Paljon on puhuttu suomenruotsalaisuudesta verkostona, joka luo jäsenilleen sosiaalista turvaa ja taloudellista varallisuutta. Suomenruotsalaisen verkoston ulkoisvaikutukset koko yhteiskunnalle ovat nekin todennäköisesti suurimmalta osin - mutta ei pelkästään - positiiviset. Tänään HS raportoi Aina Linjakumpu nimisen tutkijan tutkimuksesta, jossa on selvitetty vanhoillislestadiolaisten taloudellisia verkostoja. Linjakumpu ei tee lopullista johtopäätöstä siitä, ovatko ulkoisvaikutukset muuhun yhteiskuntaan ensi sijassa positiivisia vai negatiivisia. Ilmiselvää lienee kuitenkin, että lestadiolaisuus aivan samalla tavalla kuin juutalaisuus tai Intian jainilaisuus ovat uskontoja, jotka edesauttavat voimakkaasti uskontokuntaan linkittyneiden taloudellisten toimijoiden verkostoitumista.
Kansankokonaisuus näkee valistushenkisen uskontokritiikin olevan rajoittunutta painottaessaan ensi sijassa uskontojen epäfaktuaalisuudesta. Uskonnollisuuden vaikutukset ovat uskonnosta riippuvia ja hyvin heterogeenisia. Luottamusverkostojen luominen on kuitenkin tyypillinen uskonnon vaikutus - voisi jopa sanoa funktio. Kirjoitin aiemmin:
On mm. selvää kokeellista näyttöä siitä että uskonnolla on tärkeä rooli ryhmäkoheesion ylläpidossa. Israelin kibbutsien jouduttua 80-luvulla taloudellisiin vaikeuksiin, uskonnolliset kibbutsit selviytyvät ja säilyttivät yhteisöllisyytensä mutta muut kibbutsit joutuivat siirtymään yksityisomistukseen. Uskonnon on todettu lisäävän ryhmän jäsenten keskinäistä luottamusta.
HS kirjoittaa:
...
”Sidonnaisuuksia on väistämättä. Uskonnollinen vakaumus ja siihen liittyvä toiminta ovat herkkä asia, joten siitä syntyvistä sidonnaisuuksista ei juuri puhuta. Mediakin on varovainen, varmaan syystäkin”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti