Kansalaisyhteiskunta ja islam

Ensimmäinen osa kaksiosaisesta artikkelisarjastani kansalaisyhteiskunnasta on julkaistu Sarastuksessa. Kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksia käsitellään tällä kertaa kokeellisen peliteoriankin näkökulmasta. 

Packalenin ehdotus - alustavia ajatuksia

Packalenin ehodtuksessa on yksi etu - ihmisillä on mallissa insentiivi yrittää parantaa sosiaalista asemaansa. Tuon yrittämisen ulkoisvaikutukset ovat todennäköisesti yhteiskunnan kannalta positiivisia. Mutta voisiko saman insentiivin saada aikaan jollain rakentavammalla tavalla kuten korvaamalla sosiaalinen asuminen, toimeentulotuki, työttömyyskorvaukset ja muut ihmisen passivoimisen keinot kansalaispalkalla ja kunnalisten asuntojen ykstyistämisellä? Ehkä.

Packalenin mallia on kritisoitu moraalisin perustein:

Paitsi että pistemalli on lain puolesta ongelmallinen,  Alanko-Kahiluoto paheksuu sitä myös moraalisin perustein. Hänen mukaansa malli rankaisisi lapsia vanhempien virheistä.

"Tässä yhteiskunnassa tyypillisesti koko perhe kärsii isän humalapäissään riehunnasta. Nyt vielä heidät pakkomuutettaisiin tutulta asuinalueelta pois."

Lapset kärsivät aina vanhempiensa virheistä. Esimerkiksi alkoholistiäitien lapset kärsivät tolkuttomasti äitinsä virheistä. Miksei Alanko-Kahiluoto maininnut tätä?

Packalenin malli identifioi sen perustotuuden, että alue missä asuu paljon heikkolaatuista väkeä (roskasakkia), on huono asuntoalue. Keinona ihmisten pakkosiirtämiset kuullostaa - ensi alkuun ainakin - tehottomalta ja epäinhimilliseltä tavalta parantaa asuinalueiden keskimääräistä laatua.

Microsoftin romahdus ja Chromebookin riemuvoitto?

Nokian (jo ohitetun) romahduksen jälkeen Suomeen syntyi tuhansia Microsoft-työpaikkoja. Toivoa sopii että työpaikat säilyvät.

Microsoftin monopoli PC-markkinoilla on kuitenkin tämän vuoden aikana Forbes-lehden mukaan romahtanut, kun USA:ssa Googlen Chromebookin markkinaosuus on sekä yritysmaailmassa että kuluttajapuolella noussut hyvin nopeasti viime vuoden alle 1%:sta jonnekin 20%:n tasolle. On vaikea tätäkään taustaa vastaan nähdä, miten Microsoftin puhelimetkaan voisivat pärjätä kovin hyvin.

Chromebookin voittokulku on osa HTML5:n ja webin voittokulkua. "Kaikki" tietojenkäsittely on nopeasti menossa webbiin. Microsoftin Windows-strategiassakin HTML5:lla ja Javascriptilla on tärkeä asema. Microsoftin Windows10 tulee kuulemma olemaan puhdas "web access kone" Chromebookin tapaan.

Microsoft liikkuu kumminkin aivan liian hitaasti. Sillä on liikaa vanhaa businessta (Microsoft Office) puolustettavanaan, jotta se olisi halunnut liikkua nopeampaa. Keskipitkän aikavälin etu romuttaa pitkän aikavälin busineksen.

Suomi nousuun - optimismia ilmassa

Tänä vuonna yritysmaailmassa on minusta iskenyt voimakkaasti silmille se vanha totuus tai vanha hypoteesi, että suomalaiset ovat hyviä insinööritaidoissa mutta huonoja markkinoinnissa ja liiketoimintamallien miettimisessä.

Nokia valmisti teknisesti laadukkaita puhelimia, joita kukaan ei oikein halunnut ostaa. Nyt markkinamiehet ja liiketoimintamallien miettijät on vaihdettu toisiin - Microsoftin miehiin. Insinöörit pysyvät. Koreasta, Kiinasta ja USA:sta on tullut Suomeen firmoja teettämään insinöörityötä täällä. On Inteliä, Samsungia, Microsoftia, Huaweita. Insinöörityötä ja softan vääntöä siirretään Suomeen eikä vain Kiinaan ja Intiaan. (No minulla ei ole lukuja, voi olla että trendi ei vielä näy tilastoissa.)

Olen huomannut omassa työpaikassani aivan saman trendin. Insinöörityö firman sisällä siirtyy Suomeen ja markkinointi ja liiketoimintamallien miettiminen maasta pois.

Tulos ei ole välttämättä mitenkään hullumpi. Ilmassa on hiukan optimismia. Kunpa valtion supistaminen saataisiin vaan vihdoinkin käyntiin. Siis rakenteiden romuttaminen. Siltä osin ei näytä vielä millään lailla hyvältä.

No tämä valtio on huono - vältelkää sitä arkielämässänne. Käykää kuitenkin äänestämässä.

Sosiaalinen ihminen viihtyy yhteisössä, koska hänelle tulee yhteisöllisyydestä hyvä mieli. Tämä ominaisuus tukee ihmistä ryhmässä toimimisessa. Vähemmän sosiaalinen ihminen kokee jatkuvaa vaivaantumista ryhmässä. Miksi minä tällä olen? Milloin voin lähteä pois? Tämä ominaisuus tukee ihmistä, kun huonosti toimivasta työyhteisöstä, yhdistyksestä tms. pitää lähteä jatkamaan matkaa. Sosiaalinen ihminen taas helposti jämähtää tehottomaankin yhteisöön. Epäsosiaalinen lähtee silloinkin, kun ei pitäisi.

Suomen valtiosta on tullut jonkinlainen tehoton yhteisö. (Yhteisö se on siinä mielessä, että sen puitteissa toteutamme talkoina köyhäinhoitoa, koulutuksen tuottamista, eläkesäästämistä, työttömyysvakuutus-järjestelmää jne.) Sitä ei ehkä voi hylätä mutta ainakin sitä voi vältellä.

Tuloerot ja säätykierto

Tuloeroilla on jokin optimitaso.

Matalat tuloerot vähentävät insentiiviä yrittää. Matalat tuloerot ja korkea sosiaaliturva tekee ihmisistä myös moraalisesti mätiä - he alkavat kuvitella että muiden velvollisuus on elättää heidät ainakin mikäli heidän toimintaansa ei selkeästi paheksuta.

Korkeat tuloerot taas alentavat yhteiskuntarauhaa. Muitakin haittoja on - esimerkiksi se, että jos tuloerot ovat korkeat, suuri osa ihmisistä ei saa edes perustarpeitaan tyydytettyä. Palkkaerojen kasvu lisää syrjäytymistä ja protektionismin populistista kannatusta.

Myös alhainen säätykierto liittynee korkeisiin tuloeroihin.

Kallion Kuva

Joku punikki-ystäväni linkkasi tutkimukseen, joka mukaan kaikki suomalaiset pientä vähemmistöä lukunottamatta haluaisivat olla töissä. Ihmiset eivät siis loisi tahallaan muiden kustannuksella. Oletetaanpa, että tutkimus pätee eli että melkein kaikki suomalaiset ovat kysyttäessä haluavatko he päästä töihin vastanneet "haluan".

Tällaisella tutkimus-tuloksella ei ole kuitenkaan mitään arvoa. Sama, jos kysyisi yrittäjiltä, haluatteko että joku ostaa teidän tuotteitanne/palveluitanne? Olen tavannut vain kerran 90-luvun alussa yrittäjän, joka ei halunnut myydä mitään. Kyseessä oli hyvin vanha nainen, joka piti liikettä nimeltä Kallion Kuva. Nainen harrasti yrittämistä lähinnä sosiaalisista syistä tavatakseen ihmisiä. Hän omisti itse liikehuoneiston ja piti sitä olohuoneenaan, johon kaikki kalliolaiset olivat tervetulleita. Jos joku meinasi ostaa jonkun tavaran hänellä oli tapana väittää, että se on varattu.

