keskiviikkona, joulukuuta 20, 2017

Kuka uskaltaa?

Muistan miten silloin kun maahanmuuttokriittinen liike alkoi, vaati rohkeutta sanoa että emme halua tänne muslimeja emmekä afrikkalaisia. Vaati järkeä tuoda esiin perustelut. Vaati rohkeutta ilmaista ajatuksia, jotka olivat melkein kaikkien muiden ihmisten mielestä moraalittomia tai vanhanaikaisia. Poliisi tuli oven taa, jos ilmaisit ajatuksesi joskus hiukan liian kärkevästi. Yhdistyksissä, missä toimit muiden ihmisten kanssa, sait kuulla että et oikeastaan kuulu tänne.  Koit tietysti joskus yksinäisyyttä.

Sittemmin on syntynyt suuria yhteisöjä - kuten Homma Forum - jossa maahanmuuttokriittiset toimivat omiensa kesken. Toisaalta Euroopan viimevuosien tapahtumat ovat niin ilmeisiä osoituksia siitä, että monikultturismi ei toimi, että mainstream-väkikin on menettänyt uskonsa monikultturismiin.

Mukaan on tullut paljon ihmisiä ja sitä mukaa paljon ihmisiä, jotka eivät uskalla ole eri mieltä. Eivät uskalla etteivät menettäisi uusia kavereitaan. Eivätkä rakasta totuutta niin paljon, että uskaltaisivat vaikka pelkäävät. Tarraudutaan tuttuihin maahanmuuttokriittisen liikkeen opinkappaleisiin kuten EU:n turmiollisuuteen niin voimakkaasti, että ei nähdä, että Venäjä on tällä hetkellä suurempi uhka kuin islam ja että meidän on liittouduttava lännen kanssa itää vastaan. Tai jos ollaan jo jonkinlaisessa asemassa liikkeessä, nautitaan siitä että liike on kasvanut ja sitä myötä oma asema.

Samanlaisia ei-uskaltajia on vihreä liike täynnään. Tilanteessa, missä ilmasto lämpenee kovaa vauhtia, ei uskalleta sanoa, että ilmaston pelastamisessa tarvitaan myös ydinvoimaa. Ei uskalleta, koska pelätään että menetettäisiin kavereita. Ei rakasteta niin paljoa tulevia sukupolvia tai edes omia lapsia, että riskeerattaisiin että menetetään kavereita. Ei edes päästetä ajatusta, että nyt tarvitaan ydinvoimaa, aivoihin, koska jo pelkkä ajatus on liian pelottava. Timur Kuran sanoisi että unthinkable on jo ajat sitten muuttunut unthoughtiksi.

"beliefs treated as unthinkable disappear from society's repertoire of ideas, that is, become unthought"

Totuus on julkishyödyke.


5 kommenttia:

IDA kirjoitti...

Politiikan ongelmia tämä. On ihan pragmaattista olla jossain asioissa hiljaa, jos yritetään saada joukkovoimaa jonkun asian taakse. Muistan kun joku vuosi sitten Wille Rydman julkaisi ihan hyvän kirjoituksen siitä millainen olisi toimiva ja kannatettava EU-liittovaltio. Se oli itse asiassa vähemmän liittovaltio kuin nykyinen ontuva viritelmä, mutta pelkkä liittovaltio termi triggeröi kovan pöyristymisen siitä, että Rydmanin maahanmuuttokritiikki on pelkkää lumetta ja hän ajaa itsenäisyydestä luopumista. Eli jos tavoite on vaikka oma valuutta ja asteittainen irtautuminen nykymuotoisesta EU:sta ei kannata voimakkaasti lähteä puhumaan Euroopan yhteisen puolustuksen puolesta. Niin se vain on.

Henkinen laiskuus on yksi juttu myös. Poliikassa on kivempaa ja helpompaa kohdistaa kritiikki muihin puolueisiin. Ja itse asiassa se on homman ydintäkin, koska suosiotahan tavoitellaan. Omia on taas kiva kehua, joten sanon tässä, että olen ollut kuulemassa kuinka peräkkäisissä puheissa puheenjohtaja kannattaa Natoa ja 1. varapuheenjohtaja vastustaa sitä. Siitä pitäisi sitten muovata joku linja ottaen huomioon kuinka keskeinen ja kuinka ajankohtainen asia puolueelle on. Perussuomalaiset ainakin aikonee pysyä tässä moniäänisinä eikä lähde repimään puoluetta asian takia.

Jukka Aakula kirjoitti...

Kukaan ei näemmä enää kommentoi blogiani :)

IDA kirjoitti...

Kirjoitin pitkän ja todella filosofisen :D kommentin, mutta ei näköjään näy.

Art2 kirjoitti...

Mutta lukee... Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

QroquiusKad kirjoitti...

Sen jälkeen kun kaksi viimeistä kommenttiani eivät julkaistuneet, ajattelin ettet halua kommentteja minulta tai kenties keneltäkään?