Maanpuolustus, kaksoiskanalaisuus, maahanmuutto ja sitoutuminen isänmaahan

Olen lukenut Francis Fukuyaman kirjaa Identity. En ole samaa mieltä kaikesta, mutta Fukuyaman puheenvuoro on minusta äärimmäisen arvokas. Hän edustaa hyvin vahvaa ja selkeää keskilinjan vaihtoehtoa vasemmistolaisen identiteettipolitiikan ja oikeistolaisen identiteettipolitiikan välillä.

Fukuyama pitää identiteettiä - ja vaatimusta siitä että ihmisen identiteetti tunnustetaan - sinällään keskeisenä ihmisluonnon osana, mutta näkee kuitenkin nykyisen identiteettipolitiikan äärimmäisen ongelmallisena. Fukuyama uskoo, että vaikkapa homojen ja mustien oikeudet eivät olisi USA:ssa edenneet ilman identiteettpolitiikka. Identiteettipolitiikan haitat ovat kuitenkin suuret - valkoisen väestön reaktio vasemmistolaiseen identiteettipolitiikkaan johti mm. valkoisen identiteettipolitiikan radikalisoitumiseen ja Trumpin valintaan presidentiksi.

Sinälläänhän tämä identiteettipolitiikan ongelmallisuuden toteaminen ei ole mikään uusi asia.  Mm. tämän saman ovat sanoneet monet muutkin keskilinjan poliittiset ajattelijat:

So there is nothing wrong with identity politics as such; it is a natural and inevitable response to injustice. It becomes problematic only when identity is interpreted or asserted in certain specific ways. Identity politics for some progressives has become a cheap substitute for serious thinking about how to reverse the thirty-year trend in most liberal democracies toward greater socioeconomic inequality... 

A significant part of the white American working class has been dragged into an underclass, comparable to the experience of African-Americans during the 1970s and ’80s. Yet one has heard little concern from activists on the left, at least until recently, about the burgeoning opioid crisis, or the fate of children growing up in impoverished single-parent families in the rural United States. Progressives today have no ambitious strategies for dealing with the potentially immense job losses that will accompany advancing automation, or the income disparities that technology may bring to all Americans, white or black, male or female.

Seurauksena identiteettipolitiikan kärjistymisestä on politiikan äärimmäinen polarisoituminen.

Mutta mielenkiintoista kirjassa on se, että Fukuyama näkee yhteisen kansallisen/kultturisen identiteetin - ja tiettyyn rajaan asti yhteisen arvopohjan - äärimmäisen keskeiseksi asiaksi mm. demokratian säilymiselle. Maahanmuuttajia ei esimerkiksi pidä Fukuyaman mielestä hyväksyä kansalaisiksi automaattisesti, vaan optimaalista olisi vaatia heiltä uskottavaa sitoutumista uuden kotimaansa arvoihin. Sitoutuminen voi parhaimmillaankin olla uskottavaa vain mikäli uskollisuus-signaalin antaminen on kallista.

Contemporary liberal democracies do not demand a lot in return for state protection of their citizens’ rights, and in particular the right to vote. The sense of national community might be strengthened by a universal requirement for national service. Such a mandate would underline the fact that citizenship requires commitment and sacrifice to maintain. One could do it by serving either in the military or in a civilian capacity. This requirement is actually articulated in the American naturalization oath, which enjoins willingness to bear arms on behalf of the country, or to work in a civilian service as required by law.

If such service was correctly structured, it would force young people to work together with others from very different social classes, regions, races, and ethnicities, just as military service does today. And like all forms of shared sacrifice, it would be a powerful way of integrating newcomers into the national culture. National service would be a contemporary form of classical republicanism, a form of democracy that encouraged virtue and public-spiritedness rather than simply leaving citizens alone to pursue their private lives.

...full enjoyment of rights actively enforced by state power is a reward for membership in a national community and acceptance of that community’s rules. The right to vote is particularly important, since it gives individuals a share of state power.

Täysien oikeuksien vaatiminen ilman, että on valmis sitoutumaan ja uhrautumaan, ei Kansankokonaisuuden mielestä ole hyväksyttävää tehokkuusnäkökulmasta. On sitten kyse maahanmuuttajista tai kansalaisista.

Kaksoiskansalaisuuden Fukuyama näkee ongelmallisena.

Dual citizenship has become increasingly widespread today as migration levels have increased. For many people who travel or have family in different countries, having multiple passports is a great convenience. But if one takes national identity seriously, it is a rather questionable practice. Different nations have different identities and different interests that can engender potentially conflicting allegiances. The most obvious problem involves military service: if the two countries of which one is a citizen go to war with each other, one’s loyalties are automatically in question.

Homoista ja lesboista osa 3: hyökkäys tiedettä vastaan

Dosentti Markus Rantala ja kumppanit julkaisivat jonkin aikaa sitten tutkimuksen lesbouden synnystä. HS referoi tutkimusta positiivisessa hengessä. Tieteen vastaiset voimat - tällä kertaa feministit - reagoivat tutkimukseen, koska eivät poliittisista syistä hyväksy femmen ja butchin kategorioita lesbo-tutkimuksessa.

Rantalan kanssa julkaissut Severi Luoto vastasi hyökkäykseen HS:ssä:

TIINA TUPPURAINEN kritisoi (HS Mielipide 10.9.) uutista (HS Tiede 5.9.) lesbouden alkuperästä ja butch ja femme -kategorisoinnista. Alkuperäisen tiedeartikkelin kirjoittajina koemme, että Tuppuraisen kirjoitus antoi virheellisen kuvan tutkimuksestamme.

Tuppuraisen mukaan lähdeviitteet eivät tue väitettämme butch ja femme -kategorioiden merkittävyydestä. Hän on artikkelimme 472 lähdeviitteen joukosta poiminut neljä artikkelia, joissa käytettyjä metodeja hän kritisoi.


Emme käyttäneet pelkästään näitä neljää artikkelia kyseisen kategorisoinnin perusteluna, vaan argumenttimme perustuu kymmeniin tutkimuksiin. Vaikka jokainen lesbo – tai jokainen lesbotutkija – ei kokisi omakseen kyseistä ”kulttuurista”­ ­tapaa ymmärtää lesboutta, se ei tarkoita, etteikö se olisi biologisesti pätevä tapa tehdä tiedettä ja ymmärtää yksilöiden välistä vaihtelua.


Tiedeartikkelissa painotamme, että seksuaalisen orientaation kategoriat muodostavat jatkumon, johon kuuluvat muun muassa biseksuaaliset naiset: kaikki yksilöt eivät sovi yksioikoisesti näihin kahteen mediassa esille nostettuun kategoriaan.

Tällaisen tutkimuksen tekeminen ei mitenkään syrji – se vain tutkii eroavaisuuksia. Erilaisuus ei tee ihmisistä eriarvoisia.

Suosittelemme lukijoita tutustumaan itse tiedeartikkeliimme "A Life History Approach to the Female Sexual Orientation Spectrum: Evolution, Development, Causal Mechanisms, and Health" ja siinä käyttämäämme laajaan todistusaineistoon.

Butch ja femme -kategorioista tai niitä vastaavista kategorioista on raportoitu antropologisissa tutkimuksissa monessa eri kulttuurissa. Ne ovat yhä osa monien lesbojen identiteettiä – siitäkin huolimatta, että feministit ovat yrittäneet päästä niistä eroon 1960-luvulta lähtien.

Se, identifioituvatko lesbot universaalisti butchiksi tai femmeksi, on artikkelissamme esittämämme mallin osalta toissijaista. Kulttuuriset tekijät voivat vaikuttaa siihen, miten butch- ja femme-seksuaalisuutta ilmennetään. Tämä ei muuta sitä, että sikiökauden testosteroni- ja estrogeenialtistus voivat kumpikin aiheuttaa homoseksuaalisen suuntautumisen vaikuttaen samalla muihin ominaisuuksiin eri lailla.

HS: Väestömäärä voi nousta jopa 28 miljardiin

HS kirjoittaa väestön kasvusta tavalla, jonka voi faktojen osalta pitkälti allekirjoittaa.

1. Optimistiset arviot siitä, että väestönmäärä on stabiloitumassa, eivät näytä toteutuvan. Väestön määrä voi pahimpien skenaarioiden mukaan nousta jopa 28 miljardiin. YK:n virallinen ennuste on tällä hetkellä, että väestömäärä nousee 11 miljardiin. YK on muutama vuosi sitten todennut itse aiempien ennusteidensa olleen ylioptimistisia, mutta 11 miljardia on siis tämänhetkinen ennuste.

2. Nimenomaan Afrikan väestön kasvu on ongelma. 

Monissa Afrikan maissa väestöräjähdys on menossa edelleen. Maailman suurimmista maista väestönkasvu on reippainta Nigeriassa.