Kallion Kuva oli poikkeus. Tottakai yrittäjät yleensä haluavat myydä tuotteitaan/palveluitaan. Kyse on siitä, onko yrittäjällä kykyä ja halua ja insentiivi parantaa tuotteidensa/palveluidensa hinta/laatu-suhdetta niin että tuotteet menevät kaupaksi ja onko yrittäjä valmis markkinoimaan tuotteitaan ja ottamaan riskejä, vai tekeekö yrittäjä työtään vain puuhastellakseen jotain esimerkiksi luottaen, että aviomies ylläpitää häntä ikuisesti.

Sama pätee työmarkkinoilla. Moni ei tee mitään sen eteen, että ammattitaito kehittyy ja suhtautuu lisäksi vielä täysin passiivisesti siihen tilanteeseen, että hänen työpaikkansa jatkuvasti irtisanoo ihmisiä esimerkiksi koska työnantaja ei enää pärjää markkinoilla. Jos henkilö sitten irtisanotaan, hän kokee olevansa uhri. Hulluimmat kuvittelevat, että kun he ovat suorittaneet jonkun Irtiarjestatieteen maisterin tutkinnon, heidän pitäisi saada koulutustaan vastaavaa työtä. No harvemmin tosin enää nykyään.

Väitän, että Suomessa ihmisten insentiivi kehittää omaa ammattitaitoaan on liian alhainen.

Kriisitietoisuus

Olen itse useaan kertaan ajatellut ja sanonut optimisesti ääneenkin, että kyllä Suomi selviää tästäkin kriisistä, kunhan syntyy voimakas kriisitietoisuus, joka laittaa suomalaiset puhaltamaan yhteiseen hiileen ja ratkaisemaan kestävyysvajeen ongelman. Siksi olikin mielenkiintoista lukea poliittisen historian professori Pauli Kettusen hieman kriittinen kirjoitus kriisitietoisuudesta.

Lainaan Kettusta:

Palkoista, budjetista ja rakennepaketista on sovittu. Teemme enemmän työtä, katamme kestävyysvajeen, kohennamme kilpailukykyä, vakuutamme luottoluokittajat ja pelastamme hyvinvointivaltion.

Suomessa poliittista keskustelua hallitsevan selviytymiskertomuksen voimanlähteenä on kriisitietoisuus. Vastuuntunnon vastakohta on kriisitietoisuuden puute.

Kriisi voi tarkoittaa äärimmäisten vaihtoehtojen vaihetta, jossa on kyse elämästä ja kuolemasta. Kriisi voi merkitä myös murrosta, joka päättää ajanjakson ja aloittaa uuden. Saksalaisen käsitehistorioitsijan Reinhart Koselleckin mukaan kriisi voi tarkoittaa myös eri tilanteissa toistuvaa ratkaisun pakkoa, kestokriisiä.

Suomessa poliittinen eliitti on sisällyttänyt tehtävänasetteluihinsa kaikki nämä kriisin merkitykset.

...

Myös nyky-Suomessa konsensukseen vetoavilla politiikan perusteluilla on rajansa. Kriisitietoisuutta on rakennettu "meidän" kilpailukykymme parantamiseksi, mutta ei ole selvää, ketkä kuuluvat "meihin". Kaikki yksilöiden ja ryhmien erilaiset edut, tarpeet ja tavoitteet eivät ole taivutettavissa kilpailukyvyn palvelukseen. Toisaalta globaali kapitalismi on vapauttanut osan meistä kansallisista siteistä ja niiden luomasta solidaarisuudesta.

