Liivinrannassa käynnin jälkeen olen miettinyt ilmiötä ranta ja rannan ihmisten kulttuuri. Liivinranta teki kauneudessaan ja surullisessa historiassaan minuun syvän vaikutuksen. Kuurin kynnäksessä käynti teki samanlaisen vaikutuksen. Paikka on kaunis, mutta alkuperäiset kielet ovat kadonneet ja asukkaat ajettu suurelta osin muualle.
Rannan "taloudellinen ekologia" on perinteisesti ollut erilainen kuin sisämaan. Rannan ihmisillä on omat elinkeinonsa ja omat taitonsa - erilaiset kuin sisämaan ihmiselle. Rannan ihminen kalastaa, käy kauppaa sisämaahan - myy kalaa ja ulkomailta tuotuja tuotteita - ja käy usein kauppaa pitkien matkojen päähän purjelaivoillaan.
Esimerkiksi Varsinais-Suomen Pyhämaan talonpojat viljelivät kivisiä peltojaan, kalastivat ja kävivät ulkomaankauppaa lukuisilla purjelaivoillaan ainakin silloin, kun lainsäädäntö sen salli, eikä kauppaa ollut rajoitettu erityisiin tapulikaupunkeihin.
Itämerellä on monta kielimuotoa, joita on puhuttu ensi sijassa rannalla. Kielet ovat 1900-luvulla pitkälti hävinneet. Häviämisen syy on ollut toisaalta sulautuminen isompiin kansoihin - toisaalta Neuvostoliiton aktiivinen likvidointipolitiikka. Rantakieli on muodostanut rannan ihmisen erityisen identiteetin. Mutta kieli edusti myös rannanihmisen avarampaa mieltä ja vapautta - se oli ja on uhka Venäjälle.
Itämeren rantakieliä ovat ainakin
1. Suomenruotsi, jota joskus rantaruotsiksi kutsutaan.
2. Rannarootsi eli Viron ruotsi.
3. Inkerinmaan toisen alkuperäiskansan ortodoksisten inkeroisten eli inkerikkojen kieli. (Kartassa tumman keltainen - vaaleampi keltainen on Inkerin suomi ja vihreä vatja.)
4. Liivi eli rantakieli. Wikipedian kielinäyte menee näin: Minā rõkāndõb rāndakīeldõ - Minä puhun rantakieltä (liiviä)
5. Kuurin kynnäksen latvia eli kuronia.
Osa yllämainituista kielistä on ollut aiemmin laajemmalle levinneitä, mutta niistä tuli jossain vaiheessa voittopuolisesti rantakieliä.
Esitän siis väitteen, että kieliä ei vain sattumalta puhuta juuri rannassa, vaan ne ovat levinneet ja niitä on ylläpidetty osana rannan taloudellista ekosysteemiä. Niillä on ollut rannanihmisille erityinen funktio. Siinäkin vaiheessa, kun inkeroisen puhujia oli enää muutama tuhat, neuvostoliittolaisessa kalastaja-laivassa saatettiin käyttää inkeroista työkielenä.
Ilmiö on tietysti yleisempi kuin vain rantaa koskeva. Usein vähemmistöt - uskonnolliset tai etniset - erikoistuvat tiettyihin ammatteihin. Juutalaiset ja Intian jainit tyyppiesimerkkeinä kauppiaista. Kyse ei kuitenkaan ole vain erikoistumisesta tiettyyn ammattiin, vaan ammatin vaatimukset ovat myös muovanneet uskontoa ja ylläpitäneet kieltä. Ortodoksijuutalaisuus ja jainilaisuus ovat luoneet voimakkaan luottamuksen kulttuurin, joka on mahdollistanut yhteistyön mm. timanttikaupassa.
PS. Pienen etsimisen jälkeen löysinkin tutkimuksen kielten ekologiasta. Jatkanpa siitä! Kielten diversiteetti on korkeimmillaan niillä alueilla missä geneettinenkin diversiteetti on korkeimmillaan. Missä luonto on monimuotoista, myös kielten monimuotoisuus vallitsee.
Rannan "taloudellinen ekologia" on perinteisesti ollut erilainen kuin sisämaan. Rannan ihmisillä on omat elinkeinonsa ja omat taitonsa - erilaiset kuin sisämaan ihmiselle. Rannan ihminen kalastaa, käy kauppaa sisämaahan - myy kalaa ja ulkomailta tuotuja tuotteita - ja käy usein kauppaa pitkien matkojen päähän purjelaivoillaan.
Esimerkiksi Varsinais-Suomen Pyhämaan talonpojat viljelivät kivisiä peltojaan, kalastivat ja kävivät ulkomaankauppaa lukuisilla purjelaivoillaan ainakin silloin, kun lainsäädäntö sen salli, eikä kauppaa ollut rajoitettu erityisiin tapulikaupunkeihin.
Itämerellä on monta kielimuotoa, joita on puhuttu ensi sijassa rannalla. Kielet ovat 1900-luvulla pitkälti hävinneet. Häviämisen syy on ollut toisaalta sulautuminen isompiin kansoihin - toisaalta Neuvostoliiton aktiivinen likvidointipolitiikka. Rantakieli on muodostanut rannan ihmisen erityisen identiteetin. Mutta kieli edusti myös rannanihmisen avarampaa mieltä ja vapautta - se oli ja on uhka Venäjälle.
Itämeren rantakieliä ovat ainakin
1. Suomenruotsi, jota joskus rantaruotsiksi kutsutaan.
2. Rannarootsi eli Viron ruotsi.
3. Inkerinmaan toisen alkuperäiskansan ortodoksisten inkeroisten eli inkerikkojen kieli. (Kartassa tumman keltainen - vaaleampi keltainen on Inkerin suomi ja vihreä vatja.)
4. Liivi eli rantakieli. Wikipedian kielinäyte menee näin: Minā rõkāndõb rāndakīeldõ - Minä puhun rantakieltä (liiviä)
5. Kuurin kynnäksen latvia eli kuronia.
Osa yllämainituista kielistä on ollut aiemmin laajemmalle levinneitä, mutta niistä tuli jossain vaiheessa voittopuolisesti rantakieliä.
Esitän siis väitteen, että kieliä ei vain sattumalta puhuta juuri rannassa, vaan ne ovat levinneet ja niitä on ylläpidetty osana rannan taloudellista ekosysteemiä. Niillä on ollut rannanihmisille erityinen funktio. Siinäkin vaiheessa, kun inkeroisen puhujia oli enää muutama tuhat, neuvostoliittolaisessa kalastaja-laivassa saatettiin käyttää inkeroista työkielenä.
Ilmiö on tietysti yleisempi kuin vain rantaa koskeva. Usein vähemmistöt - uskonnolliset tai etniset - erikoistuvat tiettyihin ammatteihin. Juutalaiset ja Intian jainit tyyppiesimerkkeinä kauppiaista. Kyse ei kuitenkaan ole vain erikoistumisesta tiettyyn ammattiin, vaan ammatin vaatimukset ovat myös muovanneet uskontoa ja ylläpitäneet kieltä. Ortodoksijuutalaisuus ja jainilaisuus ovat luoneet voimakkaan luottamuksen kulttuurin, joka on mahdollistanut yhteistyön mm. timanttikaupassa.
PS. Pienen etsimisen jälkeen löysinkin tutkimuksen kielten ekologiasta. Jatkanpa siitä! Kielten diversiteetti on korkeimmillaan niillä alueilla missä geneettinenkin diversiteetti on korkeimmillaan. Missä luonto on monimuotoista, myös kielten monimuotoisuus vallitsee.
2 kommenttia:
Mutta onko verotus varkaus?
No minusta ei ole mutta en olekaan liberaali
Lähetä kommentti