Mielipidetiedustelun tulos

Tein mielipidetiedustelun jossa kysyttiin:

"Uskotko että Eurooppaan muuttavat muslimit alkavat hiljalleen kannattaa eurooppalaisia arvoja, esimerkiksi uskonnonvapautta ja sukupuolten tasa-arvoa"

Äänestys kesti yhden päivän. Äänestykseen osallistui noin 160 henkilöä ja äänestysprosentti oli huikeat 400 %.

Äänet jakaantuivat seuraavasti:

1. Uskon - muslimit sulautuvat kantaväestöön ja heidän arvoihinsa 19% (134 votes)

2. Uskon - muslimit säilyttävät oman kultuurinsa mutta sopeutuvat kantaväestön arvoihin 71% (496 votes)

3. En usko - muslimit säilyttävät omat arvonsa mutta antavat meidän soveltaa omiamme 1% (8 votes).

4. En usko - muslimit säilyttävät omat arvonsa ja pakottavat meidät soputumaan niihin 8% (55 votes)

5. Ei mikään ylläolevista 1% (4 votes)

Äänestäjien lukumäärä perustuu sitemeterin tuloksiin:

VISITS

Total 398
Average Per Day 57
Average Visit Length 2:38
Last Hour 14
Today 169

Mielipidetiedustelu

Kun vastaat oikealla olevaan mielipidetiedusteluun muslimien sopeutumisesta tai sopeutumattomuudesta eurooppalaisiin arvoihin, voit laittaa perustelun mielipiteellesi kommenttina tähän postaukseen.

Älkää ottako kantaa siihen ovatko muslimien arvot parempia vai huonompia vaan vain siihen nimenomaiseen asiaan sopeutuvatko muslimit meidän arvoihimme vai eivät ?

Toisaalta ottakaa kantaa myös siihen myös siihen tulevatko muslimit jatkossakin muodostamaan erillisen alapopulaation Eurooppaan jolla on erilaiset arvot kuin kantaväestöllä ? Vai sulautuvatko he osaksi kantaväestö niin että uskonto ja perinneruuat ovat korkeintaan pieni marginaalinen erottava tekijä ?

Perustelkaa !

Kroatia ja Bosnia

Minusta maailmassa ei ole kauniimpaa kaupunkia kuin Mostar Bosnia-Hertsegovinassa



eikä kauniimpaa maata kuin Kroatia.

Luoja toi kauneuden Kroatiaan ja ottomaanit Mostariin. Ottomaanit toivat samalla Balkanille siemenen katolisten, ortodoksien ja muslimien väliselle vihanpidolle.

Nykyisen Bosnian ja Kroatian alueet olivat ennen islamin tuloa suht puhtaasti katolisia. Ottomaanit toivat sitten islamin Bosniaan ja ottomaaneja paenneet ortodoksit muuttivat nykyisen Kroatian alueelle. 1800-luvun lopulla katoliset alkoivat kutsua itseään kroaateiksi. Ortodokseja kutsuttiin serbeiksi. Muslimeja kutsuttiin muslimeiksi. Syntyi kolme sisäryhmää yhden sijasta, vaikka kieli olikin käytännössä sama - ei tosin kirjaimet.

1990-luvulla tämä ryhmäjako kärjistyi taas kerran: Kolme uskonnon määrittelemää ryhmää kävivät verisen sodan keskenään - satoja tuhansia ihmisiä kuoli.

Sodan jälkeen toivo on taas palaamassa alueelle. Alue on jakaantunut poliittisesti moneen osaan - teoriassa vain kahteen Krotiaan ja Bosniaan, mutta jälkimmäinen on jakaantunut edelleen serbi-, muslimi- ja kroaattialueisiin. Mostar on edelleen jaettu kaupunki vaikka rajaa ei ole merkitty kaupunkiin rajapyykein. Kroaattipuoli erottuu varakkuuden ja raunioitten puutteen takia. Bosnian kroaattien lipputangoissa on edelleen Kroatian lippu.

Mitä tästä nyt sitten pitäisi oppia ?

Elämä jatkuu ja ihmiset jakautuvat uskonnon tai kielen määrittelemiin ryhmiin nyt ja varmaan ikuisesti. Ei samoihin ryhmiin kuin nykyään mutta ryhmiin kuitenkin. Ei se ole väärin eikä oikein, mutta se on hyvä ottaa huomioon.

Katso myös aiemmat kirjoitukseni sisäryhmä-ulkoryhmä-jaosta ja keskusteluni Michael Laakasuon kanssa aiheesta voiko ihmiskunta olla yksi sisäryhmä.

Kulttuurista ja imitoinnista - hyvässä ja pahassa

Ihmisyhteisön omaksumien työkalujen, tapojen, arvojen ja uskomusten joukkoa kutsutaan kulttuuriksi.

Kulttuurit vaihtelevat tunnetusti hyvin voimakkaasti: Tasmanian alkuasukkaitten työkalupakki muodostui vain parista kymmenestä työkalusta kun nykyihmisellä on käytössään tuhansia ehkä miljoonia erilaisia tarvekaluja. New Yorkin kulttuuri on äärimmäisen individualististinen, kun taas hutteriitit ajattelevat yksilön edun olevan alisteinen yhteisön edulle.

Kulttuurin avulla ihmislaji pystyy suhteellisen nopeasti - muutamissa kymmenissä tai sadoissa sukupolvissa - sopeutumaan uusiin ympäristöihin - vaikkapa arktisiin oloihin. Kun kulttuuri on kerran luotu ja opittu, ihminen voi siirtää osaamisensa toisille yhteisön jäsenille.

Ilman kulttuuria ihmisen olisi tuhansien sukupolvien aikana sopeuduttava biologisesti uusiin elinympäristöihin. Vaihtoehtoisesti ihmisen olisi omattava oppimiskyky, joka mahdollistaisi kaikkien tarvittavien taitojen itseoppimisen hyvin nopeasti yksilön lapsuuden ja nuoruuden aikana.

Kyky kulttuuriin on ihmisen biologinen sopeuma, joka mahdollistaa sopeutumisen uusiin ympäristöihin. Kulttuuri mahdollistaa työkalujen ja ajatusten jatkuvan kehityksen, koska kulttuuri siirtyessään ihmiseltä toiselle muuntuu ja on jatkuvan valinnan kohteena. Voidaan puhua kulttuurievoluutiosta.

Kulttuurin tutkijat Boyd ja Richerson kuvaavat kirjassaan Ei ainoastaan geeneistä (Terra Cognita) miten kulttuuri (tavat, taidot ja uskomukset) siirtyy ihmiseltä toiselle:

Painottumattomassa siirrossa lapsi oppii tiettyjä tapoja ja uskomuksia suoraan vanhemmiltaan. Painottumaton siirto on siis samantapaista kuin geneettinen periytyminen - siirto tapahtuu vanhemmilta lapsille. Lapsen kasvaessa nuoreksi hän alkaa ottaa vaikutteita myös ympäristöstään. Nuori valikoi monista tarjolla olevista tavoista ja uskomuksista (tavalla tai toisella) omansa - Boyd ja Richerson kutsuvat tätä painottuneeksi siirroksi.

Ei painottumaton eikä painottunut siirto kumpikaan toki ole aina tarkka vaan siirrossa saattaa tapahtua "mutaatioita" - joko siirtovirheen tai innovaation ansiosta.

Vaikka kulttuurievoluutio mahdollistaa ihmisen sopeutumisen hyvin erilaisiin ympäristöihin siinä on myös tietty sudenkuoppa. Kun ihminen painottuneen siirron kautta oppii (imitoi) tapoja ja uskomuksia, hänen on jollain tavalla ratkaistava ongelma mitä tapoja hän imitoi mitä ei. Boyd ja Richerson ovat todenneet että ihminen käyttää tiettyjä - todennäköisesti perinnöllisiä - sääntöjä (heuristiikkoja) valitessaan mitä imitoida. Yksi tällainen heuristiikka on esimerkiksi "imitoi korkean statuksen omaavaa henkilöä".

