Sisäryhmä ja ulkoryhmä

Evoluuutiopsykologian perushavaintoja on että ihmisen mieli muodostuu funktionaalisista moduuleista. Esimerkkejä moduuleista ovat kielimoduuli ja "cheat detection" moduuli. Kielimoduulilla tarkoitetaan, että jokaisella ihmisellä on ns. synnynnäinen kielentaju (Chomskyn generatiivinen kielioppi). Generatiivinen kielioppi määrää yleiset kielen algoritmiset periaatteet, jonka parametrit määräytyvät kultturellisesti kun ihminen oppii puhumaan äidinkieltään.

Antropologit Robert Boyd ja Peter Richerson arvelevat että ihmisellä on myös ryhmäjakomoduuli (algoritmiset periaatteet) joka jakaa ihmiskunnan kahteen osaan - ulkoryhmään (muut) ja sisäryhmään (me). Sisäryhmän jäseniä kohtaan toteutetaan erilaista moraalia kuin ulkoryhmän jäseniä kohtaan. Sisäryhmän jäseniä kohdellaan enemmän tai vähemmän veljinä, ulkoryhmän jäseniä vihollisina. Se miten sisäryhmä ja ulkoryhmä määritellään ovat kulttuurisia parametreja, jotka vaihtelevat ajankohdasta ja paikasta riippuen. Jako voi olla vaikkapa mustalaiset ja valkolaiset tai kristityt ja saatanan lapset.

Länsimaissa on viime aikoina ilmennyt halua kelpuuttaa koko ihmiskunta osaksi samaa sisäryhmää - ja määritellä näin ulkoryhmä tyhjäksi. Ongelma on että kaikki eivät tätä määritelmää hyväksy. Osama bin Laden jakaa ihmiskunnan muslimeihin ja ei-uskoviiin. Islamilainen määritelmä ihmisten jaosta ulkoryhmään ja sisäryhmään on toki hieman hienostuneempi: umma voi sisältää myös muitakin kuin muslimeja - ns. kirjankansaa eli juutalaisia ja kristittyjä - mutta kirjankansan on alistuttava ummassa toisen luokan kansalaisiksi, dhimmeiksi.

Useilla länsimaalaisilla tuntuu olevan suuria vaikeuksia ymmärtää sitä että länsimainen käsitys ihmiskunnan ykseydestä ei ole yleisesti hyväksytty. Boyd ja Richerson ottavat Bosnian muslimit esimerkiksi vastaavanlaisesta ymmärtämättömästä ryhmästä. Muslimit elivät 1980-luvulla onnistuneesti rinnakkain muitten Bosnian kansallisuuksien kanssa. Bosnian muslimit olivat voimakkaasti maallistuneet ja heillä oli varsin samanlainen kosmopoliittinen ajattelutapa ihmiskunnan ykseydestä kuin monella länsimaisella. Bosnian muslimeilla oli varsin heikko ryhmidentiteetti eli heikko käsitys jaosta meihin ja muihin. Bosnian serbi- ja kroaattiväestö kuitenkin ajattelivat toisella tavalla. Näille ryhmille jako sisäryhmään ja ulkoryhmään oli selkeämpi. Bosnian muslimit yllätettiin kun sekä serbit että kroaatit ryhtyvät kansanmurhaan muslimeja kohtaan. 1990-luvun tapahtumat ovat karsealla tavalla opettaneet Bosnian muslimeille ryhmäidentiteetin merkityksen. Jugoslavian ajan epämääräinen ajatus "muslimikansallisuudesta" onkin korvautunut selkemmällä bosnjakki-identiteetillä.

Todennäköistä on että Länsi-Eurooppa tulee kokemaan samanlaisen opetuksen.

Rituaalit ja kansankokonaisuus

Sata vuotta antropologit - mm. antropologian isä Emile Durkheim - ovat ymmärtäneet rituaalien - mm. initiaatiorituaalien - merkityksen heimoja, kansoja ja uskontokuntia ylläpitävänä voimana:

Durkheim tuli tutkimuksessaan siihen tulokseen, että uskonto on jotain aivan läpikotaisin sosiaalista. Uskonto on sosiaalista jopa niin pitkälle, että sen varsinainen funktio on vain heijastaa symbolisesti yhteisöä itseään, luoda yhteisön yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ylläpitää "me-henkeä" yhteisön jäsenten välillä. Uskonnon avulla luodaan kollektiivisia eli yhteisesti jaettuja representaatioita, joiden avulla ja välityksellä yhteisön jäsenet sitoutuvat samaan käsitykseen todellisuudesta. Yhteinen kosmologia eli käsitys maailman todellisesta luonteesta sitoo käsityksen omaavat moraaliseksi yhteisöksi. Yhteistä kosmologiaa ilmaistaan ja vahvistetaan myyttien ja rituaalien avulla. [Lisäys 2016, lähde: http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/usk/03b_durkheim.shtml]

Mitä ahdistavampia rituaalit ovat sitä vahvempi on rituaaleista saatava hyöty. Mitä useammin heimo joutuu sotimaan sitä ahdistavampia rituaaleja heimo käyttää.

