HS kirjoitti tänään rakkaushormoonin - oksitosiinin - monista hyvistä puolista kuten siitä, että huumeriippuvuus saattaa loppua, jos yksilölle annetaan oksitosiinia.
Sitten HS kertoo, että hormonista on myös "huonoja" puolia.
Lisäksi oksitosiinistakin löytyy synkkä puoli. Hollantilaisen Leidenin yliopiston järjestämässä kolmessa kokeessa henkeen vedetty tujaus rakkaushormonia sai miespuoliset osallistujat tuntemaan lämmintä yhteenkuuluvuutta oman ryhmän kanssa ja lisäsi vihamielisyyttä muita kohtaan.
Tämä artikkeli julkaistiin sattumalta juuri samaan aikaan kuin Jörn Donner - sivari ja kosmopoliitti - kertoi että ei ollut käynyt 35-vuotiaana kuolleen lapsensa hautajaisissa, koska lapsi tuli alulle vahingossa niin kuin toinenkin lapsi saman äidin kanssa.
Kirjoitin neljä vuotta sitten itsekin oksitosiini-hormonista:
Oksitosiini liittyy varmasti rakkauteen ja luottamukseen ihmisten välilllä. Autismia kyetään EHKÄ hoitamaan antamalla autisteille oksitosiinia ja tekemällä autisteista näin ollen hiukan normaalimpia ja hiukan tuntevampia ihmisiä. Oikeita ihmisiä.
Oksitosiini lisää nimenomaan kiintymystä ja empatiaa sisäryhmän jäseniä kohtaan. Oksitosiini vahvistaa luottamusta sisäryhmän jäsenten välillä ja vahvistaa etnosentrismiä. Samalla se alentaa luottamusta ulkoryhmän jäseniin. Oksitosiini liittyy myös äidin rakkauteen lapsiaan kohtaan. Jollain tavalla oksitosiini liittynee myös anoreksiaan, joka on keskiluokkaisten tyttöjen sairaus. Oksitosiinilla voidaan mahdollisesti myös parantaa anoreksiaa ja psykopatiaa.
Oksitosiini oli aiemmin keskeisesti mielletty hormoniksi joka vahvistaa äidin ja lapsen sidettä. Sen toinen rooli etnosentrisyyden vahvistajana herätti tiettyä vastenmielisyyttä liberaaleissa piireissä. Puhuttiin oksitosiinin pimeästä puolesta. Toisaalta syntyi käsitys, että sama perusmekanismi luoda sidettä äidin ja lapsen välillä on evoluution aikana laajentunut mekanismiksi luoda sidettä sisätyhmän jäsenten välille ulkoryhmän jäseniä vastaan. Rakkaushormoonista tuli myös taisteluhormooni.
Aiheesta on julkaistu nyt uutta tutkimusta. Luonnon oloissa Norsunluurannikolla on kyetty seuraamaan simpanssilaumojen käyttäytymistä. Kaksi kymmenen simpanssin laumaa asui lähellä toisiaan ja oli usein konfliktissa keskenään. Oksitosiinitasot nousivat aina jyrkästi, kun lauma valmistautui taisteluun toista laumaa vastaan. Verikokeita ei toki päästy tekemään, mutta hormonitasot saatettiin todeta virtsasta.
Taistelun jälkeen joukkohali!
Sitten HS kertoo, että hormonista on myös "huonoja" puolia.
Lisäksi oksitosiinistakin löytyy synkkä puoli. Hollantilaisen Leidenin yliopiston järjestämässä kolmessa kokeessa henkeen vedetty tujaus rakkaushormonia sai miespuoliset osallistujat tuntemaan lämmintä yhteenkuuluvuutta oman ryhmän kanssa ja lisäsi vihamielisyyttä muita kohtaan.
Tämä artikkeli julkaistiin sattumalta juuri samaan aikaan kuin Jörn Donner - sivari ja kosmopoliitti - kertoi että ei ollut käynyt 35-vuotiaana kuolleen lapsensa hautajaisissa, koska lapsi tuli alulle vahingossa niin kuin toinenkin lapsi saman äidin kanssa.
Kirjoitin neljä vuotta sitten itsekin oksitosiini-hormonista:
Oksitosiini liittyy varmasti rakkauteen ja luottamukseen ihmisten välilllä. Autismia kyetään EHKÄ hoitamaan antamalla autisteille oksitosiinia ja tekemällä autisteista näin ollen hiukan normaalimpia ja hiukan tuntevampia ihmisiä. Oikeita ihmisiä.
Oksitosiini lisää nimenomaan kiintymystä ja empatiaa sisäryhmän jäseniä kohtaan. Oksitosiini vahvistaa luottamusta sisäryhmän jäsenten välillä ja vahvistaa etnosentrismiä. Samalla se alentaa luottamusta ulkoryhmän jäseniin. Oksitosiini liittyy myös äidin rakkauteen lapsiaan kohtaan. Jollain tavalla oksitosiini liittynee myös anoreksiaan, joka on keskiluokkaisten tyttöjen sairaus. Oksitosiinilla voidaan mahdollisesti myös parantaa anoreksiaa ja psykopatiaa.
Oksitosiini oli aiemmin keskeisesti mielletty hormoniksi joka vahvistaa äidin ja lapsen sidettä. Sen toinen rooli etnosentrisyyden vahvistajana herätti tiettyä vastenmielisyyttä liberaaleissa piireissä. Puhuttiin oksitosiinin pimeästä puolesta. Toisaalta syntyi käsitys, että sama perusmekanismi luoda sidettä äidin ja lapsen välillä on evoluution aikana laajentunut mekanismiksi luoda sidettä sisätyhmän jäsenten välille ulkoryhmän jäseniä vastaan. Rakkaushormoonista tuli myös taisteluhormooni.
Aiheesta on julkaistu nyt uutta tutkimusta. Luonnon oloissa Norsunluurannikolla on kyetty seuraamaan simpanssilaumojen käyttäytymistä. Kaksi kymmenen simpanssin laumaa asui lähellä toisiaan ja oli usein konfliktissa keskenään. Oksitosiinitasot nousivat aina jyrkästi, kun lauma valmistautui taisteluun toista laumaa vastaan. Verikokeita ei toki päästy tekemään, mutta hormonitasot saatettiin todeta virtsasta.
Taistelun jälkeen joukkohali!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti