Seitsemän ruotsalaisprofessoria: "Ruotsi tekee ihmiskokeita nuorilla aikuisilla"

Ruotsissa 10 nuorta halusi vuonna 2003 sukupuolen korjausta - tällä hetkellä korjausta vaatii 500 nuorta tai nuorta aikuista. Britanniassa luvut ovat 40 tyttöä vuosina 2009-2010 ja 1 806 vuosina 2017-2018. Suomessa luvut ovat viisinkertaistuneet vuodesta 2011 vuoteen 2017. 
USA:ssa tehdyn tutkimuksen perusteella on esitetty, että kyseessä on suurella todennäköisyydellä sosiaalinen epidemia. On havaittu, että ilmiö leviää ystäväpiireissä ja urheiluseuroissa niin, että jopa jonkun valmentajan koko valmennusryhmä on muuttunut transsukupuoliseksi.
Ruotsalainen nuorisopsykiatrinen professori Christopher Gillberg ja kuusi Göteborgin yliopistossa ja Sahlgrenin yliopistosairaalassa työskentelevää professoria tai ylilääkäriä on Svenska Dagbladetissa todennut, että varsinkin autistisia piirteitä omaavat tytöt ja nuoret naiset ovat yhtäkkiä alkaneet kokea olevansa poikia.
”Satoja lapsia altistetaan Ruotsissa vuosittain hormonaaliselle ’hoidolle’ ja sen jälkeiselle sukuelinten silpomiselle, ilman että sille olisi olemassa minkäänlaista tieteellistä tai kokemukseen perustuvaa näyttöä".
Gillberg puhuu nuorilla aikuisilla ja tytöillä tehtävistä ihmiskokeista, joihin liittyy sukupuolielinten silpominen ja aivojen kemiaan vaikuttaminen. Juttu oli Svenska Dagbladetissa 14.3.

Professori Gillberg ehdotti laajan tutkimuksen aloittamista aiheesta, mutta tutkimukseen ei valtiolla ollut rahaa.

Gillberg kysyy mikä tulee olemaan historian tuomio näille ihmisille, jotka ovat alistaneet nuoret aikuiset ihmiskokeisiin.

Suomalaiset tutkijat toteavat Duodecimissä, että sukupuoliahdistuneisuus on nuorten keskuudessa kasvanut kansainvälisesti. Tutkijat kirjoittavat:

Sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvien nuorten määrä kasvaa kautta länsimaiden. Etenkin nuoruusiässä melko äkillisesti alkanut sukupuoliahdistus näyttää lisääntyvän, joskaan luotettavaa epidemiologista tutkimusta ei ole. Kansainvälisesti hyväksytty hoitosuositus perustuu vähäiseen tutkimusnäyttöön lapsuudessa alkaneen, puberteetissa voimistuvan sukupuolidysforian hoidosta. Näissä tilanteissa, ellei vasta-aiheita ole, voidaan harkita puberteettikehityksen pysäyttämistä GnRH (gonadotropiinien vapauttajahormoni) -analogihoidolla puberteetin ensivaiheiden jälkeen ja muuntohormonihoitoja 16 vuoden iästä. Näyttö perustuu yhteen pitkään seurantatutkimukseen. Sukupuoliahdistuksen takia tutkimuksiin hakeutuvilla nuorilla on usein vakavia mielenterveyden häiriöitä ja laaja-alaisia identiteettikehityksen ongelmia. Kaikki nuoren ongelmat eivät selity sukupuolella, eikä nuoren psykiatrisia, pedagogisia tai lastensuojelullisia erityistarpeita tule jättää hoitamatta, vaikka hän problematisoisi sukupuoltaan.