Sudenkuopan tästä tekee se että vaikka korkeimman statuksen omaavan henkilön kelpoisus heimoyhteiskunnassa oli todennäköisesti korkea, nyky-yhteiskunnassa näin ei välttämättä ole. Imitoidessaan korkean statuksen omaavaa henkilöä, ihmisen kelpoisuus saattaa valinnan tuloksena jopa laskea.

Esimerkiksi nuorten naisten imitoidessa korkean statuksen naisten käyttäytymistä, he tulevat imitoimaan näitten naisten urasuuntautuneisuuden lisäksi heidän alhaista lapsimääräänsä. Länsimaisen naisen, joka imitoi korkean statuksen naisen lapsettomuutta, kelpoisuus on jo määritelmän omaisesti alhainen.

Heimoyhteiskunnissa korkean statuksen omaava naisella oli sen sijaan yleensä runsaasti lapsia ja lasten lukumäärä vielä nosti naisen statusta entisestään. (Kuvan naiset ovat Kirwankool intianeja.)

Länsimainen elämäntapa vuonna 2006 on pitkälti joukko kelpoisuutta alentavia tapoja ja ajatuksia. Arvostetaan yltiöyksilöllisyyttä, lapsettomuutta tai ainakin pientä lapsimäärää. Jos lapsia hankitaan, panostetaan pikemmin lapsien hienoihin ja kallisiin harrastuksiin kuin lasten määrään. Lasten määrään satsaavia, kuten vanhoillislestadiolaisia, pilkataan yleisesti. Onpa heidän pilkkaamistaan varten perustettu jopa erilaisia "rationalistisia" järjestöjä kuten Vapaa-ajattelijat ry.

Monia muita haitallisia kulttuurisia uskomuksia ja tapoja - naisten urakeskeisyyden ja lapsettomuuden ohella - on levinnyt länsimaihin. Kutsun niitä haitallisiksi mm. siinä mielessä että ne aiheuttavat yhdessä länsimaisen elämäntavan väistymisen Euroopasta ! Esimerkkinä mainittakoon usko siihen että islamilaiset maahanmuuttajat sulautuvat parissa sukupolvessa eurooppalaiseen elämäntapaan. Usko on vahva vaikka mikään ei viittaa väitteen todenperäisyyteen.

Syy miksi tällaiset uskomukset leviävät on nimenomaan se että ihmiset imitoivat toistensa uskomuksia ilman todellista omaa harkintaa.



Kulttuurin tutkija Joe Heinrich on osoittanut matemaattisin mallein että jos ihmiset ensi sijassa valitsisivat mielipiteensä tutustuen ITSE eri vaihtoehtojen vaikutuksiin, erilaiset tavat leviäisivät R-käyrän mukaisesti.



Jos ihmiset taas valitsevat mielipiteensä lähinnä imitoimalla esimerkiksi korkeimman statuksen omaavan tai enemmistön mielipiteitä, erilaiset tavat leviävät S-käyrän mukaisesti.

Mielenkiintoista on että lähes kaikki havaitut uusien tapojen ja tottumusten leviämiset seuraavat S-käyrää. Tästä Heinrich tekee sen väistämättömään johtopäätöksen että tapojen leviäminen perustuu pääsääntöisesti painottuneeseen siirtoon (imitointiin) eikä yksilöiden omaan asioihin tutustumiseen.

Näin ollen ei voi olettaa että yleisesti hyväksytyt uskomukset olisivat pääsääntöisesti järkeviä. Ne voivat olla järkeviä mutta voivat yhtä hyvin olla myös olematta. Jokin täysin älytön ajatus saattaa painottuneen siirron vaikutuksesta levitä nopeastikin ihmispopulaatioon. Ilmeisesti vasta paljon myöhemmin, kun haitat tulevat niin ilmeiseksi että sokeakin näkee ne, joku korkean statuksen omaava henkilö omaksuu uuden "korjaavan" käsityksen ja uusi käsitys mahdollisesti leviää taas ihmispopulatioon. Usein tietysti tässä vaiheessa on jo liian myöhäistä - Wienin muurit ovat jo murtuneet.

Myös yritysmaailma - esimerkkinä teleala 2000-luvun vaihteessa - saattaa joutua vastaavan kelpoisuutta (kannattavuuta) alentavien uskomusten imitoinnin uhriksi. Kun teleala 1990-luvulla onnistui iskemään todelliseen kultasuoneen, nöyryys hävisi alalta. Alettiin uskoa kerran loistavasti onnistuneitten "sammakkomiesten" ennustuksia siitä miten 3G tai videopuhelut olisi seuraava kultasuoni. Koska rahaa oli varastossa paljon ja telealalla perinteisesti teknologiasukupolvien syklit olivat hyvin pitkiä, älyttömät ajatukset onnistuivat elämään pitkään ja aiheuttamaan valtavia tappioita sekä yrityksille itselleen että osakkeen omistajille ja jopa valtiolle.

Yrityskulttuurit muodostuivat sellaisiksi että visioitiin suurta tulevaisuutta sen sijaan että olisi kokeiltu siipiä pienillä markkinakokeiluilla - takaisinkytkentä-sykli tuli näin hyvin pitkäksi. Korkean statuksen omaavien väitteitä imitoitiin vaikka epäily keisarin uusien vaatteiden olemassaolosta kalvoi koko ajan mielessä.

Omaan kokemukseen ja harkintaan uskominen tuntui liian radikaalilta ratkaisulta.

Kristinusko, islam ja individualismi

Wikipedian kertoo kristinuskon synnystä seuraavaa:

"Rooman valtakunnassa vallinnut suhteellinen rauha ja tieverkoston hyväkuntoisuus mahdollistivat kristinuskon nopean leviämisen valtakunnan alueella seuraavan kolmen vuosisadan aikana.

Mutta miksi kristinusko sivuutti kaikki muut itämaiset uskonnot, joita myöhäinen Rooma oli täynnä? Historian valossa kolme ilmeisintä kristinuskon menestystekijää olivat seuraavat:

1. Kristittyjen korkea moraali; he toimivat ajan parhaiden ihanteiden mukaisesti ja heidän perhe- ja sukupuolielämänsä oli siveellistä. Rooman valtakunnan moraalinen kriisi, jonka luomaa tyhjyyttä täyttämään kristinuskolla oli sosiaalinen tilaus ja korkean moraalin sekä askeettisuuden takia etulyöntiasema pakanakultteihin nähden.

2. Kristinuskon radikaali peräänantamattomuus keisarikultin edessä, mikä sai sille kannattajia niin orjien, sotilaitten kuin ylimystönkin parissa.

3. Radikaali yhteisöllisyys ja keskinäinen rakkaus, kun kristityt kokoontuivat salaa vainoilta katakombeissa ja odottivat Kristuksen toista tulemista. Erityisesti kristittyjen lähimmäisenrakkaus sai monen kääntymään kristinuskoon. Esimerkiksi tautiepidemoiden riehuessa roomalaiset pakenivat jättäen sairastuneet oman onnensa varaan kristittyjen jäädessä hoitamaan sairaita. "

Korkea syntyvyys oli radikaalin yhteisöllisyyden yksi seuraus. Kristinuskon leviäminen tapahtui siis osaltaan siksi että kristityillä oli paljon lapsia ja osaltaan siksi että kristinuskoon liittyi paljon uusia kannattajia. Sen sijaan sillä, onko kristinusko totta tai ei, ei ollut mitään vaikutusta kristinuskon leviämiseen. Kristinusko levisi koska sen darwinistinen kelpoisuus oli korkea.