Talouselämän edustajilla on kaksoisrooli. He edustavat ylikansallista taloudellista toimeliaisuutta ja sen vaatimuksia, ja he ovat määrittämässä kansallisia vastauksia näihin vaatimuksiin. Rooli on ristiriitainen ja vaikutusvaltainen. Tämä on näkynyt Elinkeinoelämän keskusliiton vaihtelevassa suhtautumisessa tulopolitiikkaan.

Euroopan talouskriisissä EU:n ja erityisesti euroryhmän päätöksenteko on välittänyt globaalin finanssikapitalismin vaatimukset kansallisen politiikan rajoitteiksi. Vaatimuksiin sitoutuneet poliittiset eliitit kohtaavat kansalaisten protesteja muuallakin kuin velkakriisin syyllisiksi leimatuissa maissa, myös luottoluokittajien suosikkimaassa Suomessa. Jotkut ajavat kansallista sulkeutumista, toiset demokratian ylikansallista laajentamista.

Protestit osoittavat, että politiikan oikeuttaminen on vaikeaa sekä EU:ssa että kansallisvaltiossa. Kriisitietoisuuden opettaminen ei ratkaise näitä ongelmia.

Olen samaa mieltä Kettusen kanssa siitä, että välttämättä kriisitietoisuudesta ei ole enää lääkkeeksi nyky-Suomen ongelmiin. Toisaalta, ellei kriisitietoisuudesta ole lääkkeeksi, tuskin on mistään muustakaan. Ellei konsensusta synny siitä, että kestävyysvaje on pakko ratkaista, Suomi lähtee tielle, jota leimaa kasvava valtion velka, kasvava verotus, hidastuva kansantulon nousu ja jossain vaiheessa kasvuun lähtevä nuoren aktiiviväestön maastamuutto vaikkapa Viroon.

Viroon on todella helppo lähteä, jos toimii sopivalla alalla. Kotiin kavereitten ja sukulaisten luo on matkaa vähemmän kuin Jyväskylään. Nykyään Tartossa suomalaiset opiskelevat aloja, jotka mahdollistavat työn Suomessa. Mutta samaan aikaan monet suomalaiset nuoret keskittyvät jo nyt opinnoissaan aloihin, jotka mahdollistavat helpon ulkomaille lähdön.

Tai toki on olemassa toinenkin potentiaalinen ratkaisu kriisitietoisuuden lisäksi. Sotilasdiktatuuri. Sotilasdiktatuuri on kumminkin hyvin ongelmallinen tapa hoitaa kriisejä. Ensinnäkin se pitää toteuttaa. Toiseksi harvoin sekään johtaa menestykseen. Etelä-Amerikassakin korkeintaan Chilessä sotilasdiktatuuri on kyennyt ratkaisemaan yhteiskunnallisen kriisin ja inhimillinen hinta on ollut ollut valtava. Rajojen sulkeminen kilapilulta ja/tai solidaarinen yhdessä köyhtyminen solidaarisen palkkapolitiikan, hyvinvointiyhteiskunnan ja/tai devalvaation nimissä ei sen sijaan ole enää mikään vaihtoehto.

Toivon, että kriisitietoisuutta edelleen löytyy.

Vapaus on sekä arvo että väline

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille,

Kansakunnan, yksilön tai yhteisön vapaus päättää omista asioistaan on sekä arvo sinänsä että väline jonkin aikaansaamiseksi.

Itsenäisyys eli kansallinen vapaus on Suomen tapauksessa mahdollistanut yksilöiden hyvinvoinnin, fyysisen koskemattomuuden ja vapauden. Itsenäisyys on suomalaisille kuitenkin myös arvo. Itsenäisyyden säilymisen kannalta on ollut oleellista, että itsenäisyyttä ei ole mielletty vain välineeksi, vaan myös joksikin pyhäksi - arvoksi sinänsä. Ihmisen psykologia on sellainen, että pyhää/arvokasta ollaan valmiimpia puolustamaan.

Taloustieteen professori Paul Collier on sanonut:

Kansallisuuden redusointi pelkäksi legalismiksi – joukoksi oikeuksia ja velvollisuuksia – merkitsee kollektiivista versiota autismista: sääntöjen määrittelemää elämää ilman empatiaa.

Yksilön vapauden voi nähdä senkin yhtä hyvin sekä välineenä että arvona. Väline se on vaikkapa silloin, kun yksilön vapaus myydä ja ostaa mahdollistaa sekä yksilön itsensä hyvinvoinnin että ulkoisvaikutuksena myös muiden ihmisten hyvinvoinnin. Puhun siis markkinoiden vapaudesta.

Tämän blogin aihe on pitkälti ollut julkishyödyke - yhdessä tuotettu hyödyke. Ongelma on miten ihmiset saadaan yhdessä - suoraan tai verotuksen kautta - huolehtimaan maanpuolustuksesta, järjestyksen pidosta, omistusoikeuden suojasta, sopimusten enforsauksesta, työttömyysturvasta, terveydenhuollosta ja köyhäin hoidosta. (Osa näistä asioista on tietysti yksityistettävissä realistisesti, mutta ei kaikkia.)

Julkishyödykkeen tuottamiseen liittyy aina vapaamatkustajan ongelma ja siksi on joskus aiheellista käyttää pakkoa ja rangaistuksen uhkaa. Vaikkapa asevelvollisuutta tai verotusta valtion tapauksessa.  Jos julkishyödyke taas tuotetaan yhteisöllisesti,  vapaamatkustamista rajoitetaan vertaisrankaisulla kuten yhteisöstä pois sulkemisella. (Ihmiset jotka pitävät vapautta arvona näkevät tämän tietysti sietämättömänä.)

Nyt tulee kirjoituksen pointti:

Rangaistuksen uhka, pakko, ja yhteisön arvojen sisäistäminen (=sisäistetty pakko) ovat eittämättä tärkeitä keinoja vapaamatkustajan ongelman ratkaisuun. Mutta viimeikainen tutkimus osoittaa, että myös vapaudella on erittäin suuri merkitys.

Vapaamatkustajan ongelma on huomattavasti helpompi ratkaista silloin, kun jokaisella yksilöllä on mahdollisuus valita osallistuako ollenkaan julkishyödykkeen tuottoon vain toimiako kokonaan yksin saamatta julkishyödykkeestä tulevaa hyötyä. Liittyäkö urheiluseuraan vai ollako ulkopuolella. Liittyäkö kastelujärjestelmää ylläpitävään osuuskuntaan vai toimiako yksin. Yhteisöjen sisällä vapaamatkustajia toki pitää rangaista, mikäli he vain ottavat hyödyn mutta eivät kontribuoi.

Vapaaehtoisuus on vahva menetelmä yhteistyön vahvistamiseen. Vapaamatkustaminen ei voi koskaan saada pitkäksi aikaa jalansijaa, jos yksilöt voivat aina äänestää jaloillaan ja jättäytyä julkishyödykkeitä tuottavien yhteisöjen ulkopuolelle.  Perinteisessä peliteoriassa julkishyödykkeen tuotto degeneroituu aina universaaliin vapaamatkustamiseen, mutta jo se, että lisätään peliin mukaan mahdollisuus olla ulkopuolella johtaa oskillaatioon (syklisyyteen), missä vapaamatkustaminen ei koskaan tulee vallitsevaksi. Kun mukaan lisätään vielä mahdollisuus rangaista, vapaamatkustajan ongelma saadaan usein ratkaistua.

Allaoleva simulaatio kuvaa syklisyyttä tilanteessa, missä yksilö voi jättäytyä yhteisöllisyyden ulkopuolelle. Vasen alakulma edustaa tilannetta missä kaikki tekevät yhteistyötä, oikeassa alakulmassa kaikki vapaamatkustavat ja yläkulmassa kaikki toimivat yksin.

