.

2. Monikulttuurisuusideologia ja siihen liiittyvä sananvapauden rajoittaminen ja monikulttuurisuusideologiaan kiinteästi liittyvä länsimaisiin arvoihin vihamielisen kulttuurin hyysääminen.

3. Euroopan integraation syveneminen kansallisvaltioiden kustannuksella, mihin on mm. liittynyt suuret rahansiirrot Pohjois-Euroopan maista Kreikan kaltaisiin vastuutonta talouspolitiikkaa harjoittaviin banaanivaltioihin.

4. Kouluttamattomien miesten syrjäytyminen yhä feministisemmästä yhteiskunnasta.

Eurooppalaiset kansallismieliset, jos nyt eivät suorastaan ihailisikaan Putinia, ovat lähteneet yhteistyöhän Suomen pahimman vihollisen Venäjän kanssa kuin äärivasemmisto 60- ja 70-luvuilla. On ajateltu että, että yhteistyöllä Putinin kanssa voidaan saada ongelmat 1 - 4 ratkaistuksi, koska Putinilla ja kansallismielisillä on muka yhteinen vihollinen - monikulttuurinen EU.

Hitler ei voinut pelastaa Eurooppaa kommunismilta, koska Hitler edusti samalla tapaa epätoivottavaa yhteiskuntamallia kuin kommunismi. Baltit olivat kärsineet neuvostomiehityksestä vuoden verran ja merkittävä osa balttien sivistyneistöä oli siirretty Siperiaan. Saksalaisia tervehdittiin siksi 1941 vapauttajina. Todellisuudessa natsien suunnitelmat balttien suhteen olivat vielä ikävämmät kuin kommunistien.

EU:n ja monikultturismin vastustaminen veljeilemällä Putinin kanssa, mitä erityisesti italialaiset, ranskalaiset, itävaltalaiset ja unkarilaiset kansallismieliset ovat harjoittaneet, on omiaan tekemään näistä eurooppalaisista kansallismielisistä Euroopan historian suuria pettureita - uusia quislingeja. Banaanivaltio Italian kansallismielisten veljeily Putinin kanssa on tietysti vielä jollain lailla ymmärrettävää - onhan Italia pitkän matkan päässä Venäjästä.

Suomalaisten kansallismielisten olisi erityisesti tehtävä Ruotsidemokraattien tavoin pesäero näihin italialaisiin, ranskalaisiin ja itävaltalaisiin pettureihin.

Huhtasaari eri mieltä kuin Halla-aho Venäjän vaikutuksesta Euro-parlamenttiin?

HS raportoi populistien suurkoukouksesta Milanossa:

HUHTASAARI haluaa korostaa Milanossa, että ”Venäjä ei ole millään tavalla mukana Euroopan kansallisen ryhmän perustamisessa, aatteissa tai päämäärissä.”

”Ruotsidemokraatit tekee sisäpolitiikkaa ja tuntuu, että kun mitään muuta ole keksitty, on otettu tällainen lyömäase kuin Venäjä. Toivon, että he tulevat järkiinsä ja haluavat puolustaa kansallista ja itsenäistä Eurooppaa”, Huhtasaari sanoo."

Vastaesimerkin tarjoaa 2014 sellainen poliitikko kuin Jussi Halla-aho. EU-parlamentissa Venäjä on nimenomaan mukana oman "Putinin puolueensa" kautta (Halla-ahon termi).

"Eilen oli harvinainen hieno hetki Euroopassa. Europarlamentti hyväksyi assosiaatiosopimuksen Ukrainan kanssa. Salista oli videolinkki Verkhovna Radaan, joka ratifioi sopimuksen samaan aikaan.
Vaikka en pidä siitä, mikä Unionista on tullut, ymmärrän oikein hyvin, mitä lähentyminen merkitsee Ukrainalle ja ukrainalaisille. Se merkitsee poispääsyä Venäjän dominoimalta harmaalta vyöhykkeeltä ja semiautoritaarisesta kleptokratiasta, näkymää oikeusvaltiosta, kansalaisvapauksista ja normaalista elämästä.
Putinin puolue europarlamentissa on jakautunut salin kummallekin laidalle. Äärioikeisto ja -vasemmisto äänestivät sopimusta vastaan ja jyrisivät kuin yhdestä suusta, että syyllisiä Ukrainan tilanteeseen ovat NATO, EU, Yhdysvallat ja Kiovan vallankaappausjuntta. Venäjää ei pidä ärsyttää, ja sillä on oikeus suojella geopoliittisia intressejään yms. yms.
Kommunistit voi jättää omaan arvoonsa, mutta eilen tunsin syvää häpeää niiden puolesta, jotka kutsuvat itseään kansallismielisiksi ja jotka monessa muussa kysymyksessä ovat lähellä perussuomalaisia. Onneksi olemme osa ryhmää, jonka toimintaa ja puheenvuoroja ei tarvinnut hävetä."