Kliinisissä aineistoissa kuitenkin noin neljä viidesosaa lapsuuden voimakkaastakin identifioitumisesta vastakkaiseen sukupuoleen katoaa nuoruusikään tullessa. Lapsuuden identifioituminen vastakkaiseen sukupuoleen ennustaa ensisijaisesti aikuisuuden homoseksuaalisuutta. Siksi lapsille ei tehdä fyysisiä interventioita sukupuoli-identiteetin tai sukupuoliahdistuksen takia, kirjoittajat toteavat artikkelissaan.
Paljon on Suomessakin valitettu siitä, että transsukupuolisten korjaushoitojen jälkeen Suomen laki vaatii sterilaatiota. Suurempi ongelma saattaa kuitenkin olla se, että sukupuolen muuttamista käytetään hoitona ainakin kansainvälisesti liian kevyesti.

Lasta kasvattavien aikuisten keskeinen kansantaloudellinen panos on tehtävä näkyvämmäksi

Media antaa tilaa narsistisille hankkeille kuten synnytyslakoille, joita perustellaan ilmaston lämpenemisellä. Todellisuudessa kyse on mukavuuden halusta ja yksilökeskeisyydestä. Mm. HS:ssä ekologian professori Janne Kotiaho puolustelee lapsettomuutta ja syyllistää lasten vanhempia.

Väestöliiton tutkimusjohtaja Anna Rotkirch on sen sijaan todennut:

Lasta kasvattavien aikuisten keskeinen kansantaloudellinen panos tulisi tehdä näkyvämmäksi 

Mikäli haluamme ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa, väestörakenne ei saa muuttua sellaiseksi, että yhä suurempi osa väestöstä on työmarkkinoiden ulkopuolella. On joko oltava tarpeeksi korkea syntyvyyden taso tai on otettava vastaan työperäistä maahanmuuttoa. Tai on alennettava eläkkeiden tasoa.

Oma ehdotukseni on että alaikäisille lapsille annetaan välittömästi äänioikeus, jota käyttävät lasten vanhemmat. Perhepolitiikan merkitys nousee.

Tällä hetkellä politiikan painopiste näyttäisi olevan vanhusten hoidossa, koska vanhusten osuus äänestäjistä on korkea. Liian korkea. Lisäksi emotionaalisella kampanjoinnilla on saatu tehtyä 2019 eduskuntavaaleista vanhusvaalit. Terve yhteiskunta ei keskity ensi sijassa vanhusten hoitoon vaan nuoren sukupolven määrään ja laatuun sekä yhteiskunnan taloudelliseen toimivuuteen ja maanpuolustuksen tehokkuuteen.

Hyvinvointiyhteiskunnan hylkääminen on toki sekin mahdollisuus. Itse kannatan hyvinvointiyhteiskuntaa, koska maanpuolustustahdon ylläpitäminen edelllyttää, että maahan ei synny katkeroituvaa köyhälistöä. Nuorten miesten syrjäytyminen, köyhtyminen ja katkeroituminen on tästä näkökulmasta hyvinvointiyhteiskunnan suurin maanpuolustuksellinen ongelma. ( Nuorten miesten syrjäytyminen myös edesauttaa syntyvyyden laskua, koska työtön ei kelpaa Osmo Soininvaaran mukaan naisille mieheksi. )

Eugeniikkkaliikkeen johtaja, tilastotieteen pioneeri ja sosialisti Karl Pearson totesi artikkelissaan Socialism and Natural Selection: 

Kansojen ja valtioiden välisissä konflikteissa se valtio, jossa on laaja köyhälistö, häviää sille valtiolle jonka väestö on tasa-arvoisempi. 

Suomen osalta ongelma on erityisen suuri, koska naapurinamme on imperialistinen Venäjä. Tällä hetkellä on riskinä, että hyvinvointiyhteiskunta romuttuu hiljalleen halusimme tai ei. Joko niin, että yhä suurempien menojen peittämiseksi otetaan koko ajan velkaa ja nostetaan veroja, jolloin hyvinvointiyhteiskunta kaatuu veropakolaisuuteen (SDP:n malli). Tai hyvinvointiyhteiskunnan merkitys alentuu sitä kautta, että kuluja leikataan.

Väestönlaatu on julkishyöyke.