Your browser does not support the HTML5 canvas tag.

Ongelma mallissa on se, että vapaaehtoisuus ei toimi välineenä silloin kun osallistumattomuus ei ole mahdollista. Ihmiskunnalla on esimerkiksi vain yksi ilmasto. Jos henkilö haluaa asua Suomen valtion alueella, hänellä ei ole mahdollisuutta olla osallistumatta tiettyihin asioihin. Esimerkiksi hän hyötyy Suomen itsenäisyydestä ja rajavalvonnasta, jotka tuotetaan julkishyödykkeenä. Hänellä on työttömyysturva ja oikeus terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Hän kärsii siitä, jos maassa on laajoja yhteiskunnallisia konflikteja vaikkapa siksi, että osa väestöstä on köyhtymiskierteessä.

Todennäköisesti pakollisen osallistumisen sfääriä kannattaa rajoittaa välttämättömään. Se vaan onkin sitten ongelmallisempaa päätellä, mikä on välttämätöntä.

Oksitosiinin rooli aukeaa hiljalleen

Oksitosiini-hormonista puhutaan paljon. Kuvio alkaa hiljalleen rakentua:

Oksitosiini liittyy varmasti rakkauteen ja luottamukseen ihmisten välilllä. Autismia kyetään EHKÄ hoitamaan antamalla autisteille oksitosiinia ja tekemällä autisteista näin ollen hiukan normaalimpia ja hiukan tuntevampia ihmisiä. Oikeita ihmisiä. Oksitosiini lisää nimenomaan kiintymystä ja empatiaa sisäryhmän jäseniä kohtaan. Oksitosiini vahvistaa luottamusta sisäryhmän jäsenten välillä ja vahvistaa etnosentrismiä. Samalla se alentaa luottamusta ulkoryhmän jäseniin. Oksitosiini liittyy myös äidin rakkauteen lapsiaan kohtaan. Jollain tavalla oksitosiini liittynee myös anoreksiaan, joka on keskiluokkaisten tyttöjen sairaus. Oksitosiinilla voidaan mahdollisesti myös parantaa anoreksiaa ja psykopatiaa.

Tuo siis perustui raakaan tutkimukseen. Siirryn nyt intuition puolelle.

TODENNÄKÖISESTI yliälyllisistä kympin tytöistä, joita leimaa usein ns. periaatteellisuus viisauden sijasta, voitaisiin tehdä normaaleja ihmisiä antamalla heille oksitosiinia. TODENNÄKÖISESTI "puolittainen" autismi selittää nimittäin heidän kykenemättömyytensä olla hyviä äitejä ja olla samalla lojaaleja sisäryhmän jäseniä. Tunnette varmaan naisen, jota kiinnostaa moraaliset periaatteet ylitse kaiken. Nämä ihmiset ovat tyypillisesti sellaisia, että heidän pitää lukea kirjoista miten eletään ja miten vaikkapa lapsia hoidetaan, koska normaalin ihmisen tunneäly puuttuu. He saattavat kyetä kiihottamaan itsensä johonkin tunnetilaan katselemalla tarpeeksi kärsiviä afrikkalaisia lapsia, mutta heidän empatian kykynsä lapsiaan, miestään jne. kohtaan on voimakkaasti alentunut. Heitä on ilmeisesti paljon (nais)poliitikkojen keskuudessa erityisesti Suomen kaltaisissa nössö-maissa, mutta ei sen sijaan Viron kaltaisissa nousevissa valtioissa. Nämä ihmiset ovat täysin kykenemättömiä ymmärtämään sisäryhmä-logiikkaa. Siis sitä, että ihmiskunta jakaantuu aina sisäryhmiin, joita kohtaan normaali ihminen kokee lojaliteettia.

Anorektikko, psykopaatti ja autisti ovat eräänlaisia zombeja - eivät ihan ihmisiä. Tulevaisuudessa heidät voidaan ainakin osittain parantaa.