Esimerkiksi apashit pakottivat nuorukaisensa jääkylmään veteen osana initiaatioriittiä. Adolf Hitler kehitti ajatuksen jatkuvasta sodasta slaaveja vastaan. Jokaiselle saksalaisnuorukaiselle tarjoutuisi näin mahdollisuus suorittaa initiaatioriitti itärintamalla. Hitler ymmärsi ilmeisesti rituaalien merkityksen kansakunnan koheesiota ylläpitävänä voimana.

Shiiamuslimit ruoskivat massarituaaleissaan itseään. Lisäksi jokainen shiiamuslimimies suggeroidaan lapsesta saakka syyllisyyden ja surun tunteeseen siitä että hän ei henkilökohtaisesti saanut olla mukana Karbalan taistelussa jossa shiiauskonnon kolmas imaami Husayn ibn Ali kaatui marttyyrinä taistellessaan sunneja vastaan. Nämä negatiiviset rituaalit ja tunteet todennäköisesti ylläpitävät shiiojen vahvaa ryhmäkoheesiota.

Libanonissa, Iranissa ja Irakissa shiiat ovatkin jo osoittaneet mikä on Lähi-Idän tulevaisuus - yhä useampi valtio siirtyy shiiahallintoon. Aseina shiioilla on korkea syntyvyys, alistuminen uskonnolliselle johdolle ja kuoleman halveksunta. Irakilaiset sunnit voivat räjäyttää shiiamoskeijoita ja shiiaperheitä, mutta shiiat eivät siitä juuri tutise.

Euroopassa rituaalien ja yhteisten arvojen merkitys kansakunnan koheesion eli yhtenäisyyden parantamisessa on täysin hukassa. Suomeenkin on levinnyt ajatus että kansakunnan yhtenäisyys on pelkästään negatiivinen asia. Sen sijaan monikultturismi ja moniarvoisuus on muka pelkästään positiivinen asia. Se tosiseikka että monikulttuurisuus lisää terrorismia joko kielletään, tai todetaan vain ylimielisesti ettei "lintukotoon ole paluuuta".

Pitäisi ymmärtää että ei ole kyseessä joko-tai-tilanne. Tietty yhteisten arvojen olemassaolo on täysin välttämätöntä valtion säilymiseksi itsenäisenä ja demokraattisena. Kutsuttakoon tätä kansankokonaisuuden aatteeksi. Käytän termiä tietoisena siitä että suomalainen äärioikeisto käytti termiä 30-luvulla tarkoittamaan ajatusta yhdestä kansasta, yhdestä kielestä ja yhdestä mielestä. Tarkoituksenani ei ole ajaa tällaista tulkintaa, vaan löytää kompromissi individualismin ja kollektiivisuuden välillä.

Naisten kaipuu takaisin patriarkaattiin

Englantilaisen Warwickin yliopiston taloustieteen professori Andrew Oswald on tehnyt vuosikymmeniä tutkimuksia onnellisuudesta. Oswald on havainnut erityisesti valkoihoisten naisten onnellisuuden laskeneen voimakkaasti. Mustien naisten ja miesten onnellisuus on noussut selvästi, valkoisten miesten onnellisuus on hieman laskenut. Tutkimus on tehty Yhdysvalloissa.

Kadulla kävellessä on Helsingissäkin vaikea olla havaitsematta miten suuri osa naisista on ns. naama nurinpäin. Agressiivinen ja päättäväinen ilme kasvoilla, reppu selässä, tupakka suussa, naisellisuus hukassa. Selvää on että heikosti menee kaikesta tekovahvuudesta huolimatta.

Suomalaiset naiset ovat yhä useammin alkoholisoituneita ja lasten huostaanotot lisääntyvät. Avioerot lisääntyvät myös. Vaikka naiset avioeron sattuessa sosiaalivirkailijoiden tuella yleensä onnistuvat saamaan lasten huoltajuuden käytännössä itselleen, yksihuoltajan elämä on raskasta ja yksinäistä. Suomalaisten miesten halu sitoutua avioliittoon ja varsinkin lapsiin laskee koska yhteiskunta on tehnyt miehistä toisen luokan vanhempia: Avioeron sattuessa on lähinnä naisen hyvästä tahdosta kiinni saako isä tavata lapsiaan vai ei.