Euroopan todelliset patriootit tervehtivät Ruotsidemokraatteja - rohkeaa toimintaa!

PS liittoutumassa "Putinin puolueen" kanssa?

PS on Ruotsidemokraattien johtajan Jimmie Åkessonin mukaan liittoutumassa EU-parlamentissa sellaisten puolueiden kanssa, jotka Jussi Halla-aho itse muutama vuosi sitten tuomitsi ja joita Halla-aho kutsui yhteisellä nimellä Putinin puolueeksi.

Halla-aho on käytännössä jo huhtikuun puolessavälissä itse kertonut asiasta.

Kirjoitimme vuonna 2015 toimittaja Marko Hamilon, professori Timo Vihavaisen, kirjailija Joonas Konstigin, kirjailija Timo Hännikäisen, EK:n silloisen johtajan lähiavustajan Heidi Sabanadesanin ja toimittaja Erkki Lampenin kanssa kirjan konservatiivisesta näkökulmasta. Yksi kirjoittamani teksti heijasteli jo kehitystä, joka nyt on siis vain pahentunut:

"Kansallismieliset puolueet pettämässä Euroopan?

Samaan aikaan kuin kansallismielisyyden arvo aletaan ymmärtää, monet kansallismieliset puolueet ovat vetämässä itse maton altaan.

Taustana on seuraava: Euroopan kansallismieliset puolueet ovat kritisoineet pitkään eurooppalaista yhdentymistä sillä perusteella, että yhdentyminen heikentää kansallisvaltioiden suvereniteettia. EU:n ongelmat ovat edistäneet kansallismielisten puolueiden menestystä. Jotkut kansallismieliset ovat nähneet myönteisenä sen, että Venäjä on haastanut Naton ja EU:n. Yhteinen vihollinen on yhdistänyt heitä Venäjään.

Venäjä on haluttu nähdä myös rappeutuneen Euroopan vastapoolina moraalisessa mielessä. Venäjä on nähty Euroopan arvokonservatiivien ja kansallismielisten luonnollisena liittolaisena muun muassa islamismia, monikultturismia ja perinteisten instituutioiden murentamista vastaan.

Amerikkalainen konservatiivi Pat Buchanan, joka on vaikuttanut vahvasti myös eurooppalaiseen arvokonservatiivien ja kansallismielisten ajatteluun, kirjoitti kolumnissaan Whose Side is God on Now:

Kulttuurisodassa, jota käydään ihmiskunnan tulevaisuudesta, Putin asettaa Venäjän perinteisen kristinuskon puolelle. Hänen kirjoituksensa heijastelevat paavi Johannes Paavali II:n ajattelua, joka puheessaan Evangelium Vitae vuonna 1995 syytti länttä “kuoleman kulttuurista”.

Mitä paavi Johannes Paavali II tarkoitti moraalisilla rikoksilla?

Lännen antautumista seksuaaliselle vallankumoukselle, hillittömälle irtosuhteiden harrastamiselle ja muulle hedonismille, feminismille, abortille, homoavioliitoille, eutanasialle, itsemurhiin avustamiselle - kristillisten arvojen korvaamiselle Hollywood-arvoilla.

Eräiden kansallismielisten puolueiden Venäjä-myönteisyys on kuitenkin edennyt tämän vuoden aikana niin pitkälle, että voidaan puhua näistä puolueista Putinin kätyreinä ...

Käännekohta oli Venäjän ja sen krimiläisten kätyrien suorittama Krimin valtaus.