Suomalaista tutkimusta instituutioiden taloustieteestä

Suomalainen tutkija Mika Kallioinen on julkaissut kirjan The Bonds of Trade: Economic Institutions in Pre-modern Northern Europe Itämeren kauppa-insitituutioiden synnystä. Kirja vaikuttaisi olevan korkeatasoinen. Helsingin Ylopiston tutkija Ilkka Leskelä on kirjoittanut kirjasta arvostelun. (Kirja jää tosin ainakin minulta ostamatta, koska hinta näyttäisi olevan 75 dollaria Amazonin kaupassa ja Kindle-versio ja pokkari-versio ilmeisesti puuttuvat. Surullista. Näinkö suomalainen tieteellinen kirjallisuus mitätöidään.)

Arvostelusta selviää muuten mielenkiintoinen pointti. Kun saksalaiset valtasivat 1000-luvun alussa suuren osan Itämeren aluetta, he faktisesti tuhosivat olemassaolevat kauppainstituutiot ja kauppasuhteet ja korvasivat ne omillaan. Samalla kauppiaat vaihtuivat saksalaisiin.

Baltia oli oikeastaan aivan samanlaisen kolonialismin kohteena kuin vaikkapa Kongo. Itseasiassa Baltian kantaväestö suorastaan orjuutettiin. Baltiassa ei ollut maaorjuutta, vaan suora orjuus, missä kansalla ei ennen 1800-luvun alkua ollut edes teoreettista oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Baltian maapäivät totesivat vielä 1800-luvulla, että kantaväestö on roomalaisen lain mukaan vallatun maan asukkaina orjia. Vasta 1800-luvulla kantaväestön lyöminen metalliesineillä kiellettiin lailla ja kantaväestö sai omistaa haarukan ja veitsen. Suomessa nykyään asuvan Stackelbergin aatelissuku myi alustalaisensa Ukrainaan maaorjiksi 1800-luvun alussa.

Hansakin oli siis tavallaan imperialistien kauppa-organisaatio. Ruotisi-Suomi oli jonkinlainen Itämeren Etiopia, jota Saksa ei onnistunut kolonialisoimaan.

Yhteistoiminta ja syklinen maailmankuva

Jokainen, joka on toiminut yhdistyksissä tai taloyhtiöiden hallituksissa tai ollut pitkään työssä samassa yrityksessä, on huomannut ilmiön että yhteistyö saattaa alussa olla hyvin vilkasta, mutta sitten se jollain tavalla kuukahtaa. Yhteistoiminta kuukahtaa esimerkiksi sitä kautta, että aletaan riidellä tai sitä kautta että muutamat harvat tekevät kaikki työt ja muut vapaamatkustavat.

Yksinkertaisimmassa matemaattisessa mallissa on kolmenlaisia ihmisiä. On niitä (loners) jotka eivät osallistu yhdistyksiin tms. ollenkaan vaan tekevät itse. Sitten on niitä (co-operators) jotka tekevät yhdistyksissä työn ja saavat tietysti myös edun ja niitä jotka saavat edun mutta eivät tee mitään.

Tein koodin pätkän (webbisivun javascriptillä), joka näyttää miten tällainen malli toimii. Yhteistoiminnan taso lähtee populaatiossa sykliseen liikkeeseen, missä eri vaiheissa kukin strategia joko vahvistuu tai heikkenee. Kun lonereita on paljon, co-operator hyötyy, kun co-operatoreita on paljon, defectorit hyötyvät ja kun defectoreita on paljon, lonerit hyötyvät. Tässä mallissa sykli jatkuu ikuisesti. Malli on esitetty tässä paperissa.

Webbisivu ei ole kovin visuaalinen koska en ole mikään webbi-ohjelmoija. Mutta täytyy parannella kun ehtii.

Tämänkin ajan olisin voinut käyttää naisvoimistelun sm-kisojen talkoissa.