Kansankokonaisuus

Segregaatio ja kansakunnan jakaantuminen

2012-01-25T07:46:00.013+02:00

Tänään Antti Blåfield käsittelee segregaatiota HS:n yliössä:

kaupunkisosiologit ovat näihin päiviin saakka varoittaneet eri sosiaalisten ryhmien eriytymisen, segregaation, vaaroista. Nyt tämä kehitys on käynnissä ja ruokkii itse itseään.

Segregaatio syntyy siitä, että sosiaalisten ongelmien kasautumisen seurauksena eri väestökerrokset alkavat suunnistaa eroon toisistaan, kun turvattomuuden tunne kasvaa. Lisäksi maahanmuutto kärjistää eriytymiskehitystä: alkaa niin kutsuttu valkoinen pako.

Turvattomuuden tunteen syntymiseen ei tarvita välttämättä mitään kouriintuntuvaa syytä, kuten tapahtumaa tai epämiellyttävää naapuria. Riittää, kun ihmisessä kasvaa tunne, että hän haluaa viedä perheensä pois.

Alueiden syrjäytymiskehitystä voi seurata välillisillä muuttujilla, kuten peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten tupakoinnilla. Tupakoivien lasten osuus vaihtelee pääkaupunkiseudun eri kouluissa 2 ja 30 prosentin välillä. Tällä muuttujalla on havaittu olevan selvä yhteys koulumenestykseen.

...HS:n kaupunkisivuilla kerrottiin viikonvaihteessa, miten vanhemmat yhä useammin valitsevat lapsensa ala-asteen sen sijaan, että panisivat hänet lähikouluun.

Tutkijat ovat paikantaneet pääkaupunkiseudulla jo useita alueita, joissa itseään ruokkiva segregaatio on käynnissä. Näitä alueita on erityisesti Helsingissä, mutta niitä on myös Espoossa ja Vantaalla.

Keskiluokka kannattaa tai ainakin edistää segregaatiota kouluvalinnoillaan. Koska keskiluokalta puuuttuu kunnollinen luokkaideologia tai poliittinen teoria, ja valtamedian mielestä segregaatio on kauhistus, keskiluokka harvoin sanoo suoraan että kannatan segregaatiota. Huoneistomarkkinointi kuitenkin tietää, että alueelta, jossa on hyviä kouluja (=ei rupusakkia), asunnot menevät kaupaksi paremmin. Vihreä vanhempi laittaa lapsensa vaikkapa SYK:iin, kun siellä saa opiskella ensimmäisenä kielenä ranskaa.

Segregaatio ei tietenkään ole pelkästään hyvä eikä pelkästään huono asia. Segregaatio on keskiluokan jäsenelle suurimmaksi osaksi edullinen asia, mutta ulkoisvaikutukset ovat suurelta osin negatiivisia: Kansa jakaantuu. Tosin positiivisiakin ulkoisvaikutuksia segregaatiosta voi olla - vaikkapa luottamuksen lisääntyminen yhteisön (lähiön tms.) sisällä.

Olen itse kirjoittanut segregaatiosta aikaisemmin positiivisessa sävyssä, mutta kuvittelen että tämän blogin lukijalle on selvää että en pidä kansan jakautumista ensi sijaisesti hyvänä asiana:

Steve Sailer tutki segregaatiota USA:ssa ja UK:ssa ja havaitsi mustien ja valkoisten segregaation olevan paljon voimakkaampaa USA:ssa kuin UK:ssa. Myös Gene expression raportoi asiasta.

Britannia on tavallaan onnistunut maahanmuttopolitiikassaan paremmin kuin esimerkiksi Ranska, jossa mustat ja arabit elävät erillisissä ghetoissa.

Sailerin mukaan USA:n - tai Ranskan - korkea segregaatio ei ehkä kuitenkaan ole pelkästään negatiivinen asia:

Sailerin mukaan valkoisen alaluokan rikollisuus on USA:ssa vähenemään päin, kun taas UK:ssa valkoisen alaluokan rikollisuus on kasvussa - valkoisen alaluokan rikollisuus lähenee mustien rikollisuuden tasoa.

Syynä lienee Sailerin mukaan se, että USA:ssa valkoinen alaluokka elää täysin erillään mustasta alaluokasta. Valkoinen alaluokka haluaa USA:ssa tehdä pesäeron kaikkeen mikä on "neekerintouhua" - erityisesti siis mustia leimaavaan rikollisuuteen.

Kansakunnan jakaantuminen on ollut pinnalla viime päivinä myös presidentin vaalien takia. Siinä missä Halonen kannatti kansan jakamista jyrkästi pahoihin ja hyviin (vaikka itse pidän hänen hyvyyttään erittäin kyseenalaisena), Haavisto (ja jossain määrin myös Niinistö) on ajanut sopua ja/tai eheyttä. Hiukan kuviossa vaan kiusaa se, että sama vihreä porukka, joka tähän saakka on jakanut Halosen kanssa kansan jakamisen arvot (haloslaiset arvot), on nyt kannattamassa sopua. Tai jos totta puhun niin minua se ei kiusaa vain vähän, vaan itse asiassa ihan helvetisti. Tavallaan komppaan Haavistoa jonkinlaisena uutena Kyösti Kalliona, ja uskon hänen suhtautuvan myös Venäjään kunniallisemmin kuin nykyinen kollaboratööri, joka pussailee venäläisiä saamatta mitään aikaan (lainaus: Jörn Donner) kuin kultainen noutaja, mutta myönnän että minua kiusaa se, että Haavisto on väärän porukan ehdokas. En myöskään oikein luota siihen etteikö hänen mainostamansa suvaitsevaisuus merkitsisi sitä haloslaista suvaitsevaisuutta ulkomaalaisia "barbaareita" mutta ei suomalaisia "barbaareita" (kuten lestadiolaisia tai perussuomalaisia) kohtaan.

Mutta katsotaan miten asiat kehittyvät. Tilanne ei ole vaaleissa mustavalkea.

Lisäys:

Sanoin joskus ajat sitten muuten segregaatiosta, että apartheid oli hyvä systeemi, ja sain siitä hiukan näpeillenikin. Oikeastaan siitä nyt on myöhäistä enää spekuloida. Etelä-Afrikka on tällä hetkellä demokratia ja valkoiset eivät vielä ole poistuneet maasta.

Muistan miten Ruotsin Vasemmistopuoluetta äänestänyt naispuolinen ystäväni, joka oli kehitysyhteistyössä Sambiassa 80-luvulla, sai tutut kauhistumaan, kun kertoi että Etelä-Afrikka on hänen mielestään hieno maa.

Hiilidioksidipitoisuuden kasvu ei aiheuta vain lämpenemistä

2012-01-24T06:18:00.005+02:00

Hiilidioksidipitoisuuden kasvu ei aiheuta vain ilmaston lämpenemistä, vaan vieläkin selkeämpi on syy-seuraus-suhde merien happamoitumisen osalta. Vedet happamoituvat ja merien yhteyttäminen alenee nopeasti. Seuraus niiden näkökulmasta, jotka eivät ole syväekologeja: kalansaaliit romahtavat. (Lähde: Jussi Viitala, Miten maailmanloppu tulee.)

Mutta ei tässä kaikki. Hiilidioksidipitoisuuden nousu aiheuttaa myös kaloissa vakavia käyttäytymishäiriöitä, mikä sekin aiheuttaa potentiaalisesti kalakantojen romahtamista:

Meriveden nouseva hiilidioksidipitoisuus saa kalat käyttäytymään järjettömällä tavalla. Kansainvälisen tutkijaryhmän mukaan nouseva CO2-pitoisuus vaikuttaa erittäin voimakkaasti kalojen aivoihin ja hermojärjestelmään.

Meriveteen liukenee jatkuvasti hiilidioksidia ilmakehästä ja CO2-pitoisuuden nousu on tutkimuksissa jo todettu. Tutkijaryhmä teki kokeitaan CO2-tasolla, jonka ennustetaan vallitsevan maailman merissä, jos nykyinen CO2-tason nousu jatkuu.

Kaasun vaikutus kaloihin oli raju. Kalojen kuulo- ja hajuaisti heikkenivät ja ne menettivät luontaisen liikkumiskykynsä. Oudoin seuraus oli kyvyttömyys havaita petokalojen uhkaa, mikä pienille kaloille merkitsee itsemurhaa.

Kokeissa käytetyt koralliriutoilla yleiset koralliahvenet ja klovnikalat eivät osanneet enää suunnistaa riutalla tai haistaa uhkaavia petokaloja. Kalat menettivät myös kyvyn liikkuessaan kääntyä sivuvuunnassa. Niistä tuli siis erittäin helppoa riistaa petokaloille.

Hiilidioksidin todettiin vaikuttavan kalojen aiboissa olevaan GABA-A-reseptoriin. Merieliöt ovat vaikutukselle alttiita, koska niiden CO2-pitoisuus on normaalisti alhainen.

Kasvaneen hiilidioksimäärän aiheuttama heikentynyt aivotoiminta vaikuttaa olennaisesti kalakantojen lisääntymiskykyyn, populaatioiden rakenteeseen ja edelleen koko ekosysteemin olemassaoloon, tutkijat kiteyttävät havaintonsa.

Jo aiemmin merieläinten tutkijat ovat olleet huolissaan hiilidioksidin kasvusta merivedessä, koska se saa aikaan lisää veden happamuutta. Lisääntynyt happamuus taas heikentää äyriäisten ja planktonin kuoria. Nämä pieneliöt ovat merten ekosysteemien perusta.

Hiilidioksidipäästöt ovat vakava yhteismaan ongelma, joka vaatii globaalia ratkaisua.

Ps. Väestönlaatu ja väestönmäärä voidaan sen sijaan ratkaista lokaalistikin:

The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."

We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide. (Lähde: There is No Global Population Problem, Garrett Hardin, 1989)

Suomelle valitaan presidentti

2012-01-23T08:15:00.008+02:00

Kuten sanottua kannatan normaaliparlamentarismia, missä valtiollinen valta on jakautunut hallituksen ja eduskunnan välille.

Jos nyt kuitenkin Suomeen halutaan valita presidentti, niin on tietysti hyvä jos presidentti on ominaisuuksiltaan hyvä eikä huono. Vaalit ovat minusta historialliset siinä mielessä, että ensimmäisen kerran kahdeksaantoista vuoteen suomalaisilla on toisella kierrokselle valita kahdesta ihan mukiinmenevästä ehdokkaasta. Kahdeksantoista vuotta sitten ehdokkaina olivat Rehn ja Ahtisaari - äänestin silloin Rehniä ja ajoin häntä aktiivisesti presidentiksi. Ahtisaaren valinta harmitti, mutta harmitus meni saman tien ohi. Paljoa hän ei presidenttinä saanut aikaan, mutta ainakin hän oli kansainvälisesti arvostettu ihminen. Kaksitoista vuotta meillä on nyt ollut presidenttinä kiukutteleva öykkäri, joka on erikoistunut venäläisten mielistelyyn ja rasistien metsästykseen. Periaatteen ihminen. Seuraava presidentti on länteen päin kallellaan oleva suhteellisen realistisesti maailmaan suhtautuva ihminen. Hieno juttu. Ei hävetä enää.

Molemmat ehdokkaat ovat painottaneet kansakunnan rakentamista - kahtiajaon kuilun kaventamista. En sataprosenttisesti luota kumpaankaan, mutta olen optimisti.

Lisäys:

Maahanmuuttopolitiikan osalta uusi presidentti ei voi olla todennäköisesti huonompi kuin nykyinen. Suomesta ei pidä tehdä afrikkalaisten ja romanien sosiaalitoimisto niin kuin Halonen halusi. Mutta maahanmuuttopolitiikan ei pitäisi edes kuulua presidentin toimenkuvaan.

Syväekologia

2012-01-22T08:49:00.009+02:00

Minua syytettiin kommentissa syväekologiksi, koska olen sitä mieltä, että ilmasto lämpenee ja lajit kuolevat sukupuuttoon ihmisten toiminnan tuloksena.

Syväekologia on kuitenkin aatesuunta ja se että että ilmasto lämpenee ja lajit kuolevat sukupuuttoon ihmisten toiminnan tuloksena on taas tosiasiaväite. Se, että pitää ko. tosiasiaväitettä totena suurella todennäköisyydellä, ei millään lailla tee ihmisestä syväekologia. Tosiasiaväiteiden suhteen olen avoin kiritiikille.

Täysinen toinen asia on, että en ainakaan suoralta kädeltä kiistä ainuttakaan syväekologian päämäärää. Alla olevan listan väiteet 1,2,5 ja 6 allekirjoitan 100%:sti.

Inhimillisen ja ei-inhimillisen elämän hyvinvointi ja kukoistaminen maapallolla on itseisarvo. Ei-inhimillisen elämän arvo ei riipu sen hyödyllisyydestä ihmisen tarkoituksiin.

Myös elämänmuotojen rikkaus ja monimuotoisuus ovat arvoja itsessään, ja ne myötävaikuttavat inhimillisen ja ei-inhimillisen elämän kukoistamiseen maapallolla.

Ihmisillä ei ole oikeutta vähentää tätä rikkautta ja monimuotoisuutta muuten kuin tyydyttääkseen välttämättömät tarpeensa.

Pyrkimys ihmiselämän ja kulttuurien kukoistamiseen sekä pyrkimys ihmisten väkiluvun laskemiseen ovat sopusoinnussa keskenään.

Nykyinen ihmisen aiheuttama häiriö ei-inhimilliselle elämälle on kohtuuton, ja tilanne on huononemassa nopeasti.

Siksi ihmisten toiminnan ja sen perusteiden on muututtava. Muutos vaikuttaa talouselämän, teknologian ja ideologian perusrakenteisiin.

Ideologinen muutos on pääasiassa muutosta kohti elämän laadun ja itseisarvon kunnioittamista, ei pitämistä kiinni elintason kohoamisesta. Laadun ja määrän ero tiedostetaan syvällisesti.

Kaikilla, jotka hyväksyvät edellä luetellut kohdat, on velvollisuus osallistua suoraan tai välillisesti tämän välttämättömän muutoksen aikaansaamiseen.

Olen kuullut monen libertaarin vähättelevän lajien suojelun merkitystä. Kaikkien ei kuulemma tarvitse osallistua lajien kuten susien suojeluun, koska on mielipidekysymys onko vaikkapa vietnamilaisen sarvikuonon kuoleminen sukupuuttoon tärkeä asia. (Niin kuin tietysti onkin mielipidekysymys. Samoin on mielipidekysymys, että "kaikkien ei tarvitse osallistua lajien suojeluun, koska on mielipidekysymys onko lajin kuoleminen sukupuuttoon valitettavaa." Itse olen sitä mieltä että "vaikka se on mielipidekysymys onko lajin kuoleminen sukupuuttoon valitettavaa, kaikki on pakotettava osallistumaan lajien suojeluun esimerkiksi rahoittamalla suojelua julkisilla varoilla".)

Sen sijaan libertaarien mukaan väkivallattomuuden idea, joka heijastelee universaalin ihmisarvon ihannetta, on jollain oudolla tavalla arvo, joka kaikkien pitäisi hyväksyä universaaliksi arvoksi. Siksi se, että maapallolla on 7 miljardia kuluttajaa on muka pikemmin merkki edistyksestä kuin onnettomuus. Se, jolla on toisenlaiset arvot joutuu sitten vähättelyn kohteeksi. (Tosiasiassa universaalin ihmisarvon asettaminen syväekologisten arvojen edelle on myös mielipidekysymys.)

Samanlaisen vähättelyn kohteeksi joutuu, jos ei hyväksy absoluuttista sopimusvapautta universaaliksi arvoksi vaan hyväksyy vaikkapa sen, että ihmiset joutuvat maksamaan veroja tai joutuvat alentamaan hiilidioksidipäästöjä, koska veron maksu ja pakolliset päästörajoitukset voivat joissain tilanteissa nostaa tehokkuutta.

Asia on kuitenkin niin, että se millainen arvopohja ihmisellä on ei tee ihmistä sen irrationaalisemmaksi tai rationaalisemmaksi. Se että ihminen on laumasielu ja ihminen seurustelee vain samanmielisten kanssa, sen sijaan on melkoinen este sille että korkeankaan älykkyysosamäärän ihminen saavuttaisi mitään henkisiä päämääriä. Valtaa hän voi toki saavuttaa.

Se, että kannatan suurelta osin syväekologisia periaatteita ei ole mikään este sille että voin samaan aikaan käsitellä rationaalisesti ja rehellisesti taloustieteen, antropologian, politiikan tai markkinatalouden kysymyksiä.

Se ei myöskään ole missään mielessä ristiriidassa vaikkapa Hayekin ajattelun kanssa.

Presidentin valien alla keskustelun tympeys senkun lisääntyy

2012-01-21T06:20:00.012+02:00

Tänään HS:n pääsivulla selitetään että vanhemmat eivät valitse lähikoulua usein siksi että heillä on ennakkoluuloja. Jonkun ala-asteen rehtori sanoo HS:ssä, että "Uskallan sanoa että valintaan vaikuttavat ennakkoluulot". Varmasti vaikuttavat ihmisten kaikkiin päätöksiin ennakkoluulot mutta hyvin paljon vaikuttavat myös ennakkotiedot. Meillä on valtava määrä vääriä ja oikeita ennakkoluuloja, joiden perusteella teemme päätöksiä.

Mutta tuossa nyt tietysti ei ole mitään uutta. Ihmetyttää vaan että ainako keskustelu jatkuu samoja latuja. (Varmaa on että kun artikkelissa sanotaan melko alkuvaiheessa "Uskallan sanoa että valintaan vaikuttavat ennakkoluulot" niin monelta jää artikkelin lukeminen siihen. Luin itsekin jutun loppuun vain jotenkin vastentahtoisesti.)

Sen sijaan että keskusteltaisiin itse asiasta puhutaan siitä, onko ihmisillä ennakkoluuloja. Sen sijaan että keskusteltaisiin edes kerran ihan rauhallisesti Natosta - siitä että onko Natoon liittyminen hyvä vai huono asia - keskustellaan siitä että onko joku ehdokas oikeasti Naton piilokannattaja vai ei. Vaaleista ja politiikasta toisaalta ja sanomalehdistöstä toisaalta tulee pelkkää viihdettä - ja tylsää sellaista - kun asioista ei oikeasti keskustella.

Presidentin vaalien keskustelujen seuraaminen on tympeää. Vaalithan eivät edes ole kovin tärkeät, jos vertaa vaikka EU-vaaleihin tai eduskuntavaaleihin. Jarkko Tontin mukaan presidentin vaalit ovat huijaamista - ne ovat ensi sijassa huomion siirtämistä sieltä missä tehdään oikeita päätöksiä sinne missä ei tehdä. Minusta niissä valitaan ensi sijassa henkilöä, jonka tehtävänä on kyykyttää niitä poliitikkoja, jotka tekevät demokratian oikean suomalaisen työn. Kansanedustajia, pääministeriä, valtiovarainministeriä ja muuta hallitusta. Valitaan henkilöä joka on muka päivän politiikan yläpuolella - miksei teoriassa voisikin olla - mutta ei ainakaan viimeisen 12 vuoden aikana ole ollut.

EU ja Euroopan parlamentti ovat jokaisen kansalaisen elämän kannalta kaikkein tärkeimpiä vallan käytön paikkoja, mutta ne saavat kaikkein vähiten julkisuutta ja Euroopan parlamentin vaalien äänestysprosentti on kaikkein alhaisin. Presidentti sen sijaan ei vaikuta kansalaisten elämän kannalta oikeastaan mihinkään, mutta saa kaikkein eniten julkisuutta ja äänestysaktiivisuus presidentinvaaleissa on kaikkein korkein. Taiteilijat ja kulttuuriväki eivät juuri muissa vaaleissa aktivoidu, mutta nyt he ovat sankoin joukoin liikkeellä kuka minkin ehdokkaan taakse ryhmittäytymässä. Myötähäpeää.

...Hävettää koko touhu. Hätkähdyttävän moni haikailee alamaismentaliteetin läpäisemänä maan isää tai emoa, johtajaa, joka hoitaisi asiat kuntoon. Ei ole mikään yllätys, että vahvaa presidenttiä halutaan kaikkein eniten äärioikeistossa. ... Suomalainen kummajaisuus on, että myös vasemmistossa halutaan pitää kiinni presidentistä. (Jarkko Tontti: Miksi en äänestä presidentin vaaleissa.)

Keskustalaiset kaipaavat uutta Kekkosta.

Toki täytyy myöntää, että suomalaiset keskustelevat joistain asioista - maahanmuutosta, ilmaston lämpenemisestä ja EU:sta - ja se on sinällään hyvä asia. Mutta keskustelu käydään yleensä samanmielisten kesken. Ja jos keskustellaan erimielisten kanssa, heidän leimataan yleensä jollain identiteetillä oikeistolaiseksi, syväekologiksi, punavihreäksi, rasistiksi tai muuksi. Keskustellaan narisevalla ylimielisellä äänellä, mihin littyy varmuus siitä että itse on oikeassa ja muut typeriä.

Suomessa uskotaan yhä edelleen siihen, että kaikista asioista ei ole järkevää puhua. On uusia tabuja ja on vanhoja. Vanhat tabut liittyvät Venäjään. Tottakai suomalaiset tietävät, että on odotettavissa, että Venäjä uhkailee Suomea edelleen väittämällä Suomen kohtelevan Venäjän kansalaisia huonosti, mutta siitä ei pitäisi muka vaan välittää. Pitää olla realisti suhteessa Venäjään ja se realismi tarkoittaa juuri sitä iän ikuista vanhaa inhorealismia, missä Suomi pysyy kaikkien turvajärjestelyjen ulkopuolella ja yrittää pitää lakeijamaisella käytöksellä Venäjän hyvällä mielellä ja luotavaisena Suomen aikeiden suhteen. Sen, että 80-luvulla virolaisiin emigrantteihin yhteyksiä pitäviä ja Neuvostoliiton vastaisiin mielenilmaisuihin osallistuneita pidetiin veneen keikuttajina, vielä ymmärrän, mutta että tuosta samasta Venäjän mielistelystä halutaan edelleen pitää kiinni, on äärimmäisen tympeää.

Suhteet Venäjään pitää olla asialliset - ja kansalaisjärjestöjen tasolla yhteistyötä on edistettävä kuten Arhinmäki sanoi. En väitä, että Suomen pitää olla jatkuvasti tuomitsemassa venäläisten sisäisiä ihmisoikeusloukkauksia, mutta se että Venäjän viranomaiset esimerkiksi väärentävät Inkerin Laukaanjoen fosforipäästöjen mittaustulokset, on tuomittava selkeästi, koska haitta koskee Suomea. Hännystelijää ei kukaan kunniota. Hännystelijä ei ole edes luotettava kumppani.

Muutama uusi keskusteluaihe tuleekin mieleen:

Ovatko Suomessa asuvat venäläiset muuttumassa tahtomattaan turvallisuusuhaksi samaan tapaan kuin Tsekkoslovakian sudettisakasalaiset ? Tuleeko Putinin hallinto jatkamaan sen uhoamista että Suomi kohtelee venäläisiä huonosti ? Mitä perää on väitteessä että uhoaminen on vain Venäjän ulkoministerien virkamiesten uhoilua eikä Putin tiedä sellaisesta mitään kun ei voi valvoa kaikkea mitä maassa tapahtuu ?

Älypuhelinmarkkinat - Androidin vauhti hidastuu

2012-01-19T08:57:00.002+02:00

Nokian romahduksen aikoihin uumoilin, että Android tulee olemaan älypuhelin-markkinoiden voittaja. Nyt ilmeisesti yhä useampi kysyy, miksi ostaa toiseksi paras.

Venäjä on erilainen

2012-01-19T06:52:00.015+02:00

Venäjää leimaa salailun kulttuuri. Kun tapahtuu onnettomuus, tai tulee esiin ongelma, ensimmäinen kysymys venäläisellä johtajalla on, miten tämä salataan ja miten saadaan niiden suut tukittua, jotka asiasta tietävät.

Lehdistö ei ole vapaata. Lehtimies joka kertoo ongelmista, leimautuu petturiksi, ja hänen fyysinen koskemattomuutensa on vaarassa. Oppositio ja kansalaisjärjestöt koetaan nekin valtion vihollisiksi. Kansalaisjärjestön aktiiveja uhkaillaan fyysisesti ja heidän lapsiaan uhataan otettavan huostaan.

Taas yksi mätä hedelmä salailun kulttuurista on tullut esille. Ongelma joka olisi ollut periaatteessa helppo ja halpa ratkaista ajat sitten.

Tämä ongelma saadaan tietysti taas ratkastua, mutta Venäjä tulee generoimaan vastaavia ongelmia lisää. Ne salataan niin pitkään kuin on mahdollista eli kunnes jotkut ulkomaiset tutkijat pääsevät asiasta selville. Ihmiset, joiten polvilumpioita ei voi lyödä rikki, koska he ovat ulkomaalaisia, ihmisiä, joita Venäjän johtajat eivät kykene tappamaan.

Kun venäläinen johtaja lupaa että avoimuutta lisätään, tiedämme että hän valehtelee. Että hän puhuu tällaista vain ja ainoastaan siksi, että hän on jäänyt taas kiinni rysän päältä.

Tottakai Suomessakin asioita salaillaan, mutta lehdistö on yleensä kärkäs kertomaan salailuista heti, kun saa ne selville. Suomessa lehdistö on suhteellisen vapaata ja johtajat tietävät tämän selkäydintään myöten.

Ranskan kommunistit toisessa maailmansodassa

2012-01-17T06:32:00.012+02:00

Toisen maailmansodan jälkeen varsinkin venäläinen ja ranskalainen äärivasemmisto (kommunistit) ovat mainostaneet itseään antifasistisen taistelun etujoukoksi. Ranskan kommunistisen vastarintaliikkeen roolia natsismin kaatumisessa on painotettu. Lapsesta asti olemme nähneet propagandaelokuvia ranskalaisen vastarintaliikkeen urheudesta.

Harvoin kuitenkaan puhutaan siitä, että kun natsit sodan alussa hyökkäsivät Ranskaan, kommunistit kieltäytyivät puolustamasta maataan. Kommunistien johtaja Maurice Thorez karkasi rintamalta ja pakeni Moskovaan. Tammikuussa 1940 sodan keskellä Ranskan parlamentti erotti epäisänmaalliset kansanedustajat parlamentista.

Suomen vasemmisto on esittänyt propagandassaan Suomen natsien liittolaiseksi - äärivasemmiston oma historia natsien liittolaisena on yritetty pehmennellä esittämällä liittolaisuus taktisena vetona. Suomalaisten liittoutuminen tai "liittoutuminen" Saksan kanssa on jonkinlainen suuri perisynti, jota sitten nyky-vasemmisto on laajentanut uusilla syyllisyyksillä kuten sillä, että olemme muka velkaa Afrikalle.

Jos talvisodassa Suomeen olisi hyökännyt Neuvostoliiton sijasta sen liittolainen Saksa, suomalaiset kommunistit olisivat todennäköisesti menneet käpykaartiin yhtä lailla. Voimme olla varmoja että suomalainen äärivasemmisto ei olisi kokenut minkäänlaista syyllisyyttä siitäkään.

Westermarckin kirjoitusten digitalisointi

2012-01-12T13:38:00.013+02:00

Suomen erään kaikkien aikojen merkittävimmän yhteiskuntatieteilijän - sosiobiologian esi-isän - Edward Westermarckin tuotanto on digitalisoitu. Westermarckin tutkijan ura sattuu 1800-1900-lukujen vaihteeseen, mutta edelleen hänen työtään arvostetaan suuresti.

Westermarck-ilmiö on tunnetuin Edvard Westermarckin teoria. Teorian mukaan ihmiset eivät tunne luontaista sukupuolista vetoa kasvinkumppaneihinsa, kuten sisaruksiinsa. Westermarck arveli, että kyseessä on biologisen evoluution tuottama sopeuma, jonka tarkoituksena on estää sisäsiittoisuutta.

Westermarck siis vastusti Sigmund Freudin psykoanalyyttista teoriaa, jonka mukaan lapsilla on luontainen taipumus oidipuskompleksiin.

Westermarck-ilmiö on havaittu Taiwanissa niissä perheissä, joihin vanhemmat ovat adoptoineet tyttölapsia poikiensa tuleviksi vaimoiksi. Huolimatta Taiwanin yhteiskunnan yleisestä vanhoillisuudesta ja järjestettyjen avioliittojen yleisyydestä nämä lapseksi otetut tytöt ovat tutkimusten mukaan myöhemmin ottaneet avioeron miehistään nelinkertaisella todennäköisyydellä väestön keskiarvoon verrattuna. Tulevien miestensä kanssa lapsesta asti samassa perheessä kasvaneet tytöt ovat ilmeisesti kokeneet miehensä veljikseen, joten avioliitto on helposti kariutunut insestimäisen luonteensa vuoksi, biologisen sukulaisuuden puuttumisesta huolimatta.

Ilmiö on havaittu myös israelilaisissa kibbutseissa - samoissa makuusaleissa nukkuvat kibbutsin lapset eivät tutkimuksen mukaan muodosta parisuhteita keskenään.

(Lähde ja lainaus: suomenkielinen wikipedia.)

Westermarckin työ on vuosikymmenien mittaan tietysti herättänyt närkästystä niissä, joiden mielestä ihmismieli on syntyessään tyhjä taulu. Mm. Emile Durkheim kritisoi Westermarckia vuonna 1906. (Suomalainen yhteiskuntatieteilijä professori J.P. Roos kuvaa Westermarckin ja Durkeimin ristiriitaa ja väittää Westermarckin olleen yleisesti ottaen oikeassa ja Durkheimin väärässä.)

Sosiobiologian varsinaisen isän E.O. Wilsonin Sociobiology: The New Synthesis (1975) palautti sen ajatuksen, että tietynlaiset moraalisäännöt ovat evoluution tulosta eli geneettisesti määräytyneitä, taas tieteen main streamiin.

En kaipaa minäkään besserwisseriä !

2012-01-10T06:20:00.009+02:00

Elina Grundström kirjoitti tänään HS:ssä otsikolla Kaipaatko elämääsi besserwisseriä?:

Viime syksynä hyväksytyn perustuslain muutoksen jälkeen presidentti ei enää esittele lakeja, ei edusta Suomea EU:ssa eikä nimitä kuin kaikkein korkeimmat virkamiehet.

Monet ovatkin pohtineet, mihin tällaista vallasta riisuttua presidenttiä enää tarvitaan.

Vaalikeskustelujen perusteella häntä kaivataan arvojohtajaksi. Se kuulostaa hienolta, mutta luulen, että harva haluaa sitä oikeasti. Minä en ainakaan tarvitse enää yhtään ylimääräistä besserwisseriä kertomaan, miten suomalaisten pitäisi elää ja ajatella.

Minua ei myöskään innosta asetelma, jossa presidentti "arvojohtaa" hallitusta. Nuoret ministerit tekevät parhaansa, ja joku vanha ukko jälkiviisastelee vieressä. Tätä on jo nähty tarpeeksi.

Olen aivan samaa mieltä. Tosin en kyllä näe mitään eroa siinä onko kyseessä akka vai ukko. Besserwisser eli arvojohtaja eli kyykyttäjä meillä on ollut nyt 12 vuotta.

Grundström jatkaa: Todellisuudessa presidenttiä tarvitaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoitamiseen. Siinä hänellä on yhä edelleen virallistakin valtaa ja vielä suurempi epävirallinen työmaa nyt kun maailmanpolitiikan palapeli on muotoutumassa uudelleen.

Vaalit osuvat ajankohtaan, jossa kaikki Suomen ulkopolitiikan peruspilarit horjuvat. Eurooppa on talouskriisissä ja Venäjä sisäpoliittisen kriisin partaalla. Samalla puolustusliitto Nato heikkenee silmissä.

...

Presidentin pitäisi ymmärtää maailmanpolitiikkaa ja sen muutoksia laajemmin kuin koskaan ennen. Moninapaisessa maailmassa ei selviä liittoutumalla vahvimman pelurin kanssa, eikä ulkopolitiikka voi perustua yksinkertaisiin eipäs–juupas-valintoihin sen enempää Naton kuin Venäjänkään kannalta.

Maailma on muuttumassa moninapaiseksi mosaiikiksi, jossa vanhat totuudet eivät päde. Tällaisessa maailmassa presidentiltä odotetaan näkemyksellisyyttä, kaikkiin maanosiin ulottuvia suhdeverkostoja ja kykyä vaativiin monenvälisiin neuvotteluihin.

Käytännössä meillä on jo ollut kaksi tällaista presidenttiä. Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen ovat ymmärtäneet maailman globalisoitumista ja kunnostautuneet monenkeskisessä, neuvottelevassa ulkopolitiikassa.

Suomessa heitä onkin sitten haukuttu kuin vierasta sikaa. Ahtisaari sai kotimaassa osakseen suoranaista pilkkaa ennen kuin hänelle lopulta myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Luulenpa, että Tarja Halosenkin kansainväliset ansiot oivalletaan vasta jälkikäteen.

Tarja Halonen on mielistellyt venäläisiä ja käynyt höpöttämässä tasa-arvosta aikansa eläneessä järjestössä nimeltä YK. Grundström ampuu hyvän alun jälkeen pahasti ohi. Presidentin pitäisi todellakin olla turvallisuuspolitiikan ja maailmanpolitiikan taitaja ja samalla ajaa Suomen etua. Suomen edun ajamisen Halonen on naivissa maailman "parantamisessaan" unohtanut kokonaan - turvallisuuspolitiikan tai "maailmanpolitiikan" taitajaksikaan en häntä laske.

Ahtisaarelle annan pisteet siitä että hän on todella oikeasti parantanut maailmaa, vaikka ei ehkä Suomen eteen juuri mitään suoranaisesti tehnytkään. No turvallisempi maailma on tietysti myös Suomen etu. Haavisto vaikuttaa aivan samanlaiselta kansainväliseltä toimijalta kuin Ahtisaari - Ahtisaarihan onkin suoraan sanonut että Haavisto on todennäköisin uusi Ahtisaari. Haavisto on suomalainen rauhanrakentaja ja pisteet hänelle siitä.

Suomen Kuvalehti kirjoitti pääkirjoituksessaan jokin aika sitten Suomen Nato-jäsenyydestä:

Kansan enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä ja presidentti heijastelee sitä. Ja toisinpäin: presidentin kannan takia kansa on varuillaan. Historia osoittaa, oliko Halonen se presidentti, jonka aikana pää pantiin pensaaseen kohtalokkain seurauksin, vaikka tosi-asiat olivat ilmeiset. Panokset ovat siis kovat.

Halonen on nimenomaan presidentti joka puhuu "suurista" periaatteista, mutta ei ole tehnyt yhtään mitään. Kansa on ollut innostunut hänestä nimenomaan tilanteissa joissa hän on toiminut kyykyttäjänä ja besserwisserinä kuten Viljasen nimityksen yhteydessä. HS:ssä haastatellut suomalaiset hykertelivät sitä, miten Halonen kyykytti poliitikkoja.

Suorapuheisimmat tarkkailijat ovat sanoneet mitä ajattelevat - muut ovat varmistelleet itselleen kutsua linnan juhliin:

"Venäläisten pussailu on kivaa mutta voi kysyä onko ylenpalttinen ystävävyys vaikuttanut myönteisesti mihinkään" (Jörn Donner).

"Tarja Halonen on rähmällään oleva hemulitäti, joka mumisee Venäjällä fraaseja, mutta ei uskalla puolustaa suomalaisten sukulaiskansojen oikeuksia." (Jarkko Tontti)

"Euroopan Neuvoston jäsenmaista pahiten ihmisoikeuksia rikkoo Venäjä. Tämä on tullut esiin kaikissa ihmisoikeuksia käsittelevissä raporteissa, nykyisen ihmisoikeuskomissaarin Thomas Hammarbergin selonteoissa ja kannanotoissa. Venäjä ei ole oikeusvaltio ja poliittista oppositiota suorastaan vainotaan. Jos Halonen olisi ottanut vastaan ihmisoikeuskomissaarin tehtävät, hän olisi ajautunut napit vastakkain hyvän ystävänsä Vladimir Putinin kanssa. Ja eihän se käy käy päinsä." (Tuulikki Ukkola)

Koska kannatan Nato-jäsenyyttä, minun on hyvin vaikea valita presidenttiehdokasta näissä vaaleissa. Äänestän kyllä mutta en aio liputtaa minkään ehdokkaan puolesta.

Otsonikato - väärin sammutettu

2012-01-08T15:21:00.011+02:00

Käsittelin muutama vuosi sitten sitä, miten ihminen onnistui ratkaisemaan otsonikadon, mutta ilmaston lämpeneminen ei ota ratketakseen, vaikka molemmat ongelmat ovat taloustieteen termein samanrakenteisia globaaleja yhteismaan ongelmia:

Ilmaston lämpeneminen on hankala ongelma, koska se vaatii koko kansainvälisen yhteisön yhteistyötä. Ilmaston lämpeneminen on taloustieteen termein globaali yhteismaan ongelma.

Ei ole kauaa aikaa siitä kun otsonikadosta puhuttiin paljon. Otsonikato on periaatteessa samanlainen globaali yhteismaan ongelma kuin ilmaston lämpeneminen.

Otsonikadosta puhuminen on loppunut siksi, että otsonikato on jo saatu hallintaan. Sen jälkeen kun ongelma 1980-luvulla todella myönnettiin, on edistytty varsin nopeasti:

1. Montrealin sopimus solmittiin vuonna 1987. Sopimus loi puitteet ratkaista ongelma. Sopimusta on myöhemmin jonkin verran paranneltu.

2. Vuoteen 2005 mennessä ihmisperäisten otsonia tuhoavien kaasujen määrä troposfäärissä oli laskenut jo 8–9 % 1990-luvun alussa havaittuihin huippulukemiin verrattuna.

3. Otsonikato stabilisoituu (=ei enää kasva) nykyarvioiden mukaan vuonna 2020.

4. Otsonikerroksen arvellaan palautuvan ennalleen aikaisintaan vuoden 2050 tienoilla.

Ero otsonikadon ja ilmaston lämpenemisen välillä on toisaalta huutaava: Ilmaston lämpenemisestä on siitäkin puhuttu kauan - Osmo Soininvaarakin kirjoitti aiheesta aineen ylioppilaskirjoituksissa jo 70-luvun alkupuolella. Ilmaston lämpenemiselle ei kuitenkaan ole tehty juuri mitään, vaikka ongelman dramaattisuus on tiedetty jo varsin kauan. Ilmeisesti suurin ero on siinä, että ilmaston lämpenemisen ratkaiseminen maksaa huomattavasti enemmän kuin otsonikadon ratkaiseminen: Ilmaston lämpenemisen ratkaisu vaatisi ekonomi Nicholas Sternin mukaan seuraavan 40 vuoden ajan satsauksen, jonka vaikutus maailman bruttokansantuotteeseen olisi karkeasti arvioiden -1 % joka vuosi.

Libertaarien mukaan mitään ihmisen aiheuttamaa ilmastonlämpenemis-ongelmaa ei tietysti olekaan, kuten kaikki tiedämme. Mutta kaikki eivät ehkä tiedä sitä, että myös otsonkikadon ratkaisu oli libertaarien mukaan väärin sammutettu.

On tietysti totta että, jos ongelman ratkaisu ei vaadi keskittämistä (=keskittämistä valtiolle tai keskittämistä kansainväliselle tomijalle), sitä ei pidäkään keskittää. Garret Hardin - yhteismaa-käsitteen luoja - painotti asiaa painottamasta päästyään. Hän totesi mm. että globaalia väestöongelmaa ei ole olemassa ellei väestöongelmaa keinotekoisesti globalisoida:

"The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."

We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide."

Toisaalta Hardin tajusi tietenkin sen, että on olemassa myös sellaisia yhteismaan ongelmia jotka vaativat globaalia ongelman ratkaisua. Libertaarit tuntuvat tämän kieltävän:

Jos ongelman ratkaisu vaatii valtion tai kansainvälisen yhteisön koordinointia, ongelmaa ei ole olemassakaan. (libertarismin ensimmäinen peruslause, jota ei koskaan sanota ääneen.)

Mikrososiologiaa: keskustelu vertaisryhmässä

2012-01-07T11:08:00.005+02:00

Istuimme iltaa, pelasimme shakkia ja keskustelimme yhteisistä asioista. Kaksi norjalaista, kaksi suomalaista, yksi ruotsalainen, yksi New Yorkin juutalainen ja maallistunut muslimi. Tunsimme toisemme ja keskustelimme yleensä suht suoraan.

Muslimi, joka on iloisesti pulputtava hyväntahtoinen nainen, sanoi muun keskustelun seassa juutalaiselle, että tehän olette yleensä hyviä tekemään businesstä. Juutalainen, joka yleensä on hyvin fiksu, rehellinen, suorapuheinen ja kova tekemään työtä, loukkaantui ja totesi, että kyseessä on stereotypia. Puolustin muslimia ja sanoin, että ei tämä halunnut loukata. Sanoin myös, että eikö se ole totta sitten, että juutalaiset ovat yleensä hyviä tekemään businesstä. Juutalainen totesi, että ehkä se on, mutta siitä ei ole kysymys. Väite on stereotypia ja siksi loukkaava. Muslimi oli hiljaa vaikka on yleensä puhelias.

New Yorkissa ja muualla missä on paljon juutalaisia kukaan ei juutalaisen mukaan ikinä esittäisi tuollaista stereotypiaa. Se on kertakaikkiaan loukkaavaa. Väitin, että koko termi stereotypia on jotain mitä ei tarvita. On olemassa vain tosia ja epätosia yleistyksiä. Sanoin jopa, että koko termin syöttäminen meille tänne Eurooppaan on amerikkalaista kulttuuri-imperialismia.

Amerikkalainen liberaali ja ruotsalaisen ovat minusta sillä laillla erikoisia universalisteja, että he ajattelevat että heidän omat spesifiset arvonsa ovat universaaleja. (Tätä tosin en sanonut.) Juutalainen sanoi, että se yleistys, että juutalaiset satsaavat aina koulutukseen, on totta. (Varmaan, mutta miksi se sitten ei ole stereotypia ?) Sanoin, että en loukkaannu jos joku sanoo, että suomalaiset ovat keskimäärin negatiivisia, koska minusta me olemme. Sanoin muslimille, että mikset muuta takaisin Iraniin, kun siellä olisi ydinfyysikoille nyt hyviä hommia. Nauroimme.

Keskustelu jatkui sitten hetken kuluttua ihan rauhallisena - kukaan tuskin oikeasti loukkaantui sen pahemmin.

Yksi yhteisö jää

2012-01-05T06:59:00.003+02:00

Työpaikan vaihto on ollut väsyttävää. Irtisanominen oli hyvin ahdistavaa kun vanhassa työpaikassa oli kuitenkin paljon hyvää ja lähtemiseni aiheuttaa varmasti hankaluuksia jäljelle jääville, koska minulla ei ole minkäänlaista varamiestä. Ystävystyin yllättävän monen työkaverini kanssa ja heidän jättämisensäkin on epämiellyttävää. Yksi yhteisö jää.

Olen toisaalta iloinen, kun huomaan että töitä on minun osaamisellani aika helposti saatavissa. Se on tullut minulle yllätyksenä. Olen toki pahimmanlaatuinen pessimisti. Uudesta työpaikasta en paljoa tiedä. Joskus olen työpaikkaa vaihtaessani pettynyt pahasti.

Vanhan työpaikan ihmiset ovat olleet ainakin iloisiakin puolestani mikä on se taas tuntunut hyvältä.

Minkäänlaista ikärasismia en ole kokenut. Ihmisiä otetaan uskoakseni ainakin joillain aloilla töihin iästä riippumatta. Tietysti riippuu onko ikä tuonut mukanaan ensi sijassa kokemusta vai kyynisyyttä ja jämähtäneisyyttä.

Uusateismi, uskonnollisuus ja suvaitsemattomuus

2011-12-31T11:11:00.000+02:00

Uusateisti Jussi K. Niemelän toimittama suomalainen uusateismin esitys Mitä Uusateismi tarkoittaa? eroaa edukseen ainakin monesta kansainvälisestä uusateismin fanaattisesta esityksestä, kuten biologi ja uusateisti Richard Dawkinsin Jumalharhasta.

Kirjassa on annettu tilaa ei vain tavanomaiselle uusateistiselle argumentaatiolle, vaan myös uskontotieteellisille analyysille, joka ei kohdistu vain uskontoon vaan myös uusateismiin itseensä. Uskontotietelijöiden puheenvuorot eivät tällä kertaa rajoitu vain kognitiivisiin uskontotieteilijöihin.

Kognitiivisen uskontotieteen sinänsä arvokas teoria, että uskonnon synty ja säilyminen selittyy sitä kautta että ihmisellä on evoluution myötä syntynyt hyperaktiivinen agency detection module , joka näkee päämäärätietoisia toimijoita (elävien olentojen kaltaisia olentoja kuten henkiä) sielläkin missä niitä ei ole, on niin lähellä uusateistien väitettä että uskonto on mielen virus, että uusateistit suosivat yleensä kognitiivista uskontotiedettä. Kognitiivinen uskontotiede antaakin eittämättä paljon vahvemman tieteellisen perustan uusateisteille kuin julistavien ateistien Dawkinsin, Harrisin ja Hitchensin tekstit.

Dawkinsin kreationismin vastaisen argumentaation arvoa en halua tosin minäkään missään nimessä kiistää, mutta Dawkinsin kiihkeä argumentaatio Jumalan olemassaoloa vastaan ei vakuuta kuin ateismiin uskovia. Mitään uskontotiedettä se ei ainakaan ole. (Koska Suomen uusateistit ovat innokkaita wikipedian päivittäjiä suomalaisen wikipedian Uskonnon Alkuperä -artikkelissa on pitkä teksti Dawkinsista vaikka vastaavassa englanninkielisessä artikkelissa Dawkinsia ei ole mainittukaan.)

Uskontotieteilijä Kimmo Ketolan kriittinen artikkeli Niemelän kirjassa täydentää siis muuta kirjaa hienolla tavalla. Niemelä olisi voinut ottaa kriittisen puheenvuoron joltain kasvatustieteen professori Puolimatkan kaltaiselta kreationistilta, mutta ei ole ottanut.

Ketola käsittelee erityisesti kysymystä, mikä suvaitsemattomuuden ja uskonnollisuuden suhde on, yhteiskuntatieteen tilastollisen metodologian avulla. Ketola osoittaa, että uskonnollisuuden ja suvaitsemattomuuden välillä ei ole selkeää korrelaatiota saati sitten syy-seuraus-suhdetta.

Sen sijaan korrelaatio on Ketolan mukaan selkeä minkä tahansa ryhmäkuntaisuuden ja suvaitsemattomuuden välillä. Näin ollen rukoileva harras uskova ei tyypillisesti ole suvaitsematon vaan ehkä pikemmin jopa suvaitseva, kun taas voimakas identifioituminen uskonnolliseen yhteisöön ja osallistuminen uskonnollisiin tilaisuuksiin nostaa suvaitsemattomuutta toisella tapaa uskovia kohtaan.

Tältä pohjalta voidaan muodostaa vaihtoehtoinen hypoteesi uskonnon ja väkivallaan yhteen kietoutumisen mekanismeista. ... ulkoryhmiin kohdistuvia ennakkoluuloja, syrjintää ja väkivaltaa voidaan selittää liittoutumiin sitoutumisen voimakkuudella.

... on syytä ottaa vakavasti tulos, että uskonnolliset uskomukset sinällään eivät ennusta sen enempää ennakkoluuloja kuin väkivaltaakaan. ... on jopa merkkejä siitä, että hartauteen suuntautuvalla uskonnollisuudella voi olla ... suvaitsevaisuutta lisäävä vaikutus...

Uskonnon suvaitsemattomuutta ja väkivaltaa lisäävä vaikutus voidaan helposti selittää liittoutumisen vahvistamiseen tähtäävällä käyttäytymisellä.... [uskonnollisiin] tilaisuuksiin osallistuminen vahvistaa liittoutumille ominaista käyttäytymistä.

Kollektiiviset rituaalit ja jyrkät uskomukset eivät kuitenkaan ole pelkästään uskonnoille ominaisia, vaan niitä tavataan myös maallisissa yhteyksissä. ...

Uusateistit johtavat siten ihmisiä harhaan julistamalla syntipukiksi [suvaitsemattomuuteen] uskonnollisen uskon. Ajatus siitä, että maailma olisi parempi paikka elää, kunhan sieltä kitkettäisiin uskonnollinen usko voi olla vaarallinen harhakuvitelma. Uusateistien esittämät lääkkeet konfliktien korjaamiseksi, kuten uskontojen suvaitsemisen lopettaminen ja ateistisen identiteetin vahvistaminen, ovat nimittäin omiaan pahentamaan tilannetta. Näillä keinoin vahvistetaan juuri niitä asioita, jotka tieteellisen tutkimus on paljastanut suvaitsemattomuuden ja väkivallan polttoaineiksi.

Itse en tietenkään näe ryhmäkuntalaisuutta pelkästään suvaitsemattomuuden lähteinä. Onhan jopa vahvoja viitteitä siihen, että ryhmäkuntalaisuus on kietoutunut siihen persoonallisuusrakenteeseen, jota kuvastaa altruismi.

En myöskään ajattele, etteikö suvaitsemattomuuden takana JOSKUS ole täysin perusteltua tietoa. Johonkin ryhmään kohdistuva karsastus voi perustua yhtä hyvin karsastajan vääriin ennakkoluuloihin kuin karsastettavan ryhmän haitallisiin tai vaarallisiin ominaisuuksiin karsastajan kannalta.

Mutta suvaitsemattomuuden edistäminen on vääjäämättä vaarallista. Aina.

En myöskään ottanut tässä postauksessa kantaa siihen, missä määrin uskonnollisuus (uskonnollinen käyttäytyminen) nostaa tai laskee yksilön omaa elämisenlaatua.

Luottamus, hyvinvointiyhteiskunta ja kestävyys

2011-12-29T13:16:00.003+02:00

Kansankokonaisuuden aihepiiriä kosketeltiin tänään Tekniikassa ja Taloudessa. Lainaan pätkän:

Hyvinvointiyhteiskunnan syntyehto on, että kansalaiset luottavat toisiinsa.

Luottamus on olennaista, jos halutaan eroon korruptiosta ja järjestelmän hyväksikäytöstä ja samalla halutaan taata yksityiselle sektorille toimintavapaudet, jotka mahdollistavat tuottavuuden kasvun.

Mutta onko hyvinvointiyhteiskunta muna, josta kansalaisten keskinäinen luottamus kuoriutuu? Kumpi oli ensin?

Aina tähän asti sosiaalipolitiikan tutkijoiden valtaosa on vakuuttanut, että vahva hyvinvointiyhteiskunta on kansalaisten välisen luottamuksen synnyn ehto.

Todellisuudessa asia on täsmälleen päinvastoin, ilmenee tuoreesta tanskalaistutkimuksesta.

– Hyvinvointivaltiota ei voi syntyä, ellei ole luottamusta. Todellisuudessa kansalaisten välisellä luottamuksella on syvät historialliset juuret, jotka ulottuvat kauas aikaan ennen hyvinvointiyhteiskuntaa, sanoo professori Christian Bjørnskov Aarhusin yliopiston taloustiedekunnasta.

– Vielä tänäkin päivänä Yhdysvalloissa on kansalaisten välinen luottamus korkeinta pohjoismaisten siirtolaisten jälkeläisten joukossa. He ovat muuttaneet maahan ennen hyvinvointivaltiota, joten tämä on yksi osoitus siitä, että Pohjoismaissa vallitseva luottamuksen taso on vanhempi kuin hyvinvointivaltio.

Bjørnskov ja Lundin yliopiston professori Andreas Bergh ovat tutkineet oloja 77 eri maassa verraten muun muassa kielioloja, ilmastoa, hallintomuotoa ja historiaa.

Uskon ja luottamuksen puutteella on kohtalokkaat vaikutukset hyvinvointiin.

– Jos kansalaiset petkuttavat ja lahjovat toisiaan, julkinen kulutus ampaisee kattoon ja hyvinvointivaltio hajoaa palasiksi, kuten Kreikassa on käynyt, Bjørnskov selittää.

Pohjoismaat haavoittuvia

Luottamuksen kannalta pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat huipulla. Pohjoismaat ovat siten myös enemmän riippuvaisia hyvin toimivasta ja korruptiottomasta virkavallasta.

– Mitä enemmän luotamme kadunmieheen ja mitä suuremmaksi hyvinvointisysteemimme kasvaa, sitä haavoittuvampia olemme systeemin hyväksikäytölle. Valtio ottaa huikean vastuun, verotaakka nousee korkealle, ja tämä altistaa valtion väärinkäytöksille, Bjørnskov sanoo.

Bjørnskovin mukaan kansalaisten välinen luottamus on ylpeyden aihe. Sen seurauksena on pienemmät kulut, vähemmän huijausta ja vähemmän sääntöjä, jolloin liiketoiminta on vapaampaa.

Yhteiskunnissa, joissa luottamuksen taso on matala, työolosuhteita ja jopa palkkaa pyritään sääntelemään tiukasti.

– Tanskalaisessa mallissa työmarkkinaosapuolet pääsevät sopimukseen ilman hallituksen väliintuloa, mikä on johtanut parempaan tuottavuuteen.

Nokian romahdus - kääntyykö älypuhelinten markkinaosuus jo nousuun ?

2011-12-28T09:15:00.006+02:00

Nokian markkinaosuus älypuhelimissa oli viime kesänä pudonnut 15,2:een vuotta aiemmasta 38,1:stä prosentista. Lokakuussa raportoitiin torjuntavoitosta ja pientä optimismia oli ilmassa.

Todellisuus Britanniasta - markkinalta johon Nokia on Windows Phone -strategiallaan erityisesti panostanut - kertoo tämänhetkisestä tilanteesta:

Älypuhelimien hintavertailuja suorittavan Mobilesplease-blogin kyselyn mukaan loppuvuodesta julkaistun Lumia 800:n markkinaosuus verkkomyynnistä oli 0,17 prosenttia marraskuussa. Verkkokaupan myydyin malli oli Samsung Galaxy S II, joka kahmi 16,13 prosentin markkinaosuuden. Toiseksi myydyin oli Applen iPhone 4 16GB black (10,24%) ja kolmanneksi myydyin iPhone 4S 16GB black (5,50%). Applen puhelimien yhteenlaskettu markkinaosuus oli 17,8 prosenttia.

Kyselystä kuitenkin selviää, että Lumia on parantanut myyntiään joulukuussa. "Indikaattoreiden mukaan Lumia 800:n myynti on tuplaantunut, mutta markkinaosuus on edelleen alle prosentin luokkaa, mikä on luultavasti vielä kaukana siitä, missä Nokia haluaisi sen olevan", Mobilesplease kirjoittaa.

Vahvan keskusvallan vaatijat liikkeellä

2011-12-22T08:43:00.008+02:00

Kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi kirjoittaa tänään HS:n Vieraskynässä, että [Euroopan] Kriisi vaatii EU:n poliittista yhdentymistä. Mielenkiintoista kirjoituksessa on, että Koskenniemi menee vielä pidemmälle kuin normi-integraatiion vaatijat, jotka ovat viime aikoina vaatineet lähinnä budjettikuria eli budjettivallan osittaista siirtämistä Brysseliin.

Koskenniemi nimittäin vaatii vallan keskittämistä eurooppalaiselle hallitukselle ja demokraattisesti valitulle parlamentille, joiden tehtävänä on talousongelmien lisäksi taata hyvinvointiyhteiskunnan säilyminen. Lisäksi uuden valtakeskittymän pitäisi ryhtyä harjoittamaan tulonjakopolitiikkaa niin, että etelän ja pohjoisen tuloerot madaltuisivat.

Usein ajatellaan, että EU:n kriisissä on valittava kahden vaihtoehdon väliltä: on joko tiivistettävä talousliittoa tai sitten palattava kansallisvaltioiden maailmaan. Tämä on väärin.

Valittavana on myös kolmas vaihtoehto, joka korostaa nykyisten ongelmien poliittista luonnetta. Ratkaisua on haettava Euroopan unionin poliittisen toimintakyvyn ja hyväksyttävyyden lisäämisestä. Vain näin voidaan päästä eroon kriisiä pahentavasta byrokraattisten osaratkaisujen kierteestä.

...

Globaalien markkinoiden synnyttämään kriisiin voidaan vastata vain poliittisen yhdentymisen avulla. Tähän tarvitaan kolme instituutiota: vahva eurooppalainen hallitus, vahva parlamentti ja vahva perustuslaki.

Vain vahva keskusvalta voi päättää niistä Euroopan sisäiseen tulonjakoon liittyvistä toimista, jotka ovat tarpeen Euroopan talouden tasapainottamiseksi luopumatta koko EU:n kattavan hyvinvoinnin periaatteesta.

Alussa olisi välttämätöntä toimia pohjoisen ja etelän välisen hyvinvointikuilun poistamiseksi. Tämä merkitsisi lyhyen aikavälin uhrauksia pohjoisen rikkaissa maissa sekä valtiokoneiston ja yhteiskunnallisten instituutioiden uudistamista etelässä.

Markkinoiden vaatimuksiin reagoitaisiin maltillisesti, säilyttämällä pitkän aikavälin poliittinen tavoite eli demokraattinen hyvinvointiyhteiskunta.

Tuntuu siltä, että Koskenniemi uskoo, että myös hyvinvointivaltion kestävyysvaje ja kaikki muutkin mahdolliset ongelmat ratkeavat, kunhan vain kaikki valta keskitetään Brysseliin. Ei tarvita siis vain lisää integraatiota vaan tarvitaan myös lisää sosialidemokratiaa Euroopan tasolle.

Ajatus kaatunee omaan mahdottomuutensa? Varsinkaan hyvinvointivaltion kestävyysvaje voi tuskin ratketa sillä, että ongelma siirretään Euroopan tasolle. Jos kestävyysvaje ei ratkea edes paikallisesti, ei se ratkea varmasti Euroopan tasollakaan.

Euroopan tasoiseen tulonjakopolitiikkaan ei taas ole poliittista tahtoa.

Vaclav Havelin muistolle

2011-12-21T14:02:00.004+02:00

Suuri eurooppalainen humanisti Václav Havel on kuollut. Václav Havel joutui istumaan useita vuosia vankilassa mielipiteidensä takia kommunistisessa Tsekkoslovakiassa. Lainaan tähän suoraan yleisöosastonkirjoituksen HS:ltä.

Václav Havel oli eurooppalainen sankari

Miksi toivon, viisauden ja vapauden soihtu ei valaissut suomalaisten tietä kylmän sodan aikana? Suomi oli itsenäinen valtio, mutta olimme kyyryssä rautaesiripun varjossa erityisesti presidentti Urho Kekkosen aikana. Toisin kuin me suomalaiset, Václav Havel, Lech Walesa, Lennart Meri ja tuhannet muut taistelivat Neuvostoliiton satelliittivaltioissa kommunismin valhetta ja pakkovaltaa vastaan.

Kylmän sodan ajan eurooppalainen sankari oli Havel, ei Kekkonen. Uusi ja laajentuva Eurooppa perustuu Havelin henkiseen perintöön, ei Kekkosen. Nämä tosiasiat tulisi vihdoinkin tunnustaa.

Meidän tulee kansakuntana kohdata avoimesti ja rehellisesti lähihistoriamme, myös sen pimeät puolet Tiitisen listoineen. Olemme sen tuleville sukupolville velkaa. Onneksi viimeisetkin jo kylmän sodan aikana eliittiin kuuluneet vaikuttajat ovat siirtymässä eläkkeelle ja jättämässä paikkansa niille, joiden ei ole tarvinnut kyyristellä rautaesiripun varjossa.

Toivottavasti on tullut myös sen aika, että Suomen lähihistoria kirjoitetaan avoimesti, rehellisesti ja itsekriittisesti uudestaan. Tosiasioihin ja rehellisyyteen perustuva menneisyyden hallinta on edellytys kansakunnan menestykselle tulevaisuudessa.

Hannu Salo
Kirkkonummi

Hannu Salo osuu suurelta osin asian ytimeen mutta on optimismissaan väärässä. Suomi on edelleenkin venäläisten mielistelyn johtava suurvalta.

Kilpailu ja desentralisaatio

2011-12-20T06:10:00.007+02:00

Kilpailun on useaan kertaan todettu vaikuttavan positiivisesti siihen, että markkinoille tulevien tuotteiden hinta-laatu-suhde on pienempi kuin vähemmän kilpailuilla markkinoilla. Kilpailu liittyy yleensä siihen että markkinoilla on useita yrityksiä tarjoamassa samanlaisia tai ainakin keskenään korvaavia tuotteita tai palveluita.

Taloustiede ja evoluutiotutkimus osoittavat myös toisen mielenkiintoisen tehokkuushyödyn, joka liittyy yritysten määrään. Kun yrityksiä on useita, ihmisyhteisö jakaantuu automaattisesti moneksi yhteisöksi. Vaikka yhteistyö kunkin yhteisön sisällä - ja sitä kautta yhteisön tehokkuus - yleensä ajan myötä rapautuu, yritysten lukumäärä ja uusien syntyminen takaa sen, että tehottomat yhteisöt likvidoituvat konkurssien kautta.

Desentralisaatio - jakautuminen ryhmiin - ja ryhmien välinen kilpailu nostavat koko ihmiskunnan tehokkuutta, edellyttäen että kilpailu ei ryöstäydy tiettyjen pelisääntöjen vastaiseksi.

In similar models, Vega-Redondo (1993) and Sjöström and Weitzman (1996) discuss the effect of competition on efficiency. Within companies, employees have an incentive to shirk. However, if they do so, then their companies run a larger risk of going bankrupt, implying unemployment for the staff.

Vega-Redondo (1993) considers a stag hunt game, whereas Sjöström and Weitzman (1996) consider a prisoner dilemma. In both cases the total outcome is that competition between firms hinders shirking within firms. In the setting of Sjöström and Weitzman (1996) a technical issue arises with a finite number of firms. Then it is possible that simultaneous degeneration across all firms lead to a long run degeneration of the entire population. However, they show that with an infinitesimal probability of exogenous mutations in favor of cooperation, this degenerative tendency will lead to the same qualitative results as with an infinite number of firms. Weibull (2000) extends the basic textbook Cournot model to take into account managerial owners trade-off between profit and effort. The result is that stiffer competition leads to a higher effort from managerial owners, i.e. a higher internal efficiency.

(Lähde: GROUP SELECTION: THE QUEST FOR SOCIAL PREFERENCES, Marcus Salomonsson)

Taloustiede osoittaa samalla, että tieteellisessä keskustelussa halveksittu rappion käsite on keskeinen yhteisöjen sisäisen dynamiikan ymmärtämiseksi. Tulos ei ole myöskään pelkkää epäformaalia päättelyä ja intuitiota vaan tulos kestää myös matemaattisen mallintamisen testin.

Formaalimmin voi esimerkiksi todeta tuloksen, että kun Stag Huntissa ilman desentralisaatio- ja ryhmäkilpailu-oletusta tehottomampi tasapainotila on stokastisesti stabiili, desentralisaatio- ja ryhmäkilpailu-oletus tekee Pareto-tehokkaasta tasapainotilasta stokastisesti stabiilin. Stokastinen stabiilius on peliteoreetkko Peyton Youngin käsite.

Hyvää Syntymäpäivää, toveri Stalin

2011-12-19T08:17:00.014+02:00

Kysymys, oliko Suomen sota 1941-1944 erillissota vai oliko Suomi Suur-Saksan Valtakunnan liittolainen, on ollut poliittisen historian vakiokeskusteluaiheita. Syyllisyyttä omasta historiasta on haluttu herätellä varsinkin äärivasemmistolaisissa piireissä. Sittemmin syyllisyyttä on alettu etsiä tervalaivojen valmistuksesta.

En osaa sanoa oliko Suomi Saksan liittolainen vai ei, vaikka ei sellainen tieto minua suuremmin haittaisikaan. Suomen liikkumavara oli suht suppea vuosina 1939-1944 mutta se käytettiin tehokkaasti hyväksi.

Selvää nyt ainakin on se että Neuvostoliitto oli Suur-Saksan Valtakunnan liittolainen silloin, kun Saksa ja Venäjä yhdessä suunnitelulla operaatiolla jakoivat Baltian ja Puolan - ja aloittivat yhteistoimin toisen maailmansodan.

72 vuotta ja yksi päivä sitten liittolaisuus näytti sähkeiden valossa rikkumattomalta:

Mr. JOSEPH STALIN, Moscow.

Please accept my most sincere congratulations on your sixtieth birthday. I take this occasion to tender my best wishes. I wish you personally good health and a happy future for the peoples of the friendly Soviet Union.
ADOLF HITLER

Mr. JOSEPH STALIN, Moscow.
Remembering the historic hours in the Kremlin which inaugurated the decisive turn in the relations between our two great peoples and thereby created the basis for a lasting friendship between us, I beg us to accept my warmest congratulations on you birthday.
JOACHIM VON RIBBENTROP
Minister of Foreign Affairs

Lähde: World War II Today

Sittemmin Neuvostoliiton ja Saksan suhteet heikkenivät, Saksa hyökkäsi Neuvostolliittoon ja USA liittoutui Neuvostoliiton kansanmurhaaja-halllituksen kanssa.

EVM ja populistinen propaganda

2011-12-15T08:54:00.003+02:00

Kuten sanottua en ole mikään suuri euro-fanittaja, koska en oikein luota euro-järjestelmän kestävyyteen tällä maa-kokoonpanolla. Mutta soisin, että poliittinen keskustelu perustuisi rehelliseen argumentointiin, eikä pelkkään populistiseen roistojen ja maanpettureiden etsimiseen.

Käsittääkseni RKP:n euroedustajan Carl Haglundin analyysi EVM:stä vastaa suunnilleen todellisuutta. HS kirjoittaa tänään:

Keskustelu Euroopan vakausväline EVM:stä on lähtenyt Suomessa täysin väärille urille...

Haglund ei näe EVM:ssä perustuslaillista tai muutakaan ongelmaa, joista Suomessa nyt kiistellään. EVM on ensi vuonna aloittava rahoitusyhtiö, jonka tarkoitus on lainata rahaa velkaisille euromaille.

EU-huippukokous linjasi viime viikolla, että EVM:ssä voidaan tietyissä tapauksissa tehdä päätöksiä yksimielisyyden sijaan 85 prosentin määräenemmistöllä. Suomessa on haluttu pitää kiinni yksimielisyyspäätöksistä.

Keskustelu on pyörinyt perustuslain ympärillä: Suomessa pelätään, että EVM:n pääomapottia voidaan kasvattaa ohi Suomen ja vain lähettää lasku Suomeen.

Talousasioita seuraava Haglund ihmettelee hälyä.

"On aivan selvää, että määräenemmistöpäätöksiä käytetään potissa olevan rahan jakamiseen. Potin muuttaminen sen sijaan on edelleen yksimielisen päätöksenteon takana."

Haglundin mukaan tämä on Brysselissä selvää jokaiselle - mutta ei Suomessa.

Haglund myöntää, että päätöspöytäkirja on kirjoitettu epäselvästi, mutta henki on Haglundin mukaan kuitenkin selvä.

"Jos sovitaan jo olemassa olevasta rahasta, se on määräenemmistö. Jos pyydetään lisää rahaa, se vaatii yksimielisyyden."

Haglund toivoo, että tulevaisuudessa EVM:n päätöksentekoa saataisiin muutettua valuuttarahasto IMF:n suuntaan. Siellä ei tarvita huippukokouksia vaan asiantuntijajohto päättää.

Haglund on siis samoilla linjoilla Kimmo Sasin kanssa, joka jo ehdittiin haukkua mediassa ja sosiaalisessa mediassa maan rakoon perättömillä argumenteilla.

Arvojohtajuudesta, moraalista ja yhtenäiskulttuurin päättymisestä

2011-12-12T08:08:00.012+02:00

Suomalaisessa yhtenäiskulttuurissa oli mahdollista puhua "suomalaisten yhteisistä arvoista", "arvojohtajuudesta", "meistä", "kansasta", "koko kansan presidentistä" jne. Oli tai on - riippuen nyt siitä ajattelemmeko että yhtenäiskulttuuri on edelleen olemassa tai ei ole.

Post-yhtenäiskulttuurissakin voi toki mielekkäästi puhua universaaleista kaikkia maailman ihmisiä koskevista arvoista - ottamatta nyt tällä kertaa kantaa siihen onko tuollaisia universaalisia arvoja olemassa vai ei. Sellaisessa post-yhtenäiskulttuurissa, jossa moraali perustuisi universaaliin moraaliin, ei kuitenkaan voisi oikein ajatella, että suomalainen "arvojohtaja" tuomitsisi suomalaisten homofobian tai rasismin, mutta katsoo venäläisten homovihamielisyyttä, Venäjän johdon demokratiavastaisuutta ja muita ihmisoikeusloukkauksia läpi sormien, koska ne eivät kuulu "meille".

Post-yhtenäiskulttuurissa, joka perustuu universaaleihin arvoihin, ei ole olemassa mitään "meitä" (merkityksessä me suomalaiset), jota arvojohtajan on soveliasta ohjeistaa ja joitain "muita" jotka ovat "meidän" moraalisen närkästyksemme ulkopuolella. Vaikkapa venäläisiä, joiden ihmisoikeuksista emme välitä ja joiden kanssa "käymme vain kauppaa".

Jos kansa ei ole moraalinen yhteisö, jonka ulkopuolisiin suhtaudutaan eri tavoin kuin sisällä oleviin, ei ole olemassa mitään "kansan" "arvojohtajia".

Kansa moraalisena yhteisönä on joko olemassa tai ei ole olemassa, mutta on älyllistä epärehellisyyttä samaan aikaan väittää, että on olemassa joku "me" ja samaan aikaan väittää että ei ole olemassa mitään "me".

Huomautus: Post-yhtenäiskulttuuri ei välttämättä perustuisi universaaliin moraaliin niin kuin vasemmisto implisiittisesti olettaa, vaan post-yhtenäiskulttuuri jakaantuisi mahdollisesti kilpaileviksi moraalisiksi yhteisöiksi. (USA:ssahan moraalinen paine on luonut jonkinlaisen universaaliin moraalin ilman varsinaista arvojohtajuutta - "pahojen" kanssa ei kertakaikkiaan tehdä businessta - mutta pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa samanlaista painetta ei ehkä ole.)

Itsenäisyys, erillisyys ja yhtenäisyys

2011-12-06T06:21:00.014+02:00

Suomen itsenäistyminen oli pragmaattisesta näkökulmasta äärimmäisen tärkeää jotta suomalaiset kansana ja yksilöinä kykenivät irroittautumaan siitä yhteiskunnallisesta kehityksestä joka on leimannut Venäjän yhteyteen jääneitä kansoja ja yksilöitä suurimman osan 1900-lukua. Täydellisen irtautumisen takaamiseksi oli tärkeää, että nimenomaan valkoiset (Suojeluskunnat) voittivat vuoden 1918 sodan. (Vain se osa kansasta, joka jäi vallankumouksen jälkeen Inkerinmaalle, tuhoutui. Inkeriläisten kuuluminen Suomen kansaan on minusta siinä mielessä ilmeistä, että he itse kokivat itsensä suomalaisiksi ja mm. siksi että seurakuntien papit olivat suomalaisia pappeja.)

16.5.1918 kansa oli siis vapaa - irtautunut ja eristynyt Venäjän yhteiskunnallisesta kehityksestä - mutta erittäin jakautunut. Kun nykyään puhutaan yhtenäiskulttuurista, unohdetaan usein, että Suomessa oli 20- ja 30-luvulla kaksi kulttuuria ja kaksi kansalaisyhteiskuntaa, jotka suhtautuivat hyvin epäluuloisesti tai ainakin vihamielisesti toisiinsa. Työväestöllä oli rikas oma kulttuuri - työväentalot, kuorot, työläiskirjailijat, työväenteatterit jne.

Lähes täydellinen yhtenäisyys - halu (ja kansallishenki) säilyttää suomalaisten erillisyys Venäjän yhteiskunnallisesta kehityksestä - ehdittiin kuitenkin saavuttaa 30.11.1939 mennessä. Erillisyys Venäjästä onnistuttiin säilyttämään. Yhtenäisyys ei syntynyt hokkuspokkus joskus marraskuussa 39. Suomessa oli 20- ja 30-luvulla paljon ihmisiä, jotka halusivat ensi sijassa taata valkoisten voiton synnyttämän valkoisen hegemonian. Oli myös paljon punaisia, jotka kaipasivat revanssia ja veristä kostoa.

Koska en ole mikään Suomen historian erikoisasiantuntija, en osaa täysin kuvailla miten talvisodan henki saavutettiin. On kuitenkin selvää, että Suomessa oli lukuisia poliitikkoja, jotka ymmärsivät erittäin kirkkaasti, että kansan jakautuminen oli Suomen suurin turvallisuuspoliittinen ongelma. Heille kuuluu suuri kunnia siitä että Suomi ei ole osa Venäjää.

Yksi näistä poliitikoista oli pohjoispohjalainen körttitalonpoika Kyösti Kallio. Muistan lapsuudesta, miten "sedälläni" (tätini miehellä), joka oli maalaisliittolainen/keskustalainen kansanedustajalla, oli työpöydällään Kyösti Kallion kuva. Pitkäviiksisen "kepulaisukon" kuva nauratti minua, mutta vuosien mittaan ymmärsin että että Kyösti Kallio ei ollut kuka tahansa kepulainen vaan Suomen sotienvälisen ajan ehkä merkittävin poliitikko.

Kyösti Kallion päämäärä oli, että ei olisi punaisia ja valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia. Kallio oli hyvin aktiivinen maareformin toteuttamisessa. Maareformin ensimmäinen vaihe - torppien vapauttaminen - sai nimekseen Lex Kallio. Maareformin toisessa vaiheessa (Lex Pulkkinen) palautettiin kiinteistöjä puutavarayhtiöiltä valtiolle viljelijöille edelleen jaettavaksi. Maareformi oli tärkeä turvallisuuspoliittinen toimi. Maata omistava talonpoika - päinvastoin kuin maata omistamaton maalaisproletaari - ei tue sosialistista vallankumousta.

Kyösti Kallio oli myös aktiivinen oikeiston ja kommunistien ulkoparlamentaarisen toiminnan torppaamisessa. Demokratia oli yksi perusedellytys sille että työväestö otti lopulta itsenäisyyden omakseen. Jos vasemmiston kumous olisi onnistunut, Suomi olisi todennäköisesti ajautunut stalinistiseen terroriin. Jos valkoinen kumous olisi onnistunut, kansa olisi jakautunut lopullisesti ja itsenäisyys olisi talvisodassa menetetty.

Sosialidemokraatit Väinö Tanner ja Miina Sillanpää - joka on nykyaikana reduosoitu edustamaan pelkkää naisten emansipaatiota - olivat työväenliikkeen äärivasemmistolaisen siiven kumoustyön tärkeimmät pysäyttäjät.