Alliance of European National Movements, jonka jäseniä ovat esimerkiksi Ranskan Front National ja Unkarin Jobbik, julkaisi Ukrainan tilanteesta julkilausuman. Se on nimeltään Ukraine – Official Statement, eli edustaa ilmeisesti kyseisten puolueiden virallista kantaa Ukrainan tilanteeseen. Voi suoraan sanoa, että se on julkaistu Ukrainan kansaa vastaan. Julkilausuma ilmaisee muun muassa seuraavia ajatuksia:

Se, että Venäjä otti Krimin haltuunsa, on oikeutettua. Venäläiset ovat syyttömiä Stalinin ajan hirmutöihin, koska bolshevikkihallinnossa muut etniset ryhmät kuin venäläiset suorittivat hirmutyöt. Venäläiset olivat bolshevikkihallinnon aikana suurimpia uhreja. Ukrainalaisten nationalistijärjestöjen johto on amerikkalaisten sätkynukkeja eli kollaboratöörejä. Ulkomaalaisten – paitsi venäläisten – ei kuulu sekaantua Ukrainan asioihin. Venäjällä on oikeus sekaantua Ukrainan asioihin, koska Ukrainassa asuu venäläisiä ja koska Ukraina kuuluu Venäjän etupiiriin.

Järjestö toistelee siis Putinin hallinnon ja tv-kanava RT:n propagandaa. Järjestö on ryhtynyt Putinin viidenneksi kolonnaksi Euroopan rajamaiden kansoja vastaan. Samaiset puolueet ovat lähettäneet vaalitarkkailijoita Krimin näytösvaaleihin ja tukeneet näin konkreettisesti Venäjän aggressiota Ukrainaa vastaan.

Voi kysyä, edistävätkö kyseiset puolueet sen enempää Euroopan etua kuin vaikkapa ne islamistiset maahanmuuttajaryhmät, joita kritisoimalla Front National on edennyt vaaleissa. Front Nationalin tuki Venäjälle on jatkunut – se on mm. vastustanut Mistral-tukialuskaupan jäädyttämistä.

Suomessa Perussuomalaiset ja varsinkin Suomen Sisu ovat olleet Ukrainan tilanteesta hiljaa. Ansiokkaan poikkeuksen on tehnyt Jussi Halla-aho, joka on heti tuoreeltaan kritisoinut Venäjän imperialistista toimintaa ja todennut Venäjän käyttävän venäläisvähemmistöjen muka huonoa kohtelua Suomen ja Ukrainan kaltaisissa maissa tekosyynä sekaantua näiden maiden asioihin.

Syyskuussa, kun EU solmi assosiaatiosopimuksen Ukrainan kanssa samaan aikaan kuin maa oli Venäjän aggression kohteena, Halla-aho kirjoitti:

Vaikka en pidä siitä, mikä Unionista on tullut, ymmärrän oikein hyvin, mitä lähentyminen merkitsee Ukrainalle ja ukrainalaisille. Se merkitsee poispääsyä Venäjän dominoimalta harmaalta vyöhykkeeltä ja semiautoritaarisesta kleptokratiasta, näkymää oikeusvaltiosta, kansalaisvapauksista ja normaalista elämästä.

Putinin puolue europarlamentissa on jakautunut salin kummallekin laidalle. Äärioikeisto ja -vasemmisto äänestivät sopimusta vastaan ja jyrisivät kuin yhdestä suusta, että syyllisiä Ukrainan tilanteeseen ovat NATO, EU, Yhdysvallat ja Kiovan vallankaappausjuntta. Venäjää ei pidä ärsyttää, ja sillä on oikeus suojella geopoliittisia intressejään yms. yms.

Kommunistit voi jättää omaan arvoonsa, mutta eilen tunsin syvää häpeää niiden puolesta, jotka kutsuvat itseään kansallismielisiksi ja jotka monessa muussa kysymyksessä ovat lähellä perussuomalaisia. Onneksi olemme osa ryhmää, jonka toimintaa ja puheenvuoroja ei tarvinnut hävetä.

Kansallismielisessä liikkeessä on Suomessa esitetty usein jopa ajatus, että kansallismielinen kunnioittaa luonnostaan myös muiden kansojen itsemääräämisoikeutta. Ajatus on naiivi. Kansallismielisyys on sisäryhmä-ajattelua – en tietoisesti kutsukaan sitä ideologiaksi.

Suomalaisten kansallismielisten on syytä ymmärtää, että Ranskan tai Venäjän kansallismieliset ja arvokonservatiivit eivät ole missään mielessä suomalaisten kansallismielisten luonnollisia liittolaisia. Päinvastoin. Kuten sortokauden aikana Suomen kansan parhaita ystäviä on venäläinen liberaali – ei venäläinen kansallismielinen."