Kirjoitin muutama päivä sitten:
Rakentavat vaihtoehdot ovat a) lainojen leikkaukset yhdistettynä rankkoihin rakenteellisiiin uudistuksiin tai b) Kreikan euroero ja Kreikan talouspolitiikan irtaantuminen eurojärjestelmän kontrollista.
HS kertoo tänään, että Kreikan pitäisi harkita eurosta lähtöä.
Sama tarina toistaa itseään. Harvardin professori Kenneth Rogoff valitti jo vuonna 2011 rahaliiton halvaantunutta päätöksentekoa. Päättäjät "vaativat entistä suurempia lainaohjelmia, entistä epätodellisempien talouskuriehtojen kera. He eivät vain potki palloa eteenpäin, vaan työntävät lumipalloa vuorta alas", Rogoff kirjoitti.
Jos Kreikka hyväksyy sopimuksen, sillä on tuskin mitään edellytyksiä kasvaa. Velkasuhde nousisi rajusti, ja euromaat ovat haluttomia myöntämään lisähuojennuksia lainaehtoihin.
Suuri virhe tapahtui vuonna 2010, jolloin muut eurovaltiot ottivat Kreikan velkojan roolin antaessaan ensimmäisen hätälainan. Ranska ja Saksa olisivat voineet pelastaa omat pankkinsa, ja Kreikka olisi pärjännyt pelkällä IMF-avulla. Kun kriisiin sotkettiin eurovaltioiden sisäpolitiikka, se alkoi elää omalla painollaan.
On vaikea ajatella, että mitään yhteistä "eurooppalaista projektia" enää olisi. Rahaliittoa määrittää nyt pikemminkin pelkkä velkojan ja velallisen mekaaninen suhde. Jos tähän halutaan joskus muutos, Kreikan lähtö eurosta näyttää olevan välttämätön.
Suomessakin Kreikan tilanteesta on tullut mitä suurimmassa määrin sisäpolitiikkaa. Mm. Väyrynen haluaa nut romuttaa Suomen euro-jäsenyyden. Vastustan itse eurosta eroamista, koska Suomen on minusta nyt Venäjän uhatessa Rajamaita pidettävä kiinni kaikista länsimaisista instituutioista.
Rakentavat vaihtoehdot ovat a) lainojen leikkaukset yhdistettynä rankkoihin rakenteellisiiin uudistuksiin tai b) Kreikan euroero ja Kreikan talouspolitiikan irtaantuminen eurojärjestelmän kontrollista.
HS kertoo tänään, että Kreikan pitäisi harkita eurosta lähtöä.
Vaikka kolmivuotisen lainasopimuksen ehdot toteutettaisiin, Kreikka tarvitsisi lähes varmasti taas pian uuden lainan.
Sama tarina toistaa itseään. Harvardin professori Kenneth Rogoff valitti jo vuonna 2011 rahaliiton halvaantunutta päätöksentekoa. Päättäjät "vaativat entistä suurempia lainaohjelmia, entistä epätodellisempien talouskuriehtojen kera. He eivät vain potki palloa eteenpäin, vaan työntävät lumipalloa vuorta alas", Rogoff kirjoitti.
Jos Kreikka hyväksyy sopimuksen, sillä on tuskin mitään edellytyksiä kasvaa. Velkasuhde nousisi rajusti, ja euromaat ovat haluttomia myöntämään lisähuojennuksia lainaehtoihin.
IMF tietää tilanteen mahdottomuuden. Sen uusi, velkahelpotuksia vaativa raportti tuntuu kielivän halusta päästä irti Kreikan rahoituksesta.
...
Kaikki ymmärtävät uuden lainaohjelman ongelmat. Kukaan ei vain ilmeisesti halua olla se, joka pakotti Kreikan ulos eurosta. Siksi mustaa pekkaa heitellään taholta toiselle. Vain Schäuble uskaltaa sanoa ääneen, mitä kaikki ajattelevat.
Suuri virhe tapahtui vuonna 2010, jolloin muut eurovaltiot ottivat Kreikan velkojan roolin antaessaan ensimmäisen hätälainan. Ranska ja Saksa olisivat voineet pelastaa omat pankkinsa, ja Kreikka olisi pärjännyt pelkällä IMF-avulla. Kun kriisiin sotkettiin eurovaltioiden sisäpolitiikka, se alkoi elää omalla painollaan.
On vaikea ajatella, että mitään yhteistä "eurooppalaista projektia" enää olisi. Rahaliittoa määrittää nyt pikemminkin pelkkä velkojan ja velallisen mekaaninen suhde. Jos tähän halutaan joskus muutos, Kreikan lähtö eurosta näyttää olevan välttämätön.
Suomessakin Kreikan tilanteesta on tullut mitä suurimmassa määrin sisäpolitiikkaa. Mm. Väyrynen haluaa nut romuttaa Suomen euro-jäsenyyden. Vastustan itse eurosta eroamista, koska Suomen on minusta nyt Venäjän uhatessa Rajamaita pidettävä kiinni kaikista länsimaisista instituutioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti