Havaiji, Venäjä ja ihmisuhrit

Havajilla oli 1800-luvun alussa yhteiskuntaluokka jonka jäsenten tehtävänä oli tarvittaessa toimia ihmisuhreina. Ihmisuhreja tarvittiin erilaisiin rituaaleihin jopa rutiininomaisesti. Esimerkiksi suurten kulttitalojen rakentamisen yhteydessä. Ko. yhteiskuntaluokan jäsen siis eli ja teki työtä maaorjana normaalisti, kunnes hänen toinen tehtävänsä aktivoitiin.

Ihmisuhrit olivat tavallisia muuallakin Tyynenmeren saarilla. Erityisesti niillä saarilla, missä yhteiskunnat olivat alkaneet kehittyä keskitetympään ja hierarkkisempaan suuntaan. Jopa uuden kanootin merille laskun yhteydessä uhrattiin ihminen.

Venäjällä sama funktio on vähemmistökansallisuuksilla ja turvatakuita vailla olevilla naapureilla sillä erolla että nämä uhrataan yhteisöinä. Vähemmistökansallisuus ehkä sai elää pitkiä aikoja suhteellisen rauhassa kunnes Venäjän maan sisäpolitiikka muuttui ja tarvittiin uhreja. Yhteisö tuhotaan fyysisesti kokonaan tai tavallisemmin eliitti ja sivistyneistö tuhotaan ja muut sulautetaan venäläiseen kansanmereen. Inkeriläiset ovat lähin esimerkki vähemmistökansan likvidaatiosta Venäjällä - vielä 30-luvun alussa Inkerissä oli suomenkielisiä kouluja ja seurakuntia. Muutamaa vuotta myöhemmin alkoivat teloitukset ja pakkosiirrot.

Suomen tilanne oli autonomian aikana aluksi varsin siedettävä, mutta kun Venäjällä sisäpoliittinen tilanne muuttui, Suomen kansan rooli uhrina aktivoitiin. Oleellista oli että suomalaisilla ei ollut turvatakuita eikä omaa armeijaa puolustautuakseen. Olimme Venäjän hyvän tahdon varassa.

Sortokaudella ja toisen maailmansodan aikana Venäjän yritys tuhota tai alistaa Suomi tosin kariutui.