Väinö Tanner asettui jyrkästi vasemmiston vallankumouksellisia suuntauksia vastaan ja parlamentarismin puolelle. Hänen tärkeimpiä saavutuksiaan olikin sosiaalidemokratian nostaminen yhteiskuntakelpoiseksi sisällissodan jälkeen. Tannerin on katsottu osaltaan pelastaneen Suomen viitoittamalla vasemmistolle parlamentaarisen vaikuttamisen tien erilaisten vallankumousaatteiden sijaan. Tämä kumuloitui talvi- ja jatkosodassa, kun vasemmisto saatiin muun väestön rinnalle puolustamaan yhteistä kotimaata. Tannerin kenties suurin arvo valtiomiehenä onkin sekä oikeistolaisten että vasemmistolaisten väkivaltasuuntausten torjumisessa ja merkittävässä kansallisessa eheytystyössä. (Wikipedia)

Dramaattinen oli hetki jolloin Väinö Tanner otti pääministerinä vastaan valkoisten vuosittaisen voitonparaatin 16.5.1927. Tapahtuma aiheutti hämmennystä ja vihaa sekä valkoisen hegemonian että luokkataistelun edistäjien keskuudessa.

Miina Sillanpää taas onnistui estämään Sosialidemokraattisen Naisliiton siirtymisen kumouksellisten haltuun. Naisliitossa kostonhenki oli luonnollisista syistä suurinta - jäsenistöstä moni oli punaleski.

Yhtenäisyyden ymmärtäminen ei rajoittunut kuitenkaan ns. keskilinjan poliitikkoihin. Itsenäisyysmies Elmo Kaila - jääkäriliikkeen aktiivi, Akateemisen Karjala Seuran johtaja ja Suojeluskunta-liikkeen harmaa eminenssi - teki omalta osaltaan työtä kansan yhtenäistämisen puolesta.

Talvella 1919−1920 Kaila alkoi hahmotella uutta toimintaohjelmaa jonka tarkoituksena oli suomalaisten yhdistäminen taisteluun Venäjää ja venäläisyyttä vastaan. Tähän ohjelmaan liittyi myös aiemmin Venäjän keisarikunnan armeijassa palvelleiden tsaarinupseereiden korvaaminen jääkäritaustaisilla upseereilla Suomen armeijassa. Kailan mielestä sota Suomen ja Venäjän välillä oli tulevaisuudessa väistämätön ja sitä ennen piti kansa eheyttää ja puolustusvoimat vahvistaa ja hankkia niille kansan tuki.

Kaila vastusti siksi suojeluskunnissa esiintyvää sosiaalidemokraattien vastaista oikeistosuuntausta ja halusi koota myös työväestöön kuuluvat suomalaiset suojeluskuntien riveihin. Kaila ryhtyikin mielipidemuokkaukseen asiamiesverkkonsa kautta, lisäksi hän vaikutti rivimiesten mielipiteisiin ensin Suojeluskuntalaisen Lehden päätoimittajana 1919–1923 ja sitten Sanan ja Miekan päätoimittajana 1924−1926. Kaila lähestyi poliittisesti myös aiempaa monarkiataistelun aikaista vastustajaansa Maalaisliittoa ja sen johtajaa Santeri Alkiota, samalla tämä uusi ohjelma johti Kailan pesäeroon entisestä tsaarin kenraalista Mannerheimista.

Erillisyys ja yhtenäisyys eivät ole tietenkään mitään universaaleja kaikkien ongelmien ratkaisukeinoja, mutta eivät ne tietenkään myöskään ole mitään taantumuksellisuutta eikä irrationalisuutta. Elinor Ostromin ja Samuel Bowlesin tutkijatyö osoittaa erillisyyden ja yhtenäisyyden tärkeän merkityksen yhtenä ongelman ratkaisukeinona. Ostrom toteaa mm.

Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.

Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.

Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan. Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia.

Raja on ihana insituutio - rakastakaa sitä. Venäjän uhka ei sekään ole käsittääkseni poistunut - mutta palataanpa siihen myöhemmin.

Hyvää Itsenäisyyspäivää !

Kuntauudistus ja kohtalokas ylimieli

2011-11-30T06:21:00.005+02:00

Edellisen postauksen keskustelu muuttui näemmä keskusteluksi kuntauudistuksesta. Osallistukaa mielellään.

Eurosta, korttitaloista ja kestävyysvajeesta

2011-11-28T05:43:00.007+02:00

Sympatiani eivät ole koskaan sellaisen järjestelmän puolella joka ei kykene edes pitämään itseään pystyssä. Marksilainen sosialismi oli huono (tehoton) järjestelmä monellakin tapaa mutta sen perusongelma oli, että se perustui virheelliselle ihmiskuvalle eikä sillä näin ollen ollut edes mahdollisuuksia pysyä pystyssä kovin pitkään. Pakkovallalla se pysyi pystyssä jonkin aikaa, mutta kun kilpailevien järjestelmien paine kasvoi, järjestelmä tuhoutui.

Suuret eivät ole sympatiani sellaista yksityisomistukseenkaan perustuvaa järjestelmää kohtaan, joka jostain syystä synnyttää niin suuren eriarvoisuuden, että suurella osaa kansaa ei ole mitään syytä puolustaa yksityisomaisuutta vaan päinvastoin kansa ryhtyy vallankumoukseen ja ykstyisomistuksen haltuunottoon. Tai kansa ryhtyy demokratian saavutettuaan enemmistövaltaa hyväksikäyttäen ajamaan kestämätöntä talouspolitiikkaa, minkä jälkeen rahaeliitti joutuu tekemään sotilasvallankaappaukseen. Mutta koska sotilasvalta epäonnistuu ratkaisemaan eriarvoisuuden ongelman, kierre jatkuu loputtomiin kuten Argentiinassa. Jos kansa sosialisoi maaomaisuuden, eliitti syyttäkään omaa typeryyttään ja impotenssiaan.

(Omistusoikeus voi jollekin olla arvo sinänsä ja sen hylkääminen voi synnyttää vihan tunteita, mutta ei minulle. Ymmärrän toki tällaisen Nash tasapainotilojen pyhittämisen mainiosti, koska teen sitä itsekin.)

Hyvinvointivaltion alkuperäinen ajatus on hyvä. Köyhistä ja sairaista huolehditaan, jokainen tekee työtä kykyjensä mukaan ja eriarvoisuus pidetään sen verran alhaalla, että kansa ottaa yhteiskunnan arvot ja olemassaolon omakseen. Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on ilmeisesti kuitenkin suurehko kestävyysvaje - osin se näkyy jatkuvana lainanottona osin moraalisena vajeena. Ihmiset eivät enää samaistu yhteiskunnan arvoihin, rikkaat eivät halua ylläpitää järjestelmää, suuri osa kansaa ei näe velvollisuudekseen tehdä mitään vaan loisii vain yhteiskunnan tuilla. Kansan enemmistö varmasti vaaliuurnilla edelleen kannattaa hyvinvointivaltiota, mutta kestävyysvaje on kuitenkin se mikä hyvinvointivaltion kohtalon määrää eikä mikään (sosiali)demokratia. Sosialidemokraatit uskovat että paha oikeisto keikuttaa hyvinvointivaltiota, mutta perimmäinen syy hyvinvointivaltion heikkenevään tehokkuuteen on muualla.

(Solidaarisuus voi jollekin olla arvo sinänsä ja sen hylkääminen voi synnyttää vihan tunteita. Ymmärrän toki tällaisen Nash tasapainotilojen pyhittämisen mainiosti, koska teen sitä itsekin.)

Kestävyysvaje pätee myös euro-järjestelmään. Vasarahammer kirjoitti kommenttina eurosta:

Kreikan ja Italian taloudet ovat kilpailukyvyttömiä eurossa. Asiaa ei eurossa voi korjata kuin palkkoja alentamalla ja säästämällä julkisissa menoissa. Molemmat ovat erittäin vaikeita toteuttaa ja onnistuessaankin kestävät kauan.

Näiden maiden kulttuuria eli korruptiota ja yleisesti hyvänä pidettyä valtion kusettamista ei pysty lyhyellä tähtäimellä poistamaan jos koskaan. Siksi oli erittäin suuri virhe sekä näiden maiden itsensä että muiden euromaiden kannalta ottaa nämä maat mukaan yhteisvaluuttaan.

Järjestelmä joka on paperilla loistava, mutta joka ei kestä todellisuuden painetta, ei ole kestävä (sustainable). Yhteisvaluutta ei sovi yhteen kulttuurin kanssa, mikä ei syystä tai toisesta hyväksy saavutettujen etujen leikkauksia. Tähän voi toki sanoa, joko että yhteisvaluutta generoi painetta kulttuurin sponttaaniin (evolutiiviseen) muutokseen tai että politiikan pitää perustua järjen käyttöön.

Molemmat väitteet ovat tietysti tiettyyn rajaan asti totta, mutta kulttuurin inertia (hitausvoimat) on todellisuudessa hyvin voimakas. Voimme tietysti kirota kreikkalaiset alimpaan helvettiin, mutta se ei muuta mitään. Kreikkalaisten demonisointi - tai argentiinalaisten peronistipopulistien demonisointi - antaa korkeintaan moraalisen oikeutuksen vetää taloudellinen tuki näiltä "idiooteilta" - mutta mitä sen kautta todellisuudessa sitten opitaan. Ei mitään.

On puhtaasti (100%:sti) oma vikamme jos uskomme korttitaloihin eli pilvilinnoihin.

Juho totesi Virosta: Viro on (uus)nuori maa, joten siellä yhteiskunnan toiminnan tavoitteet voivat olla vielä paremmassa muistissa, ja siksi se kykenee ajamaan tavoitteitaan eteenpäin rationaalisemmin kuin vanhat maat.

Inflaatio / devalvaatio / palkankorotus -kierteen korvaaminen vakaalla eurolla on haastava tehtävä. Jos Viro kykenee tiukan velkakurin lisäksi jopa nimellispalkkojen alentamiseen, sillä on etulyöntiasema uudessa vahvan yhteisvaluutan mallissa.

Sympatiani ovat monella tapaa Viron puolella. Se kuinka kestävällä pohjalla Viro todellisuudessa on, jää vielä nähtäväksi. Syntyvyyden romahtaminen neuvostoajoista on ainakin yksi suuri ongelma Virossa.

Elvytystä?

2011-11-24T08:18:00.003+02:00

Kun Suomi velkaantuu kovaa vauhtia, taloustieteen nobelisti suosittelee elvytystä. HS kirjoittaa otsikolla Suomen kannattaa torjua taantumaa elvytyksellä:

Suomen kannattaa nyt tehdä talouskasvua tukevia sijoituksia jopa velkarahalla. Julkista taloutta Suomi voi tasapainottaa kiristämällä hyvätuloisten tuloverotusta.
Siinä amerikkalaisen taloustieteilijän Joseph Stiglitzin kaksi neuvoa Suomelle. Stiglitz palkittiin Nobelin muistopalkinnolla taloustieteissä vuonna 2001.

Viime aikoina sijoittajat ovat alkaneet epäillä, selviävätkö Yhdysvallat ja monet Euroopan valtiot suuresta julkisesta velastaan. Se on synnyttänyt kovan poliittisen paineen leikata julkisia menoja. Samaan aikaan talouskasvu on hidastunut Yhdysvalloissa ja euroalueella.

Nyt valtioiden suunnittelemat säästöt ja orastava taantuma ovat herättäneet epäilyjä, talouden ja työllisyyden kasvu pysähtyy kehittyneissä maissa pitkäksi aikaa. Stiglitzin mielestä tämä pitkän taantuman kausi on yhä vältettävissä, jos kehittyneet maat hylkäävät "pintyneet uskomuksensa".

Yksi tällainen piintynyt uskomus on Stiglitzin mukaan se, valtioiden pitää nyt keskittyä säästämiseen eli julkisten palveluiden ja etuuksien leikkauksiin. Pikemmin valtioiden pitäisi elvyttää eli tehdä jopa lainarahalla talouskasvua tukevia sijoituksia, Stiglitz sanoo. Olisiko siis esimerkiksi Suomen mielekästä nyt lainata rahaa ja sijoittaa ne vaikkapa edullisten asuntojen rakentamiseen pääkaupunkiseudulle?

Stiglitzin vastaus on yksiselitteinen kyllä. "Se tukisi talouden ja työllisyyden kasvua sekä torjuisi taantuman." Samalla rakennettaisiin Stiglitzin mukaan perustaa myös tulevien vuosikymmenien talouskasvulle.

Sinällään en kategorisesti vastusta elvytystä. Kysymys mikä minulle kuitenkin herää on, eikö edellisen notkahduksen aikaan pari vuotta sitten juuri yritetty elvytystä. Eikö niitä lainarahoja pitäisi välillä maksaa takaisinkin ?

HS tukee integraation tiukentamista ja eurobondeja

2011-11-22T06:09:00.009+02:00

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten:

Libertaarit ja monet muut spekuloivat nyt valtion tai ainakin EU:n disintegraatiolla. Toinen todennäköisempi vaihtoehto kuitenkin on, että Kreikan kriisi johtaa Euroopan integraation voimakkaaseen vahvistamiseen. ... Euroopasta tulee integroitunut ja kompleksinen järjestelmä. Kasvu pysyy todennäköisesti suht alhaisena.

HS kirjoittaa tänään:

Sdp:n presidenttiehdokas Paavo Lipponen arvioi pari kuukautta sitten, että eurobondeista voidaan keskustella vasta kun euroalueella vallitsee tiukempi kuri ja valvonta. Hänellä on ehkä väärä aikajärjestys... Velkakriisin on tulkittu hajottaneen unionia ja vieneen euroalueen lähelle hajoamista.

Toisinkin voi tulkita: mikään unionin historiassa ei ole painanut kokonaisuutta yhteen niin paljon kuin velkakriisi. Me pelastamme toisia maita. Keskuspankki tukee kriisimaita. Komissio ottaa talouden valvontavastuun. Kriisimaat voidaan panna ulkopuoliseen käsinohjaukseen.

HS kirjoittaa edelleen:

Euroopan unionin komissio antaa keskiviikkona euromaiden harkittavaksi, voisiko käyttöön ottaa niin sanotut eurobondit. Niillä tarkoitetaan euromaiden velkakirjoja, joilla velat kasattaisiin joko osittain tai kokonaan euroalueen yhteisiksi.

Vaikka eurobondit on ymmärretty suureksi talousasiaksi, ne voivat olla vieläkin suurempi asia poliittisesti. Euroalueen heikkojen maiden velkakriisi ei ota hellittääkseen. Kolme maata elää jo ulkoisen avun varassa, ja kuilun reunalla horjuvat Espanja ja Italia.

Mitä kovempi kriisi, sitä kovemmat lääkkeet. On yritetty tukipaketteja: rahaa ja takauksia. Avustettavilta on vaadittu säästöohjelmia. On kehitelty keinoja vivuttaa väliaikaista vakausrahastoa, jotta siitä saisi irti enemmän...

Yhteisvelka ei välttämättä tarkoita sitä, että kun velkoja yhdistellään, holtittomilta talousmailta katoavat viimeisetkin esteet. Jotta komission idea etenisi mihinkään suuntaan, lainajärjestelyn sisään on rakennettava ehtoja ja variksenpelättimiä. Perusperiaate kaikissa komission tarjoamassa kolmessa vaihtoehdossa on, että jos jokin maa käy yhteisellä piparipurkilla liian halukkaasti, sitä saa lyödä sormille...

Muiden euromaiden lainoitukseen turvautuva tai muutoin järjestelmää hyödyntävä jättää talouspolitiikkansa toisten hoidettavaksi, luovuttaa budjettinsa komission valvontaan tai suostuu muihin automaattisesti lankeaviin ehtoihin. Hallituksen kannalta "rangaistus" on siis kansalta saadun hallintaoikeuden leikkaus.

HS tuntuu siis kannattavan tätä mallia, missä lisäintegraatio ja eurobondit nähdään ratkaisuna EU:n ongelmiin. HS myöntää, että kun eurojärjestelmä rakennettiin edettiin väärässä järjestyksessä. Nyt on siis HS:n mukaan tarve vahvistaa euroa integraatiota lisäämällä. Kyynikko voisi sanoa, että HS vaatii että eurobyrokraateille ja -poliitikoille annetaan lisää valtaa, koska he tarvitsevat sitä itse aiheuttamiensa ongelmien ratkaisemiseen:

Kun euroalue luotiin, kehitettiin yhteinen rahapolitiikka muttei yhteistä talouspolitiikkaa. Nyt tätä muutetaan ja yhteistyö tiivistyy euron ydin keskiönään.

Voi hyvin väittää, että EU on toiminut näin tarkoituksellisesti. On tiedetty että yhteinen rahapolitiikka vaatii varmasti yhteisen talouspolitiikan ja finanssipoltiikan mutta on päätetty, että otetaan se askel vasta sitten, kun kriisi on päällä ja vaihtoehdot on ajettu nollille.

HS:n mukaan integraation tiivistäminen merkitsee samalla käytännössä demokratian supistumista:

Yksikään valtiojohtaja ei kaipaa julkisesti EU-rakennetta, jossa kansan tahto jää yhä kauemmas. Kriisin keskellä tehdyt ratkaisut näyttävät kuitenkin vievän kohti mallia, jossa ilman vaaleja valitut instituutiot ja asiantuntijat saavat yhä suuremman roolin.

Tämäkin on todennäköisesti ollut integraation ajajien tietoinen tavoite. Dagens Närinsliv kirjoitti (Googlen käännös):

"Monnet method" to steer Europe towards an ever closer union is accurately described by the great veteran among the EU's prime ministers, Luxembourg's Jean-Claude Juncker: "We decide something, leave it lying around and wait and see what happens. If no one starts to fuss - most people do not know what's been decided - as we continue step by step, until it is impossible to reverse."

Monnet wanted free trade and European collection. The method was to pack all decisions in the technocracy and bureaucracy, let the politicians decide what they do not (and certainly not their voters) know much and then build brick by brick. This method, named after the cognac merchant and diplomat Jean Monnet (1888-1979), have provided spectacular political results. It has also created a deep EU-hatred in parts of Europe befolkning. Warm EU enthusiasts admit sometimes that the European Union, unfortunately, certain undemocratic and elitist move, but that we mean well in Brussels and still working on it.

Sekä a) eurobondien ja lisäintegraation hyväksyminen että b) lisäintegraation torjuminen merkitsevät valtavaa riskin ottoa. Kannatan itse intuitiivisesti mallia b) vaikka tajuan toki, että se merkitsee euron romahtamista ja syvää talouslamaa.

Poliittisesti epäkorrektia tietoa raiskauksista ?

2011-11-21T13:42:00.003+02:00

Poliittisesti epäkorrektia tietoa raiskauksista ?.

Lisäys: Tutkimusta ei siis enää löydä verkosta joten tähän on kyllä syytä suhtautua hyvin varauksellisesti.

Taasko luovutamme osan suvereniteetistamme venäläisille ?

2011-11-21T13:31:00.005+02:00

Selitys on siis tässä.

Perussuomalaiset ja Halonen

2011-11-20T07:51:00.004+02:00

Halosen väite, että ihmiset, jotka tunnistavat itsessään rasismia, ovat päätyneet äänestämään perussuomalaisia on suututtanut monet perussuomalaiset.

Minun terveiseni perussuomalaisille on:

Älkää närkästykö - olkaa ylpeitä !

Jos Halonen, jonka suurimpia perintöjä suomalaiselle yhteiskunnalle on että jokaisessa kadun kulmassa on romanikerjäläinen, moittii teitä, ei teidän pidä siitä hermostua. Päinvastoin. Mikäli ne, joille suomalainen yhteiskunta on vain työkalu omien periaatteidensa toteuttamiseen, ei moittisi teitä, teillä olisi syytä hävetä.

Mobiilimarkkinoista Nokian romahduksen jälkeen

2011-11-19T11:06:00.008+02:00

Nokia ei selvästikään ole antanut periksi mobiilimarkkinoilla, vaikka Nokian älypuhelmien markkinaosuus romahtikin. Lumia-puhelimien myynti on ollut suht vahvaa - tosin mitään varmaa näiden menestyksestä ei vielä voi sanoa. Mutta yrityksillä, joilla on runsaasti rahaa kassassa, on aina mahdollisuus romahduksen jälkeenkin toiseen yritykseen. Ihailen sitä, miten päättäväisesti Elop käänsi Nokian strategian suunnan. Aika näyttää kääntääkö hän myös markkinaosuuden kehityksen suunnan.

Markkinat elävät muutenkin edelleen hyvin voimakkaasti, eivätkä voittajat ja häviäjät vielä ole muutenkaan selvillä. Apple tietysti on jo osoittautunut yhdeksi voittajaksi.

PC-valmistajat ovat vetäytymässä tabletti-markkinoilta taiwanilaisen Digitimesin mukaan kokonaan. Sen sijaan sisällön myyjä Amazon on tilannut valmistajalta 5 miljoonaa tablettia 4Q2011 myyntiä varten. Amazon on selkeästi kehittymässä toiseksi vahvaksi tablet-pelaajaksi. Amazonin on väitetty ensi vuonna toimittavan markkinoille myös puhelimen.

Digitimes kirjoittaa:

Due to pure PC hardware players such as Hewlett-Packard (HP), Acer, Asustek and Dell not having any advantages to compete in the tablet PC market, sources from upstream supply chain believe these players will gradually phase out from the market with players that have strong content support such as Apple, Amazon and Barnes & Noble, to continue to compete through lowering their hardware prices.

With Amazon offering its Kindle Fire at US$199 and Barnes & Noble to provide its upcoming Nook Simple Touch at a price of US$99, the pure hardware players are unlikely to profit from the market through price competition.

Since Amazon and Barnes & Noble are mainly profiting from their content platforms, not the hardware, the sources believe these hardware devices will eventually be offered for free.

The sources pointed out that although iPad 2 is also seeing strong demand from consumers, sales were lower than those of iPad, indicating that consumers' strong enthusiasm for tablet PCs has already disappeared.

Nokia lienee tuomassa markkinoille Windows-puhelinten lisäksi myös Windows-tabletin. Vaikuttaa aivan selvältä, että Nokia ei ole pelkästään riippuvainen Microsoftista vaan Microsoft ja Nokia ovat naimisissa ja Microsoft on yhtä lailla riiippuvainen Nokiasta. Jos Microsoft ei menesty puhelinmarkkinoilla, se ei menesty tabletti-markkinoilla ja myös sen asema PC-markkinoilla alkaa helposti murentua.

Nokia ja Microsoft ovat tarkoituksella rakentaneet suhteen, jossa ne ovat riippuvaisia toisistaan. Näin sanoo Nokian toimitusjohtaja Stephen Elop perjantaina ilmestyvän Talouselämän haastattelussa. Elop sanoo, että teknologia-ala tuntee monia menestyneitä liittoja. Microsoftin ja Intelin liitto on hyvä esimerkki: yhtiöt täydensivät toisiaan ja olivat riippuvaisia toisistaan. ”Microsoft on yhtä riippuvainen meistä kuin mekin heistä. Tärkeintä on varmistaa, että etumme ovat linjassa ja että meillä on yhteiset tavoitteet." (Talouselämä eilen.)

Olisi mielenkiintoista ymmärtää Nokian ja Micrsoftin suhdetta paremmin.

Samsungin (ja HTC:n) asema, joka tällä hetkellä vaikuttaa hyvin vahvalta, ei sekään ole niin hyvä kuin miltä älypuhelimien johtoasema näyttää. Ainakin sen asema tablettimarkkinoilla on heikko. Sen asema tabletti-markkinilla on hiukan samanlainen kuin PC-valmistajienkin. Puhelinmarkkinoillakin sillä on heikot mahdollisuudet todelliseen differentioitumiseen ja kuluttajien sitouttamiseen omiin tuotteisiinsa. Android-puhelin on commodity-tuote, ja vaikka Samsungin asema tällä hetkellä on hyvä, se voi muuttua hetkessä, kun kuluttajat löytävät laadullisesti tai hinnallisesti hiukan paremman Android-puhelimen.

Presidentinvaalit

2011-11-18T05:51:00.004+02:00

Olen pitkään kannattanut normaaliparlamentarismia. Ei toki voi kieltää, että tietyissä äärimmäisissä Suomen historian vaiheissa voimakas presidentti on kyennyt jopa kansan tahdon vastaisesti tekemään välttämättömiä maalle edullisia päätöksiä. Paras esimerkki on Paasikiven sodan jälkeen läpi ajama välttämätön muutos Suomen ulkopolitiikkaan. Puolueettomuuspolitiikaksi kutsuttu myöntyvyyspolitiikka oli ensi sijassa Paasikiven aikaansaannos joskaan ei innovaatio - myöntyvyyden idea (taivu vaan älä taitu) oli keksitty jo sortokauden aikana.

Voimakas presidentin valta yhdistettynä suomalaisten taipumukseen herra- ja poliitikkovihaan sekä vallan ihailuun on kuitenkin johtanut siihen, että presidenteiksi ei niinkään valita suuria valtiomiehiä vaan pikkusieluisia öykkäreitä ja kyykyttäjiä, joita kutsutaan vähemmän kuvaavalla nimellä maan isiksi ja maan äideiksi. Viimeinen kaksitoista vuotta on osoittanut todella farssinomaisesti mihin tämä konkreettisesti voi johtaa. Millaisia isiä ja äitejä suomalaisilla mahtaakaan keskimäärin olla !

Seuraavaksi kuudeksi vuodeksi suomalaisille on tarjolla neljä pääehdokasta - Soini, Lipponen, Niinistö ja Väyrynen - joista ketään en soisi näkeväni maan johdossa. Niinistö - vaikkakin poliittisilta mielipiteiltään on suht siedettävä - vastaa samanlaiseen "sosiaaliseen tilaukseen" kuin Halonen. Molemmat ovat persoonallisuustyypiltään puhtaita kyykyttäjiä - Halonen lisäksi käytännöstä täysin vieraantunut "periaatteen ihminen", joka näkee Suomen pelkkänä instrumenttina ajaa omia teorioitaan. Samaan kyykyttäjä-kategoriaan kuulunee myös Lipponen. Soini on suunpieksijä-populisti, joka euron kriisin aikana tosin on alkanut esittää ihan oikeaa poliittista analyysiäkin. Väyrynen on poliittinen huijari, joka oli mm. ajamassa Suomen johtoon Neuvostoliiton sätkynukkea alkoholisti Ahti Karjalaista, ainoana motiivinaan oma poliittinen etu.

Jos presidentin virka nyt välttämättä pitää täyttää, näkisin siinä roolissa mieluiten jonkun rehellisemmän ja tavallisemman ihmisen vaikka Paula Risikon.

Äänestän vaaleissa todennäköisesti kuitenkin - ainakin ensi kierroksella - ainoana päämääränä estää Väyrysen ja Gazpromin ehdokkaan Paavo Lipposen (ja pikkupuolueiden ehdokkaiden) valinta. Toisella kierroksella jätän todennäköisesti äänestämättä.

Sota ja homostelu

2011-11-17T09:54:00.006+02:00

Vaikka homoista on puhuttu jo aivan liikaa - ja suuri osa keskustelusta on ihan sitä samaa hedonistista tirkistelyä kuin suuri osa koko mediasta - niin tämä nyt kannattaa kuitenkin lukea.

Juttu on pitkälti linjassa sen aiemman käsitykseni kanssa, että homojen on Suomessa annettu pääsääntöisesti elää omaa elämäänsä. Erityisesti sodan aikana homo oli aseveli, jota arvioitiin aivan eri perustein kuin sukupuolikäyttäytymisen perusteella.

Homoista puhujat tekevät sen ideologisten irtopisteiden keräämiseksi. Mitään suurta ongelmaa ei oikeasti ole.

Demokratia, tehokkuus ja Kreikka - osa 2

2011-11-14T09:41:00.008+02:00

US kirjoittaa tänään:

Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka on huolestunut siitä, mihin tilaan demokratia on ajautumassa Kreikassa ja Italiassa.

- Kansanvalta tuottaa itsetuhoista politiikkaa, demokratia lamautuu kun itse aiheutettu katastrofi pitäisi torjua, Tarkka kuvailee Kreikan pelottavana pitämäänsä kehitystä Kalevaan kirjoittamassaan kolumnissa.

Tarkan mielestä länsimaisen sivistyksen syntysijat ovat Euroopan unionin musta aukko. Tällä Tarkka viittaa antiikin Kreikan ja Italian merkitykseen länsimäisen kulttuurin merkittävinä muovaajina.

- Kreikka ja pian Italiakin ovat ajautumassa tilanteeseen, jollaiset ovat yleensä johtaneet diktatuuriin, Tarkka kirjoittaa.

- Poliitikoilla ei ole ollut rohkeutta tehdä välttämättömiä epäsuosittuja päätöksiä, eikä kansalla ole ollut voimaa vaihtaa kelvottomat poliitikot parempiin. Tuloksena on kaksinkertainen konkurssi, sekä talouden että demokratian vararikko, Tarkka kuvailee Välimeren maiden tilannetta.

Kirjoitin heinäkuussa: Euroopan nykyhallitukset vaikuttavat tänään kykenemättömiltä tekemään sellaisia uudistuksia ja leikkauksia, mitkä toisaalta turvaisivat talouden tasapainon mutta samalla takaisivat yhteiskuntarauhan. Demokratia on hidas varsinkin tilanteessa, missä laajojen joukkojen (äänestjien) etuja pitäisi leikata. Francis Fukuyama kirjoittaa uudessa kirjassaan The Origins of Political Order: From Prehuman Times to the French Revolution:

The second question concerns the future of liberal democracies. A society that is successful at one historical moment will not necessarily always remain successful, given the phenomenon of political decay. While liberal democracy may be regarded today as the most legitimate form of government, its legitimacy is conditioned on performance.

That performance depends in turn on its being able to maintain an adequate balance between strong state action when necessary and the kinds of individual freedoms that are the basis of its democratic legitimacy and that foster private-sector growth. The failings of modern democracies come in many flavors, but the dominant one in the early twenty-first century is probably state weakness: contemporary democracies become too easily gridlocked and rigid, and thus unable to make difficult decisions to ensure their long-term economic and political survival. Democratic India finds it extremely difficult to fix its crumbling public infrastructure—roads, airports, water and sewage systems, and the like—because existing stakeholders are able to use the legal and electoral systems to block action. Important parts of the European Union find it impossible to cut back on a welfare state that has become clearly unaffordable. Japan has built up one of the highest levels of public debt among developed countries and has not taken measures to eliminate rigidities in its economy that are obstacles to future growth.

Muistelen Halla-ahonkin puhuneen aiheesta :)

Tarkka analysoi tilannetta:

Talouskaaoksen torjunta on ilmeisesti epäonnistunut Kreikassa ainakin, ja sen valtiollinen järjestelmä on luhistumassa. Samalla tiellä tuntuu olevan myös Italia. Länsimaisen sivistyksen syntysijat ovat Euroopan unionin musta aukko.

Demokratian käyttövoimana on ihmisten vallanhalu ja turhamaisuus. Parlamentteihin, paikallispolitiikkaan ja virkapaikoille pyrkijöitä riittää. Alun perin jalona tarkoituksena piti olla kilvoittelu siitä, kuka pääsee palvelemaan yhteisöä ja osaa tuottaa sille eniten hyviä ratkaisuja.

...Kreikan kansa äänesti ensin valtaan typerät poliitikot, sitten se hyväksyi heidän hölmön toimintansa ja lopuksi se yrittää estää näin syntyneen älyttömyyden korjaamisen. ... Kaiken kukkuraksi Kreikassa yritettiin kuitata kansanäänestyksellä katastrofi, joka oli syntynyt vaaleissa saadun valtakirjan perusteella. Populistisen narutuksen uhriksi joutunut kansa olisi jallitettu ottamaan vastuu naruttajiensa toiminnasta...Demokratian tavoitteena ei ole päätösmenettely, joka noudattelisi taipuisasti kansan mielitekojen ailahteluja. Tarkoituksena on saada politiikan johtoon ihmisiä, jotka pystyvät tuottamaan mahdollisimman usein mahdollisimman järkeviä ratkaisuja.

Demokratian tulevaisuus riippuu siitä, pystyykö se tällä tavalla nostamaan valtaan poliitikkoja, joilla on rohkeutta ja voimaa tehdä myös kansan mielitekojen vastaisia päätöksiä silloin kun niitä tarvitaan.

Suomen itsenäisyysajan historiassa tämä on onnistunut. Monet kansallisen eloonjäämisen varmistaneet ja menestykseen johtaneet ratkaisut ovat päätöksen hetkellä olleet kansan tahdon vastaisia, mutta poliitikot toteuttivat ne silti järkiperäisen päättelynsä perusteella.

Kuten tunnettua taloustiede lähtee pitkälti ajatuksesta että ihmisten oman edun tavoittelu mahdollistaa yhteiskunnan toiminnan. Demokratian toiminta ei näemmä pelkällä poliitikkojen ja äänestäjien lyhyen tähtäimen oman edun tavoittelulla kuitenkaan mahdollistu. Siis ainakaan Kreikan tapauksessa.

Rasismin kieltäminen on hyssyttelyä ?

2011-11-12T08:58:00.011+02:00

Kansasta 29 prosenttia ja perussuomalaisten kannattajista 51 prosenttia allekirjoittaa täysin tai osittain ajatuksen, että "joihinkin rotuihin kuuluvat ihmiset eivät kerta kaikkiaan sovi asumaan moderniin yhteiskuntaan"... 37 prosenttia suhtautuu romaneihin melko tai erittäin kielteisesti...35 prosenttia suomalaisista on täysin tai osittain sitä mieltä, että islam on uhka länsimaisille arvoille ja demokratialle...omassa itsessään rasismia tunnistaa tai tunnustaa paljon vain kaksi prosenttia ja melko paljon kaksitoista prosenttia. Suomi on vähintäänkin melko rasistinen maa, ajattelee enemmistö suomalaisista. Kaksi kolmasosaa kansasta ajattelee, että Suomessa ilmenee rasismia paljon tai melko paljon. "Suomessa hyssytellään, että ei ole rasismia, mutta on sitä. Rasismi on jokapäiväistä." (Lähde: HS tänään.)

On ilman muuta selvää, että suomalaiset suhtautuvat kielteisesti mustalaisiin, romaneihin ja afrikkalaisiin. Ja sanovat tämän ääneenkin. Käsittääkseni asiantilaa ei hyssytellä. Eliitti kyllä yritti aikoinaan estää keskustelua kokonaan.

Tietenkään lähes kukaan ei halua ilmoittautua "rasistiksi" koska rasismi on illegalisoitu. Ehkä se sitten on hyssyttelyä.

Mutta se miksi suomalaiset suhtautuvat kielteisesti romaneihin ei ole välttämättä merkki rasismista. Eivät suomalaiset pidä Jehovan todistajistakaan. Todennäköisesti nekin, jotka väittävät etteivät suhtaudu romaneihin negatiivisesti, suurimmaksi osaksi valehtelevat. 71% suomalaisista sanoo suhtautuvansa Jehovan todistajiin kielteisesti. Useimmat varmaan päästäisivät satunnaisen Jehovan todistajan kotiinsa ennen kuin romanin.

Ihmisluontoa muuttamassa

2011-11-06T10:46:00.003+02:00

Marko Hamilo kirjoitti Tiede-lehdessä utopismista ja erityisesti siitä milloin utopismi on epätervettä:‎Tuhoisille radikaaleille utopioille taas on tyypillistä se, että ne pyrkivät synnyttämään kokonaan uuden ihmistyypin kasvatuksella, valistuksella ja propagandalla. Mutta kun ihmisluonto vain ei ole muokattavissa. Neuvostoliitto ei pystynyt tekemään Homo sapiensista Homo sovieticusta, vaikka sillä oli siihen totaalinen valta ja aikaakin kolme sukupolvea. Sosialismi halusi uskoa ihmisen luontaiseen solidaarisuuteen, mutta tuotti järjestelmän, jossa jokainen joutui ajattelemaan vain omaa ja lähimpiensä etua. Kapitalismi otti lähtökohdakseen ihmisen raadollisuuden ja oman edun tavoittelun, ja tuotti järjestelmän, jossa riittää jaettavaa huono-osaisimmillekin.

Libertarismi tuntuu perustuvan samankaltaiseen ihmisluonnon muuttamiseen. Ihmisten yhteistyön voi mukamas perustua täydelliseen vapaaehtoisuuteen ja väkivallattomuuteen. Tosiasiassa ihmisten yhteistyö on aina (ennen valtioiden perustamista erityisesti ja suuressa määrin edelleen) perustunut ns. altruistiseen rangaistukseen. Ei ole olemassa yhteisöllisyyttä missä ei ole pakottamista. Yhteisö ylläpitää aina joitain kulttuurisen evoluution myötä syntyneitä normeja, minkä rikkojia rangaistaan. Libertarismi haluaa muuttaa ihmisen (ihmisluonnon) puhtaaksi yksilöksi vaikka ihminen on biologisesti tarkasteltuna pitkälti laumaeläin, joka ylläpitää lauman koheesiota altruistisella rankaisulla.

Libertaari nimimerkki anonyymi kirjoitti:

Todellinen yhteisöllisyys muodostuu vapaaehtoisista suhteista. Mikään muu ei ole todellista yhteisöllisyyttä. Jos sinut on pakotettu mukaan johonkin, et enää voi sanoa olevasi siinä vapaaehtoisesti ... Utilitarismi ei oikeuta väkivaltaaan. Toista ihmistä kohtaan ei ole oikeutta aloittaa minkäänlaista väkivaltaa oli kuviteltu kokonaishyöty kuinka suuri tahansa. Siksi et voi pakottaa toisia mukaan hankkeeseesi, vaikka se tuottaisi mielestäsi äärettömän hyödyn. Keinoinasi voi olla ainoastaan jokin vapaaehtoisista yhteistyömuodoista ja väkivallaton suostuttelu.