Miesten heikosta halusta sitoutua perheeseen kärsii lopputulemassa eniten juuri naiset. Nykynaisten tilanne alkaa muistuttaa naisten asemaa Rooman valtakunnassa. Ratkaisukin saattaa lopputulemassa olla sama - luopuminen feminismistä ja näennäisestä tasa-arvosta ja vahvuudesta sekä paluu perinteisempään, yhteisöllisempään, patriarkaattisempaan ja turvallisempaan elämäntapaan.

Mutta mistä yhteisöllisyys ja turvallisuus löytyy nykynaiselle ? Kun naiset ovat ensin pitkälti itse rikkoneet välinsä perinteisiin arvoihin ja instituutioihin, heidän on nyt omasta mielestään etsittävä turvaa jostakin muualta. Paluu vanhaan kristilliseen naiskuvaan on naisille vaikeaa. Löytyykö turvallisuus ja yhteisöllisyys siis ehkä islamista ? Onko naisten laaja tuki monikultturismille - 70% Norjan äärivasemmiston kannattajista on naisia - juuri sitä: kaipuusta takaisin patriarkaattiin. Samaa paluuta patriarkaattiin on suomalaisten naisten ihastus naispappeutta vastustavaan ortodoksisuuteen.

Lukekaapa Fjordmanin loistava artikkeli Bruessel Journalista.

Monikulttuurisuus lisää uskonnollista terrorismia

Evolutiiviset uskontotieteilijät Richard Sosis ja Candace Alcorta arvelevat että monikulttuurisuus lisää uskonnollista fundamentalismia ja sitä myötä uskonnollista terrorismia. Koska läntiset yhteiskunnat sallivat asukkailtaan hyvin erilaisia arvoja ja normeja, yhteiskuntaan syntyy helposti alakulttuureja joitten normit vaihtelevat voimakkaastikin keskenään. Ryhmät joutuvat kilpailutilanteeseen keskenään - ryhmäkoheesion ylläpito muodostuu tärkeäksi varsinkin ns. suljettujen ryhmien tapauksessa. Suljettuja ryhmiä ovat esimerkiksi Jehovan todistajat, vanhoillislestadiolaiset ja muslimit. Ryhmäkoheesiota ylläpidetään tyypillisesti eriytymällä mahdollisimman voimakkaasti valtakulttuurista ja muista suljetuista ryhmistä. 

...somewhat paradoxically, the multicultural openness of Western societies may also contribute to fundamentalist trends. While the celebration of multiculturalism has yet to embrace aggressive fundamentalism, in societies where group differences are tolerated and even encouraged, maintenance of in-group cohesion requires that groups increase their distinctiveness in order to preserve the relative costliness of the group’s previous bans and badges. Thus, multiculturalism may actually initiate movements toward fundamentalism, even while vehemently rejecting fundamentalism’s message of possessing life’s only true path. Notably, Juergensmeyer (2002) observes that one of the universal features of religious terrorists is a strong rejection of Western multiculturalism.

Antropologit ovat jo Durkheimista alkaen havainneet että rituaalit ovat oleellinen osa ryhmäkoheesion ylläpitoa. Mitä ahdistavampia esimerkiksi nuorten miesten initiaatioriitit ovat sitä paremmin ne tukevat yksilön sitoutumista ryhmän normeihin ja päämääriin. Evoluutioteoreetikot puhuvat kalliista signaalista: Osallistuessaan ahdistavaan riittiin yksilö osoittaa (signaloi) kykynsä ja halunsa sitoutua ryhmän päämääriin - esimerkiksi hyökkäykseen naapuriheimoa vastaan. Antropologit ovat myös huomanneet että mitä vaikeammissa oloissa heimo elää - mitä useammin se esimerkiksi joutuu sotimaan - sitä ahdistavampia rituaalit ovat. Ahdistavat rituaalit kertovat rehellisemmin kuin vähemmän ahdistavat yksilön kyvystä sitoutua. Islam on kilpailutilanteessa länsimaisessa yhteiskunnassa. Se kilpailee omien nuortensa sielusta monen vaihtoehtoisen maailmankuvan kanssa. Ryhmäkoheesiota ylläpidetään ja nuorilta muslimeilta vaaditaan yhä dramaattisempia tekoja "signaloimaan" sitoutumista ryhmään. Islamin tapauksessa nuo teot ovat usein hyökkäyksiä muita ihmisiä kohtaan. Kaikki uskonnot eivät ylläpidä ryhmäkoheesiota samalla tavalla - esim. amishit vaativat kyllä hekin kalliita signaaleja jäseniltään. He asettavat jäsenilleen melko mielivaltaisen tuntuisia normeja, joitten rikkomista rangaistaan voimakkaasti. Mielivaltaisuudesta esimerkkinä että auto, tv, valtakunnan verkon sähkö ja radio ovat kiellettyjä mutta vesisänky on sallittu. Jäsenille normit ovat ankaria ja "kalliita" mutta kenelläkään muulle ei haittaa synny. Samaa pätee hutteriiteille.