Nykyään islam levää tehokkaasti Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa. Islamin kelpoisuus on korkea, kun taas kristinuskon ja erityisesti ns. länsimaisen elämäntavan kelpoisuus on alhainen. Onkin lopputulemassa samantekevää kuinka paljon eurooppalaiset liberaalit uhoavat sitä että islam on barbaarinen uskonto. Jo 1300-luvun sosiologi ibn Khaldun totesi

"uusi ryhmä, joka valtaa heikentyneen sivilisaatioon alueet on käytännössä barbaariryhmä joka on alemmalla sivilisaation tasolla kuin aiempi ryhmä. Barbaariryhmän asabiyah on myös vahvempi kuin aiemman ryhmän asabiyah"

Muslimien "asabiyah" tai darwiniaaninen kelpoisuus on vahvempi kuin länsimaisen elämäntavan, koska muslimit lisääntyvät nopeammin, heidän moraalinsa on vahvempi tai ainakin tiukempi kuin meidän ja heidän yhteisöllisyytensä on voimakasta. Ilmeisesti vain ns. barbaarinen kulttuuri, joka esimerkiksi alistaa naisia, kykenee murskaamaan länsimaisen individualistisen kulttuurin.

Myöskään sillä onko individualismi hyvä vai huono asia ei ole individualismin kelpoisuuden kannalta mitään merkitystä. Ainakin äärimmäisen individualismin kelpoisuus on todennäköisesti aina alhainen, varsinkin tilanteessa jossa individualismi joutuu vastatusten yhteisöllisen ryhmän kanssa. Objektiivisesti äärimmäinen individualismi merkitsee yhteisöllisyyden rappiota samalla tavalla kuin syöpä merkitsee yksilön rappiota.

Tony Blair: kansakunta tarvitsee yhteisiä arvoja

Englannin pääministeri Tony Blair on puheessaan todennut saman mitä tämä blogi on toistellut ehkä jonkun mielestä jo kyllästymiseen asti: Kaikkien tietyn valtion - tässä tapauksessa Iso Britannian - asukkaitten on uskonnosta riippumatta sitouduttava ainakin joihinkin yhteisiin arvoihin.

"Integration, in this context, is not about culture or lifestyle. It is about values. It is about integrating at the point of shared, common unifying British values. It isn't about what defines us as people, but as citizens, the rights and duties that go with being a member of our society.

Christians, Jews, Muslims, Hindus, Sikhs and other faiths have a perfect right to their own identity and religion, to practice their faith and to conform to their culture. This is what multicultural, multi-faith Britain is about. That is what is legitimately distinctive.

But when it comes to our essential values - belief in democracy, the rule of law, tolerance, equal treatment for all, respect for this country and its shared heritage - then that is where we come together, it is what we hold in common; it is what gives us the right to call ourselves British. At that point no distinctive culture or religion supercedes our duty to be part of an integrated United Kingdom."

Blair toteaa myös suoraan että terrorismi on erityisesti muslimien "ongelma":

"It is true there are extremists in other communities. But the reason we are having this debate is not generalised extremism. It is a new and virulent form of ideology associated with a minority of our Muslim community. It is not a problem with Britons of Hindu, Afro-Caribbean, Chinese or Polish origin. Nor is it a problem with the majority of the Muslim community. Most Muslims are proud to be British and Muslim and are thoroughly decent law-abiding citizens. But it is a problem with a minority of that community, particularly originating from certain countries. The reason I say that this is grounds for optimism, is that what the above proves, is that integrating people whilst preserving their distinctive cultures, is not impossible. It is the norm. The failure of one part of one community to do so, is not a function of a flawed theory of a multicultural society. It is a function of a particular ideology that arises within one religion at this one time. "

Tulkitsen Blairin puheita niin että hän on kyllästynyt muslimien harjoittamaan terroriin Iso Britannian yhteiskuntaa kohtaan sekä demokratian ja naisten halveksuntaan.

Monikultturismin ajatus, jota Englannian Työväenpuolue on kannattanut 30 vuotta, että kullakin on oikeus täysin omiin arvoihinsa, jotka eroavat muun väestön arvoista, on epäilemättä mustavalkoinen ja epärealistinen. Kansakunta, joka ei jaa mitään yhteisiä arvoja, sirpaloituu ja sirpaloitumisen seurauksena tuhoutuu.