Metsästäjä-keräilijä-heimot, yritykset ja armeijat toimivat samalla tavalla - normien rikkojia rangaistaan esimerkiksi puhumalla heistä selän takana pahaa. Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, missä valtio syöttää loiset, voi sanoa että yhteisöihin (paitsi valtioon !) kuuluminen on vapaaehtoista ja ihminen on siinä mielessä vapaa. Maailmassa, missä jokaisen on itse huolehdittava itsestään, useimmat ovat riippuvaisia siitä, että he kuuluvat johonkin yhteisöön usein syntymän kautta. Yhteisöjen vaihtaminen ei niin vain ole mahdollista. Yhteisön ulkopuolella eläminen autiolla saarella on lähinnä teoreettinen mahdollisuus tai painajainen. Metsästäjä-keräilijäkin (jopa eskimo) saattoi joutua yhteisön ulkopuolelle rikottuaan normeja, minkä jälkeen hän todennäköisesti kuoli. Toiseen yhteisöön liiittyminen oli usein mahdotonta. Yhteisön ulkopuolella eläminen johtaa todennäköisesti mielenterveysongelmiin.

Ihmisten väliset suhteet eivät perustu pelkkiin vastavuoroisiin markkinasuhteisiin, vaan yhteisöllisyyteen. Sen sijaan en väitä, että valtiota sinällään tarvitaan. Contract enforcement voidaan ulkoistaa periaatteessa yhtä hyvin yksityiselle yritykselle kuin valtiolle. Omaisuuden ja rajojen turvaaminenkin voi perustua vaikka kunnian kulttuuriin. Sen sijaan en usko, että esimerkiksi Katalonian anarkistinen kokeilu olisi kestänyt kauaa, vaikka Franco ei olisi sitä onnistunut tuhoamaankaan. Tuollainen kokeilu perustuu eräänlaiseen yhteiseen innostukseen, joka on aina hetkellistä. Sen hetken minkä innostus kestää, osallistujat saattavat uskoa että kokeilu on kestävällä pohjalla. Havainto pätee samallalailla hyvinvointivaltioon, vasemmistoanarkismiin ja anarkokapitalismiin. (Sen sijaan esimerkiksi hutterismi on jo osoittanut kestävyytensä.) Libertaarit toki saattavat väittää, että puhtaisiin markkinoihin perustuva systeemi on kestävä, eikä mitään yhteistä innostusta ei tarvita. Tämä argumentti kaatuu jo siihen, että he koko ajan puhuvat universaalista moraalista niin että arkiajattelija kokee jo melkoista myötähäpeää.

Lichbach (1995, p. 17) notes “collective action, if undertaken on a short-term basis, may indeed occur; collective action that requires long periods of time does not.... Given that most people’s commitments to particular causes face inevitable decline, most dissident groups are ephemeral, most dissident campaigns brief.

This transitory nature of collective action is echoed by Tarrow (1991, p. 15), who notes “the exhaustion of mass political involvement,” and Ross and Gurr (1989, p. 414) discuss political “burnout.”

Hardin (1995) argues that ... the extensive political participation of civil society receives enthusiastic expression only in moments of state collapse or great crisis. It cannot be maintained at a perpetually high level.

(Laianukset kirjasta Economic Origins of Dictatorship and Democracy)

Ihmisluontoon kuuluu myös, että toisten heikkoutta käytetään hyväksi. Mikäli henkilö, kansa tai valtio, jolla on arvokkaita resursseja, ei kykene puolustamaan itseään tai turvautumaan isompien ja vahvempien tukeen, se menettää hallussaan olevan resurssin. Anarkokapitalistinen yhteiskunta ajautuisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä joko täydelliseen hajaannukseen, missä ulkovallat valtaisivat sen tai sitten jokin yritys ottaisi itselleen valtion kaltaisen roolin ja alkaisi harjoittaa väkivaltamonopolia.

Hamilo totesikin: Minarkistit hyväksyvät sentään yhteiskuntasopimuksen yövartijavaltiosta. Libertaarien anarkokapitalistinen fraktionsiivenkulmannurkka elää täydessä utopiassa. Heidän yhteiskunnallisen kokeilunsa elinajanodote on 72 tuntia.

Väkivallattomuuden ja omaisuuden pyhyyden idea esimerkiksi tilanteessa missä 100% maasta on 0,1%:n väestön hallussa ja muu väestö on ajautunut syvään köyhyyteen on täysin utopistinen. Tottakai enemmistö käyttää vähemmistön ensimmäistä heikkouden hetkeä hyväkseen ja jakaa maa-alueet keskenään. Mikään moralismi ei tätä voi estää. Moraalia ei ole olemassa sinänsä, se määrittyy paremmin tai huonommin palvelemaan kulttuurisen evoluution kautta palvelemaan yhteisön kulloisiakin tarpeita.

Loinen vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen ja kulttuuriin?

2011-11-01T21:14:00.001+02:00

Olen pitkään ajatellut, että kotieläimen ja ihmisen suhde on paljon monisyisempi kuin vain se, että ihminen on kesyttänyt eläimiä hyödyntääkseen niitä omiin tarpeisiinsa. Siinä missä varsinkin koira (mutta myös esimerkiksi lehmä) leimautuu ihmiseen, myös ihminen saattaa leimautua koiraan. Koira ja ihminen ovat eläneet niin kauan yhdessä, että koiran läsnäolo on todennäköisesti vaikuttanut ihmisen evoluution tavalla tai toisella. (Samalla lailla on vaikuttanut moni muukin kulttuurinen ilmiö kuten maitokarjan pito. Jousipyssyn keksiminen on vähentänyt voiman ja statuksen välistä positiivista korrelaatiota dramaattisesti.)

Tämän päiväisen HS:n Tiede-sivu antoi esimerkin siitä, miten kissan läsnäolo vaikuttaa ihmiseen potenttiialisesti hyvinkin voimakkaasti:

Kissojen loinen, Toxoplasma gondii, käyttää väli-isäntänään jyrsijöitä ja ohjailee niiden käyttäytymistä. Siinä missä normaali jyrsijä on pelokas ja pysyttelee suojassa, toksoplasman infektoima yksilö vaeltelee ympäriinsä ja on varomaton. Loinen muokkaa jyrsijän pelkoreaktion uuteen uskoon siten, että se kavahtaa edelleen normaaleja pelotteita, kuten kärpän tai koiran hajua, mutta ei enää kissan hajua. Päinvastoin, se jopa etsiytyy kissanpissan hajua kohti ja jää nopeasti kissan saaliiksi. Toksoplasman pääisäntä on kissa. Se voi kuitenkin elää myös muissa nisäkkäissä, ihminen mukaan lukien.

Puolessa maailman väestössä on toksoplasman vasta-ainetta eli he ovat jossain vaiheessa joutuneet loiselle alttiiksi.

HS jatkaa:

Toksoplasman pääisäntä on kissa. Se voi kuitenkin elää myös muissa nisäkkäissä, ihminen mukaan lukien. Terveelle aikuiselle se ei yleensä aiheuta oireita, mutta tartunnan jälkeen se voi jäädä piileväksi kystaksi aivoihin.Monet tutkijat kysyvät nyt, voisiko toksoplasma vaikuttaa myös ihmisen käyttäytymiseen? Tästä on saatu mielenkiintoisia viitteitä. Ratkaisevat tutkimukset tosin puuttuvat.

Vuonna 2009 brittitutkijat lukivat toksoplasman genomin ja löysivät sieltä kaksi odottamatonta geeniä. Ne tuottivat entsyymejä, joita tarvitaan dopamiinin tuottamiseen. Löytö oli odottamaton, koska dopamiinia on vain eläimillä, joilla on keskushermosto, mutta toksoplasma on yksisoluinen. Oli siis ilmeistä, että loinen käyttää entsyymejä isäntänä dopamiinijärjestelmän muuttamiseen. Jos loinen muuttaa isäntänsä käyttäytymistä peukaloimalla sen dopamiinin tuotantoa, miksi se ei voisi vaikuttaa myös ihmisen dopamiinijärjestelmään, joka on pitkälti samanlainen?

Näyttö toksoplasman vaikutuksesta ihmisen käyttäytymiseen on hajanainen mutta kiinnostava. Jo 1950-luvulta lähtien toksoplasma on yhdistetty skitsofreniaan. Skitsofreniaa sairastavilla on toksoplasman vasta-aineita 2-3 kertaa todennäköisemmin kuin terveellä verrokkiväestöllä. Yhteys skitsofreniaan palautuu dopamiiniin, sillä skitsofreniassa potilaan dopamiinijärjestelmä poikkeaa normaalista. On siis mahdollista, että loisinfektio saisi joidenkin ihmisten dopamiinit pahasti raiteiltaan. Seurauksena olisi skitsofrenia. On myös huomattu, että skitsofrenian hoidossa käytetty antipsykootti, haloperidoli, estää toksoplasman toimintaa. Jos sitä annetaan infektoiduille jyrsijöille, niiden pelko kissoja kohtaan palaa.

Toksoplasman infektoimat ihmiset joutuvat muita todennäköisemmin auto-onnettomuuksiin. Tšekissä tutkittin heitä. Ihmisillä, jotka joutuivat auto-onnettomuuteen, on kolme tai kuusi kertaa todennäköisemmin toksoplasman vasta-aineita kuin samalla alueella elävällä väestöllä, jotka eivät olleet osapuolina auto-onnettomuudessa. Turkkilaiset tutkijat toistivat tutkimuksen samanlaisin tuloksin. Ilmiö saattaa selittyä sillä, että toksoplasma hidastaisi ihmisen reaktionopeutta. Yksi kiinnostavista toksoplasmoosiin liitetyistä väitteistä koskee sen vaikutuksia persoonallisuuteen. Asiaa tutkineen parasitologi Jaroslav Flegrin mukaan toksoplasman infektoimat miehet ovat keskimäärin neuroottisempia, epävarmempia ja epäluuloisempia kuin terveet verrokit. He ovat myös haluttomia tutustumaan uusiin asioihin. Naisilla vaikutus oli päinvastainen. Infektoidut naiset olivat keskimäärin avoimempia ja suvaitsevaisempia kuin verrokit.

Kalifornian yliopiston tutkija Kevin Lafferty on esittänyt, että toksoplasma voisi olla osatekijänä jopa kokonaisten kulttuurien "luonteessa". Lafferty keräsi kirjallisuudesta tietoja neurotismin yleisyydestä 39 eri maassa. Hän vertaili niitä toksoplasman yleisyyteen niiden väestössä. Aineisto osoitti, että neuroottiset piirteet olivat yleisempiä siellä, missä myös toksoplasman esiintyvyys oli korkea. Esimerkiksi flegmaattisessa Englannissa toksoplasman esiintyvyys väestössä on vain 6,6 prosenttia, mutta kuumaverisessä Ranskassa peräti 45 prosenttia.

Vakaus meidän elinajaksemme ?

2011-10-29T09:48:00.001+03:00

HS kirjoitti eilen: "Käytännössä pääsimme sopuun niistä asioista, jotka olivat pöydällä. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen", Suomen pääministeri Jyrki Katainen(kok) sanoi euromaiden yli yön kestäneen huippukokouksen jälkeen Brysselissä torstaiaamuna kello viiden jälkeen Suomen aikaa. Kataisen mukaan euromaiden hallitusten johtajat tekivät alustavat päätökset kaikista kolmesta kysymyksestä, jotka olivat kokouksen asialistalla. Yksityisten sijoittajien saatavia Kreikalta leikataan 50 prosenttia, Euroopan rahoitusvakausvälinettä (ERVV) vahvistetaan ja 70 merkittävän eurooppalaisen pankin pääomittamisesta sovittiin, Katainen kertoi.

Eduskunnan Suuri Valiokunta otti Brysselistä palanneen pääministerin tyytyväisenä vastaan.

Iltalehden mukaan perussuomalaisten kansanedustajan Vesa-Matti Saarakkalan mielestä EU:n kriisiratkaisua ei pitäisi hyväksyä,.... Saarakkala sanoi poistuessaan eduskunnan suuresta valiokunnasta, että peli olisi vihellettävä poikki ja otettava mieluummin vastaan siitä seuraavat ongelmat. Hän arvioi, että Suomelle seuraisi päätöksen kaatamisesta muun muassa korkojen nousua, mutta tarjolla ei ole hyviä ratkaisuja.

Kysymykseni lukijoille kuuluuvat:

1. Mitä todisteita meillä on siitä, että lainojen leikkaus on alkusoittoa politiikalle, missä jäsenmaat eivät enää voi ylivelkaantua? Eikö nykyinen euroooppalainen malli de facto ole kuin rangaistusjärjestelmä, jossa rikollinen armahdetaan ennen kuin häntä on edes vielä vangittu?

2. Onko olemassa mekanismi, jolla Kreikka ja muut euromaat voivat sitoutua kestävämpään politiikkaan niin, että muut euromaat voivat luottaa Kreikan sitoutumiseen? (Sama kysymys kirjoitettuna taloustieteellisempään muotoon: How to solve the problem of credible commitment ?)

3. Miten todennäköistä on että tällainen mekanismi todellisuudessa toteutetaan edelyttäen että mekanismi voidaan määritellä?

Unohdetaanpa nyt hetkeksi ne sivuvaikutukset, kuten kansallisen itsemääräämisoikeuden rajoitukset, mihin mekanismin käyttöönotto johtaisi.

Hyvinvointiyhteiskunnan kestävyydestä

2011-10-26T08:16:00.002+03:00

Luvattuja eläke-etuja joudutaan kestävyysvajeen takia jatkossa todennäköisesti leikkaamaan. Tämä tuskin tulee enää suurena yllätyksenä kenellekään. On kuitenkin huomattava että eläkeläisillä on suomalaisessa demokratiassa niin suuri poliittinen painoarvo, että taistelutta nämä leikkaukset eivät tule tapahtumaan. Riski on suuri että vajeet peitetään työeläkemaksuja ja eläkkeitä nostamalla.

Verojen ja maksujen nostamisen tie ei ole todennäköisesti kestävä. Vaikka veropakolaisuus on toistaiseksi pientä, kynnys esimerkiksi Viroon muuuttamisessa on varsin alhainen. Ja jos veropakolaisuus lähtee ensin alkuun se etenee helposti S-käyrän mukaisesti.

Nokian romahdus - joko lasku hidastuu ?

2011-10-20T15:24:00.001+03:00

Nokian tulos oli siis positiivinen yllätys - tulos oli selkeästi positiivinen vaikka analyytikot olivat ennustaneet pikemmin nolla-tulosta. Älypuhelinten markkinaosuuden romahdusta hyvä tulos ei toki muuksi muuta, mutta feature phonien (peruspuhelinten) myynti on pysynyt vakaana. Myynti ei kasvanut mutta ei laskenutkaan.

Ainakin minä odotin että Nokian tulos menee negatiiviseksi ennen kuin ensimmäistäkään Windows-puhelinta on edes markkinoilla. Tämä riski ei ilmeisesti toteutudu. Nyt Nokian tulevaisuuden menestys riippuu pitkälti Windows-puhelimen menestyksestä. USA:ssa Windows Phonen markkinaosuus on tällä hetkellä 9% luokkaa. Tarvitaan ihme jotta Nokia pääsisi jatkossa lähellekään sitä 40%:n älypuhelinten markkinaosuutta mikä sillä oli. Minusta 10 % voisi olla optimistinen tavoite. Markkinaosuus ja liikevaihto laskevat siis edelleen varmasti.

Lisäys 21.10.

Mielenkiintoista on että jopa älypuhelimien markkinaosuuden romahdusmainen lasku on pysähtynyt aivan viimekuukausien aikana. Symbian-älypuhelimet myyvät siis vielä suht hyvin. Tätä tulosta voi pitää melkoisena torjuntavoittona. Torjuntavoitto on moraalisesti tärkeä, koska Nokian on saatava kuluttajien ja omien työntekijöidensä usko takaisin. Se on erityisen tärkeää juuri nyt kun täysin uusi Windows-pohjainen tuote-perhe launchataan.

Eräs asia minkä olen ymmärtänyt todennäköisesti väärin on Nokian riippuvuus Microsoftista. Nokia on toki naimisissa Microsoftin kanssa, mutta melkein samalla lailla kuin Nokia on riippuvauinen Microsoftista, Microsoft on riippuvainen Nokian onnistumisesta. Jos Microsoft epäonnistuu mobiili-laiteiden markkinoilla, se tulee menettämään myös PC-markkinat. Nokialla on käsittääkseni jonkinlaiset pienehköt mahdollisuudet pysäyttää romahdus kokonaan - yhdessä Microsoftin kanssa.

Reima Nikkinen - mustalainen

2011-10-20T08:34:00.000+03:00

Ylen Teema esitti eilen loistavan dokumentin Reima Nikkisestä. Reima Nikkinen on romani - tai kuten romanit itse Nikkisen mukaan sanovat mustalainen tai kaale. Nikkisen mukaan sana "romani", vaikkakin on alunperin asiallinen sana, on täti-ihmisten kieltä. Nikkisestä välittyy katsojalle kuva huumorintajuisesta, vastuuntuntoisesta hienosta ihmisestä, jonka kuvitelmat maailman parantamisen mahdollisuuksista ovat karisseet ilman että Nikkinen silti olisi katkeroitunut. Vihainen hän toki välillä on - ei yhteiskunnalle vaan omilleen.

Reima Nikkinen on pitkän elämänsä aikana toiminut romani-aktiivina ja flamenco-tanssin uranuurtajana Suomessa. Hänen tarinansa romanien elämästä sodan jälkeisessä Suomessa menee tiivistettynä näin:

1. 70-luvun puoleen väliin saakka romanien olot olivat Suomessa äärimmäisen huonot ja avointa rasismia ja jopa fyysistä väkivaltaa esiintyi paljon. Mm. Hankasalmella satapäinen miesjoukko hyökkäsi seipäin romanien koteihin ja tuhosi nämä. Romanikulttuuri oli kuitenkin vahvaa, vanhuksia arvostettiin ja romanit olivat toimeliaita mm. hevoskaupassa ja sittemmin raviurheilussa.

2. Progressiivisten aatteiden ansiosta romaanien asunto-olot paranivat Suomessa oleellisesti 70-luvulta alkaen ja syrjintä väheni. Samalla romanikulttuuri on menettänyt vahvuutensa, romanien toimeliaisuus on lopahtanut, romanit elävät lähinnä sosiaalituen varassa, vanhuksia ei enää todellisuudessa arvosteta, eletään epäsosiaalista ja usein jopa rikollista elämää. Nikkinen kutsuu näitä nykyajan romaneja vale-mustalaisiksi.

Kyseessä lienee koko vasemmistolaisen "60-lukulaisen" progressiivisuuden dilemma yhden esimerkin kautta nähtynä. Paljon yritettiin ja saatiin hetkellisesti paljon aikaakin. Koska aate perustui täysin vääriin premisseihin - huonossa asemassa olevien ihmisten näkemiseen pelkästään ulkopuolisten sorron uhreina toisaalta ja toisaalta kaiken tradition, velvollisuudentunteen ja moraalin halveksimiseen - aatten kokonaisvaikutus jäi lähes puhtaasti negatiiviseksi.

Haastattelusta heräsi toki muitakin ajatuksia. Esimerkiksi kysymys hankalsalmelaisten ihmisten motiiveista. Mutta palattakoon siihen aiheeseen myöhemmin.

Toinen aihe mikä nousi esiin oli Nikkisen kategorsointi oikeasta mustalaiskulttuurista: Mustalaiskulttuuri merkitse sitä, että ihminen ei alistu. (En nyt muista sanamuotoa tarkasti.)

Lue myös aikaisempi analyysini siitä, millaista romani-kulttuuri käsittääkseni todellisuudessa on.

Kirja elää ja voi hyvin mutta arvoketju on murroksessa - osa 2

2011-10-19T10:41:00.001+03:00

Jatkona edelliseen postaukseen vielä: Katsokaapa kuinka hyvin suomen kieli sijoittuu tekijänoikeudettomien e-kirjojen saatavuuden osalta.

Talkoohenkeä on siis tässä asiassa Suomessa.

Kaikki nämä kirjat ovat sitten luettavissa tietokoneella tai millä tahansa e-kirjan lukulaitteella - myös Kindlellä.

Kirja elää ja voi hyvin mutta arvoketju on murroksessa

2011-10-18T16:03:00.000+03:00

Nokian romahduksen seuraaminen on herättänyt taas kerran kiinnostukseni teknologia-disruptioon. Joten jatketaanpa nyt siitäkin aiheesta vaikka aihe on hiukan sivussa blogin varsinaisesta ideasta.

Internet on murentamassa sanomalehti-talojen kannattavuutta. On puhuttu jopa sanomalehden kuolemasta. Kirja sen sijaan ei ole ainakaan lähiaikoina kuolemassa. Pikemmin e-kirjan tulo lisää kirjojen lukemista ja kirjoista myös maksetaan.

Mitä on tapahtumassa varsinkin englanninkielisissä maissa on että Amazon ja Google ovat syömässä kustantajien busineksen. Kirjailija kirjoittaa kirjan ja sopii kirjan myynnistä Amazonin kanssa. Kustantaja sivutetaan. Disruptiossa arvoketjusta ei häviä vain kustantaja vaan myös tukkuri. (Kirjojen tukkumyynti on ainakin Suomessa käsittääkseni varsin keskittynyttä.)

Kirjailija ei välttämättä ole kuitenkaan disruption voittaja. Kustantaja ei ole kirjailijan kannalta ollut vain joku välttämätön paha joka nappaa osan kirjailijan voitosta. Kustanmolla on ollut myös eräänlainen venture capitalist rooli. Kustantaja on ottanut osan riskistä aloittelevan kirjailijan puolesta.

Suomessa e-kirjan aiheuttama disruptio ei ole vielä alkanutkaan - e-kirjojen hinnat ovat edelleen samat kuin pokkarien. E-kirjoja kyllä myydään varsin paljon, mutta myyntikanavat ja liiketoimintamallit ovat samat kuin ennenkin. E-kirjan arvoketjussa on samat pelaajat kuin perinteisenkin kirjan arvoketjussa (kirjailija, kustantamo, tukkuri ja kirjakauppa) paitsi että kirjapainoa ei ole. Lukulaitteen toimittajakin on tavallaan ulkona arvoketjusta - kirjan voi lukea yhtä hyvin millä tahansa lukulaitteella joka tukee esimerkiksi epub-formaattia. Kustantamot ovat lehtiuutisten mukaan Suomessa kyllä vaikeuksissa, mutta muista syistä kuin englanninkielisissä maissa.

Suomen Kuvalehti spekuloi kyllä jo puolitoistavuotta sitten e-kirjojen esiinmarssilla, mutta paljoa ei suomalaiselle kirjalle ole käsittääkseni vielä tapahtunut. Maailmalla koulukirjojen ja tenttikirjojen digitalisointi on jo alkanut toden teolla. Julkiset kirjastot lainaavat e-kirjoja jne.

Akateeminen myy e-kirjojen lukulaitteita ja e-kirjoja omien sanojensa mukaan suht paljon - kuusikymppiset miehet ovat kuulemma innokkaimpia ostajia. Akateemisen lukulaite-myyjä oli äärimmäisen innostunut asiastaan - valitteli tosin että lukulaitteissa olisi vielä toivomisen varaa. Ongelma taitaa olla sama kuin puhelimissa ja tableteissa - ne laitetimittajat jotka vievät alaa eteenpäin (Amazon, Apple) - myyvät sekä laitteita että itse sisältöä ja ovat siksi kirjakaupan kannalta hankalia petikumppaneita. Muut toimijat tekevät laitteita puolella sydämellä ja jälki näkyy.

Luonnonvarakirous ja kehitysapukirous ?

2011-10-16T10:54:00.000+03:00

Ruukinmatruuna on puhunut luonnonvarojen kirouksesta puhumatta päästyään. Kuten edellisessä postauksessani esitin, luonnonvarojen kirjous on totta monella tapaa. Mm. beniniläis-syntyinen taloustieteilijä Leonard Wantchekon on tutkinut demokratian tason ja raaka-ainevarojen runsauden yhteyttä:NYU politics professor Leonard Wantchekon documented systematically the association of resource wealth with autocracy in Africa, as others did using worldwide patterns... Wantchekon shows that new democracies have succeeded in Africa mainly in resource-poor places such as Benin, Madagascar, and Mali, while oil-rich states such as Algeria, Cameroon, Gabon, and Libya still have dictators...(The White Man's Burden: Why the West's Efforts to Aid the Rest Have Done So Much Ill and So Little Good)

Tärkeä havainto on että sama yhteys vallitsee ilmeisesti myös demokratian tason ja kehitysavun määrän välillä: oil makes democracy and good government less likely—the “natural-resource curse.” More recent studies have found that there is also an “aid curse”—probably for the same reasons as the oil curse. (sama)

Ps. Tällä en halua väittää että kaikki kehitysapu olisi negatiivista. Harrastan itsekin säännöllisesti kehitysapua toki hyvin pienessä määrin tukemalla kastittomien pienimuotoista kouluprojektia Tamilimaassa. Olen myös osallistunut mikrolaina-toimintaan.

Shokkiterapia - osa 2 - eli demokratiasta, etnisyydestä ja raaka-aineista

2011-10-15T10:44:00.000+03:00

Demokratia toimii paremmin kuin mikään muu valtioon perustuva poliittinen järjestelmä. Yleensä. Tästä monet ovat tehneet sen johtopäätöksen, että maihin joissa ei ole demokratiaa se pitää tuoda pakolla. Demokratia on tuotu pakolla mm. Irakiin ja sitä ollaan nyt pakottamassa myös Syyriaan. Seuraukset voivat olla dramaattiset. Vaikka amerikkalaiset eittämättä kaatoivat Irakissa hyvin epäinhimillisen hallinnon, hallinnon kaatuminen ei ole ilmeisesti johtanut hyvinvoinnin kasvuun paitsi kurdialueilla ja on johtanut suoranaiseen kansanmurhaan eräitä vähemmistöjä kohtaan. Lännen pakotteet Syyriaa vastaan voivat johtaa vastaaviin - ja todennäköisesti dramaattisempiinkin seurauksiin - Syyrian tapauksessa.

Kansankokonaisuuden käsitys on, että yhteiskunnat kehittyvät yleensä evolutiivisen prosessin kautta, eikä ulkoa pakottamalla tai vallankumouksen kautta. Demokratian kehitykseen soveltuu sama viisaus kuin markkinatalouden kehitykseen: [In reality] markets everywhere emerge in an unplanned, spontaneous way, adapting to local traditions and circumstances, and not through reforms designed by outsiders. The free market depends on the bottom-up emergence of complex institutions and social norms that are difficult for outsiders to understand, much less change.

Demokratian evoluutiota voidaan kuitenkin ymmärtää. Voidaan ymmärtää sitä, millaisissa oloissa demokratia etenee helpoiten ja millaisissa oloissa huonommin. Voidaan ymmärtää, miten demokratia on kehittynyt ensimmäiseksi juuri Englannissa ja miten se on onnistunut joissain kehittymättömissä maissa kuten Intiassa.

Demokratian edellytykset ovat tutkimuksen mukaan heikommat etnisesti heterogeenisessa maassa. Erityisesti maassa missä on olemassa etninen enemmistö, demokratia saattaa ilmeisesti jopa edistää kansanmurhia. (Tieteellistä evidenssiä on tosin vain väitteelle, että demokratia ei vähennä kansanmurhan riskiä.) On myös näyttöä sille, että etnisesti heterogeenisessa maassa infrastruktuuri on heikompi, koulutus on heikompaa ja julkishyödykkeiden tuottamiseen käytetään vähemmän varoja.

Researchers have documented links between ethnic divisions and poor schooling and infrastructure, between ethnic divisions and poor-quality government, and between ethnic divisions and lower spending on public services. (The White Man's Burden: Why the West's Efforts to Aid the Rest Have Done So Much Ill and So Little Good)

Erityisesti demokratian edellytykset ovat heikommat maissa missä talous perustuu runsaisiin raaka-ainevaroihin.

NYU politics professor Leonard Wantchekon documented systematically the association of resource wealth with autocracy in Africa, as others did using worldwide patterns... Wantchekon shows that new democracies have succeeded in Africa mainly in resource-poor places such as Benin, Madagascar, and Mali, while oil-rich states such as Algeria, Cameroon, Gabon, and Libya still have dictators... (sama)

Toisaalta raaka-aineisiin perustuvissa talouksissa yritykset (kaivosyhtiöt, sokeriruokaplantaasit ja öljy-yhtiöt) ovat usein hyvin suuria ja itsenäinen keskiluokka jää kehittymättä. Itsenäinen keskiluokka on selkeästi osoitettu olevan demokratiakehityksen avain. Raaka-aineisiin perustuva talous rajoittaa itsenäisen keskiluokan syntymistä ja sitä kautta demokratian kehitystä ja myös innovaation kehitystä. Lopulta rikkaat raaka-ainevarat omaavan valtion taloudellinenkin kehitys hidastuu.

What has determined different-size middle classes in different countries? Many authors have pointed to natural-resource endowments. Economic historians Stanley Engerman and Kenneth Sokoloff have highlighted the role of sugar plantations and silver mines in contributing to Latin America and the Caribbean’s high inequality (which adds another angle on Caribbean stagnation to that given earlier). The plantations and mines had to be operated on a large scale, and wound up in the hands of a few, and the planters relied on slavery to work the sugar plantations—an extreme form of inequality. You couldn’t grow sugar in North America; wheat was the crop of choice. Wheat could be produced on a small scale, hence a middle class was formed made up of family farmers in the United States and C...anada. Heavy reliance on tropical commodities and minerals was also associated with inequality elsewhere in the world.

Raaka-aineisiin perustuva talous hidastaa demokratian kehitystä myös toisella tavalla. Tämä liittyy siihen miten demokratia yleensä kehityy:

Professor of Economics Daron Acemoğlu of MIT and political scientist James A. Robinson of Harvard discuss the role of the oligarchy in a fascinating new book, Economic Origins of Dictatorship and Democracy. They see democracy emerging out of a strategic face-off between the rich minority and the poor majority. The rich prefer not to have democracy because of the threat of redistribution. However, an even worse threat to the elite is total revolution by the poor, which would destroy the elite altogether. The poor can threaten revolution in order to try to extract democratic concessions from the rich.

Prime Minister Earl Grey explained in 1831, well before he launched his world-class brand of tea: “There is no-one more decided against annual parliaments, universal suffrage and the ballot, than I am. My object is not to favour, but to put an end to such hopes and projects…. The principle of my reform is, to prevent the necessity of revolution…reforming to preserve and not to overthrow.

The rich gave in more easily to democracy in Britain and America because the design of the new democratic system had some checks against the redistributive powers of the majority. A two-chamber legislature had the upper chamber less under the sway of the majority.

Maassa jossa varallisuus perustuu raaka-ainevaroihin eliitin on huomattavasti vaikeampi tehdä kompromisseja, koska raaka-ainevarojen tai maaomaisuuden uudelleenjako tai voimakas verottaminen on helppoa. Maassa jossa viljelymaa on muutaman harvan plantaasin omistajan hallussa, demokratia on suuri riski eliitille. Näin ollen demokratiaa jää kehittymättä ja köyhien protesteihin vastataan väkivallalla. Tyyppiesimerkki on Etelä-Amerikan Bolivia missä ensin intiaanien parhaat maat siirtyivät kolonisaation myötä vakoisille ja missä sen lisäksi 1600-luvulta alkaen on tapahtunut lukuisia lyhytaikaisia raaka-aineisiin perustuvia talousihmeitä. Varallisuuus on siirtynyt kokonaan valkoisen vähemmistön käsiin ja enemmistö on ollut lähinnä orjan asemassa. Maaomaisuutta on kyllä jaettu uudelleen mutta lähinnä niin, että intiaaniyhteisöjen yhteismistuksessa olevia maita on yksityistetty, minkä jälkeen maa on sitten siirtynyt eliitin haltuun.

A natural-resource oligarchy is particularly inimical to democracy. Oil is infamous for undermining or preventing democracy. Oil revenues are very easy to redistribute, so wealthy and well-connected insiders who benefit from oil controlled by a dictatorship have a lot to lose from a democracy that would surely result in redistribution. Hence we get oil societies desperate to prevent democracy, ranging from the oil-rich Middle East to Africa.

Kun varallisuus lisääntyy ...

2011-10-12T15:24:00.001+03:00

... rahaa voi käyttää haaveiden toteuttamiseen.Tässäpä yksi vastenmielisimmistä tavoista käyttää rahaa. En suosittele lukemaan mutta postattakoon nyt kuitenkin.

Homoista ja lesboista - osa 2

2011-10-11T08:18:00.001+03:00

HS:n tiede-sivut kirjoittavat tänään otsikolla Homo? mm.:

Milloin homoseksuaalisuus oli Suomessa laitonta?

Homoseksuaalisuus on ollut teoriassa kielletty vuosisatoja, aina Mooseksen laista lähtien, mutta käytännössä tuomioita on jaettu hyvin vähän. Suomen laissa homoseksuaalisuus määriteltiin rikokseksi vasta vuonna 1889. Kriminalisointi perustui siihen, että Venäjän vallan aikana haluttiin ottaa mallia Euroopasta. Ruotsin vallan aikana asia ei kiinnostanut lainsäätäjiä eikä pappejakaan.

Homous tuli ilmiönä suomalaiseen yhteiskuntaan vasta lain säätämisen jälkeen. Sitä edeltävältä ajalta homoista on äärimmäisen vähän todisteita. Suomessa kriminalisointi koski myös lesbosuhteita, mikä oli eurooppalaisittain jokseenkin harvinaista.

Tuomiot olivat 1900-luvun alussa melko lieviä, korkeintaan pari vuotta kuritushuonetta. Oikeusjutuissa oli harvoin kyse kahden täysikäisen miehen vapaaehtoisesta suhteesta, sillä hissukseen elänyttä poikaparia tuskin ilmiannettiin. Oikeudenkäynnit yleistyivät hieman 1930-luvulta lähtien.

Oikeushistoriallisesti katsottuna Suomi on yksi maailman homomyönteisimmistä maista. Ainoa tapaus, jossa homoja tiedetään teloitetun, on vuodelta 1665. Tuolloin kaksi pappilan renkiä poltettiin roviolla varsinaissuomalaisessa Taivassalossa, niin sanotulla Kyynelten kalliolla.

Homoseksuaalisuus poistui rikoslaista vuonna 1971.

Johtopäätökseni on, että Suomessa puhutaan tällä hetkellä homojen ihmisoikeuksista koska halutaan ottaa mallia Euroopasta ja Usasta. Vaikka oikeasti mitään merkittävää ongelmaa ei ole , on tärkeää puhua tästä asiasta jotta annettaisiin mielikuva, että Suomi on eräänlainen länsimaa. Sekä homoliittojen vastustajat että kannattajat haluavat ottaa mallia lännestä.

Muistan hyvin miten kotikaupunkini kaupunginhallituksessa oli aivan 70-luvun alussa ehkä jopa 60-luvun puolella avoimesti homoseksuaali mies, joka toi poikaystävänsä kaupungin juhlatilaisuuksiin. Asia ei juurikaan ketään kiinnostanut eikä homoseksuaalisuus ollut este saada ääniä. Toki homoseksuaalien oikeuksissa oli puutteita - en sitä kiellä - mutta nykyinen keskustelu on silkka myrsky vesilasissa.

Poliittisesti korerktien mielestä lesbot ovat samanlaisia - naispuolisia homoja - kuin miespuolisetkin homot. Totuus on kuitenkin täysin erilainen:

Onko homoja ja lesboja yhtä paljon?

Lesbonaisia on paljon vähemmän kuin homomiehiä. Naisissa biseksuaalisuus on kuitenkin yleisempää kuin miehissä. Naisten seksuaalisuus on psykologisesti holistisempaa. Se tarkoittaa, että biseksuaalisuuteen taipuvaisilla naisilla kumppanin luonteenpiirteet vaikuttavat enemmän kuin sukupuoli. On toki olemassa naisia, jotka jo hyvin nuorena tuntevat olevansa kiinnostuneita vain naisista. Miesten seksuaalisuus on eräällä tapaa primitiivisempää: mies on joko homo tai hetero.

Kerroin aiemmin:

"Västöliiton tutkija Anna Rotkirch kirjoittaa kirja-arviossaan teoksesta Juhani E. Lehto ja Camilla Kovero: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana näin:

Suomalaisessa seksuaalivähemmistöjen tutkimuksessa on tähän mennessä korostunut sosiologinen ja konstruktionistinen ote. Teoksen pääkirjoittaja Lehto kritisoi radikaalia konstruktionismia muiden tieteiden tulosten ohittamisesta ja vääristämisestä sekä ikävystyttävästä kehämäisyydestä.

Konstruktionistit esimerkiksi olettavat, että seksuaalinen identiteetti on alati muuttuva. Koska tätä ei testata, teoria on tyhjän päällä.

Lehto sen sijaan esittää, että juuri homomiehiä leimaa identiteetin muuttumattomuus. Tietyn kehitysvaiheen jälkeen juuri kukaan ei siirry homosta heteroksi.

Miesten seksuaalisuutta luonnehtii myös bimodaalisuus eli ääripäiden korostuminen. Useimmat aikuiset miehet ovat joko selvästi homoja tai selvästi heteroita. Seksuaalisen orientaation "jäykkyys" kulkee suvuissa: homomiesten suvuissa on enemmän toisia homoja mutta myös enemmän selkeästi heteroseksuaalisia miehiä.