Nyt Nigeria on maailman seitsemänneksi väkirikkain maa. Jos nykymeno jatkuu, se nousee muutamassa vuosikymmenessä kolmannelle tilalle Intian ja Kiinan jälkeen. Vuosisadan lopussa nigerialaisia on YK:n ennusteen mukaan jo 794 miljoonaa. Se on viitisenkymmentä miljoonaa enemmän kuin eurooppalaisia nyt. Väkimäärältään paljon pienemmässä naapurimaassa Nigerissä väestö kasvaa vieläkin kovempaa tahtia, neljä prosenttia vuodessa. Jos vauhti jatkuu, nyt parikymmenmiljoonainen Nigerin kansa moninkertaistuu 192-miljoonaiseksi vuosisadan loppuun mennessä.

HS on toki optimistinen siinä, että taloudellisen tilannteen ja koulutuksen parantuessa Afrikankin väestöongelma saadaan kontrolliin:

Itävaltalainen Iiasa-tutkimuslaitos on osoittanut, miten lasten määrä vähenee afrikkalaisilla naisilla sitä mukaa kuin heille kertyy kouluvuosia. Kouluttamattomilla on keskimäärin 5,4 lasta, perustason koulua käyneillä 4,3, toisen asteen koulutuksen saaneilla 2,7 ja yliopiston käyneillä 2,2 lasta.

Tarjolla pitäisi olla myös kondomeja, kierukoita ja ehkäisypillereitä. Erään raportin mukaan kehittyvissä maissa yli puolet naisista haluaa välttää raskauksia. Kuitenkin vain neljäsosa heistä turvautuu nykyaikaisiin ehkäisykeinoihin.

Suosittelen suhtautumaan näihin väitteisiin hyvin varauksellisesti. Kuten YK on kaksi kertaa myöntänyt itsekin, Afrikka on  monessa suhteessa erilainen. 

HS myös viestittää, että väistämättä ihmiset alkavat muuttaa Afrikasta Eurooppaan:

AFRIKAN väestönkehitys ei ole pelkästään maanosan oma ongelma. Ihmisten virta vauraaseen Euroopaan varmasti kasvaa.

”Siirtolaisuus liittyy siihen, että ihmiset ovat köyhiä eikä heillä ole mahdollisuuksia toteuttaa pyrkimyksiään. En usko, että maailma on hyvä paikka elää, jos Afrikka jää alikehittyneeksi. Ihmiset kyllä muuttavat jossain vaiheessa”, Tarp arvioi.

Pitää kuitenkin muistaa, että eurooppalaisilla on kyllä keinot estää afrikkalainen maahanmuutto. Ekologisesta näkökulmasta tämä on todennäköisesti myös hyödyllistä ja välttämätöntä. Ekologi Garret Hardin totesi 1989:

Emme voi ratkaista väestöongelmaa, kaiken nälän ja köyhyyden perussyytä, ellemme deglobalisoi sitä. Populaatiot, kuten maanteiden kuopat, ovat syntyneet paikallisesti, ja päinvastoin kuin ilmaston saastuminen, pysyvätkin paikallisina elleivät ihmiset epäviisaasti globalisoi niitä antamalla väestöylijäämien muuttaa paremmin hallittuihin maihin. Marxin sääntö “jokaiselle tarpeidensa mukaan” on kansakunnan tuhoutumisen resepti.

Meillä ei ole yhtä globaalia västöongelmaa, vaan pikemminkin 180 erillistä väestöongelmaa. Kaikkea väestönkasvun kontrollia on toteutettava lokaalisti. Paikalliset hallitukset ovat parhaita valitsemaan paikallisesti optimaaliset keinot. Se, että yksi kansakunta pakottaisi toisen soveltamaan omia eettisiä periaatteitaan, on ristiriidassa kansakuntien itsemäärämisoikeuden kanssa ja vaarantaa maailman turvallisuuden. Ainoa legitiimi vaatimus, jonka kansakunnat voivat asettaa toisilleen, on: “Älä yritä ratkaista omaa väestöongelmaasi siirtämällä omaa ylijäämäväestöäsi meille”. Kaikkien kansakuntien pitäisi hyväksyä tämä kanta ja useimmat hyväksyvätkin. Valitettavasti monet amerikkalaiset tuntuvat uskovan, että kansakuntamme voi ratkaista kaikkien muiden väestöongelmat.

Koko Hardinin artikkeli on luettavissa suomeksi Sarastus-lehdestä.