Tulkinta on minun - puheesta ei oikein täysin selviä, miksi Blairin mielestä kaikkien on sitouduttava yhteisiin arvoihin.

Evoluutionäkökulma yritysjohtamisessa

Kansainvälisesti hyvin tunnettu suomalainen uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen totesi eilen kolumnissaan HS:n tiedesivulla että evoluutionäkökulma on tulossa myös yritysjohtamiseen. Ilkka on itse soveltanut evoluutionäkökulmaa ansiokkaasti uskontotieteeseen.

Hän viittasi samaiseen Collins Family Foundationiin josta minäkin puhuin taannoisessa postauksessani.

Ilkka Pyysiäinen totesi Boydin ja Richersonin hengessä:

"Sadasta huippuyksilöstä ei synny joukkuetta elleivät yksilöt sitoudu ryhmään. Yhteistyön evoluution mekanismeista on ryhdytty hakemaan viisastenkiveä myös yritysjohtamiseen."

Kysyä sopii milloin poliitikot ymmärtävät että myös kansa on jotain enemmän kuin 5000 000 yksilöä ? Milloin muutkin kuin ns. äärioikeistolaiset sanovat:

"5000000:sta yksilöstä ei synny joukkuetta elleivät yksilöt sitoudu ryhmään. Yhteistyön evoluution mekanismeista pitää ryhtyä hakemaan viisastenkiveä myös kansankokonaisuuden uudelleenluomiselle."

Monikultturismi on sovinismia ?

Kirjoittelin edellisessä postauksessa siitä miten vuonna 1990 Norjassa oltiin huolestuneita ulkomaalaisten naisiin kohdistamista seksuaalirikoksista. Silloin ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä oli 3.3 %, mutta 70 % raiskaajista oli ulkomaalaistaustaisia. Norjan pakolaisjärjestön edustaja Annette Thommesen vaati silloin että Norjan ulkomaalaisille jaetaan tietoa norjalaisesta kultturista ja naisten asemasta Norjassa.

Nyt vuonna 2006 voi todeta että Norja on epäonnistunut valistamaan maahanmuuttajia (lue muslimeja) Norjan kulttuurista ja naisten asemasta Norjassa. Raiskausten määrä on 6 kertaa suurempi kuin New Yorkissa ja useimmat raiskaukset ovat länsimaiden ulkopuolelta tulleiden miesten tekemiä.

Katso Brussels Journalin artikkeli aiheesta.

Enää ei edellytetä ulkomaalaisten oppivan ymmärtämään Norjan kulttuuria ja naisten asemaa Norjassa. Päinvastoin norjalaisten naisten olisi muutettava käyttäytymistään ja asenteitaan.

Unni Wikan, Oslon yliopiston sosiaaliantropologian professori, totesi jo vuonna 2001 että norjalaisten naisten olisi ymmärrettävä että elämme monikulttuurisessa yhteiskunnassa ja ymmärrettävä että naisten itsensä on muutettava käyttäytymistään.

Onko Wikan siis sitä mieltä että monikulttuurisuuden yksi attribuutti on raiskausten korkea määrä ? Jotta nainen voisi välttää raiskauksen hänen velvollisuutensa on pukeutua kuin musliminainen ?

Jukka

Ps. Todettakoon vielä että Brussels Journalin jutusta ei selviä paljonko länsimaisen väestön suorittamat raiskaukset ovat suuremmat Oslossa kuin New Yorkissa. Jos kaksi kolmasosaa raiskauksista on muitten kuin länsimaista alkuperää olevien tekemiä myös länsimaista alkuperää olevien tekemät raiskaukset ovat väistämättä Oslossa tavallisempia kuin New Yorkissa.

Veikkaan että tämä saattaa johtua yleisestä moraalin ja yhteisten arvojen merkityksen vähenemisestä Pohjoismaissa. Ja kurin puutteesta ! New Yorkissahan harjoitetaan nollatoleranssia päinvastoin kun Pohjoismaissa joissa kaikkea normeista poikkeamisia ymmärretään.

Valistusoptimismi

Norjassa oltiin vuonna 1990 huolestuneita ulkomaalaisten naisiin kohdistamista seksuaalirikoksista. Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä oli 3.3 %, mutta 70 % raiskaajista oli ulkomaalaistaustaisia. Norjan pakolaisjärjestön edustaja Annette Thommesen vaati että Norjan ulkomaalaisille jaetaan tietoa norjalaisesta kultturista ja naisten asemasta Norjassa. (Asiasta kerrottiin Helsingin Sanomissa 23.9.1990.)

Thommesen totesi että ongelmien syyt ovat kulttuurieroissa ja näin ollen ongelmat voitaisiin poistaa valistuksella. Sittemmin on osoittautunut että kulttuurien välisen kohtaamisen ongelmat eivät noin vain ole poistettavissa eivätkä asenteet helposti valistuksella muutettavissa. Ongelmia on alettu "ratkaisemaan" ongelmista vaikenemalla ja syyttämällä ongelmista puhujia rasisteiksi.

Mutta valistusoptimismi on kuitenkin lännessä säilynyt vahvana ainakin puheissa. Valistusoptimismi perustuu ajatukselle että historian suunta on annettu - maailma kehittyy koko ajan parempaan (=eurooppalaiseen) suuntaan: naisten oikeudet paranevat ja individualismi korvaa kollektiivisuuden. Tai näin aikankin käy, kun ihmisiä koko ajan valistetaan ja kun maailman köyhyys poistetaan.

Vaikka moni myöntää että valistusoptimismin ennusteet eivät 100 %:n varmuudella toteudu, ennusteen toteutumattomuuteen ei saa kuitenkaan varautua. Ei saa esimerkiksi sanoa rasistiksi leimautumatta, että

"koska maahanmuuttajat tuovat vääjäämättä omat asenteensa ja arvonsa mukanaan kotimaastaan, maahanmuuttoa ei-valistuneista maista pitää välttää"

V.S. Naipaulin Islamin Äärillä-kirjaa lukiessa saa kuvan että historian suunta on suuressa osassa maailmaa suorastaan päinvastainen kuin valistusoptimismi edellyttää: Indonesiaan kuuluvalla Sumatralla naisen asema on ollut perinteisesti hyvä. Mutta naisen asema heikkenee koko ajan, kun islamin puhdasoppinen tulkinta leviää Sumatralla. Myös individualismi ja kulttuurin monimuotoisuus häviävät islamilaisissa maissa: Jaavalla, jossa hindulaisperäinen jaavalainen kyläuskonto ja islam ovat eläneet vuosisatoja rinnakkain, puhdasoppinen islam on kuristamassa jaavalaista kyläuskontoa. Hiljalleen tuhoutuu todennäköisesti myös perinteisen jaavalaisen kulttuurin hienoimmat muodot kuten nukketeatteri ja hovitanssi.

Valistusoptimismiin uskovat ihmiset ajattelevat, että Eurooppaan islamilaisista maista muuttavat ihmiset muuttuvat hiljalleen vapaamielisiksi ja alkavat suvaita muita kulttuureja. Ranskan, Belgian, Englannin ja Hollannin kokemukset ovat osoittaneet että usein käy juuri pänvastoin: vanhempien maltillinen konservatiivinen muhamettilaisuus korvautuu seuraavassa sukupolvessa radikaalilla ja väkivaltaisella fundamentalismilla. (Katso myös aiempi juttuni monikultturismin ja terrorismin yhteydestä.)

Valistusoptimismi on äärimmäisyyksiin vietynä vaarallinen ajattelutapa, kun sillä vähätellään kulttuurien kohtaamisen ongelmia ja estetään näin ongelmista puhuminen ja sitä kautta ongelmien ratkaiseminen.