Naisten seksuaalinen orientaatio muistuttaa jatkumoa, jossa heteroiden jälkeen on toiseksi eniten biseksuaaleja ja vähiten lesboja."

Shokkiterapia

2011-10-10T10:10:00.002+03:00
Markkinatalousjärjestelmä toimii paremmin kuin mikään muu talousjärjestelmä. Yleensä. Tästä monet ovat tehneet sen johtopäätöksen, että maihin joissa ei ole markkinataloutta, markkinatalous pitää luoda vaikka sitten Maailmanpankin pakottamana. Maailmanpankin apu on pantu riippuvaiseksi siitä ottaako avun saaja käyttöön markkinatalouden.
Kuten tunnettua markkinatalous yritettiin tuoda Venäjälle 1990-luvun alussa shokkiterapian avulla. New Yorkin Yliopiston taloustieteen professori William Easterly oli talousasiantuntijana mukana tuomassa Venäjälle markkinataloutta. Easterley kuvailee kokemuksiaan Venäjän shokkiterapiasta ja muista IMF:n yrityksistä tuoda markkinatalous nopeasti johonkin maahan:
[In reality] markets everywhere emerge in an unplanned, spontaneous way, adapting to local traditions and circumstances, and not through reforms designed by outsiders. The free market depends on the bottom-up emergence of complex institutions and social norms that are difficult for outsiders to understand, much less change.
Paradoxically, the West tried to plan how to achieve a market. Even after evidence accumulated that these outsider-imposed free markets were not working, unfortunately, the interests of the poor did not have enough weight to force a change in Western policy. Economists like me were slow on the uptake, in that it took us a decade of failure to convince us that top-down imposition of markets did not work. With the World Bank, I was intermittently working on Russia in 1990–1995, and I confess I believed in shock therapy.
Like many other Western economists flooding Moscow at the time, I had only the most superficial knowledge of Russian institutions and history. [But] University of Maryland economist Peter Murrell—a longtime student of centrally planned economies—wrote a series of articles in 1991–1993 arguing against shock therapy as utopian social engineering. At the time, he lost the argument.
Murrell kuvaili sitä ajatustapaa joka leimasi näitä oikeistolaisia stalinisteja:
“There is complete disdain for all that exists…. History, society, and the economics of present institutions are all minor issues in choosing a reform program…. Establishment of a market economy is seen as mostly involving destruction…shock therapists assume that technocratic solutions are fairly easy to implement…. One must reject all existing arrangements."
Murrell lainasi vuonna 1992 Popperia ennustaen shokkiterapian täydellisen epäonnistumisen:
“It is not reasonable to assume that a complete reconstruction of our social system would lead at once to a workable system."
Murrel olisi voinut yhtä hyvin lainata Hayekia:
Yhteiskunta voi olla olemassa vain, jos valinnan prosessin kautta [sponttaanisti] on syntynyt säännöt, jotka panevat ihmiset käyttäytymään tavalla joka mahdollistaa sosiaalisen yhteiselämän.
Kokonaan toinen juttu sitten on se, että joskus shokkiterapia pakotetaan meille ilman että kukaan on sitä suositellut tai halunnut. Arvaan että me eurooppalaiset olemme pian shokkiterapian kohteita.
Mainos:

Suunnittelijat ja etsijät

2011-10-08T08:38:00.000+03:00
Ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään - suunnittelijoihin ja etsijiin, sanoo kehitysavun tutkija ja taloustieteilijä William Easterly kirjssaan The White Man's Burden: Why the West's Efforts to Aid the Rest Have Done So Much Ill and So Little Good.
Etsijä kokeilee erilaisia ratkaisuja ja mahdollisuuksia, ja jatkaa sitä polkua joka tuottaa tuloksia. Etsijä on gradualisti ja evolutionisti. Etsijä kokeilee kokeilee ja tekee työtä. Suunnittelija on kohtalokkaan ylimielen vallassa oleva ihminen, joka keksii mekanismeja, joilla köyhyys poistetaan ja yritys saadaan uuteen nousuun. Olen itsekin ollut suunnittelemassa uusia liiketoimintamalleja useamman vuoden ajan täysin tuloksetta. Siis jos tulokseksi lasketaan voitto, eikä huonojen tuotepäätösten teko.
Venäjä on osoittanut ihmiskunnalle miten suunnittelijat kykenevät tuhoamaan kaiken. Ensin Venäjä loi Neuvostoliiton, joka teollistettiin ylhäältä alaspäin, missä nimenomaisessa shokkiterapiassa kuoli miljoonia ihmisiä. Kun Neuvostoliitto romutettiin, se tehtiin taas uudella shokkiterapialla missä oikeistolaiset terapeutit tulivat vasemmistolaisten tilalle, ja tuhosivat sen mitä kommunisteilta oli jäänyt jäljelle. Työpaikat. Yhteisöt. Terveydenhuollon.
Kehitysavun tapauksessa YK:n suunnittelijat luovat Millenium-suunnitelmiaan, joilla köyhyys positetaan 15:ssa vuodessa vaikka 50 biljoonalla dollarilla. (50 biljoonaa on kokoluokkaa 15 vuotta kertaa vuodessa kehitysapuun käytetty summa 2,2 biljoonaa dollaria ottaen huomioon lisäksi suunnitelmat kaksinkertaistaa kehitysapu.) Todellisuudessa esimerkiksi lapsikuolleisuus voitaisiin pudottaa kolmanneksen rahasummalla joka olisi alle sadasosa 2,2 biljoonasta. Ongelma ei esimerkiksi lapsikuolleisuuden tapauksessa ole juurikaan raha vaan se, miten lääkkeet ja malariahuovat saadaan jaettua ihmisille ja miten ihmiset saadaan käyttämään niitä.
En tietenkään tarkoita etteikö etsijänkin pidä suunnitella, mutta etsijä kokeilee aina useampia suunnitelmia, ja valitsee niistä ne jotka toimivat. Suunnittelija taas kohdatessaan epäonnistumiseen, lisää taloudellista satsausta. Ketään ei aseteta vastuuseen, kun YK:n suunnitelmat lakkauttaa köyhyys epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen.
Suomalainen yhteiskunta on jäänyt jonkinlaiseen "planning trappiin". EU on suunnittelijan toiveuni. (Toki EU:ssakin hierarkkian huipulla kokeillaan kuten osoitin postauksessani Konjakkiperiaatteesta - kokeillaan mekanismeja vaikkakin päämäärä (=integraation vahvistaminen) on kiveen hakattu.) Siinä missä Breshnevin aikana suomalaiset saivat olla osana venäläisten viisivuotissuunnitelmia, nyt he ovat osana EU:n suunnitelmia ratkaista Kreikan velkakriisi erilaisilla uusilla mekanismeilla.
Suomalaiset myöntyvyyspoliitikot haikailevat toki vieläkin oikeaa Breshnevin aikaa - sitä vanhaa "hyvää aikaa" kun idänkaupalla rakennettiin hyvinvointia ja yritykset olivat suuria ja hallittuja eikä mitään Angry Birdsejä. Mutta ehkä se aika on lähempänä kuin myöntyvyysmiehet ja suunnittelijat ovat tajunneetkaan:
HS kirjoitti muutama päivä sitten:
Putinin lähiavustaja ylisti neuvostojohtaja Brežneviä
Parjattu neuvostojohtaja Leonid Brežnev sai yllättävän tukijan Venäjän valtaeliitistä, kun Putinin lehdistöpäällikkö Dmitri Peskov ylisti häntä televisiohaastattelussa myöhään tiistai-iltana. "Brežnev ei ole miinusmerkki maamme historiassa, vaan valtava plussa", Peskov sanoi Dožd-televisiokanavalle. Pääministeri Vladimir Putinin ilmoitus palata presidentiksi on herättänyt Venäjällä huolta paluusta pysähtyneisyyden aikaan, jollaisena Brežnevin valtakauden viimeinen vuosikymmen opittiin tuntemaan. Brežnev johti Neuvostoliittoa vuodesta 1964 kuolemaansa saakka 1982.
Peskovin puheiden perusteella vertaus on kuitenkin lähinnä imarteleva. Hänen mukaansa Putinin "brežnevisaatiosta" puhuvat vain ihmiset, jotka eivät tiedä Brežnevistä mitään. Peskovin historiantulkinnan mukaan Brežnev loi perustan Venäjän taloudelle, vaikka juuri Brežnevin valtakaudella Neuvostoliiton talous heikkeni, eikä maa pystynyt vastaamaan länsimaiden kehitykseen.
Politiikan tutkija Gleb Pavlovski totesi Putinin ajan jo myötäilevän Brežnevin valtakautta. Hänen mukaansa Brežnevin valtakauden voi jakaa kolmeen osaan: Ensimmäinen kausi oli loistava. Toinen melko onnistunut. Viimeiset kymmenen vuotta oli katastrofi. "Putin on jo käynyt läpi ensimmäisen ja toisen vaiheen. Kolmas tulee olemaan riski", Pavlovski sanoi talouslehti Kommersantille.
Putin on palaamassa presidentiksi maaliskuun 2012 vaaleissa ja pysynee vallassa seuraavat 12 vuotta. Hän oli Venäjän presidenttinä myös vuosina 2000-2008. Vaaleihin valmistautuva Putin väläytti neuvostonostalgiaa viimeksi tiistaina, kun hän ehdotti entisten neuvostotasavaltojen yhdistyvän jälleen yhdeksi liitoksi. Putinin mukaan "Euraasian liitto" syventäisi alueen talousyhteistyötä. Mallia Putin ottaisi EU:sta.
Suomalaisten firmojen IT-järjestelmätkään eivät toimi, vaikka niitä on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa. No ei ne aina kyllä toimi minunkaan tekemät. Mutta pienet projektit harvoin voivat saada aikaan mitään suurta tuhoakaan.

Yhteiskunnan heterogeenisuus ja rikollisuus

2011-10-07T20:28:00.002+03:00
Karl Pearson, eugeenikko ja tilastotieteen isä, totesi sata vuotta sitten että kansojen ja valtioiden välisissä konflikteissa se valtio, jossa on laaja köyhälistö, häviää sille valtiolle jonka väestö on tasa-arvoisempi. Yhteiskunnan korkean heterogeenisuuden ja suurten tuloerojen on viime aikaisissa tutkimuksissaskin väitetty alentavan ihmisten välistä luottamusta ja yleistä hyvinvointia. Julkishyödykkeiden tuotto onnistuu heikommin, kun yhteiskunta on heterogeeninen. (Ostrom, Putnam)
Ryhmävalinnan näkökulmasta näen heterogeenisuuden heikentävän yhteisön kelpoisuutta mutta myös yhteisön jäsenten yksilötason kelpoisuutta.
Luin liberaalista amerikkalaisesta Slate-verkkolehdestä brittiläisen tiedetoimittajan John Whitfieldin arvostelua Cornell-yliopiston professorin Robert H. Frankin kirjasta The Darwin Economy: Liberty, Competition, and the Common Good. Kirja lähestyy taloutta ilmeisesti pitkälti ryhmävalinnan näkökulmasta. Arvostelussa oli mielenkiintoinen linkkaus sveitsiläiseen tutkimukseen väestön heterogeenisuuden ja rikollisuuden suhteesta.
How much is enough [for a consumer] depends on what others have got. Most people, for example, would rather live in a 4,000-square-foot house that was bigger than their neighbor's than a 6,000-square-foot house that was the smallest on the street. Economists call these positional goods, and contrast them with things that aren't so relative, such as safety at work, where most people think it's better to be safe in absolute terms than the safest worker in a hazardous factory.
Positional goods lead to waste, says Frank, because people end up living in bigger houses than they need to, throwing lavish parties, and spending money on pool cleaners. This pressures other people to do the same, and so takes money from the better uses that might be predicted by Smith's rational model.
...
Frank's economics are implicitly group-selectionist. He wants to maximize the good of society as a whole by reforming the tax system so as to deter what he sees as antler-like arms races. To reduce positional spending, for example, he wants to replace income taxes with consumption taxes, calculated on the difference between what people make and what they save. This is not bad economics: Government is an exercise in trying to make group selection work, doing the best for everyone within the borders while competing with other nations. The best way to do this, though, is not just to work out what's best for everyone, but to align the public interest with individual self-interest. The more divided a society is, the harder this is to achieve.
A recent comparison of the 26 cantons of Switzerland, for example, found that those with the highest proportion of foreigners among their population had the highest relative crime rates. Cultural polarization and economic inequality likewise split people into competing groups with differing interests. I'm looking at you, America, but the same goes for just about any country governed by globalization and neoliberalism, including my riotous homeland of the United Kingdom
Sveitsiläinen tutkimus on pitkälti linjassa kansankokonaisuuden sanoman kanssa:In social groups where relatedness among interacting individuals is low, cooperation can often only be maintained through mechanisms that repress competition among group members. Repression-of-competition mechanisms, such as policing and punishment, seem to be of particular importance in human societies, where cooperative interactions often occur among unrelated individuals. In line with this view, economic games have shown that the ability to punish defectors enforces cooperation among humans. Here, I examine a real-world example of a repression-of-competition system, the police institutions common to modern human societies. Specifically, I test evolutionary policing theory by comparing data on policing effort, per capita crime rate, and similarity (used as a proxy for genetic relatedness) among citizens across the 26 cantons of Switzerland. This comparison revealed full support for all three predictions of evolutionary policing theory.
First, when controlling for policing efforts, crime rate correlated negatively with the similarity among citizens. This is in line with the prediction that high similarity results in higher levels of cooperative self-restraint (i.e. lower crime rates) because it aligns the interests of individuals.
Second, policing effort correlated negatively with the similarity among citizens, supporting the prediction that more policing is required to enforce cooperation in low-similarity societies, where individuals' interests diverge most.
Third, increased policing efforts were associated with reductions in crime rates, indicating that policing indeed enforces cooperation. These analyses strongly indicate that humans respond to cues of their social environment and adjust cheating and policing behaviour as predicted by evolutionary policing theory.

"Konjakkiperiaate"

2011-10-05T17:56:00.002+03:00
Dagens Næringsliv kirjoitti pari päivää sitten "konjakkiperiaattesta" eli siitä miten EU:n integraatiota on syvennetty askel askeleelta väestön mielipiteistä välittämättä. Ja miten tämä konjakkikuningas Jean Monnet'n (1888-1979) kehittämä Methode Monnet tuli osaksi Ranskan ulkoministeri Robert Schumanin suurta visiota luoda yhtenäinen Eurooppa.
Monnet'n metodi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että tehdään jokin päätös mikä edistää Euroopan integraatiota ja jäädään hetkeksi odottelemaan onnistuuko valittu polku vai ei. Ellei onnistu, kokeillaan jotain muuta polkua. Tärkeintä on päästä polkua pitkin niin pitkälle, että ei ole enää mahdollista perääntyä. Kun Ranskan ja Hollannin kansanäänestys päättyi integraation vastaisen tulokseen, keksittiin Lissabonin sopimus.
Dagens Næringsliv kirjoittaa - käännös on Googlen: "Monnet method" to steer Europe towards an ever closer union is accurately described by the great veteran among the EU's prime ministers, Luxembourg's Jean-Claude Juncker: "We decide something, leave it lying around and wait and see what happens. If no one starts to fuss - most people do not know what's been decided - as we continue step by step, until it is impossible to reverse."
Monnet wanted free trade and European collection. The method was to pack all decisions in the technocracy and bureaucracy, let the politicians decide what they do not (and certainly not their voters) knew much and then build brick by brick. This method, named after the cognac merchant and diplomat Jean Monnet (1888-1979), have provided spectacular political results. It has also created a deep EU-hatred in parts of Europe befolkning. Warm EU enthusiasts admit sometimes that the European Union, unfortunately, certain undemocratic and elitist move, but that we mean well in Brussels and still working on it.
"The countries of Europe are too small to ensure people are necessary prosperity and social development. The European states must join together in a federation", said Monnet in 1943.
He was also antipopulist. The interwar period had shown how the masses could be headed for disaster. Hitler had used referendums to gain legitimacy. Monnet's great contribution was known as the Schuman Plan, named after a French foreign minister. It was Monet who wrote the text. The plan was to build a new and united Europe, brick by brick, first with practical cooperation on coal and steel, as in new fields of politics and economics.
Monnet'n periaate on toiminut Dagens Næringslivin hyvin mutta lehti myöntää että tiettyjä ongelmia on alkanut ilmetä.
Mitä lehti ei suoraan myönnä on, että Monnet'n periaatteen hengessä keksittiin yhteisvaluutta, ja vaikka tiedettiin, että yhteisvaluutta edellyttäisi yhteistä talouspolitiikkaa ja budjettikuria, tiedettiin myös että budjettikurin lisääminen ja yhteinen talouspolitiikka ovat väestön mielestä vastenmielisiä. Siksi päädyttiin luomaan ensin vain yhteisvaluutta. Tiedettiin toki että yhteisvaluutta ilman yhtenäistä valuuttapolitiikkaa johtaa ennemmin tai myöhemmin kriisiin. Kriisi nähtiin kuitenkin mahdollisuutena. Kriisi johtaa tarpeeseen ratkaista kriisin "perimmäinen syy" eli se, että talouspolitiikka ei ole synkronoitu. Toisaalta uskotiin, että yhteisvaluuttaan siirtyminen on polku josta ei ole paluuta.
Yhteisvaluutta-temppu saattaa nyt kuitenkin epäonnistua. Integraation ajajat eivät olleet lukeneet Tainteria eivätkä tajunneet sitä, että kriisi ei välttämättä johda integraation tiivistymiseen eli organisaation kompleksisuus-tason nousuun, vaan se voi myös johtaa organisaation romahdukseen. On olemassa hyvin harvoja polkuja joilta ei ole paluuta. Ja vaikka niiltä ei olisi paluuta lähtöpisteeseen, niiltä pääsee kyllä jonnekin muuallekin kuin polun päähän. Integraatiosta ei ehkä ole helppoa paluuta vanhoihin kansallisiin valuuttoihin, mutta se ei tarkoita että euro säilyisi.
Perhaps the people of our continent now have a clearer choice between 'more Europe' or withdrawal and division. Some will rejoice. For others it will be a sore farewell. Nearly all the ugly it is possible to say whether Methode Monnet's true, but it has worked. It has created a historic European cooperation and it has happened on a far more peaceful than all previous efforts in that direction. It is not small, just that.
Kannattaa lukea myös Ducoment.no:n analyysi Dagens Næringslivin artikkelista. Lainaan Document.no:ta Googlen käännöksenä:
[Dagens Næringsliv] says that "[the method] works", but does it? EU looks away from the fundamental problem of democratic legitimacy. Support for the European elections are less than 50 percent. If we now abolish national sovereignty, what is left? Bolsheviks and the Nazis would force people into a new future, the EU bureaucrats will fool them. But trickery can give a good result? Democracy is based on the people decide, and that they are presented with real choices.
The EU approach is based on complete reset mentalisation, obfuscation, and the small paces policy, which together provide a cumulative effect: the development is irreversible. This has been successful, the Wiedsvang, Europe has been gathering, free flow of goods, people, services and money. But one can build a vision of trickery? When French and Dutch in 2005, said no thanks to a new "constitution" for the EU, which in plain language explaining the Union's ambitions, was Monet method again rescue. The alternative was the Lisbon Treaty, a text that says about the same as the draft constitution, but that is absolutely unreadable. The management Wiedsvang describe involves a disempowerment of the people. It is Plato's old elite model: people do not know their own good.
But those smart gentlemen in Brussels had overlooked one important thing: the market. It requires quick response. The situation in Europe is located in is very serious. Playing with the risk of widespread social unrest.

Syyrian kristittyjen vuoro ?

2011-10-03T07:49:00.001+03:00
Lännen johtajat haluavat että YK pakottaa Syyrin johdon luopumaan harvainvallasta ja hyväksymään siirtyminen demokratiaan.
Selkokielellä tämä tarkoittaa Syyrian tapauksessa sitä, että länsi haluaa antaa vallan sunnimuslimeille. Olen pitkään väittänyt, että tämä merkitsee suurella todennäköisyydellä sitä, että ne vähemmistöt joiden olemassaolo ja ihmisoikeudet ovat riippuvaisia alawiitti-hallinnon hyväntahtoisuudesta tulevat kärsimään.
Väitettäni vahvistaa HS:n analyysi. "Demokratia"-liike on muuttumassa väkivaltaiseksi etnistä terroria harjoittavaksi sunniliikkeeksi.
Syyria vajoaa kohti sisällissotaa
Syyria on yhä lähempänä sisällissotaa. Aseellisia taisteluja kapinallisten ja hallituksen joukkojen välillä käydään jo säännöllisesti....
Väkivalta alkaa olla yhä enemmän uskonnollisten ryhmien välistä. Vastakkain ovat lähinnä sunnimuslimit ja presidentti Bashar al-Assadin edustamat alaviitit.Syyrialaisten enemmistö on sunnimuslimeja, mutta presidentti ja hänen lähipiirinsä ovat alaviittejä, joiden uskonto on lähellä shiiaislamilaisuutta. Alaviitit hallitsevat myös armeijaa ja turvallisuuskoneistoa.
Homsissa alaviittivähemmistö on The New York Timesin mukaan peloissaan, sillä sunneilla on lehden mukaan taipumus niputtaa kaikki alaviitit hallituksen kannattajiksi. Alaviittien asuttamissa kylissä katsotaan vain valtion televisiota, kun taas sunnien asuinalueilla sellainen katsotaan suorastaan maanpetokseksi. Sunnien tietolähteinä ovat kansainväliset arabikanavat kuten Al Jazeera ja Al Arabiya. "Hallituksen väkivalta aiheuttaa analyysimme mukaan kostotoimia ja yhä enemmän väkivaltaa, ja se lisää myös uskonnollisen konfliktin riskiä", sanoi uutistoimisto Reutersin loppuviikosta haastattelema Yhdysvaltojen Damaskoksen-suurlähettiläs Robert Ford.
Vielä läntinen media kykenee selittelemään tilanteen niin että Assadin joukkojen väkivallasta suuttuneet sunnit kostavat alawiiteille. Mutta kun kristittyjen ja muiden vähemmistöjen murhat alkavat, lännen median pitää keksiä muu selitys sille miksi länsi tukee sunneja.
Arvaan tietysti että selitys liittyy siihen, että ollakseen uskottava lännen on sitouduttava tukemaan demokratiaa kaikkialla, muuten se menettää ystävänsä kehitysmaissa. Mutta faktisesti demokratiaan sitoutuminen ei Syyriassa merkitse muuta kuin enemmistön terrorin mahdollistamista. Enemmistön terrori voi lopulta olla paljon pahempi kuin vähemmistön terrori, koska vähemmistö on pakotettu tekemään kompromisseja. koska se on jatkuvan vallankumouksen uhan alainen.

Kunniamurha ja Kultainen Lootus

2011-10-01T20:17:00.001+03:00
Sosiaalisten normien funktio on koordinoida ihmisten käyttäytymistä:
The function of a social norm is to coordinate people’s expectations in interactions that possess multiple equilibria. Norms govern a wide range of phenomena, including property rights, contracts, bargains, forms of communication, and concepts of justice. Norms impose uniformity of behavior within a given social group, but often vary substantially among groups. (Peyton Young)
(On tosin ehkä hieman naivia puhua funktiosta, koska tasapainotilan valinta (=mikä normi voittaa) tapahtuu usein sponttaanisti eikä rationaalisen suunnittelun kautta.)
Yksinkertaisimmillaan normi määrää, millä puolella tietä ajetaan. Koordinoimisen hyöty on tässä tapauksessa ilmeinen. Mielenkiintoisempia normeja ovat esimerkiksi avioliittoon liittyvät normit - esimerkiksi normi että morsiamen isän pitää maksaa myötäjäisiä
Yhteiskunnassa vallitsevat normit vaikuttavat usein voimakkaasti yhteiskunnan jäsenten hyvinvointiin. Tehottoman normin muuttaminen on usein hyvin hidasta, koska yksittäiselle ihmiselle on tyypillisesti optimaalista toimia samalla tavalla kuin muidenkin yhteisön jäsenten ja noudattaa normia.
Vaikka normin rikkojaa ei sinänsä rangaistaisi vaan olisi täysin sallittua vaatia sulhasen isältä myötäjäisiä, tällaisen isän tytär ei yksinkertaisesti pääsisi naimisiin. Kulttuurit joissa vallitsee normi että tytöt on ympärileikattava, ympärileikkaamisesta kieltäytyminen ei välttämätä ole rangaistavaa, tyttö vaan ei pääse naimisiin.
Joskus pitkään vallinneet normit kuitenkin romahtavat. Kerroin aiemmin: Naisten ympärileikkausta ei odotuksista huolimatta oltu koulutuksen leviämisen ja modernisoinnin kautta saatu Senegalissa loppumaan - saati sitten muissa heikommin edistyvissä Afrikan maissa. Mutta vuonna 1997 pienessä Bambara-heimon kylässä nimeltään Malicounda pidettiin paikallisen kansalaisjärjestön aloitteesta kokous, jossa kolmentoista kylän naiset, joilla oli samanikäisiä tyttäriä, päätti kertaheitolla luopua ympärileikkauksesta.
Pian lähellä sijaitsevan Faluni-heimon kahdeksantoista kylää seurasi esimerkkiä. Päätökset levisivät kylästä kylään ja pian Senegalin hallitus kielsi ympärileikkaukset. Instituutio mureni ensin alhaalta ylöspäin. Oleellista oli ilmeisesti, että tietyn paikallisen yhteisön kaikki tytöt jätettiin ympärileikkaamatta. Jos vain yksittäiset naiset olisivat päättäneet että heidän tyttäriään ei ympärileikata, tytär olisi todennäköisimmin menettänyt mahdollisuutensa avioliittomarkkinoilla. Tarvittiin yhteistoimintaa.
Normien muuttaminen vaatii usein järjestäytymistä. Kun tarpeeksi monet ihmiset samanaikaisesti hylkäävät normin, normin noudattaminen ei enää olekaan yksilön kannalta optimaalista ja muutkin yhteisön jäsenet luopuvat normin noudattamisesta. Pakistanissa yksi rohkea mies on haastanut vallitsevat normit. Kiinassa Kultainen Lootus hävisi Kiinan Kommunistisen Puolueen hallinnollisen päätöksen kautta vallankumouksen jälkeen 1948. Taiwanilla tavan kielsivät japanilaiset vallanpitäjät vuonna 1918.
Toisaalta normi voi muuttua ilman järjestäytymistäkin satunnaisten häiriöiden tai teknologiamuutosten myötä. Esimerkiksi metsästäjäkeräilijöiden noudattamat ruuanjako- ja yhteisomistus-normit murenivat maatalouteen siirtymisen myötä. Toki tässä on olemassa tietty muna-kana-ongelma. Maatalouteen ei voi siirtyä ennen kuin maanviljelijä voi luottaa että muut yhteisön jäsenet eivät kerää kaikkia pellon tuotoksia. Todennäköisesti normit ja teknologia ovat tässä tapauksessa muuttuneet rinnan. Joku on aloittanut pienimuotoisen viljelyn ja muut ovat imitoineet hyviä tuloksia. Kun ruuan keräilijät ovat saapuneet pelloille, viljelijöiden ja keräilijöiden välille on syntynyt skismaa, minkä viljelijät ovat aluksi hävinneet koska yhteisön normisto on ollut keräilijöiden puolella. Heimo on saattanut jakautua kahtia tai asiasta on lopulta sovittu.

Arabikevät

2011-09-28T14:27:00.000+03:00
Do you think if the regime falls (God forbid) you will gain freedom? Then, each one of you will be locked in her house, lamenting those days.
(Syyriankristitty syyrialainen nainen opposition puolella oleville sisarilleen).

Yhteisöllinen Eurooppa

2011-09-27T12:19:00.002+03:00
Talouselämä kertoi tänään pääministerimme ajatuksista:
"Meidän tehtävämme on luoda sellaista Suomea, mihin ihmiset voivat luottaa, että tämä maa ei mene koskaan kontalleen, vaan täällä pärjätään"... Hän sanoi, että tämä merkitsee veronkorotuksia, menojen leikkauksia ja rakenneuudistuksia. "Joku saattaa menettää itsehallinnollisen kuntansa, mutta silti se kannattaa"...
Pääministeristä Suomen ja muiden pienten sekä keskikokoisten maiden etu on se, että Euroopan unioni olisi tulevaisuudessa nykyistä integroidumpi. "Pienten maiden kannalta on ongelmallista, jos mennään hallitusten väliseen päätöksentekoon." Yhteisöllinen Eurooppa tarkoittaa Kataisesta sitä, että on yhteiset tiukat säännöt, toiseksi komissio, joka valvoo sääntöjen noudattamista ja kolmanneksi, että komissio voi puuttua sääntörikkomuksiin heti ja määrätä myös sanktioita.
Olen samaa mieltä boldatun tekstin osalta.
Eri asia sitten onnistuuko tämä yhteisöllinen Eurooppa vai ei. Onko sen onnistuminen niin epätodennäköistä että sitä ei edes kannata yrittää.

Ghana

2011-09-25T10:56:00.001+03:00
Rotuerot-blogi kirjoitti Ghanan 50-vuotispäivänä noin viisi vuotta sitten:Afrikan ilmeisesti ensimmäinen musta valtio joka vapautui kolonialismista on Länsi-Afrikan Ghana. Ghana on ainakin BBC:n ja Helsingin Sanomien mukaan eräs vakaimpia mustan Afrikan valtioita. ... Olisi todella hienoa nähdä että jokin afrikkalainen valtio voisi onnistua pysymään vakaana esimerkiksi 20 vuotta, nostamaan BKT:eetään, saamaan syntyvyyden hallintaan, saamaan korruption ja ihmisoikeusloukkaukset kitkettyä, lukutaidon nousuun ja vakauttamaan demokratian.
Blogi luetteli perustietoja Ghanasta: demokratia vuodesta 1992 (!) - presidentti vaihtui vapaissa vaaleissa vuonna 2000, elinajan odote 57 (naiset) ja 56 (miehet), GNI per capita: US $450, sananvapaustilanne hyvä (!), sairaalaolot heikot, lukutaitoisuus 44 %, imeväiskuolleisuus 6.8 %, 22 % lapsista aliravittuja (underweighted), HIV-positiivisia 2.3 %, puolet lääkäreistä menee HS:n mukaan aivovientinä Eurooppaan, keskimääräinen ÄO 71.
Kansantulo on siis edelleen hyvin alhainen - mm. selvästi alhaisempi kuin Intiassa - mutta nousussa. ... Etnisten väkivaltaisuuksien suht hyvä välttäminen on todella hieno juttu. Ghanassa myös ÄO-ongelma on tiedostettu ja siihen on tartuttu. Tunnettu asiahan on että Afrikan väestön alhainen ÄO johtuu ... osittain suolan ja mikronutrienttien puutteesta.
Nyt viisi vuotta myöhemmin voi todeta, että Ghana on edelleen kyennyt säilyttämään demokratiansa. BBC:n mukaan "John Atta Mills was elected in December 2008 with a wafer-thin margin of victory over the candidate of the then governing New Patriotic Party, Nana Akufo-Addo. His predecessor, John Kufuor, had to step down after having served the maximum permitted two four-year terms."Elinajanodote on noussut 2 vuotta ja BKT on noussut 700 dollariin. Ghana on toki - ja on aina ollut - hyvin rikas maa luonnonvarojen puolesta, mutta kuten tiedämme luonnonvarojen rikkaus ei välttämättä ole mikään tae onnesta.
Ghanan alueella oli jo 1700-1800-luvulla yksi mahtavimmista ja menestyneimmistä afrikkalaisista valtioista Ashanti, jonka rikkaus perustui suuriin kultavarantoihin. Maa oli toki täydellinen tyrannia, joka orjuutti omaa kansaansa ja oli kärsimyksen lähde naapurikansoille. Mutta 1800-luvun eurooppalaiset matkailijat ylistivät pääkaupungin rikkautta ja eliitin tyylitajua. Sittemmin Ghanan alue sai Euroopassa nimen Kultarannikko.
Toinen afrikkalainen maa mikä kannattaa laittaa erityisseurantaan on Mali, josta kuulee sieltä ja täältä positiivisia uutisia. Demokratia, kansalaisyhteiskunta ja talous kehittyvät, etniset konfliktit ovat vähentyneet.

Vuoden luontokuva 2010 - tai vuosisadan - osa 4

2011-09-23T15:57:00.001+03:00
Kuva tarkentuu edelleen. Edellisessä postauksessa esitin tällaisen kuvan ihmisten risteytymisestä Neandertalin ihmisen ja Denisovon ihmisen kanssa:

Australian aboriginaalien genomi on nyt myös avattu ja vastaava sekoittuminen Denisovon ihmiseen on todettu kuin mitä papualaisilla.

Ylen vihailta

2011-09-22T06:21:00.004+03:00
Katselin ensimmäisen osan Ylen vihapuhe-keskustelusta, missä olivat edustettuna mm. vasemmiston, vihreiden, persujen ja kokoomuksen nuorisojärjestöt, homma-foorum ja joukko yksittäisiä ihmisiä.
Keskustelu oli suht asiallista. Vasemmiston puhujat toki selkeästi osoittivat että he pitävät vastapuolta pahoina ja/tai typerinä ihmisinä. Varsinkin Homma-foorumin Turkkila ja persujen Elo vastasivat hyvin.
Keskustelussa ei ollut sinänsä mitään uutta. Silmiin pistävintä oli, että vasemmiston mielestä islamin uhasta puhuminen on a priori väärin, koska väite on naurettava ja varsinkin koska se syventää automaattisesti konfliktia islamin ja kantaväestön välillä. Se, että maahanmuuttajien toinen ja kolmas sukupolvi on radikalisoitunut on länsimaiden syy. Länsimaat eivät ole hyväksyneet muslimeja normaaleiksi kansalaisiksi ja siksi nämä ovat radikalisoituneet. Toisen ja kolmannen polven radikalisoitumista ei kuitenkaan osattu millään lailla kiistää. Syntyi olo, että sillä ei oikeastaan ole edes mitään merkitystä, koska tässä ollaan nyt demonisoimassa halla-aholaisia, eikä puhumassa islamin radikalisoitumisesta.
Jossain 34 minuutin kohdalla tapahtui selkein Ylen toimittajien ylilyönti. Kirjailija Ari Paulow saapui kertomaan kirjastaan Khilafa, joka on fiktio muslimivallasta Suomessa. Kirja on siis Eurarabia-teorian hengessä tehty romaani. Ennen kuin Paulow saapui huoneeseen Yle oli laittanut ruudulle tekstin Kiihkoilijoiden aika. Paulow kertoi täysin kiihkottomasti kirjastaan ja totesi että islamilainen Eurooppa on yksi mahdollinen tulevaisuuden skenaario. Toimittaja ohitti Paulowin nopeasti vihjailemalla hyvin selkeästi, että tämä on Breivikin hengenheimolainen.
Radikaalin islamin uhan suuruutta on tietysti äärimmäisen vaikea arvioida. Voi toki olla radikaali islam kuivuu jatkossa kokoon. Mutta asiasta puhuminen ei ole väärin. Se, että tällaisen käsityksen esittäjä leimataan kiihkoilijaksi ja Breivikin hengenheimolaiseksi, ei helpota asiallista keskustelua asiasta. Vasemmisto itse asiassa keskustelussa ohitti oikeastaan kokonaan koko islamin radikalisoitumisen. Tuli olo että heillä ei ollut mitään argumenttia kolmannen sukupolven ongelmaan paitsi kirjailija Jussi Jalosen hyvin halveksiva kommentti siitä, että muslimien syntyvyys on kovaa vauhtia laskemassa ja siksi ongelmaa ei tietenkään ole.
Syntyvyys laskee maahanmuuttajien keskuudessa suht nopeasti, mutta vain joillain maahanmuuuttajaryhmillä:
Looking at Britain, the sociologist Eric Kaufmann found that Caribbean and Eastern European immigrants rapidly picked up the ambient secularism (and low birthrates) of British society, but that there was virtually no change at all in the religiosity (and fecundity) of Bangladeshi and Pakistani Muslims between the first and second generations. (Lähde: Reflections on the Revolution In Europe: Immigration, Islam, and the West, Christopher Caldwell.)
Nähdäkseni nimenomaan kunniankulttuurit, missä suvut kilpailevat verisestikin keskenään, ovat kaikkein kärkkäimpiä säilyttämään korkean syntyvyytensä:
...fathering as many children as possible increased the number of lineage members. ... the tendency seen elsewhere for decreased fertility as a result of urbanization is not evident here. (Lähde: Culture and Conflict in the Middle East, Philip Carl Salzman)

Alimmasta sosiaaliluokasta roskaväkeä ?

2011-09-21T07:33:00.001+03:00
Olen jo kauan väittänyt että suomalaisen kantaväestön alaluokka on muuttumassa lapsistaan huonosti huolehtivaksi moraalittomaksi roskaväeksi. Minusta tämäkin tutkimus tukee väitettä. Erot lastensuojelullisissa toimissa ovat kymmenkertaiset Länsi-Pakilan ja Jakomäen välillä.
Samaan johtopäätökseen viittaa tämä.
Vasemmisto varmasti tulkitsee tutkimusta eri tavalla - köyhät ovat uhreja.

"Ei edes tytäryhtiö-talous"

2011-09-20T15:06:00.002+03:00
Pitkään pelättiin että suomalaiset yhtiöt ostetaan ulkomaiseen omistukseen ja Suomessa on pian vain ulkomaisten yritysten tytäryhtiöitä. Ottamatta nyt kantaa olisiko tämä nyt oikeasti ollut kovinkaan vaarallista. Nyt näyttää ehkä siltä, että todellisuus on vielä pahempi. Kristiina Helenius, amerikkalaisen kauppakamarin johtaja Suomessa kirjoittaa:
Tytäryhtiötaloudesta tuli termi, jolla on vieläkin negatiivinen kaiku. ... Tiedämme nyt, että pelko oli turha. Suomesta ei tullut tytäryhtiötaloutta, vaan päinvastoin...
Viimeisimmät luvut ovat vuodelta 2009. Kaikkiaan Suomessa toimi tuolloin 3 200 ulkomaista tytäryhtiötä. Niiden yhteenlaskettu liikevaihto oli noin 89 miljardia euroa, ja ne työllistivät 243 000 suomalaista. Kansainvälisesti luvut ovat erittäin pieniä. Vertailu muihin Pohjoismaihin kuvastaa, kuinka huono Suomen vetovoima on. Esimerkiksi amerikkalaisten tytäryritysten määrä Suomessa oli 540, kun se Tanskassa ja Norjassa on noin 800 ja Ruotsissa liki 1 500. Suomi ei millään tavoin osoita, että kansainväliset yritykset ovat tervetulleita tänne. Kun katsotaan, mitä toimintoja yksiköissä oli, tulos on Suomelle vielä heikompi. Pohjoismaiset pääkonttorit ovat pääsääntöisesti Tukholmassa. Suomelle jäävät usein muutaman hengen myyntikonttorit. Finanssikriisi vain kärjisti kehitystä.
Amerikkalaisen firman tytäryhtiössä 4 vuotta työssä olleena olen miettinyt tätä monta kertaa. Mikä Suomen rooli on tässä suhteessa jatkossa ?

Norja - osa 4

2011-09-20T08:55:00.002+03:00
HS:n mukaan "joukkomurhan tuleva oikeudenkäynti on Norjan oikeushistorian suurin."
Ihmettelen. Vuonna 1945 alkoi oikeudenkäynti jossa yli 90000 norjalaista oli syytteessä maanpetoksesta ja yli 40000 tuomittiin.
Mm. Suomen jatkosodassa vapaaehtoisesti taisteleminen NL:oa vastaan johti pitkiin tuomioihin:
‎"Helge N. Wiig oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi jo Talvisotaan, mutta Norjasta ei valmiussyistä tuolloin päästetty upseereita lähtemään. Wiig oli miehityksen alussa taistellut saksalaisia vastaan.
Suomesta palattuaan hänet tuomittiin maanpetturuudesta menettämään sotilasarvonsa sekä kuudeksi ja puoleksi vuodeksi pakkotyöhön. Sen hän kärsi viimeistä päivää myöten saamatta koko aikana tavata muita omaisiaan kuin isänsä yhden kerran. Muut hengissä selviytyneet norjalaiset vapaaehtoiset saivat keskimäärin yli kolmen vuoden tuomiot. Sen jälkeiset vuosikymmenet he perheineen ovat eläneet maanpetturin leimat otsassa, ”väkeä, jota ei kutsuta kahville”.
Suomi ei ole millään tavoin virallisesti huomioinut tai edes kiittänyt näitä puolestaan taistelleita ja henkensä uhranneita. Jatkosodan muistomitalianomuksetkin tyrmättiin Puolustusministeriössä viimeksi vuosina 2000 ja 2002, päätöksen tekijöinä silloiset puolustuspoliittisen osaston päälliköt amiraali Juhani Kaskeala ja Juha Harjula."

Rasismista

2011-09-17T08:45:00.000+03:00
Olen selkeästi ilmaissut ajatuksen että en halua, että Suomeen otetaan maahanmuuttajia Afrikasta tai islamilaisista maista. Olen perustellut tätä asiaa hyvin poliittisesti epäkorrektisti. Ja minut on leimattu kuuluvaksi maahanmuuttokriittisen liikkeen kovaan rasistiseen ytimeen. Olen edelleen vihainen Suomen maahanmuuttopolitiikasta ja siitä, että Suomi ei seuraa vaikkapa Kanadan linjaa ja valikoi tänne tulijoita egoistisin perustein.
En voi valitettavasti kuitenkaan kiistää, että Pekka Haaviston puheessa on aika paljon totta:
Haaviston mielestä koulutetut maahanmuuttajat lähtevät Suomesta, jos ilmapiiri ei muutu. "Me menetämme sen porukan, jonka vähiten haluaisimme menettää." Haaviston kimmokkeena ovat ennen kaikkea kokemukset omasta lähipiiristä. Hän tuntee ecuadorilaisen puolisonsa kautta paljon latinalaisesta Amerikasta Suomeen muuttaneita ja täällä pitkään asuneita, joiden kertomukset ovat alkaneet olla yhdenmukaisia: Suomi on muuttunut lyhyessä ajassa. Rasistinen puhe on yleistynyt. "Mee kotiis siitä", oli kaupungilla neuvottu Haaviston tuttavapiiriin kuuluvaa, suuressa suomalaisessa teknologiayhtiössä työskentelevää ulkomaista miestä. Samojen kokemusten mukaan kukaan ei puolusta, jos joku joutuu rasistisen häirinnän kohteeksi, vaan ihmiset kääntävät katseensa ja pyrkivät pois tilanteesta.
Tuollaisen valikoimattoman maahanmuuttajille huutelun on kertakaikkiaan loputtava. Suomen pitää säilyä sivistysmaana.
Sanottakoon kuitenkin että Haavisto sanoessaan "Me menetämme sen porukan, jonka vähiten haluaisimme menettää." antaa asiasta väärää todistusta. Presidentti Halonen ja hänen hengenheimolaisensa eivät halua tänne sellaista porukkaa mikä hyödyttää Suomea. Rasismin paheneminen on osin seurausta tällaisesta valikoimattasta maahanmuutosta.
Mutta myös meidän, jotka olemme kritisoineet maahhanmuuttoa, on otettava vastuuta tästä asiasta.

Tanskan vaalit

2011-09-15T10:33:00.000+03:00
Jos Tanskassa vasemmisto voittaa vaalit, maahanmuuttopolitiikka ei Demarien puheenjohtajan mukaan juurikaan muutu.
Miksipä muuttuisikaan. Ei heikkolaatuinen maahanmuutto ole hyvinvointivaltiota ajavienkaan pitkän tähtäimen etu. Päinvastoin.

Sotilasdiktatuuri ?

2011-09-15T06:45:00.000+03:00

Halla-ahon kommentti sotilasdiktatuurin sopivuudesta Kreikkaan herätti moraalista suuttumusta ja moraalisen suuttumuksen esittämistä. Onneksi edellistäkin ilmiötä vielä esiintyy.
Ottamatta kantaa itse keskusteluun herättäisin kuitenkin kysymyksen, missä määrin kreikkalainen demokratia on ylivertainen sotilasdiktatuuriin nähden ? Lienee kiistatonta että kreikkalainen demokratia ei ole pitkään aikaan edistänyt kansalaisten vapautta - esimerkiksi elinkeinonvapautta - vaan ensi sijassa kulloinenkin hallituspuolue on jakanut etuja omille äänestäjilleen ?
Ei demokratia ole mikään tae vapaudelle eikä se ole tae tehokkaalle hallinnolle. Venäjäkin on muodollisesti demokraattinen maa, missä neljän vuoden välein valitaan parlamentti ja presidentti. Tietenkään myöskään sotilasdiktatuuri ei ole tae tehokkaalle ja nopealla päätöksenteolle. Sotilasdiktatuuriin liittyy lisäksi yleensä ihmisten fyysisen koskemattomuuden loukkauksia ja sananvapauden rajoittamista. Kuten venäläiseen demokratiaankin.
Kyse on ehkä enemmän siitä, että mikäli yhteiskunnassa vallitsee laaja konsensus siitä, että demokratia on se tapa millä asioista kuuluu päättää, demokratiasta tulee normi, ja siiihen sitoudutaan. Kaikki tajuavat, että takaporttia ei ole. "Meidän on pakko sopia asioista keskenään tai koko yhteiskunta sortuu". Nykyään kun sitoutuminen ja yhteiset normit ja arvot eivät ole kovin muodikkaita, ei demokratiaankaan ehkä voi olettaa sitouduttavan.
Itse en usko että Suomessa demokratiaan on koskaan laajalti sitouduttu - historia osoittaa, että suuria johtajia ei karsastettu sellaisen "pikkuseikan" takia kuin demokratian halveksunnan. Siksi Halla-ahon laaja tuomitseminen kuullostaa osin hiukan epärehelliseltä. Mutta vain osin.
HS haastattelee tänään neljää kreikkalaista. Kaksi tuomitsee Halla-ahon puheet ja yksi sanoo olevansa osin samaa mieltä.

Suomalaisten erillisyydestä

2011-09-11T07:31:00.005+03:00
HS kirjoitti tänään pääkirjoituksessaan, että Suomen riski on eristäytyminen eikä terrorismi:
Suomalaisista 40 prosenttia ei halua auttaa talousvaikeuksissa olevia euromaita, ilmeni HS:n keskiviikkona julkaisemasta mielipidemittauksesta. Kyse ei ollut yksittäisistä maista eikä avun ehdoista vaan ylipäätään halusta auttaa muita maita. Luku on hämmentävän suuri, vaikka samalla 48 prosenttia vastanneista piti muiden euromaiden auttamista ainakin joissakin tilanteissa aiheellisena. Kokonaisia kansakuntia koskevat luonnehdinnat ovat epätarkkoja yleistyksiä, mutta kysely tukee käsitystä erillisyydestä osana suomalaisten omakuvaa. Sen mukaan Suomella on ollut erilliset sodat, erilliset rauhat sekä erillinen asema idän ja lännen välissä. Muille ei ole velkaa eikä velvoitteita, ja Eurooppa sijaitsee jossakin muualla. Erillisyyden varjo näkyy myös, kun Suomessa kommentoidaan Yhdysvaltoihin 11. syyskuuta 2001 tehtyjä terrorihyökkäyksiä. Kommenteissa on turhan harvoin ensimmäisen persoonan monikkoa "me". Asiat vaikuttavat etäisemmiltä, kun puhutaan heistä eikä meistä....
Kuvitellusta erillisyydestä on haittaa. Se on samentanut Suomessa kuvaa sekä lännestä että islamilaisesta maailmasta. Tietoisuus siitä, että Suomi on riippuvainen muun maailman kehityksestä, on heikentynyt. Terrorihyökkäysten jälkeen ymmärrettiin huonosti, miten suuresti ne olivat järkyttäneet yhdysvaltalaisia. Se syvensi kuilua, jota Yhdysvaltain silloinen presidentti George W. Bush vielä pahensi aloittamalla Irakissa sodan ja sallimalla vankien kidutuksen. Suomalaisten kyvyttömyys ymmärtää islamilaisen maailman vaikuttimia paljastui viime vuoden lopussa, kun Pohjois-Afrikassa käynnistyi uudistusliike.
Erityisen heikko taju islamilaisen maailman tapahtumista on erillisyyttä vaalivissa kansallismielisissä piireissä.
Voisin allekirjoittaa suuren osa HS:n tekstistä, jos HS lisäisi että erillisyyttä vaativissa kansallismielisissä ja haloslaisissa (so. sitoutumisesta kiinni pitävissä piireissä) piireissä. Naton vastustus on samanlaista eristymisen ajamista kuin maahanmuuton vastustus. Suomi kuuluu minusta länteen. Suhteiden Venäjään pitää olla kunnossa, mutta siinä että Suomi kuuluu länteen eikä Venäjän etupiiriin ei pidä tehdä sellaisia kompromisseja joita haloslaiset haluavat tehdä. Suomen olisi minusta pitänyt osallistua Libyan operaatioon muiden länsimaiden tavoin eikä eristäytyä sitoutumattomuuden nimissä. Viron tie on minusta pääosin oikea ja Suomen väärä.
Voisin allekirjoittaa HS:n väitteen mikäli HS lisäksi analysoisi sitä milloin eristäyminen on hyvä asia milloin paha. Olen lukuisia kertoja lainannut Elinor Ostromin ja Garret Hardinin ylistyslauluja järkevälle eristymiselle enkä toista niitä tässä. Minusta on järkevää eristäytyä muslimimaista maahanmuuton rajoituksin ja samoin afrikkalaista maista. Mutta olen avoin keskustelemaan asiasta.
Suomalaisten ymmärrys islamilaisten maiden tapahtumista on heikkoa - samoin Venäjän tapahtumista. Ulkomaiden ymmärtämisen vaikeus ei ole viime aikojen perua. Suomea ovat olleet eristämässä Suomen erityisasema Venäjän autonomisena osana ja siihen liittyvää erillisyyden painottaminen kaikessa sen aikaisessa keskustelussa, Venäjän vallankumous ja Suomen välttämätön täyseristyminen Venäjästä, Lapuan liike, sota, Paasikiven-Kekkosen linja, itsesensuuri, suomettuminen, taistolaisliike ja jämähtäminen sitoutumattomuuteen silloin kun Viron otti täydellisen askeleen länteen.

HS: Baltian etninen jakautuneisuus estää hyvinvointiajattelun

2011-09-10T08:48:00.002+03:00
HS analysoi tänään Baltiaa pääkirjoituksessaan. Sen menestystä ja ongelmia.
...Kaikki Baltian maat ovat pohjoismaisesta näkökulmasta kovanpuoleisia markkinatalouksia. Sosiaalimenojen osuus bkt:sta on niissä EU:n pienimpiä.
Viime vuosien talouskriisi pudotti Baltian taloudet syvälle, mutta kaikki kolme nousivat alhosta nopeasti. Elpyminen saavutettiin jyrkillä menoleikkauksilla, jotka koskivat kipeästi suurta osaa väestöstä.
Virolaisselvityksessä tätä uhrivalmiutta selitetään paitsi ay-liikkeen ja muun kansalaisyhteiskunnan heikkoudella myös neuvostomenneisyydellä.
Kun oman kansan olemassaolo oli vielä äskettäin uhattuna, virolaisilla, latvialaisilla ja liettualaisilla on valtioihinsa tunneperäisempi suhde kuin länsieurooppalaisilla omiinsa. Talouskriisissä heräsi siksi eräänlainen kollektiivinen puolustustahto.
Sosiaaliturvan heikkous ja tuloerojen kasvu on selvityksen mukaan ehkä hyväksytty Baltiassa senkin vuoksi, että väestön etninen jakautuneisuus estää hyvinvointiajatteluun kuuluvan laajan solidaarisuuden syntymistä.
Aineellisen turvattomuuden tunne ei ole silti jäänyt seurauksitta. Se on yksi syy pieneen syntyvyyteen ja maastamuuttoon, jotka ovat vähentäneet Baltian maiden väkilukua noin puolellatoista miljoonalla uudelleen itsenäistymisen jälkeen. Menestystarinaan sisältyy sen vuoksi ristiriita. Vahva kansallistunto ei olekaan riittävästi suojellut kansan etua. Väen väheneminen varjostaa kolmen ennestäänkin pienen kansan tulevaisuutta, koska vaarassa on niiden kyky säilyttää kielensä ja kulttuurinsa.
Kun ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta luotiin taloustieteilijä Gunnar Myrdal totesi että ruotsalainen yhteiskunta on - tai siis oli silloin 30-luvulla - niin homogeeninen ja maassa vallitsi niin korkea työmoraali, että jos hyvinvointiyhteiskunta onnistuu jossain, se onnistuu Ruotsissa. HS on siis samoilla linjoilla kuin Kansankokonaisuus. Hyvinvointiyhteiskunta perustuu yhteiskunnan sisäiseen solidaarisuuteen kuten HS väittää. Se voidaan menettää montaa kautta. Etninen jakautumisen nopea kasvu on vain yksi vaihtoehto. Hyvinvointivaltion solidaarisuus menetetään ilmeisesti vääjäämättä ainakin hiljalleen, vaikka nopeaa putoamista (niin kuin Baltiassa neuvostojärjestelmän aikana) ei tapahtuisikaan. Solidaarisuus voi palata todennäköisesti vain jonkinlaisen syvän kriisin kautta. Tällaista kriisiä ei kannata toivoa - talvisota kyllä vahvisti solidaarisuutta mutta haitat olivat todennäköisesti hyötyjä suuremmat.
Ihmiset tarvitsevat turvaverkkoja, jotka perustuvat jonkinasteiseen solidaarisuuteen. Muuten käy niin kuin HS kuvaa Baltiassa tapahtuneen. Mutta turvaverkkojen syntyyn ei tarvita (välttämättä) mitään hyvivointiyhteiskuntaa - ei ainakaan heikkoa ja tehotonta hyvinvointiyhteiskuntaa.

Onko riippuvuus yhteistyön perusta ? Osa 3

2011-09-09T06:35:00.001+03:00
Olen jonkun aikaa puhtaasti havaintoon perustuen tullut siihen johtopäätökseen, että ihmiset, kuten rikkaat ja sosiaalihuollon varassa elävät, jotka eivät ole riippuvaisia muiden ihmisten hyvästä tahdosta, muuttuvat helpoimmin kusipäiksi.
UCLA:n psykologian professori tuntuisi olevan ainakin osin samoilla linjoilla ainakin tämän referaatin mukaan:Unlike the rich, lower class people have to depend on others for survival, Keltner argued. So they learn “prosocial behaviors.” They read people better, empathize more with others, and they give more to those in need.
... the rich really are different, and not in a good way: Their life experience makes them less empathetic, less altruistic, and generally more selfish.
... lower class subjects are better at deciphering the emotions of people in photographs than are rich people.
Keltner and other colleagues had 115 people play the “dictator game,” a standard trial of economic behavior. “Dictators” were paired with an unseen partner, given ten “points” that represented money, and told they could share as many or as few of the points with the partner as they desired. Lower-class participants gave more even after controlling for gender, age or ethnicity.
Toinen havaintoni on, että ihmiset tai kansat jotka joutuvat jatkusti nöyristelemään muita tai ainakin välttämään ylempiensä kritisoimista, muuttuvat kyynikoiksi. Heille syntyy lakeijan mieli, mitä Dostojevski Karamazovin Veljeksissä kuvaa. Pahimmassa tapauksessa lakeijat tekevät välttämättömyydestä hyveen ja alkavat jopa identifiotua nöyryyttäjänsä kanssa ja kuvittelemaan että nöyryyttäjän etu on heidänkin etunsa..

Antropologia ja adaptiivisuuskeskustelu

2011-09-04T11:09:00.001+03:00
Maailmankatsomukseni perustuu suurelta osin kahden amerikkalaisen evolutiivisen antropologin - Peter Richersonin ja Robert Boydin ajatteluun.
Antropologia on kuitenkin tolkuttomien koulukuntaristiriitojen leimaama ja postmodernismin pitkälti raiskaama tieteenala. Yksi näistä koulukunnista on adaptionismi - usko siihen että lähes kaikki alkukantaisten kulttuurien käytännöt ja instituutiot jollain tutkijalle toistaiseksi piilotetulla tavalla edistää lopulta heimon hyvinvointia. (Taloustieteen termein voisi sanoa että instituutiot ovat tehokkaita.)
Olen itse mm. ekologi David Sloan Wilsonin ajattelun pohjalta usein väittänyt, että uskonto tai muu irrationalismiin perustuva instituutio voi hyvinkin joissain tapauksissa edistää yhteisön jäsenten hyvinvointia. Vähintäänkin uskonto voi lisätä yhteisön koheesiota tai lisätä joidenkin yksilöiden uhrivalmiutta, ja nostaa näin yhteisön kykyä puolustautua vihollista vastaan tai lisätä yhteisön laajentumiskykyä muiden yhteisöjen kustannuksella.
Äärimmäinen adaptionismi on eittämättä kuitenkin täyttä roskaa. UCLA:n antropologian professori Robert B. Edgerton kuvaa adaptionismia jo klassikoksi muodostuneessa kirjassaa Sick Societies:
Indeed, there is a pervasive assumption among anthropologists that a population’s long-standing beliefs and practices—their culture and their social institutions—must play a positive role in their lives or these beliefs and practices would not have persisted. Thus, it is widely thought and written that cannibalism, torture, infanticide, feuding, witchcraft, painful male initiations, female genital mutilation, cermonial rape, headhunting, and other practices that may be abhorrent to many of us must serve some useful function in the societies in which they are traditional practices. Impressed by the wisdom of biological evolution in creating such adaptive miracles as feathers for flight or protective coloration, most scholars have assumed that cultural evolution too has been guided by a process of natural selection that has produced traditional beliefs and practices that meet peoples’ needs.

Edgertonin esimerkit ovat lukuisia. Ensin Edgerton kuvaa jotain suhteellisen vahvasti yhteisön jäsenten hyvinvointia alentavaa tapaa, sitten hän mainitsee jonkun adaptionistin tälle tavalla antaman täysin tuulesta temmatun adaptionistisen selityksen: Beliefs in witchcraft, accusations against specific witches, and consequent homicidal reprisals have often been explained and even justified as socially useful means of explaining misfortune, giving victims a socially prescribed target for protective or remedial action, increasing group cohesion or individual catharsis by projecting hostile or sexual impulses onto outsiders, maintaining civility in everyday life (because failure to be polite could be interpreted as malevolence), and providing social control by ridding a community of deviant persons
...The Gebusi of Papua New Guinea are one of many small-scale societies whose fear of witches has been maladaptive. A very small society of about 450 people in a lowland rain forest area of southcentral New Guinea, the Gebusi were still beyond the influence of missions or government officials when Bruce Knauft studied them between 1980 and 1982.
They were a remarkably noncompetitive, self-effacing, mutually deferential people who actively encouraged nonviolence. Yet they believed that all illness was caused by witchcraft, and their resulting attacks against presumed witches were so violent that their homicide rate was one of the highest ever recorded. Nearly one-third of all deaths among them were homicides, and almost all of the victims were suspected witches.
Keith Otterbein has suggested that their practice of executing people thought to be witches was an adaptive “group survival” strategy because it controlled the malevolence of witches; but Knauft points out that their killing can hardly be considered adaptive because the population, small to begin with, was “dying out at an exceedingly rapid rate,” and their extremely high homicide rate continues to be an important cause of their population decline.
Ihmiskulttuurien diversiteetti on tunnetusti hyvin korkea. Sosiaalistumisen kautta tietyn ihmisyhteisön jäsenet hyväksyvät usein yhteisönsä vallitsevia tapoja silkkaa konformismiaan. Mitä järkyttävimmille tavoille kuten kaksosten tappamiselle annetaan selitykseksi että "olemme aina tehnyt niin". Naisten sukuelinten silpomista saatetaan perustella jopa sillä, että synnytyskivut vähenevät.
Tavat tai normit voivat olla ihmisyksilön etua edistäviä tai voivat aiheuttaa valtavaa haittaa yksilölle. Esimerkkinä haitallisista tavoista vaikkapa naisten ympärileikkaus tai tolkuton ryhmien välinen väkivalta. Inuiitit eli eskimot, jotka ovat sopeutuneet äärimmäisen hyvin arktisiin vaikeisiin oloihin ja joilla on ollut suht kehittyneet kuljetusvälineet, metsästystekniikat ja asuinrakennukset, asuttivat ympäristönsä mitä hirvittävimmillä mielikuvitusolennoille, jotka tekivät heidän elämänsä pelon leimaamaksi.
On kuitenkin myös tapoja joiden adaptiivisuus on huomattavasti vaikeampaa arvioida. Esimerkkinä verikosto: A belief in the necessity of blood vengeance may have adaptive value, however. As Herbert Spencer long ago recognized, if a group that has been attacked takes prompt and effective retaliation, future aggression may be deterred. Napoleon Chagnon has shown that the Yanomamo Indians of the tropical forest of northern Brazil and southern Venezuela share this belief in the deterrent effect of retaliation, saying that kinship groups that gain a reputation for ferocious and swift retaliation deter their neighbors from attempting violence.
Very often, however, the result of retaliation is not peace but an escalation of violence, like that which took place in Lebanon during the 1980s or among the Yanomamo themselves. Some societies, such as the Bedouin, have partially succeeded in preventing feuds from perpetuating themselves by instituting means for assuring that prompt and fair compensation will be paid for any injury, but even so, their feuds resulted in fear of vengeance so extreme that Sulayman Khalaf—himself of Bedouin origin—wrote that it could reach “obsessive proportions”.
Väittely käyttäytymisen adaptiivisuudesta ei rajoitu antropologiaan. Biologiaa repii vastaavanlainen kiista erityisesti yhteistyön adaptiivisuudesta.
Nykykulttuurissa suvaitsevaisuus, naisten tasa-arvo, antirasismi ja sisäryhmä-moraalin vierastaminen ovat olleet suhteellisen vallitsevia. On syytä esimerkiksi kysyä missä määrin esimerkiksi universaali humanismi on adaptiivista.

Mobiilimarkkinoiden suunta Nokian romahduksen jälkeen ?

2011-09-03T19:35:00.002+03:00
Se on jo historiaa miten Applen iPhone alkoi muutama vuosi sitten syödä perinteisten toimijoiden - varsinkin Nokian - markkinaosuutta. Google tuli pian myös mukaan peliin avoimella Android-ekosysteemillään - Samsung ja HTC alkoivat toimittaa älypuhelimia Android-ekosysteemiin omalla brändillään. Tällä hetkellä vielä näyttää pintapuolisesti tarkastellen siltä kuin Samsung ja HTC olisivat Applen ohella mobiilimarkkinoiden suuria voittajia. Nokia vaikuttaisi suurimmalta häviäjältä.
Kun raapiii pintaa syntyy kuitenkin toisenlainen kuva: kaikki perinteiset mobiili-laitteiden toimittajat menettävät asemiaan älypuhelin-markkinalla eivätkä ehkä koskaan saavuta mitään asemaa tabletti-markkinoilla. Siinä missä Apple myi 30 miljoona iPad-tablettia, Samsung on ilmeisesti myynyt vain 20 000. Applen pahin kilpailija tableteissa ei ehkä tulekaan olemaan Samsung eikä edes Acer tai Toshiba, vaan Amazon. Samsung valmistanee ainakin ensimmäiset Amazonin tabletit, mutta tabletteihin tulee siis Amazonin eikä Samsungin nimi.
Forrester arvioi että Amazonin uusia Android-tabletteja saatetaan myydä helposti 5:kin miljoonaa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana ensi vuoden vaihteessa. Amazonin uusi tabletti tulee maksamaan noin puolet siitä mitä Applen iPad. Tablettia myydään aluksi todennäköisesti miljoonille Amazonin olemassaoleville sisältö-asiakkaille ja erityisesti Amazonin eKirjan Kindlen omistajille. Koska Amazon on kuluttaja-segmentissä nimenomaan sisällön myyntiyritys, laitteet voidaan myydä omakustannushintaan edistämään sisällön myyntiä.
Amazon ei varmasti tule olemaan yksi Googlen dominoima Android-toimittaja muiden Android-toimittajien joukossa, jotka yrittävät valmistaa mahdollisimman halvalla mahdollisimman korkeatasoisen laitteen kykenemättä kuitenkaan juuri differentioitumaan. Android-laitteiden markkina on ollut lähes täydellistä kilpailua - vain Sony-Ericsson on hiukan yrittänyt differentioitua luomalla puhelimen ja PSP:n yhdistelmän.
Amazon kykenee helposti differentioitumaan ja sillä on myös resursseja tehdä omanlaisensa tuote:Meanwhile, they’re moving away from the direction that most other Android tablets have taken. This isn’t a be-all, do-all machine — it’s a new and improved Kindle, just as the name will imply. They’re aiming for simplicity, distilling the homescreen down to a Cover Flow-esque arrangement, making the entire experience all about your books, movies, and other media. And if you happen to want it to do other stuff? Sure, it can do that — they even have their very own App Store! But this isn’t an Android tablet. It’s a Kindle, and it just happens to run Android.
Vaikka uusi tabletti onkin Kindle, se on kuitenkin Kindle jota voi käyttää kuin mitä tahansa Android-tablettia. Se ei ole tarkoitettu vain kirjojen lukuun vaan myös Amazonin myymien videoitten katseluun, rajoittamattomaan Internet-surffailuun ja minkä tahansa Android-sovellusten käyttöön. Sovellusten jotka on kuitenkin ostettu ensi sijassa Amazonin kanavien kautta.
Googlelle Amazonin tulo Android-leiriin voi olla Pyrhoksen voitto. Googlen seuraavaa siirtoa voi odotella. Ehkä Google painottaa jatkossa vähemmän rooliaan avoimen Android-ekosysteemin hyvänä edistäjänä ja alkaa Motorola-hankintansa avulla etsimään uutta roolia. En tiedä. Uskon että Googlen asema tulee mobiimarkkinoilla jatkossakin olevan hyvin merkittävä. Apple luonnollisesti on ja pysyy pitkään mobiililaite-markkinoiden ykköspelaajana.

Vuoden luontokuva 2010 - tai vuosisadan - osa 3

2011-08-31T16:43:00.005+03:00
Kuva tarkentuu:

Iltasanomat kertoi muutama päivä sitten, että Neanderthalin ihmisten ja nykyihmisten parittelun seurauksena syntyneet lapset saivat neanderthalilaisilta geenejä, jotka olivat avainasemassa parantamaan vastustuskykyä ja torjumaan sairauksia.

...Stanfordin yliopiston tutkimuksen mukaan nykyihmiselle siirtyi neanderthalilaisilta ja sen sisarlajilta denisovan ihmiseltä erityisesti HLA1-ryhmän geenejä, jotka auttavat immuunijärjestelmää taistelemaan vieraita taudinaiheuttajia vastaan.

Yhteiskuntarauha - osa 2

2011-08-28T14:07:00.004+03:00
Koin itseni inhopessimistiksi kun leikin ajatuksella sotilasvallankaappauksesta. CIA näyttää kuitenkin olevan samoilla linjoilla: CIA arveli jo toukokuussa Kreikassa olevan sotilasvallankaappauksen riski, mikäli yhteiskuntarauha edelleen heikkenee.

Nature vs. Nurture, Rationality vs. Evolution

2011-08-28T07:48:00.008+03:00
Taloustieteen ihmiskuva (Homo Economicus) painottaa järkeä. Homo Economicus maksimoi omaa utiliteettiaan laskien, miten erilaisissa strategisissa tilanteissa kannattaa toimia. Kyseinen ihmiskuva selittää suht hyvin ihmisen toimintaa markkinatilanteessa. Ihmisen preferenssien ajatellaan taloustieteessä yleensä olevan "self-regarding" (=affecting the interests of no-one other than the agent, and hence immune from moral criticism") joskin kokeellisessa taloustieteessä puhutaan myös sosiaalisista preferensseistä kuten tarpeesta kokea reiluutta.

Biologian ihmiskuva - tai pikemmin eläinkuva - painottaa järjen sijasta kelpoisuutta (jälkeläisten määrää). Evoluution myötä eläin- ja kasvilajeille on syntynyt sopeumia, ominaisuuksia tai työkaluja, jotka edistävät eläimen kelpoisuutta. Esimerkki sopeutumasta on Westermackin efekti. Westermarckin mukaan henkilöt eivät tunne luontaista sukupuolista vetoa kasvinkumppaneihinsa, kuten sisaruksiinsa päin vastoin kuin Freud väitti. Evoluutiopsykologiassa on sopeutumien osalta tehty sellainen varaus, että ihmisen sopeumat heijastelevat ns. evolutiivista ympäristöä - ei nykyaikaa. Evoluutiopsykologit väittävät että esimerkiksi ihmisen halu auttaa ei-sukulaisia on sopeuma evolutiiviseen ympäristöön, missä ihmiset tapasivat lähinnä sukulaisiaan ja siksi tarvetta erotella sukulaisia ja ei-sukulaisia ei syntynyt. (Itse en usko tähän, koska premissi ei käsittääkseni täyty. Cosmisides ja Tooby käyttivät väärää aikakonetta matkustaessaan menneisyyteen.)

Esimerkkinä sopeumasta on vaikkapa naisen seksuaalinen inho tavalla tai toisella huonoa miestä kohtaan. Ihmisen preferenssit - kuten haluttomuus sukupuolisuhteeseen oman sisaren kanssa - ovat usein biologisia sopeumia.

Sosiologiassa ihmisen preferenssien ajatellaan syntyvän sosiaalisaation kautta. Yhteisö kasvattaa jäsenilleen tietynlaisia preferenssejä ja yksilö sisäistää yhteisön arvot. Sisäistäminen saattaa olla niin voimakasta, että yksilö kokee voimakasta inhon tai syyllisyyden tunnetta pelkästä ajatuksesta rikkoa ryhmän normeja. Kun etelävaltiolainen mies, joka on sisäistänyt kunnian kuttuurin, joutuu loukkauksen kohteeksi hänen testosteronitasonsa nousee huomattavasti enemmän kuin pohjoisvaltiolaisen. Sosialisaation kautta yksilö alkaa joskus noudattaa preferenssejä, jotka ovat voimakkaasti ristiriidassa ihmisen oman biologisen edun (kelpoisuuden) kanssa. Esimerkkeinä sisäistetyistä normeista mainittakoon vaikkapa rasismi ja antirasismi. Etelävaltiolaisessa valkoisessa tai intialaisessa yläkastisessa seksuaalinen tai muu kanssakäyminen toiseen ryhmään kuuluvaan voi herättää voimakasta inhoa tai syyllisyyden tunnetta. Antirasismissa kaikki rasismiin viittaavakin herättää voimakkaita tunteita. (Kuka tahansa voi kokeilla vaikkapa esittämällä ex-pääministeri Tony Blairin esittämän mielipiteen omissa nimissään Internetin keskustelupalstalla: Blairin mukaan Iso-Britanniaa vaivaava mustien nuorten väkivaltarikollisuus ("knive and gun murders) ei johdu köyhyydestä vaan mustien kulttuurista.)

Biologinen maailmankuva ja sosiologinen maailmankuva on pitkään ollut voimakkaassa ristiriidassa keskenään. Nature vs. Nurture -keskustelu on saanut kulttuurisodan muotoja. On syntynyt suorastaan huvittavia ilmiöitä, missä eräät sosiologit ovat vaihtaneet "leiriä" ja alkaneet esittää että yhteiskuntatieteet on alistettava biologialle.

Minusta biologian ja antropologian/sosiologian yhteinen haaste on tutkia miten ihmiselle on evoluution myötä syntynyt eräänlainen geneerinen sopeuma sisäistäminen, mikä panee ihmisen toimimaan ympäristössään elävien ihmisten - tarkemmin sanoen omien - preferenssien mukaisesti. Ja sitä mikä on se evolutiivinen voima joka on luonut sisäistämisen, vaikkakin sisäistäminen johtaa usein käyttäytymiseen mikä ei edistä ihmisen biologista etua. Korkeasti koulutettujen naisten alhainen lapsiluku on tyyppiesimerkki tällaisesta preferenssistä. Tupakanpoltto toinen. Oman edun alistaminen jonkin suuremman aatteen alttarille tai muiden ihmisten auttamiseen kolmas. Itse sanoisin, että myös segregaation leimaaminen pahaksi on samanlainen biologista etua alentava normi.

Lienee kuitenkin kiistatonta että sisäistäminen stabiloi eri yhteiskunnissa hyvin erilaisia tasapainotiloja, mikä antaa tilaa ryhmävalinnalle. Jo Friedrich Hayek esitti että tällainen heikko ryhmävalinta on ollut oleellinen tekijä siinä, että yhteiskuntien kannalta tehokkaat normit ja instituutiot ovat korvanneet tehottomammat.

(Evoluution ja järjen painottamisen käsittely jäin nyt valitettavasti pienemmälle. Tästä asiasta olen kirjoittanut kyllä aiemmin Hayekin hengessä.)

Vapaakaupasta luonnonvarapolitiikkaan ?

2011-08-23T14:54:00.005+03:00
Vapaa toimittaja toimittaja ELINA GRUNDSTRÖM kirjoitti tänään HS:n yliössä:

Joidenkin arvioiden mukaan jo vuosien 2008-2009 finanssikriisi merkitsi globalisaatiokehityksen loppua. Valtiot alkoivat tukea kotimaista tuotantoa, nostaa tuontitulleja ja rajoittaa ruoan ja raaka-aineiden vientiä. Samalla kriisi vauhditti vallan ja vaurauden siirtymistä Kiinaan ja muihin runsasväkisiin maihin, joiden kulutustarpeet ovat rajattomat ja jotka eivät oikeasti usko vapaakauppaan vaan luonnonvarojen haalimiseen itselle.

Kiina toimii tehokkaasti. Se antaa aseita Zimbabwen hallitukselle kansan orjuuttamiseen ja saa vastalahjaksi raaka-aineita. Se antaa aseita Burman hallitukselle kansan orjuuttamiseen ja saa vastalahjaksi raaka-aineita. Se antaa aseita Iranin hallitukselle kansan orjuuttamiseen ja saa vastalahjaksi raaka-aineita. Se antaa aseita Päiväntasajan Guinean hallitukselle kansan orjuuttamiseen ja saa vastalahjaksi raaka-aineita. (Euroopan vasemmistoälymystö syyttää USA:ta uus-imperialismista samalla kun Kiina toimii monin verroin töykeämmin kuin USA. No eihän vasemmistoa solidaarisuus elähdytä eikä Afrikan norsujen säilyminen lajina vaan jokin muu.)

Grundström vaati Suomeltakin aktiivista luonnonvarapolitiikkaa: suomalaisten pitäisi tehdä niin kuin parikymmentä vuotta sitten: nostaa katse ohi vaikeuksissa kärvistelevien länsimaiden ja ennakoida, mihin maailma on menossa. 1990-luvun lopussa Suomi nousi lamasta nopeammin kuin muut EU-maat, koska se mukautui talouden globalisoitumiseen. Suomessa nähtiin jo 1980-luvulla, että maailmankauppa oli avautumassa, ja sen mukaan sitten toimittiin. Rahamarkkinat vapautettiin ja Nokiaa tuettiin.

[Tällä kertaa] Suomen pitäisi valmistautua siihen, että kilpailu luonnonvaroista on kiihtymässä. Otetaan vaikkapa kaksi uutista viime viikolta. Helsingin Sanomat kirjoitti 19.8., että Suomen tärkeimpien globaalisti toimivien vientiyhtiöiden pörssikurssit olivat viimeisen kuukauden aikana laskeneet vähintään neljänneksen. Kauppalehti taas kertoi 15.8., että kaivosteollisuuden työpaikat ovat valumassa ulkomaalaisille. Itä- ja Pohjois-Suomessa on avautumassa uusia kaivoksia niin nopeasti, ettei ammattikouluista ehdi valmistua niihin riittävästi työvoimaa.

Kaivosalan tilanne on lievästi sanottuna erikoinen, koska myös kaivostoimintaa harjoittavat yhtiöt ovat ulkomaalaisia. Valtio on tukenut niiden toimintaa sillä perusteella, että ne työllistävät suomalaisia. Suomen pitäisi nopeasti luoda johdonmukainen luonnonvarapolitiikka, joka varmistaa, ettei vastedes enää hölmöillä näin.

Yhteiskuntarauha

2011-08-21T20:18:00.003+03:00
Taloudellisen tiedotustoimiston toimitusjohtaja Kari Väisänen pelkää yhteiskuntarauhan puolesta. Kirjoitus HS:ssä on otsikoitu Nuoret tarvitsevat tupon.

...Elämme aikoja, jolloin päättäjillä ei ole edessään kuin vaikeita ongelmia ja kipeitä päätöksiä. Yhteiskunnallisten päättäjien on kuitenkin uskallettava ja osattava katsoa huomista kauemmaksi. Jos Suomi haluaa säilyttää nykyisen yhteiskuntarauhansa ja korjata nopeasti rapautuvan arvopohjansa, nuorten aito työllistäminen on siihen parasta lääkettä.

...Oikeutettu nuorten kriittisyys syntyy osin työn tarjonnasta ja osin työn luonteesta. On turhauttavaa opiskella vuosia ja valmistua sitten kortistoon tai saada työpaikka, jossa työntekijää kohdellaan keikkatyöläisenä ja vielä johdetaan huonosti.

Työllistymisjärjestelmämme ontuu pahoin, jos toisaalla meillä on aito työllisyyspula ja toisaalla nuorten on vaikea päästä edes työpaikkahaastatteluihin. Kun tähän lisää sinällään masentavan maahanmuuttokeskustelun ja osin todellisen ulkomaalaisvastaisuuden, yhtälö tulee entistä sotkuisemmaksi.

... mutta nuorten huoli ja hätä omasta tulevaisuudestaan on aitoa. Jos yrittää tunkeutua heidän ajatusmaailmaansa, he eivät varmasti jaksa kiinnostua päivästä toiseen jatkuvasta kinailusta siitä, millaisia palkankorotuksia vaaditaan tai ollaan valmiita hyväksymään.

Jos uskomme konsensukseen, olemme ilmeisen yksimielisiä siitä, että nuoret tarvitsevat oman tuponsa eli tulopoliittisen ratkaisunsa. Sen pääelementtinä ei olisi kuitenkaan raha, vaan houkutteleva ja mielekäs työelämä.

En ole varma siitä ratkaiseeko työvoimapolitiikka yhteiskunnan nykyisiä ongelmia ja voiko järkevä työvoimapolitiikka turvata yhteiskuntarauhan. Mutta Englannin ja Kreikan tapahtumia seuratessa tulee vääjäämättä mieleen, että yhteiskuntarauha ei ole Suomessakaan mitenkään kiveen kirjoitettu. (Talouselämän piirissä yhteiskuntarauhan koetaan käsittääkseni olevan Euroopassa samallalailla vaarassa kuin vuonna 1968.)

Jos uusi taantuma alkaa, ja Eurooppa lähtee pahimmassa tapauksessa pitkäaikaisen stagnaation tielle, yhteiskuntarauha murtuu ehkä Suomessakin. Yhteiskuntarauhan murtumisesta seuraa ehkä keskiluokan mobilisoituminen (pesäpallomailojen ostaminen) ja vastareaktio. Ehkä Euroopassa lähdetään suorastaan Etelä-Amerikan tielle - siis sille tielle, joka Chilessä, Argentiinassa ja Uruguayssa kulminoitui 70- ja 80-luvun sotilasdiktatuureina.

Euroopan nykyhallitukset vaikuttavat tänään kykenemättömiltä tekemään sellaisia uudistuksia ja leikkauksia, mitkä toisaalta turvaisivat talouden tasapainon mutta samalla takaisivat yhteiskuntarauhan. Demokratia on hidas varsinkin tilanteessa, missä laajojen joukkojen (äänestjien) etuja pitäisi leikata. Fukuyama kirjoittaa uudessa kirjassaan:

The second question concerns the future of liberal democracies. A society that is successful at one historical moment will not necessarily always remain successful, given the phenomenon of political decay. While liberal democracy may be regarded today as the most legitimate form of government, its legitimacy is conditioned on performance.

That performance depends in turn on its being able to maintain an adequate balance between strong state action when necessary and the kinds of individual freedoms that are the basis of its democratic legitimacy and that foster private-sector growth. The failings of modern democracies come in many flavors, but the dominant one in the early twenty-first century is probably state weakness: contemporary democracies become too easily gridlocked and rigid, and thus unable to make difficult decisions to ensure their long-term economic and political survival. Democratic India finds it extremely difficult to fix its crumbling public infrastructure—roads, airports, water and sewage systems, and the like—because existing stakeholders are able to use the legal and electoral systems to block action. Important parts of the European Union find it impossible to cut back on a welfare state that has become clearly unaffordable. Japan has built up one of the highest levels of public debt among developed countries and has not taken measures to eliminate rigidities in its economy that are obstacles to future growth.

Aika näyttää.

Ollilan rooli Nokian romuttamisessa

2011-08-18T12:33:00.006+03:00
Aakke kirjoitti aikoinaan Nokian romahtamisen syistä:

... tämä johtui osakkeenomistajien kyvyttömyydestä valita uusia ja uuteen tilanteeseen sopivia johtajia. Erityisesti Ollila sai jatkaa liian kauan, mutta se ei pääsääntöisesti ollut Ollilan vika.

Osakkeenomistajissa nousee esiin kaksi ryhmää:

1) Suomalaiset valtio-omisteiset institutionaaliset sijoittajat, esim. eläkerahastot.
2) Mummot ja papat, joilla on Nokian osakkeita Nokian kumisaapas-ajoilta.

Näistä institutionaalisilla sijoittajilla ei välttämättä ole näkemystä tai insentiiviä kasvattaa Nokian pörssiarvoa maksimiin. Mummot ja papat taas eivät ymmärtäneet matkapuhelinalan muuttumista älypuhelinalaksi (smart phone era).

Nokian entinen "päällikkötason johtaja" Juhani Risku on aika samoilla linjoilla sen suhteen, että Ollila ei ole ollut pitkään aikaan hyvä johtaja. Tosin Risku painottaa hallituksen vastuuta siinä missä Aakke omistajien.

Risku huomauttaa, että koko Nokian laskun aikana ohjaksissa ollut Ollila oli aluksi sekä toimitusjohtaja että hallituksen puheenjohtaja, sittemmin edelleen päävastuullinen, eli hallituksen puheenjohtaja Olli-Pekka Kallasvuon ja nyt Stephen Elopin aikana.

- Kun hallituksen puheenjohtaja on passiivinen, yhtiössä ei ole isäntää. Toimitusjohtaja on hallituksen palkollinen, "juoksupoika", ei isäntä, tykittää Risku IS:lle.

Hän tähdentää, että Nokian hallitus vastaa omistajilleen muun muassa osakkeen arvosta ja yhtiön strategiasta.

- Työkaluina hallituksella ovat muun muassa johtajavalinnat, strategian kehittäminen, liiketoiminnan suuret linjanvedot ja niiden onnistuminen. Koko vastuu yhtiöstä on hallituksella ja siis puheenjohtajalla, huomauttaa Risku.

Hän syyttää Ollilaa tärkeimmän tehtävänsä eli Nokian johtamisen laiminlyömisestä.

- Jorma Ollila on Nokian johtamisen sijaan "leikannut lippusiimoja maantiesiltojen avajaisissa", eli toiminut Suomi-brändiryhmässä, TV-ohjelmissa ja muissa toissisijaisissa toimissa (Fruugo, EVA, ETLA).

Risku paheksuu, että Ollilan johdolla Nokian osake on pudonnut vuoden 1999 huippulukemasta eli 65 eurosta 4 euroon.

Nyt Nokia on Microsoftin juoksupoika. Sekä Nokian että Microsoftin merkitys on laskeva:

Nokia on pelkkä laitevalmistaja ja Microsoft ohjelmistotalo.

- Heiltä puuttuu Access, eli portti Internetiin joita ovat muun muassa Google sellaisenaan, Facebook, Amazon ja Twitter. Heiltä puuttuu yhteistyö mediaan, joita ovat muun muassa News Corp., Disney.

- Apple puolestaan on solminut kiinteät sisällönjakelusuhteet maailman viiden suurimman mediatalon kanssa. Googlella taas on välitön pääsy kaikkeen sisältöön haku- ja muiden palveluidensa kautta. Lisäksi Applella ja Googlella on rahastus mainosten ja ohjelmisto- ja sisältömyynnin kautta.

Riskun mukaan Nokia ja Microsoft eivät täten ole Applen ja Googlen kilpailijoita.

- Kolmatta hevosta ei ole. Itse olen laatinut kuvion kolmannelle hevoselle, ja se olisi SNOOI group, Sony + News Corp. + Orange + new access company + Oracle + Intel.

Riskun mielestä Nokian on pakko tehdä jotain ihmeellistä, jos se haluaa selvitä.

Rasisti !

2011-08-16T16:35:00.011+03:00
Presidentti Halosen mukaan rasismi on suuri ongelma Suomessa.

Englannissa historioitsija David Starkey taas toteaa, että ongelma Briteissä on se, että osasta valkoisia on tullut mustia. Starkey on tuomittu rasistiksi.

Kukin voi sydämessään miettiä onko Starkey oikeassa vai ei. Kukin voi myös sydämessään hiljaa miettiä, miksi Starkey esitti väitteensä.

Kommentteja ei tällä kertaa sallita, koska sananvapauden rajoitukset estävät aiheen analyyttisen käsittelyn.

Lisäys klo 20.03: BBC:n sivulla olevasta videosta voi havaita, että päinvastoin kuin Suomessa Britanniassa keskustellaan vapaasti. Britannia on näemmä vapaa maa. Vielä. Päinvastoin kuin Suomi.

Integraatio vai disintegaatio - osa 4

2011-08-14T07:59:00.003+03:00
Kirjoitin vuosi sitten Tainterin hengessä:

Libertaarit ja monet muut spekuloivat nyt valtion tai ainakin EU:n disintegraatiolla. Toinen todennäköisempi vaihtoehto kuitenkin on, että Kreikan kriisi johtaa Euroopan integraation voimakkaaseen vahvistamiseen. ... Euroopasta tulee integroitunut ja kompleksinen järjestelmä. Kasvu pysyy todennäköisesti suht alhaisena.

En ole enää niinkään vakuuttunut siitä mikä on todennäköistä ja mikä ei. Mutta ainakin se on selvää, että vaihtoehtoja ei ole kuin kaksi - vahvistuva integraatio tai disintegraatio. Uusi Suomi kertoi tänään uudesta keinosta vahvistaa integraatiota - "Uudesta Rankaisijasta":

Saksan talousministeri Philipp Rösler esittää Eurooppaan uutta ”rankaisijaa”. Uusi elin olisi ehdotuksen mukaan riippumaton ja se valvoisi euroalueen jäsenmaiden talouskuria. ... Uusi ”vakausneuvosto” saisi valtuudet määrätä rangiastuksia jäsenmaille sen varmistamiseksi, että budjettikuri pysyy. Merkittävää esityksessä on se, että niin sanottu ”velkajarru” kirjoitettaisiin jäsenmaiden perustuslakeihin.

Ajatus rankaisijan riippumattomuudesta on minusta sinällään erittäin hyvä. Jos integraatiota vahvistetaan, talouskuria rikkovia on rangaistava tylysti ja automaattisesti ilman suurten euromaiden lehmänkauppoja. Tämä on linjassa Hayekin laillisuuskäsityksen kanssa. Valtion (tai EU:n) intervention pitää olla sellaista, että seuraukset ovat ennustettavia. Jäsenmaan pitää tietää, että tietynlaiset rikkeestä tulee varmuudella tietynlainen rangaistus.

Vertaisrankaisu, ryhmäkonflikti ja tehokkuus

2011-08-13T15:43:00.005+03:00
Jyväskylän Yliopistossa julkaistu tutkimus tukee ajatusta, että mahdollisuus vertaisrankaisuun parantaa ryhmän tehokkuutta ainakin julkishyödykkeen tuottamisessa. Toisaalta ryhmien välinen kilpailu / konflikti lisää ryhmän jäsenten halukkuutta rankaista vapaamatkustajia.

Kokeissa havaittiin myös että jaettujen rangaistusten ankaruus oli suhteessa kilpailevan ryhmän aiheuttamaan uhkaan: kun kilpaileva ryhmä oli hyvin heikko ja yhteistyökyvytön, ei pieniä itsekkäitä tekoja voittavassa ryhmässä juurikaan
rangaistu. Kun kilpaileva ryhmä taasen oli tasaveroinen, pienetkin rikkeet eli itsekkyys aiheuttivat ankaria rangaistuksia. Rangaistuksella oli myös ryhmän sisäisiä ansaintaeroja voimakkaasti tasaava vaikutus.

Tuloksia voi tulkita siten, että moraalinen aggressio ja siihen liittyvä halu rangaista normien rikkojia on ymmärrettävää evolutiivisesti, kun otetaan huomioon että ihminen on kehittynyt ympäristössä, jossa ryhmän sisäinen yhteistyö on ollut tärkeää kilpailussa toisia ihmisryhmiä vastaan.

Toteamuksella Rangaistuksella oli myös ryhmän sisäisiä ansaintaeroja voimakkaasti tasaava vaikutus on ns. monitasoisen valinnan näkökulmasta keskeinen pointti: Mitä alhaisempi variaatio (kelpoisuudessa) ryhmän sisällä on, sitä suurempi rooli variaatiolla ryhmien välillä on ja sitä suurempi merkitys ryhmävalinnalla on.

Muslimin kunnia

2011-08-11T09:56:00.008+03:00
Tulkitsen Birminghamin tapahtumia niin, että muslimin kunnia vaatii tekoja. Ei välttämättä heti, mutta ajan myötä. Laillisuuden kulttuurin näkökulmasta asia näyttää tietysti toiselta:

Derrick Campbell, of Race Equality Sandwell, appealed to people not to take the law into their own hands.

"The police are here to take charge and are doing their job," he said.

"I would appeal to all to please remain calm - we must cease the violence and please do not turn this into something that it is not."

Saa nähdä miten käy. Kunniankulttuurin näkökulmasta väite "we must cease the violence and please do not turn this into something that it is not" kuullostaa mielettömältä. Kysymys kuuluu kuinka suuri vaikutus kunniankulttuurin vaatimuksella on brittiläiselle muslimiyhteisölle tai yksittäiselle muslimimiehelle.

Ps. Olen kaksi päivää poissa tietokoneen ääreltä.

Access-ongelma (resurssin allokointi -ongelma) mobiiliverkoissa

2011-08-10T10:00:00.009+03:00
Yleensä ajatellaan että yksityistäminen ratkaisee access-ongelman tehokkaalla tavalla. (Tai taloustieteessä pitäisi kai puhua resurssien allokoinnista.) Asia ei ole kuitenkaan aina näin yksinkertaistainen, enkä puhu nyt yhteismetsien yksityistämisestä tilanteessa missä omistusoikeuden turva on heikko.

Kun n mobiiliterminaalia on samaan aikaan yhteydessä Internettiin saman tukiaseman kautta, tukiasemasta syntyy n:n ollessa suuri pullonkaula. On ilmeisesti kuitenkin niin, että tässä tapauksessa on epärealistista luoda kovin keskitettyä access kontrollia tukiasemaan.

Sen sijaan ainakin tietyissä tilanteissa access kontrolli puuttuu kokonaan. Syntyy puhdas yhteismaan ongelma, jolloin kaikkien on rationaalista yrittää käyttää tukiasemaa maksimikapasiteetilla. Nash-tasapainotila on siis, että jokainen yrittää käyttää tukiasemaa maksimikapasiteetilla. Seuraa täydellinen ylilaiduntaminen ja tehokkuuden romahdus.

Tilannetta keventää kuitenkin se, että akuissa on vain rajoitetusti tehoa. Akkujen rajoitettu teho johtaa Nash-tasapainotilaan mikä on tehokkaampi kuin se, että kaikki yrittävät käyttää tukiasemaa maksikapasiteetilla. Mielenkiintoista on että lisäksi ei-sitovilla koordinaatiosuosituksilla (tukiasema tms. lähettää koordinaatio-signaalin) voidaan saavuttaa vielä tehokkaampi tasapainotila (correlated equilibrium) mutta sekin vain rajoitetulla akulla.

Toki allokointiongelma voidaan ratkaista myös vaikkapa mikro-huutokaupalla korkeimman tarjouksen antajalle, mutta huutokauppa lienee ongelmallinen, koska verkon käyttö kuitenkin perustuu yleensä vakio-kuukausi-taksaan.

Romahdusta ilmassa

2011-08-10T08:52:00.007+03:00
Alkaa jo hiukan itseäkin ärsyttää Kansankokonaisuuden tämänvuotinen keskittyminen Romahdukseen. Olen aina ollut kulttuuripessimisti ja olen aina myöntänyt sen. Tänä vuonna pessimismi on useita kertoja osoittautunut puhtaaksi realismiksi. Ne, jotka ovat ilkkuneet alarmismille, ovat osoittautuneet ylioptimisteiksi. Nokian vähintäänkin osittainen romahdus on jo todellisuutta ja euron koko olemassaolo on vaakalaudalla. (Toisaalta olen henkilökohtaisessa elämässäni jo useita vuosia sitten vaihtanut työpaikkaan, jota minusta leimaa terve yhteisöllisyys. En ole pelkkä ongelmien voivottelija, vaan haluan nimenomaan ratkaista niitä. On taitolaji milloin pitää yrittää korjata ja milloin lähteä. Mutta kun lähden heitän ehkä mielellään vielä pari kiveä perään - sitä voi ehkä kutsua kostomentaliteetiksi.)

Ison Britannian mellakat on vasemmistolehdistössä nähty pitkälti sosiaalisten ongelmien kärjistymisenä ja reaktiona poliisien epäoikeudenmukaisuuteen. Rikolliset ovat sitten käyttäneet alimpien sosiaaliluokkien oikeutettua raivoa hyväkseen ja alkaneet ryöstellä.

Oma analyysinä on eri kuin vasemmistolehdistön. Tony Blair totesi jo vuosia sitten, että Iso-Britanniaa vaivaava mustien nuorten väkivaltarikollisuus ("knive and gun murders) ei johdu köyhyydestä vaan mustien kulttuurista. Blair vaatii MUSTIA YHTEISÖJÄ ottamaan vastuun MUSTIEN NUORTEN ongelmasta:

Tony Blair yesterday claimed the spate of knife and gun murders in London was not being caused by poverty, but a distinctive black culture. His remarks angered community leaders, who accused him of ignorance and failing to provide support for black-led efforts to tackle the problem.

One accused him of misunderstanding the advice he had been given on the issue at a Downing Street summit.=

Black community leaders reacted after Mr Blair said the recent violence should not be treated as part of a general crime wave, but as specific to black youth. He said people had to drop their political correctness and recognise that the violence would not be stopped "by pretending it is not young black kids doing it".

...

Mr Blair said he had been moved to make his controversial remarks after speaking to a black pastor of a London church at a Downing Street knife crime summit, who said: "When are we going to start saying this is a problem amongst a section of the black community and not, for reasons of political correctness, pretend that this is nothing to do with it?" Mr Blair said there needed to be an "intense police focus" on the minority of young black Britons behind the gun and knife attacks. The laws on knife and gun gangs needed to be toughened and the ringleaders "taken out of circulation".

Mutta eihän tämä tietenkään ole vain mustien ongelma. Suomalainen pitkään Englannissa asunut nainen analysoi tilannetta:

Hirva ei silti voi ymmärtää sitä, että ryöstelyä puolustetaan huono-osaisuudella. "Monet sanovat, että tämä oli odotettavissa. Mutta ei tähän ole mitään järkevää syytä, pelkkää vandalismia."

Puhe työpaikalla on käynyt katkerana. "Nyt on kasvanut ihmeellinen sukupolvi. Meikäläiset, jotka käyvät töissä, maksavat paitsi heidän elatuksensa, nyt myös tämän hävityksen."

Kyseessä on eräänlainen moraalinen ongelma. Kukaan ei välitä ja kaikki ajavat vain omaa etuaan. Valkoisen alaluokan nuoriso on ottanut mallia Blairin kuvaamasta mustien kulttuurista. Valkoisesta alaluokasta on tullut roskaväkeä. Varastaminen on hauskaa jne.

Kirjoitin aiemmin:

Steve Sailer tutki segregaatiota USA:ssa ja UK:ssa ja havaitsi mustien ja valkoisten segregaation olevan paljon voimakkaampaa USA:ssa kuin UK:ssa. Myös Gene expression raportoi asiasta.

Britannia on tavallaan onnistunut maahanmuttopolitiikassaan paremmin kuin esimerkiksi Ranska, jossa mustat ja arabit elävät erillisissä ghetoissa.

Sailerin mukaan USA:n - tai Ranskan - korkea segregaatio ei ehkä kuitenkaan ole pelkästään negatiivinen asia:

Sailerin mukaan valkoisen alaluokan rikollisuus on USA:ssa vähenemään päin, kun taas UK:ssa valkoisen alaluokan rikollisuus on kasvussa - valkoisen alaluokan rikollisuus lähenee mustien rikollisuuden tasoa.

Syynä lienee Sailerin mukaan se, että USA:ssa valkoinen alaluokka elää täysin erillään mustasta alaluokasta. Valkoinen alaluokka haluaa USA:ssa tehdä pesäeron kaikkeen mikä on "neekerintouhua" - erityisesti siis mustia leimaavaan rikollisuuteen.

UK:ssa valkoinen alaluokka taas on paljon enemmän tekemisissä mustien kanssa ja siksi usein imitoi afrikkalaisperäisten tapoja - esimerkiksi korkeaa rikollisuutta ja alhaista koulutusta.

Englannin alaluokan rappion selittäminen näin on minusta kuitenkin yksipuolista. Rappio on jokaisen sivilisaation endogeeninen ominaisuus. Englantilaiselle yhteiskunnalle on lisäksi ollut ominaista hyvin voimakkaat luokkaerot. Luokkajako ja epätasa-arvo vie moraalisen pohjan yhteiskunnalta.

Terrori ja tehokkuus

2011-08-08T19:12:00.003+03:00
Nimimerkki Paavolle suurkiitos Mencius Moldbugin kirjoituksesta aiheesta terrori ja tehokkuus. Moldbug osoittaa Breivikin teon mielettömyyden. Perustelu ei ole kuitenkaan humanistinen vaan lähtee tehokkuus-ajattelusta. Moldbug selittää mm. Carl Schmidtin ajattelua soveltaen miksi kansalliskonservatiivien ("oikeiston") ei pidä tarttua terroriin.

Mathusin paluu ?

2011-08-08T18:03:00.009+03:00
Economist-lehti ihmettelee, onko tapahtumassa Malthusin paluu. Lehti ei vastaa omaan kysymykseensä, mutta ainakaan Malthusin väärässäolo ei näyttäisi lehden mielestä ollenkaan niin ilmeiseltä kuin se näytti vaikkapa vuonna 1985.

Malthusin visio siitä, että väestönkasvu on väistämättä nopeampaa kuin ruuan ja raaka-aineiden tuotannon kasvu, osoittautui ajat sitten vääräksi, koska jatkuvat innovaatiot ovat kasvattaneet tuottavuutta toisaalta ja väestönkasvu on saatu monin paikoin aisoihin. Toisaalta ei myöskään päde anti-teesi. Innovaatiolla ja uusilla raaka-aine-löydöillä on pitkään kyetty ylläpitämään väestönkasvua nopeampaa taloudellista kasvua ja ruuantuotannon kasvua, mutta on hyvin mahdollista että tilanne muuttuu ja että palataan uudelleen malthusilaiseen tilaan ja edetään vääjäämättä kohti malthusilaista katastrofia.

Ei ole enää ollenkaan selvää, että kasvava väestö kyetään syöttämään. Viljan ja monen muun raaka-aineen hinta on kovassa nousussa.

Myös kulutus kasvaa nopeasti ja sitä kautta hinta nousee: Väestönkasvun hidastuminen ei ole edennyt toiveiden mukaan. HS väitti jokin aika sitten maailman väkiluvun nousevan 9 miljardiin vuoteen 2009 mennessä. Mutta ei vain väestömäärä kasva, lisäksi kasvaa eräiden aasialaisten maiden kultus per capita.

Kiinalaisten lihan syönti lisääntyy jolloin ruuan tuotannon hyötysuhde laskee. Lisäksi viljaa käytetään yhä suuremmassa määrin ihmisten ja tuotantoeläinten ruokkimisen lisäksi polttoaineena. Biopolttoainetuotannon kasvu osittain suurilla subventioilla on ilmeisesti nostanut viljan hintaa.

Kun 70-luvun kehityspessimismi 80- ja 90-luvuilla osoittautui täydeksi flopiksi, kehityspessimismille on naureskeltu. Ainakin Suomessa kehityspessimistinen poliittinen ympäristöliike on antanut tilaa sosiaaliliberaalille Vihreälle Liitolle. Linkola ei ole juuri muodissa. Väestönmäärä kasvaa kuitenkin esimerkiksi Afrikassa syntyvyyden takia ja Länsi-Euroopassa maahanmuuton takia. Keinot ovat suht vähissä. Joissain maissa - kuten eräissä Intian osavaltioissa ja Kiinassa - väestönkasvu on saatu aisoihin mutta hyöty ainakin Intiassa voidaan menettää kun väestöä alkaa siirtyä Hindustanista Etelä-Intiaan. Meitä on nyt ilmeisesti jo aivan liikaa ja kulutamme aivan liikaa. Vaikka väestönkasvu pysähtyisi nyt, kulutus ei pysähdy varmasti.

Osittainhan nälkä tietysti on tasa-arvo-kysymys eikä pelkästään väestönkasvun aiheuttama ongelma. Ruoka kannattaa taloudellisesta näkökulmasta mieluummin syöttää kiinalaiselle lehmälle kuin afrikkalaiselle lapselle, koska afrikkalaisen lapsen vanhemmilla ei ole varaa maksaa viljasta. Osittain kysymys on myös omistusoikeuden turvan puutteesta. Etiopialainen pelto tuottaa hallitukselle enemmän kun se vuokrataan kiinalaisille maanvuokraajille ja alkuperäinen omistaja ajetaan maanpakoon Sudaniin. Osittain nälässä on kyse eroosiosta ja ilmaston muutoksista. Osittain tuotantohyödykkeiden kuten polttoaineen hinnan noususta.

Maltillinen islam ja islamismi

2011-08-03T08:43:00.008+03:00
Länsimaissa moni ajattelee, että pitää erottaa hyvä maltillinen islam ja paha ääri-islam (islamistinen terrorismi/islamismi). En sinänsä kritisoi tätä.

Pitää kuitenkin muistaa, että moni muslimi näkee asian toisin päin: Itsemurhapommittaja on yhteisönsä parhaimmistoa. Hän joka uhrautuu. Uskontotieteilijä Scott Atran väittää että palestiinalaiset muslimiterroristit ovat keskimäärin koulutetumpaa väkeä kuin muut palestiinalaiset. He ovat älykkäämpiä, suhteellisen hyvän taloudellisen aseman omaavia ja usein moraalisesti parempia kuin muut palestiinalaiset. He ovat ihmisiä jotka kokevat moraalista suuttumusta ja vihaa israelilaisten hyökkäyksistä palestiinalaisalueille - ihmisiä jotka ovat valmiita kostamaan marttyyrien kuoleman.

"Earlier that month, Sheikh Hamed Al-Betawi, spiritual leader of Hamas, told me in Nablus: "Our people do not own airplanes and tanks, only human bombs. Those who undertake martyrdom actions are not hopeless or poor, but are the best of our people, educated, successful. They are intelligent, advanced combat techniques for fighting enemy occupation. " The statistics that I and others have gathered confirm much of what he says — most Hamas suicide bombers, for example, are college educated and come from families that are economically better off than their surrounding populations."

Tätä ei luulisi olevan vaikea ymmärtää. Jokainen Japanin toisen maailmansodan sotaponnistuksiin edes pintapuolisesti tutustunut lienee tajunnut, että Kamikaze-lentäjä oli arvostettu henkilö. Ongelma on että länsimainen "liberaali" on usein kykenemätön samaistuneen japanilaisen tai muslimin ajatusmaailmaan - "liberaali" leimaa vain toisella tavalla ajattelevan/tuntevan idiootiksi tai uhriksi. (Käytän lainausmerkkejä, koska ajattelen "liberaalin" tässä tarkoittavan suunnilleen sitä mitä amerikkalainen "konservatiivi" sillä tarkoittaa.)

En tietenkään väitä, etteikö islamissa olisi erilaisia suuntia. Islamissakin on maallistumisilmiö samalla lailla kuin kristinuskossa, mutta kuvio on monimutkaisempi kuin länsimainen monikultturisti haluaa nähdä. Islam on ekspansiivinen uskonto ja jos ekspansio jossain historian vaiheessa on heikkoa, sen voi yhtä hyvin nähdä uhrautumisen puutteena kuin maallistumisena. Näkökulmasta riippuen.

Mutta jos "maltillinen muslimi" itse kokee itsensä pikemmin vapaamatkustajaksi ja yhteisönsä petturiksi - sen sijaan että valistuneeksi maailmankansalaiseksi - riski on suuri että "maltillinen muslimi" muuttuu terroristiksi tai siis pikemmin "jihadistiksi joka tekee velvollisuutensa".

Viha ja maahanmuuttokeskustelu

2011-07-31T17:56:00.004+03:00
Viha on kieltämättä hyvin ongelmallinen tunne - varsinkin pitkittyneenä se järsii ihmistä. Viha voi lisäksi johtaa äkkipikaisiin tekoihin. Samanlaisia tunteita, jotka pitkittyneenä nakertavat ihmistä, ovat inho, häpeä ja syyllisyys. Mutta inho, viha, häpeä ja syyllisyys ovat tunteita, jotka ovat evoluution aikana kehittyneet, koska ne sopivina annoksina motivoivat ihmistä tietynlaiseen edulliseen toimintaan. Häpeä ja syyllisyys motivoi ihmistä muuttamaan käyttäytymistään niin, että yksilö ei ajaudu konfliktiin yhteisönsä arvojen kanssa ja joudu näin vertaisrankaisun kohteeksi. Viha voi taas saada ihmisen toimimaan rohkeasti konfliktitilanteessa. Inho saa ihmisiä välttämään tietynlaisia kelpoisuutta alentavia tilanteita - kuten vaikkapa nuorella naisella sukupuolisuhdetta vanhempaan mieheen, jolla ei enää ole voimavaroja/elinaikaa elättää perhettään.

Vihan tietoinen lietsonta voi - painosanalla VOI - edistää poliittisen liikkeen tavoitteita. Suomen itsenäisyystaistelu - aktivismi - painotti vihaa - "ryssänvihaa". Jääkärin marssi ilmaisi itsenäisyysmiesten vihaa runomuodossa: Syvä iskumme on, viha voittamaton, meil' armoa ei kotimaata. 20-luvulla vihan lietsonta sai valtavat mittasuhteet. Perustettiin erityinen organisaatio Vihan Veljet vihan lietsontaa varteen. AKS:n valajäsen nro 1:n Elias Simojoen kirjoitus Ylioppilaslehdessä 5/1923 ilmaisi vihanlietsonnan ideaalin voimakkaasti ja kaunopuheisesti.

En väitä, että vihan lietsonnan pitäisi olla tavoite maahanmuuttokeskustelussa tai että kukaan edes pyrkisi tietoisesti vihan lietsontaan. Jos viha päästettäisiin täysin irti, se voisi johtaa hyvinkin pahoihin ja suunnitelemattomiin seurauksiin. Siitä onko vihanlietsonta tehokasta vai ei on turha yrittää käydä mitään keskusteluakaan, koska voi olla 100%:n varma, että kukaan ei edes uskalla myöntää haluavansa soveltaa Simojoen ajatuksia nykymaailmaan. Keskustelu käy sen sijaan niin, että valtamedia syyttää kaikkia maahanmuuttokriitikoita vihanlietsonnasta ja maahanmuuttokriitikot kiistävät kategorisesti vihapuheet. Olipa eräälläkin vihreällä poliitikolla kanttia ilkkua, että miksi kukaan ei sano rehellisesti olevansa rasisti, vaikka tiesi varmasti miten tuollaiselle avautujalle kävisi.

Harva maahanmuuttokriitikko ilmaisee suoraan vihaa islamia kohtaan, koska vihan lietsonta on toisaalta illegalisoitu ja toisaalta vihaaminen ei ole nykyään oikein muodikasta. Luulen, että useat maahanmuuttokriittiset ovat "ratkaisseet" "ongelman" ilmaisemalla halveksuntaa ja inhoa islamin barbaarisiksi koettuja tapoja kohtaan sen sijaan että lietsoisivat vihaa. Halveksunta on kuitenkin ongelmallinen tunne siinä missä vihakin.

Sensuurin lisääminen todennäköisesti vain huonontaa tilannetta.

Nokian romahdus - älypuhelinten markkinaosuus romahti

2011-07-29T15:42:00.007+03:00
Nokian älypuhelinmarkkinaosuus on ollut jo jonkin aikaa vapaassa pudotuksessa:

Matkapuhelinvalmistaja Nokia menetti huhti–kesäkuussa markkinajohtajuuden älypuhelimissa, laskee tutkimusyhtiö Strategy Analytics katsauksessaan. Nokian osuus älypuhelinmarkkinoista putosi 15,2 prosenttiin vuotta aiemmasta 38,1 prosentista. Alkuvuonna Nokian vastaava markkinaosuus älypuhelimissa oli 26 prosenttia. Amerikkalainen Apple nousi markkinajohtajaksi 18,5 prosentin osuudellaan. Markkinakakkosen Samsungin osuus älypuhelinmyynnistä oli 17,5 prosenttia. (Lähde: Digitoday.)

Kun olen ennustanut Nokian romahduksesta, olen tarkoittanut jotain tällaista. Romahduksen syyt ovat jo koettua historiaa:

Nokia ongelma on ollut se, että "Nokia haluaa [po. halusi] panostaa palveluihin, eikä pelkkään laitemyyntiin. Tästä Nokia on tehnyt sen johtopäätöksen, että sen on kontrolloitava myös älypuhelimen alustaa (käyttöjärjestelmää). Siinä missä muut mobiililaitteiden valmistajat (Samsung, Sony-Ericsson, HTC, LG) julkaisevat laitteita mm. Googlen Android-alustalle pragmaattisella strategialla me tehdään mitä kuluttajat ja operaattorit haluavat, Nokia pitää kiinni omista alustoistaan ja palveluliiketoiminnastaan kynsin hampain.

Nokian OVI on verrattuna Applen App Storeen ja Androidin vastaavaan hyvin vaatimaton. Samoin Nokian alustat eivät ole kilpailukykyisiä Androidin ja Applen kanssa. Pörssi tajuaa missä mennään ja kurssi laskee koko ajan."

Tästä kompleksisesta liiktoimintamallista luovuttiin aivan liian myöhään:

Mainitsin aikaisemmin Nokian esimerkkinä yrityksestä, joka on kiikissä monimutkaisen liiketoimintamallinsa kanssa. Nokia on päätynyt liiketoimintamalliin, jossa se tarjoaa kuluttajille sekä mobiililaitteita että siinä käytettäviä sovelluksia ja palveluita (OVI) sen sijaan että Samsung, LG, HTC ja Sony-Ericsson keskittyvät mobiililaitteiden tekemiseen ja niiden tietynasteiseen räätälöimiseen operaattorien toiveiden mukaisesti.

Nokia on ajautunut tällaiseen liiketoimintamalliin syistä, jotka eivät ole kovin suoraviivaisia. Nokia on pitkään vierastanut operaattoreiden merkittävää roolia sekä mobiilipalveluiden että mobiililaitteiden arvoketjussa. Nokia on pitkään uskonut että nimenomaan sen itsensä on oltava aktiivinen mobiilipalveluiden tuottaja yhteistyössä partnerien kanssa. Nokia on päätynyt tuottamaan sekä a) laitteita, b) niiden alustaohjelmistoja ja c) mobiilipalveluita ns. OVI-porttaalissa.

Ongelma tässä liiketoimintamallissa on se, että vaikka Nokia on ollut ylivertainen mobiililaitteiden kehittämisessä tai ainakin logistiikassa, sen alustaohjelmistot ja mobiilipalvelutarjonta eivät ole lähellekään samaa tasoa kuin vakkapa Googlella (Android ja Googlen App Store). Samsung ratkaisee saman ongelman sillä että se keskittyy ydinosaamiseensa (a) ja tukeutuu alustojen ja palveluiden osalta SUURELTA OSALTA Googleen.

Vaikka romahdus tietenkin on ollut tosiasia jo jonkin aikaa, en lähde väittämään mitään siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. En osaa. Nokian heikkeneminen on johtanut vähintäänkin siihen, että sen rajoitettu itsenäisyys erillisenä Microsoftin vasalli-yhtiönä on vaakalaudalla. Nokia on sen verran halpa että se voidaan helpohkosti ostaa. Mutta kannattaako Nokia ostaa, sitä en osaa sanoa. Nokian hallussa on epäilemättä ainakin joukko tuottavia patentteja. Sen markkinaosuus laskee älypuhelimissa ensi vuoden aikana todennäköisesti kohti 5%:ta ja sen markkinaosuus muissa puhelimissa laskee vaikkakin hitaammin. Nokian tuotanto ja tuotekehitys tahkoaa siis varmaan jatkossa lähinnä tappiota.

Windows puhelimet tulevat tuskin koskaan palauttamaan Nokiaa tästä suosta. Ensinnäkin ei ole merkkejä siitä, että Windows-puhelimien markkinaosuus mihinkään nousisi. Vaikka nousisikin, HTC lienee Nokiaa kettärämpänä etulyöntiasemassa Nokiaan nähden. HTC on USA:n markkinoiden selvä ykkönen sekä Android että Windows-puhelinten osalta:

(Kuva: ZDNET.)

Europol: Islamismi oleellisesti vaarallisempi kuin äärioikeisto

2011-07-28T10:37:00.006+03:00
Europolin mukaan islamistinen terrorismi on oleellisesti suurempi vaara Euroopalle kuin äärioikeisto. Äärioikeistolainen terrorismi on ollut harvalukuista:

Selv etter terrorangrepet i Norge, som ble utført av en høyreekstremist, fastholder Europol at militante islamister utgjør en langt større trussel i Europa.
Det skriver den danske avisa Politiken.

– Mange spør nå om det har vært for stort fokus på islamistisk terrorisme, men vår klare melding er at man ikke må undervurdere trusselen fra islamistisk terrorisme, og at man fortsatt må holde fokus på det miljøet, sier talsmannen for det europeiske politisamarbeidet, Søren Kragh Pedersen.

Etter terrorangrepet i Norge vil Europol rette et sterkere søkelys mot trusselen fra høyreekstremister fordi tragedien viser at terrorangrep kan komme fra alle ekstreme miljøer.

HS kertoi pari päivää sitten, että viime vuonna tapahtui Euroopassa noin 200 terrori-iskua. Näistä 45 oli vasemmistolaista, pari islamistista ja loput separatististien (ETA, Pohjois-Irlannin katoliset jne.) tekoja. Kuolonuhreja oli 7 joista 6 tapahtui vasemmistolaisten iskuissa.

Breivikin suorittama isku oli eittämättä erittäin raaka ja äärimmäisen narsistinen teko. Siis samallalailla mieletöntä väkivaltaa kuin islamistinenkin terrori.

Breivikin iskun tuomitseminen ei tietenkään merkitse, että norjalaiset islamisaation vastustajat hiljentäisivät toimintaansa. Aksjon Stiklestad järjestää tänään monikultturismin vastaisen päivän Stiklestadin keskustassa.

Pohjolan ihmisillä suuremmat aivot

2011-07-27T13:12:00.006+03:00
Pohjoisen ihmisillä on suuremmat aivot ja suuremmat silmät kuin muilla ihmisillä, kertoo Oxfordin Yliopistossa julkaistu tutkimus.

Tutkijat väittävät, että eron selittää se, että harmaan ja pilvisen taivaan sekä pitkien talvien maissa ihmisille on kehittynyt muita suuremmat silmät ja aivot, jotta he voivat paremmin käsitellä näkemäänsä. Älykkyyden kanssa tällä ei tutkijoiden mukaan ole tekemistä.

En tiedä, mistä ko. tutkijat ovat kehittäneet tämän selityksen. Se, että kaksi asiaa korreloi keskenään, ei tietenkään osoita että toinen selittää toisen. Myös älykkyysosamäärän ja etäisyyden päiväntasajalta on väitetty korreloivan voimakkaasti. Aivojen koon ja äo:n korrelatioksi on yleensä arvioitu 0.3-0.4.

Norja - osa 3

2011-07-26T08:41:00.007+03:00
Lainaan kahta HS:n tämänpäiväistä artikkelia Norjasta ja kommentoin lyhyesti.

1. HS kirjoitti tänään otsikolla "Terrorismin uhkakuva EU:ssa muuttui":

Viime vuonna EU:ssa tehtiin 249 terroristi-iskua. Näistä islamistien iskuja oli vain kolme - kaksi Tanskassa ja yksi Ruotsissa. Eniten terrori-iskuja tekivät separatistiset liikkeet lähinnä Espanjassa, Ranskassa ja Pohjois-Irlannissa: 160 kappaletta. Seuraavaksi aktiivisempia olivat äärivasemmistolaiset ja anarkistiset ryhmät: 45 iskua.

Vuoden 2010 terrori-iskuissa kuoli seitsemän ihmistä. Uhreista kuusi menehtyi Kreikan äärivasemmiston ryhmien iskuihin.

Äärioikeistolaisia iskuja ei ollut, eikä terrorismista mediassa juuri puhuttukaan. Paitsi toki islamilaisesta terrorismista, joka oli vähälukuista mutta hyvin tehokasta.

2. Toisessa artikkelissa HS löytää yhtymäkohtia Breivikille Quislingista - Kari Huhdan yhtymäkohtien etsintä artikkelissa "Breivik haastaa Quislingin" vaikuttaa tosin varsin spekulatiiviselta:

Jossakin helvetin syvimmissä onkaloissa Vidkun Quisling on saattanut havaita, ettei hän enää ole norjalaisten kiistatta eniten vihaama ja halveksima ihminen kautta aikojen. Rinnalle nousi perjantaina Anders Behring Breivik.

Breivikin tunnustama harkittu ja tarkkaan suunniteltu joukkomurha takaa vastenmielisen aseman Norjan historiassa. Quisling sai oman paikkansa häpeäpaalussa toimimalla Norjan nukkehallitsijana saksalaismiehityksen aikana, vuosina 1940-1945.

Quisling päätyi teloituskomppanian eteen 58-vuotiaana lokakuussa 1945. Sitä ennen hän oli järjestänyt saksalaisten avulla vallankaappauksen, tukenut miehityksen väkivaltaa ja sallinut Norjan juutalaisten karkotukset keskitysleireille. Ennen sotaa hän oli asteittain muuntunut sotilaasta poliitikoksi ja lopulta äärioikeistolaisuuden ja kansalliskiihkon kautta pesunkestäväksi natsiksi. Quisling halusi Norjassa samanlaiseksi johtajaksi kuin Adolf Hitler oli Saksassa.

Quislingin kaavailut yhden kansan ja yhden johtajan Norjasta muistuttavat Breivikin kahdeksan vuosikymmentä myöhemmin kirjaamia sairaita hankkeita. Juutalaisten tilalle pitää vain vaihtaa muslimit. Samankaltaisuus ei ole kovin yllättävää siinä mielessä, että terrorille ei ole monta erilaista mallia. Siksi Breivikin anti-islamilaisen terrorismin julistus muistuttaa myös ääri-islamistisen terroristin julistusta.

Suurimmat erot tulevat aikakausista. Terroria ei suunnitella tyhjiössä.

Quislingillä oli 1930-luvulla Norjassa jonkin verran kannatustakin, ja hän ehti toimia puolustusministerinä. Norjan sisäpolitiikka oli hyvin sekavaa. Äärioikeistossa ja antisemitismissä oli tiettyä salonkikelpoisuutta Hitlerin vahvistaessa otettaan Saksassa.

Tilanne muuttui Hitlerin kymmeniä miljoonia ihmishenkiä vaatineen maailmanvalloituksen päätyttyä tappioon.

Kun Quisling saapui oman tiensä päähän, hänellä ei ollut enää yhtään kannattajaa. Hänen nimensä oli sanakirjoissa vakiintunut tarkoittamaan petturia ja yhteistoimintaa vihollisen kanssa.

Kerroin aiemmin, että Quislingin rinnalla oikeuteen haastettiin yli 90 000 norjalaista maanpetturia, isänmaan ystävää ja Suomen jatkosodan veteraania. Yli 40 000 tuomittiin. Joten kannatusta Quislingillä kyllä oli.

Näiden ihmisten ja heidän lastensa demonisointi oli toisen maailmansodan jälkeisessä Norjassa suuri kansanhuvi. Aikansa vihanlietsontaa. Ehkä NS-lasten kohtalossa on tietty yhtymäkohta AP-nuorten kohtaloon, jos nyt yhtämäkohtia halutaan hakea. Taitaa vaan olla turhaa spekulointia.

Demonisointi ja eristäminen oli ilmeisesti sitä tasoa, että moni (jopa sodan jälkeenkin syntynyt) säilytti NS-identiteettinsä (vaikka ei välttämättä NS-ideologiaa) vain siksi, että kukaan muu ei keskustellut NS-lapsen kanssa paitsi toinen NS-ihminen. Edelleenkin monet NS-lapset tapaavat, keskustelevat miehityksestä jota eivät ole itse kokeneet, yrittävät löytää vanhempiensa ja Quislingin teoille oikeutusta jne.

NS-ihmiset viettävät joulua vuonna 1965 katolisen instituution tiloissa. Pöydillä on natsilehti "Folk og Land".

"Nokia-johtaja tuo raskaan yrityskulttuurin"

2011-07-25T16:18:00.008+03:00
Ystäväni erään firman talousosastolta totesi raskaasti, että nyt ne ovat tulleet meillekin. Siis vanhat nokialaiset.

Kauppalehti kirjoittaa tänään, että "Nokia-johtaja tuo raskaan yrityskulttuurin". Nokialainen johtaja ei enää ole suosittu, vaikka vielä vähän aikaa sitten oli.

Kuluneen kevään aikana on ... tultu siihen tulokseen että ei enää haluta Nokian yrityskulttuuria.

Miksipä haluttaisikaan. Nokialaisella johtajalla (ja myös monilla nokialaisilla työntekijöillä) on yleensä hyvin kapea vastuualue ja kapea osaaminen.

Hyvin harvoilla johtotason ihmisellä on ollut Nokiassa kokonaisvastuuta. Se on suuri heikkous... kun siirrytään esimerkiksi yrittäjälähtöiseen yritykseen, jossa pitäisi ottaa vastuu yhdestä tehtaasta, ei vanha toimintatyyli käy enää päinsä...

Vaikka nokialaiset johtajat tietävät, että yrityskulttuuri on uudessa firmassa täysin erilainen, ongelmia tulee.

Ihminen on jännä eläin, se toteuttaa uudelleen samoja asioita joita on tottunut tekemään.

Itsekin vanhana NSN-läisenä teen uudessa paikassani uudelleen samoja asioita joita olen tehnyt. Mutta en samoja asioita joita tein 2000-luvulla vaan samoja asioita joita tein NSN:n kultaisena aikana 1990-luvulla. Jos ihmisellä on pitkä työrupeama, on työrupeaman ajaltava hylättävä kaikki se saasta, joka on syntynyt mieleen silloin kun asioita alettiin tehdä väärin. Hylättävä kuin synti. Olen yrittänyt hylätä kaikki ne asenteet jotka opin NSN:ssä 2000-luvulla. NSN:n kultaiselta ajalta, joka oli toki raskasta aikaa, opin kantapään kautta mitä on työnteko. En osannut sitä luonnostani. Opin myös tekemään yhteistyötä muiden kanssa ja puhaltamaan yhteen hiileen, vaikken osannut sitäkään luonnastani. Opin myös vastuuntuntoa. Sen hyvän olen yrittänyt kaivaa sieluni pohjasta.

Eikä tietysti riitä se että hylkää vain kaiken saastan, vaan on hylättävä myös se "hyväkin" mikä ei sovellu enää uuteen ympäristöön.

Norja - osa 2

2011-07-25T09:11:00.006+03:00
Kukaan ei voine rehellisyyden nimessä kieltää, että keskustelu islamin uhasta on voinut joidenkin ihmisten päässä herättää ajatuksen, että "monikultturisti-petturit pitää tappaa". Toisaalta kuka voi kiistää sitä, että islamin uhasta pitää voida puhua.

Marc Sageman, a former C.I.A. officer and a consultant on terrorism, said it would be unfair to attribute Mr. Breivik’s violence to the writers who helped shape his world view. But at the same time, he said the counterjihad writers do argue that the fundamentalist Salafi branch of Islam “is the infrastructure from which Al Qaeda emerged. Well, they and their writings are the infrastructure from which Breivik emerged.”

“This rhetoric,” he added, “is not cost-free.”

Katso myös norjalaisen toimittajan analyysi samasta aiheesta.

Olen itse esittänyt kritiikkiä islamilaista maahanmuuttoa kohtaan harjoittamatta islamin demonisointia. Käsitykseni islamilaisesta kulttuurista perustuvat mm. antropologi Salzmannin kirjoituksiin. (Katso myös tämä):

Islam on Salzmannin mukaan uskonto, joka pyrkii ei vain puheissa vaan myös käytännössä alistamaan koko maailman islamin vallan alle. Jihad on uskovan velvollisuus ja vain kunniaton ihminen alistuu vääräuskoisen valtaan. Muslimin minimivelvollisuus on taistella vääräuskoista hallitsijaa vastaan ainakin siinä maassa jossa hän itse asuu.

Mikä kristinuskossa mättää ?

2011-07-20T18:09:00.005+03:00
Kuten blogin lukija tietää, en ole vapaa-ajattelija, enkä ateisti enkä suhtadu erityisen kriittisesti mihinkään uskontoon. Olen darwinisti henkeen ja vereen, mutta en yleensä kritisoi kreationistejakaan, vaikka en kreationismia tietenkään hyväksy. Minua ei oikeastaan juurikaan kiinnosta Jumalan olemassaolo, luomiskertomuksen todenperäisyys, se onko maa maailman keskipiste tms. asia.

Kritisoin kristinusko erityisesti yhdessä asiassa. Jeesus sanoi Vuorisaarnassa Luukkaan mukaan:

Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin, ja jos joku ottaa sinulta vaipan, älä häneltä kiellä ihokastasikaan. Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinun omaasi ottaa.

Siitä, että kreationisti kieltää kehitysopin ei ole arkielämämme tai yhteiskunnan toiminnan kannalta ehkä kovinkaan valtavaa haittaa. Mutta se että Jeesus kielsi vastavuoroisuuden, ja että moni ei pelkästään kristitty vaan myös varsinkin vasemmistolainen otti neuvosta vaarin, on johtanut käsittäääkseni monenlaiseen harmiin.

Poskensa kääntäjiä on kaikkialla - varsinkin sosiaalivirkailijoiden keskuudessa. Puhutaan esimerkin voimasta. Käyttäytyistiede, antropologia, matemaattinen taloustiede tai biologia ei tue väitettä esimerkin voimasta kuin hyvin rajoitetusti. Korkean statuksen ihmisiä toki matkitaan, mutta posken kääntäjiä harvoin.

Onneksi moni pragmaattinen kristittykin on unohtanut tämän järjettömyyden. Luukasta parempi ohjekirja on vaikkapa Edda:

A man ought to be a friend to his friend and repay gift with gift. People should meet smiles with smiles and lies with treachery. A man ought to be a friend to his friend and also to his friend’s friend. But no one should be friendly with a friend of his foe.

Vastavuoroisuus laajassa mielessä on kaiken yhteistyön perusta. Toki Jeesus siinä oli oikeassa, että jatkuva kostomieliala, varsinkin jos yhteiskunnalla on tehokkaat instituutiot rikollisten rankaisemiseen, on tehotonta koska se johtaa koston kierteeseen ja mielen katkeroitumiseen. Mutta mustavalkoisesti tulkittuna Luukkaan ohje on sairas.

Jatkosota

2011-07-19T15:57:00.008+03:00
Sota oli kauan aikaa sitten päättynyt kun synnyin. Sota oli kuitenkin läsnä minun lapsuudessani varsin vahvasti.

Mummoni oli se aina läsnäoleva aikuinen lapsuudessani - hän oli aina läsnä sekä fyysisesti että henkisesti. Muistan mummoani ensi sijassa erittäin hyvällä. Hän oli omilla aivoillaan ajatteleva nainen, joka toimittuaan tsaarin vallan aikana Helsingissä mielisairaanhoitajana meni naimisiin naapurikylän pojan kanssa ja ryhtyi emännäksi. Koska isoisäni oli aatteen mies ja kansanedustaja, isoäitini hoiti käytännössä isännänkin tehtäviä. Pienestä talosta kaksi kolmesta lapsesta meni yliopistoon. Oltiin yritteliäitä kaikin tavoin. Mummoni herätti kiinnostukseni historiaan.

Mummoni oli menettänyt toisen poikansa sodassa elokuussa 1941. Hän ei ollut päässyt siitä yli niin kuin ihmisen pitäisi. Asiat pitäisi hyväksyä ja suru kokea. Ei varsinkaan pitäisi heittäytyä katkeruuteen ja syyllisten etsimiseen.

Siitä on nyt 70 vuotta, kun setäni kaatui. Pari viikkoa vaille. Olen miettinyt joskus miten mummoni suhtautuminen muovasi arvoni. Yksilön kuolema tai kärsimys asian puolesta - väärän tai oikean - saman tekevää kumman - herättää minussa jotenkin positiivisen tunteen.

46085 norjalaista tuomittiin maanpetoksesta sodan jälkeen. 92805 ihmistä oli oikeudessa syytettynä maanpetoksesta. Osa heistä oli ollut mukana aatteesta - he olivat NS-puolueen veteraaneja sotaa edeltävältä ajalta - toiset olivat mukana siksi että hyötyivät jäsenyydestä natsimiehityksen aikana.

Maanpetturuuteen riitti osallistuminen vapaahtoisena Suomen Jatkosotaan. Norjan hallitus vastusti vielä 90-luvulla norjalaisten vapaaehtoisten muistomerkin pystyttämistä Rovaniemelle. Viidennes norjalaisista vapaaehtoisista kaatui.

Monet sodan jälkeen syntyneet norjalaislapset - NS-Barn - kärsivät ensin siitä että isä joutui vankilaan, sitten muiden ihmisten ja instituutioiden harjoittamasta demonisoinnista. NS-perheet olivat ihmisiä, joita ei kutsuttu kylään. Norjan kirkko tuomitsi NS-ihmiset alimpaan helvettiin ja suuri joukko NS-väestä käääntyi roomalaiskatolisuuteen.

Tuskin missään demokraattisessa maassa niin suuri osa kansasta - suuri osa sodan jälkeen syntyneitä - eli vastaavalla tavalla leimattuina kuin NS-väki Norjassa. Sodan jälkeinen oikeudenkäyntikin oli suhteutettuna asukaslukuun hyvin suuri. En ota kantaa heidän syyllisyyteensä. NS-lasten kohtalo oli kohtuuton.

Sotilaiden lapsista on kirjoitettu viime aikoina kirjoja Suomessakin - on valitettu isien traumoja ja tunnekylmyyttä - ja heijastuksia lapsiin. En ole tosin näitä kirjoja lukenut. Täytyisi ehkä lukea, vaikken omaa isääni mitenkään sodan pahasti traumatisoimaksi voi oikein ajatellakaan. No eipä hänkään asiasta halunnut juuri puhua - isoveljen kaatuminen oli aiheuttanut syvää surua - oma rintamakokemus 18-vuotiaana oli ollut epämiellyttävä.

Vuoden luontokuva 2010 - tai vuosisadan - osa 2

2011-07-19T12:29:00.002+03:00

Teoria, että ei-afrikkalaisten ja vain ei-afrikkalaisten perimässä on aimo annos Neandertaalin ihmisen perimää, on saanut vastikään julkaistussa tutkimuksessa taas uutta tukea.

Taas pommi Mumbaissa

2011-07-14T05:23:00.003+03:00
Vastavuoroisuus on sekä evoluutiopsykologian että taloustieteen mukaan äärimmäisen tärkeä ihmisten yhteiselon rakennuspalikka.

Ehkä ratkaisu terrorismiinkin syntyy vastavuoroisuuden kautta ?

Tuskastuminen

2011-07-11T09:36:00.010+03:00
Olen lukenut taloustieteiljöiden Bowlesin ja Gintisin uutta kirjaa yhteistyöstä. Kirja kuvaa teoriaa ihmisen yhteistyön ja altruismin evoluutiosta monitasoisen valinnan kautta.

Ajatus on yksinkertaisesti se, että

1. Ihmisten yhteistyö - ja ihmisen altruistinen käyttäytyminen kuten julkishyödykkeiden tuottamiseen osallistuminen vastoin yksilön omaa etua - on syntynyt olosuhteissa missä ryhmäkonfliktit (heimojen väliset sodat) olivat hyvin tavallista. Vaikka yksilövalinnan paine edisti egoismia ja sukulaisten suosimista, ryhmävalinta oli esihistorian aikana niin voimakasta että altruismi ei-sukulaisiakin kohtaan kuitenkin eteni.

Teoriaa tukevat sekä matemaattiset mallit että antropologinen evidenssi että kokeellisen peliteorian tulokset. Dramaattisin tulos on ehkä se, että altruismin ja sisäryhmän suosimisen takaa löytyy EHKÄ sama biologinen mekanismi:

This is exactly what was found from experiments with brain oxytocin, a neuropeptide that has been shown to promote trust and cooperativeness in experiments, and to deter subjects taking advantage of the cooperation of others (De Dreu et al. 2010, 2011). In a series of eight experiments Carsten and his coauthors (De Dreu et al. 2011) found that, by comparison with a placebo, nasally administered oxytocin also heightens in-group bias and in some but not all cases out-group derogation.

2. Voimakas ryhmäkonflikti edistää nykyoloissakin yhteistyötä ja uhrautumista ihmisten kesken. Tätä on tutkittu kokeellisesti mm. Israelissa panemalla ihmiset pelaamaan Trust Gamea sodan ja rauhan aikana - sota on generoinut merkittävää yhteistyön ja altruismin kasvua. Vastaavasti Burundissa etnisiin levottomuuksiin osallistuneet/niiden kohteiksi joutuneet osallistuivat huomattavasti aktiivisemmin erilaiseen yhteistyöhön kuin muut. Erot ovat kokeissa olleet hyvin hyvin merkittäviä.

Johtopäätös 2 on siis sama minkä jokainen vanha suomalainen tuntee intuitiivisesti ja jota kutsutaan Talvisodan hengeksi. Yritysmaailmassa toimineelle johtopäätös on intuitiivisesti varsin selvä. Mitä kovempi kilpailu yritysten välillä sitä vahvempi koheesio, yhteistyö, muiden auttaminen ja vapaamatkustajien rankaiseminen yritysten sisällä.

Jyväskylän Yliopiston tutkijat raportoivat seuraavaa:

Tutkijat Tapio Mappes ja Mikael Puurtinen Jyväskylän yliopistosta sekä Lauri Sääksvuori Max Planck Instituutista tutkivat yksilön käyttäytymistä ryhmässä. He kysyivät, miksi ihmiset rankaisevat normien rikkojia, vaikka tällaisesta käytöksestä on kustannuksia rankaisijalle. Rankaiseminen on yleistä kaikissa kulttuureissa.

Mappes, Puurtinen ja Sääksvuori tutkivat mahdollisuutta, että rankaisu saattaa olla hyödyllistä, jos se parantaa ryhmän yhteistyötä ja siten auttaa omaa ryhmää pärjäämään paremmin ryhmien välisessä kilpailussa. Tutkimuksessa selvisi, että kilpailutilanteessa ryhmän jäsenet ajattelevat enemmän koko ryhmän hyötyä kuin yksilön etua.

Bowlesia ja Gintis kuvailivat suomalaistutkijoiden tutkimuksia kirjassaan:

A final experiment provides a possible link between group conflict and the evolution of cooperation based not on the fact that altruists, if parochial, are willing fighters but that group conflict stimulates altruistic punishment of free-riding fellow group members. Sääksvuori, Puurtinen and their coauthors (2011) implemented a series of eight-person public goods games with and without a punishment option and in which the payoffs of members of the groups playing these games either depended on the outcome of group competition or were independent of the performance of any other group.

...

In the treatments with group competition, the groups with the larger contribution to the public good won a prize that was twice the group difference in the level of public contributions. Group competition greatly heightened the punishment of shirking group members where this was possible, so that groups with the punishment option prevailed over groups without it.

...

A fascinating secondary result is that the punishment option greatly reduced the within group variance of payoffs, and hence might be counted among the reproductive leveling mechanisms studied in the previous chapter. The authors conclude: “These results support the importance of intergroup competition in the emergence of costly punishment and human cooperation.

Evoluutiopsykologian mukaan ihmisten altruismi syntyi sukulaisvalinnan myötä pienissä sukulaisuuteen perustuvissa yhteisöissä. Se dilemma että nyky-yhteiskunnassa ihmiset kykenevät laajaan yhteistyöhön muidenkin kuin sukulaisten kanssa, selitetään niin että koska ihmisen ympäristö on nopeasti muuttunut ihminen ei ole oikein sisäistänyt muutosta vaan toimii edelleen ("maladaptiivisesti" = vastoin biologista etuaan) kuin aikaisemminkin siinä ympäristössä ("ESS") missä ihminen on kehittynyt. Taloustieteen vakioselitys yhteistyöhön on taas vastavuoroisuus tilanteessa, missä useampi henkilö joutuu toistuvasti tekemisiin toistensa kanssa. Poliisivaltion kannattajat ja äärikonservatiivit taas ajattelevat että yhteistyö on mahdollista vain koska valtio tai heimopäällikkö pakottaa ihmisiä.

Kukin valitkoon lempiteoriansa jos haluaa. Väittelyä tästäkin aiheesta olen käynyt ja olen huomannut että väittely ei yleensä johda mihinkään. Kun väittely tapahtuu julkisesti eikä kahden kesken, väittelijät kuvittelevat olevansa turnajaisissa ja etsivät heikkoa kohtaa toisensa puolustuksessa/argumentoinnissa. (Tiedepiireissä tilanne on tietysti parempi kuin harrastelijoiden foorumeissa.)

Yhteistyön evoluutio on aktiivisen tutkimuksen kohde ja kuva ihmisten yhteistyöstä ja altruismista muuttuu varmasti vielä voimakkaasti. Ihmisten yhteistyötä tarvitaan ilmaston lämpenemisen pysäyttämisessä, kalakantojen romahtamisen pysäyttämisessä, sukupuuttoon kuolemisen pysäyttämisessä, hyvinvoinnin ja itsenäisyyden turvaamisessa, maahanmuuton järkevöittämisessä jne. jne. Hommaa ei pitäisi ryssiä tarrautumalla naiveihin maailmankuviin "peraatteellista" tms. syistä.

Olen myös huomannut että mallit / teoriat alkavat kehittyä jo niin monimutkaiseen suuntaan että millään "talonpoikaisjärjellä" niitä ei enää voi kokonaan valitetavasti seurata. Talonpoikaisjärki ja kokemus on vajaavainen keino hankkia tietoa.

Demokratia, tehokkuus ja Kreikka

2011-07-01T06:53:00.019+03:00
Ihmiskunnan alkuperäinen päätöksentekojärjestelmä (demokratia) on eittämättä osoittautunut keskimäärin varsin tehokkaaksi tavaksi hallita suuriakin yhteisöjä kuten valtiota. Demokratia, ihmisoikeudet ja talouskehitys ovat kulkeneet käsi kädessä. Valtiollinen demokratia ei ole enää pitkään ollut vain länsieurooppalainen ja pohjoisamerikkalainen ilmiö ja vaikka sen vienti Afrikkaan ja Lähi-Itään onkin pitkälti epäonnistunut, demokratia on saavuttanut vahvan aseman itäisessä Keski-Euroopassa (Puola, Slovenia, Tsekki, Slovakia, Kroatia, ...), osassa Aasiaa (Korea, Intia, Taiwan,...) ja Etelä-Amerikkaa (Chile, Argentiina, Brasilia,...).

Se, että Kiinan Kansantasavalta, tämän hetken talousihme, on diktatuuri, ei oikeastaan ole mikään suuri poikkeus. Aikaisemmatkin Aasian talousihmeet (erittäinkin Korean tasavalta ja Taiwan) ovat saaneet talouskasvunsa nekin käyntiin autoritäärisen hallinnon avulla, mutta demokratia on sittemmin vahvistunut talouskasvun myötä.

Seuraussuhde on Itä-Aasiassa ollut talouskasvu -> demokratia. (Länsi-Euroopassa demokratialla on osittain erilainen syntyhistoria. Valta on Euroopassa ollut historiallisesti hyvin hajautunutta mm. feodaalijärjestelmän, kaupunkien vapauden ja kirkon mahtiaseman takia. Erittäinkin Englannissa ja Pohjoismaissa alemmatkin omistavat säädyt pääsivät mukaan päätöksentekoon hyvin varhain.)

Talouskasvu on Aasiassa potkaissut käyntiin sosiaalisen mobilisaation - eli on syntynyt uusia yhteiskunnallisia ryhmiä (valtakeskittymiä) talouskasvun sivutuotteena. Uudet ryhmät ovat vahvistuessaan tulleet tyytymättömiksi omiin poliittisiin vaikutusmahdollisuuksinsa ja ovat alkaneet vaatia universalistisempaa hallintatapaa (demokratiaa).

Mikään sääntö demokratian syntyminen talouskasvun sivutuotteena ei toki ole. Singapore on onnistunut säilyttämään autoritäärisen hallinnon pitkään. Sosiaalisen mobilisaation aiheuttama epävakaus voidaan myös ratkaista integroimalla uudet mahtitekijät autoritäärisen järjestelmän osiksi.

Kiinassa autoritäärinen hallinto on onnistunut saamaan talouskehityksen käyntiin, mutta vasta siinä vaiheessa kun kommunismin totalitäärisyys antoi sijaa suppeammalle valtiolle, joka ei enää sekaantunut kaikkiin kyläyhteisöjen (kansankommuunien) asioihin. Kansankommuunien maiden yksityistäminen toisaalta ja yksityisten yritysten perustaminen kansankommuunien toimesta olivat alkusysäys Kiinan nousuun. Vaikka nyky-Kiina ei tarjoakaan täydellistä omaisuuden suojaa, se tarjoaa kuitenkin tarpeeksi hyvän omaisuuden suojan, jotta talous on voinut lähteä kukoistamaan.

Kreikan taloudellisia ongelmia seuratessa voi toisaalta todeta, että demokratia ei ole millään lailla mikään tae tehokkaalle yhteiskunnalle. Se voi pikemmin olla este tehokkuulle. Kun suuri osa kansalaisista näkee valtion saaliiksi, mistä kansalainen itsekin haluaa palansa ja kun vallan pitäjät ostavat äänestäjiä alhaisella eläkeiällä ja elinkeinorajoituksilla, demokratialla ei välttämättä ole edellytyksiä ratkaista ongelmia. Yleisemminkin voi kysyä, onnistuuko eurooppalainen demokratia ratkaisemaan kestävyysvajetta. Kun suuri osa äänestäjistä on eläkeläisiä ja muita valtion tukien varassa eläjiä, valtion supistaminen ei ole kansalaisten mieleen.

Francis Fukuyama kirjoittaa uusimmassa kirjassaan:

The second question concerns the future of liberal democracies. A society that is successful at one historical moment will not necessarily always remain successful, given the phenomenon of political decay. While liberal democracy may be regarded today as the most legitimate form of government, its legitimacy is conditioned on performance.

That performance depends in turn on its being able to maintain an adequate balance between strong state action when necessary and the kinds of individual freedoms that are the basis of its democratic legitimacy and that foster private-sector growth. The failings of modern democracies come in many flavors, but the dominant one in the early twenty-first century is probably state weakness: contemporary democracies become too easily gridlocked and rigid, and thus unable to make difficult decisions to ensure their long-term economic and political survival. Democratic India finds it extremely difficult to fix its crumbling public infrastructure—roads, airports, water and sewage systems, and the like—because existing stakeholders are able to use the legal and electoral systems to block action. Important parts of the European Union find it impossible to cut back on a welfare state that has become clearly unaffordable. Japan has built up one of the highest levels of public debt among developed countries and has not taken measures to eliminate rigidities in its economy that are obstacles to future growth.

USA:n tilanne ei ole oikeastaan parempi:

And then there is the United States, which has been unable to seriously address long-term fiscal issues related to health, social security, energy, and the like. The United States seems increasingly caught in a dysfunctional political equilibrium, wherein everyone agrees on the necessity of addressing long-term fiscal issues, but powerful interest groups can block the spending cuts or tax increases necessary.

Kompleksiset moni-valtio-järjestelmät kuten EU ja euro estävät tietynlaiset ongelmanratkaisutavat, kuten devalvaation ja sotilasdiktatuurin, joilla Kreikka on aiemmin ratkaissut järjestelmänsä ongelmat. Koska ihmiset ovat yleensä kykenemättömiä rationaaliseen analyysiin asioissa mitkä eivät kuulu heidän arkisiin puuhiinsa, kreikkalaisten on vaikea nähdä miksi ongelmia ei tällä kertaa voida ratkaista kuten ennenkin. Kreikkalaiset ovat aina puberteetti-ikäisen tavoin olettaneet, että lopulta Karamanlisin tai Papandreun sukujen miehet - tai everstit - ratkaisevat heidän ongelmansa jollain vippaskonstilla ja he voivat keskittyä kiukuttelemiseen.

Suomessa perussuomalaisten kapinassa on paljon terveitä piirteitä kuten heikkolaatuisen maahanmuuton vastustaminen ja punaviherväen ideologisen vyörytyksen torjuminen - onhan se suurelta osin juuri sitä sisäistä barbariaa mitä olen jo vuosia kaivannut. Toisaalta se edustaa osin samanlaista murrosikäistä "me tiedämme"- tai "miksi ei voida tehdä kaikkea [rent-seekingiä] kuten vanhaan hyvään aikaan" -ajattelua kuin mielenosoitukset Ateenan kadulla. Kuten kreikkalainen mielenosoittaja ja suomalainen feministi myös moni perussuomalainen edellyttää tiedostamattaan, että joku (eversti, patriarkaatti, presidentti tms. poliitikko) ratkaisee heidän ongelmansa heidän puolestaan ja ehdottomasti heidän sitä huomaamatta - ja heidän annetaan kiukutella rauhassa. (Tällä en muuten tarkoita sitä että hallituksen kanta Kreikan auttamisessa olisi oikea ja perussuomalaisten väärä.)

Hämmennys

2011-06-27T06:22:00.003+03:00
Olen ollut hiljaa ehkä työkiireiden, loman alkamisen ja väsymyksen takia mutta myös sen hämmennyksen takia, minkä Kreikan pelastamisoperaatio on minussa aiheuttanut.

Onko Euroopan ideasta jäänyt jäljelle vain yhteinen halu siirtää eräiden euromaiden (ja koko eurojärjestelmän ?) romahdusta myöhemmäksi. Kukaan ei ilmeisesti edes usko että Kreikka voidaan pelastaa vaan ajatuksena taitaa olla vain, että yhden pankkiriisin jälkeen ei ole varaa heti toiseen ? Tulkoot romahdus sitten vasta myöhemmin kun talous on ehkä vahvistunut kasvun myötä, vaikka euromaiden taakka pelastusoperaatioista on siinä vaiheessa pahentunut ja romahduksen myötä lopullisesti menetettävä rahamäärä kasvanut ? (Tämän ajatuksen esitti minulle viime keskiviikkona eräs nuori kokoomuspoliitikko.)

Onko politiikan muutenkin vallannut pessimismi - onko politiikalle ominaista romahduksen siirtämisen tavoittelu sen sijaan että uskottaisiin parempaan huomiseen, minkä eteen sitten tehtäisiin työtä ? Kreikan romahduksen siirtämisen ohella yritetään myös siirtää vääjäämätöntä hyvinvointivaltion romahdusta tuonnemmaksi ?

Tulee mieleen että onko aika yrittää vain pelastaa oma talous ? Olenko aivan liian pessimisti ?

Nokia: "Ensimmäinen positiivinen uutinen pitkään aikaan"

2011-06-15T08:50:00.003+03:00
Tuttu Nokian sisältä totesi, että eilen tapahtui "ensimmäinen positiivinen asia pitkään aikaan". Nokialla on näemmä varma tulonlähde, vaikka omat puhelimet eivät myisikään. Eikä liene ainoa tällainen tulonlähde. Luulisi että kulut pitäisi saada vain alas laajoilla irtisanomisilla.

Integraatio vai disintegaatio - osa 4

2011-06-13T10:35:00.003+03:00
Kirjoitin vuosi sitten: Ainoa asia mikä EU:n ja rahaliiton osalta on käsittääkseni varmaa on, että integroitumisen tason on muututtava radikaalisti. Sen on joko alennuttava tai kasvettava. Nykytilanne on äärimmäisen tehoton, kun vastuut kasautuvat pohjoiseen.

Kaksi talousasiantuntijaa on nyt todennut: Poliitikot vievät euroaluetta kohti liittovaltiota tukijärjestelmillä ja muilla kriisitoimillaan...Ekonomisti Elina Berghäll Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta totesi Ylen aamu-tv:ssä, että meneillään näyttää olevan ”poliittinen projekti”. Hänen mukaansa nykymuotoinen euron rahaliitto ei vaikuta viime vuosien kehityksen nojalla optimaaliselta ratkaisulta Euroopalle, jolloin jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa: euron hajoaminen tai liittovaltio.

–Kyllä tämä näyttää siltä, että poliittisesti pyritään siihen liittovaltioon yhä enemmän, ei tässä [Euroopan tukijärjestelmissä] muuten mitään järkeä olisi, sanoo Berghäll.