Vahvin väite pakolaisten vastaanoton puolesta menee tällä hetkellä jotenkin seuraavasti:
Ne ihmiset, jotka tulevat Eurooppaan, pakenevat juuri sitä samaa ISIS:in terroria, jonka uhriksi pariisilaiset ovat joutuneet.
Väitteessä on tiettyä pohjaa ja se on kieltämättä emotionaalisesti vahva.
Toinen näkökulma tulee vahviten esille tohtori Sakari Hankamäeltä:
Ne ihmiset, jotka tulevat Eurooppaan, pakenevat juuri sitä samaa ISIS:in terroria, jonka uhriksi pariisilaiset ovat joutuneet.
Väitteessä on tiettyä pohjaa ja se on kieltämättä emotionaalisesti vahva.
Toinen näkökulma tulee vahviten esille tohtori Sakari Hankamäeltä:
Pariisin terrori-isku on muslimien häikäilemätön hyökkäys ihmisyyttä, demokratiaa, liberalismia ja valistusihanteita vastaan. Syy kehitysmaiden kurjuuteen ei ole länsimaissa, vaan syynä on kehitysmaiden liiallinen väestönkasvu, jonka takana ovat islamin seksuaalipoliittiset ja laajenemaan pyrkivät normit.
Jos kehitysmaalaisia ei päästetä Eurooppaan, he uhkaavat meitä terrorilla. Ja jos heidät päästetään tänne, silloin he vasta terroriuhan muodostavatkin.
Osavastuussa Pariisin eilisiltaisesta terrori-iskusta ovat ne kaikki länsimaalaiset poliitikot, jotka suhtautuvat välinpitämättömästi islamin muodostamaan uhkaan. Osasyyllisiä ovat Stefan Löfven, Angela Merkel ja François Hollande, joiden vaikutuksesta Eurooppaan virtaa solkenaan väkeä Lähi-idästä ja Afrikasta, joukossa tietenkin myös terroristeja.
Pariisin terrori-isku on jälleen suora läimäytys länsimaiden hyväntahtoisuutta, auttamisenhalua ja lammasmaisuutta vastaan. Eikö vastaanottopolitiikan tehottomuudesta ja tuhoisuudesta opita mitään?
Paradoksaalista on, että Isistä pakenevien muslimien vastaanottaminen länsimaihin edistää Isisin tavoitetta, joka on islamin levittäminen. Jokainen länsimaihin pyrkivä ja jäävä muslimi palvelee islamilaista vallankumousta ja pyhää sotaa edustavan äärijärjestön tavoitetta. Tämän vuoksi en tee suurta suurta eroa kunnon muslimeina pidettyjen ja terroristien välille, sillä he molemmat ovat saman agendan takana joko tietämättään tai tarkoituksellisesti: lisäämässä islamin poliittista painetta länsimaissa. Kun he pääsevät niskan päälle, on väestönsiirtojen tulosta mahdotonta perua, ja jäljelle jäävät vain raihnaiset hillintäyritykset ja tietysti islam itse: alistuminen.
Nämä kaksi sinänsä loogista näkökulmaa voidaan pukea molemmat hyvin emotionaaliseenkin muotoon:
1. Oletko niin sydämetön, että haluat jättää nämä ihmiset ISIS:in armoille. Etkö häpeä?
2. Oletko valmis tuhoamaan eurooppalaisten nuorten tulevaisuuden vain jotta saat signaloida että olet hyvä ihminen. Etkö häpeä?
Häpeä tekee ihmisestä ihmisen. Häpeän tunne estää meitä rikkomasta moraalisääntöjä, jotka olemme sisäistäneet. Vaikka ajattelen tavalla 2, argumentaatio 1 tekee minuun myös vaikutuksen. Kyllä minua hiukan mietityttää millä motiiveilla tässä toimin.
9 kommenttia:
Me emme pysty muuttamaan islamia sellaiseksi, jonka kanssa me voimme elää rauhassa. Voimme vain teeskennellä, että islam on oikeasti rauhanomainen uskonto.
Jos otamme tänne ISIS:iä pakenevia ihmisiä, mikään ei takaa, että seuraavasta sukupolvesta ei tulisi shariaa halajavia islamisteja.
Laajamittainen muslimien maahanmuutto on turvallisuusriski ja uhka kansakunnan tulevaisuudelle tulijoiden motiiveista riippumatta. Tällä siis yritän kumota kohdan 1).
Kun nyt ponnistelut länsimaissakin suunnataan enemmän Islamilaisen valtion täydelliseen tuhoamiseen, eikä vain näykkimiseen, niin 1. perustelu putoaa tyhjyyteen. Toinen jää edelleen jäljelle.
Kirjoitin toisaalla: "1) Hyvin harva matuista pakenee yhtään mitään. 2) Ne, jotka oikeasti pakenevat väkivaltaa, voivat olla radikaaleja tai radikalisoitua tai heidän lapsensa voivat radikalisoitua. Liberaalien jalustalle nostama "uhristatus" ei tee kenestäkään vaaratonta tai haitatonta."
Jukan kuvailemaa metodia kutsutaan psykologiassa moraaliseksi kiristämiseksi. Häpeä on voimakas negatiivinen itsetietoinen tunne, joka asettaa kyseenalaiseksi ihmisen koko olemuksen ja sosiaaliset suhteet. Häpeän kohde on ihmisten mielestä niin surkea ja alhainen, että hän ei välttämättä ansaitse edes vihaa. Häpeän kohdetta halveksitaan, inhotaan, halvennetaan ja ylenkatsotaan. Häpeän kohde ei useimmiten kelpaa edes vastustajaksi; vastustaja olisi vähintään vihan arvoinen. Häpeän kohdetta halutaan usein karttaa kuin kuvottavaa tarttuvaa tautia, ja hänet halutaan karkottaa yhteisöstä. Ei siis ole ihme, että häpeä on niin tehokas psykologinen kiristyskeino. Jotta voidaan päätellä kumpi Jukan häpeävaihtoehdoista on oikea ratkaisu, voidaan kysyä kumpi vaihtoehdoista johtaa epärationaaliseen, haitalliseen ja vaaralliseen ratkaisuun, joka jättää monille epämiellyttävän tunteen, ja kumpi johtaa ratkaisuun, joka on rationaalinen ja viisas, ja aiheuttaa usein helpotuksen ja tyytyväisyyden tunteen.
Toisaalta häpeä myös takaa herkkyyden. Ihmisen pitää minusta olla valmis kokemaan häpeää. On hyvin vastenmielistä sanoa ääneen "haluan sulkea rajan näiltä ihmisiltä" koska tiedän kyllä että silloin suljetaan raja myös monelta joka on oikeasti pakenemessa.
Sillä että hyväksyn Lähi-Idän kristittyjen ja yazidien maahantulon (ehkä) ei muuta tätä toiseksi. Sunniarabeissakin on ihmisiä jotka varmasti tarvitsisivat pakolaisaseman. Mutta sanon nyt omalta osaltani: ei.
Nekin, jotka ovat oikeasti pakolaisia, tulevat melkein aina jostain turvallisesta konfliktialueen lähimaasta. Hekin ovat siis turvassa lähtömaissa, mutta haluavat vauraampaan länsimaahan.
Suurin ongelma on se, että tulee tänne mikä tahansa muslimiryhmä vaikka kuinka maallistunut, niin seuraavassa sukupolvessa osaan nuorisosta tarttuu fundamentalismin virus.
On hyvin vastenmielistä sanoa ääneen "haluan sulkea rajan näiltä ihmisiltä" koska tiedän kyllä että silloin suljetaan raja myös monelta joka on oikeasti pakenemessa.
Tämä lienee aika yleinen tuntemus. Harvempi lienee valmis sulkeman rajat, koska tahtoo olla paha ja tahtoo saada tyydytystä toisten kärsimyksistä. Mutta rajojen sulkeminen aiheuttaa kärsimystä, joku häviää aina. Uskomme tekevämme sen kuitenkin omaksi parhaaksemme. Ei liberaalikaan koskaan myönnä, jos häntä syyttää mädättäjäksi. Hänkään ei tietenkään usko tekevänsä pahaa, vaan näkee omat arvonsa ja niiden toteutumisen hyvinä asioina. Suurin osa niin liberaalilla puolella kuin kansallismielisten puolella on vilpittömiä ihmisiä motiiviensa suhteen. Se ei ole kuitenkaan järin relevanttia, vastustan liberaaleja joka tapauksessa kuten he vastustavat meidänlaisiamme.
Pitkässä juoksussa kaikkein humaaneinta on jättää kansat selviämään yksin itse aiheuttamistaan ongelmista, koska vain omillaan selviämään oppiminen minimoi turhat kuolemat ja sitä kautta vähentää kärsimystä.
Ongelmallisia ovat minusta tilanteet missä suhteellisen sivistyneetkin kansat - Eurooppa 1939-1945 - tai Kambodja 1975-1979 - joutuu jonkin aivan äärimmäisen ryhmän käsiin.
Kun amerikkalaiset de facto valtasivat Euroopan stalinistien kanssa 1945 tai kun Vietnam valtasi Kambodjan (DEmokraattisen Kambutsean) 1979, alueet olivat tehneet lähes täydellisen itsemurhan.
Lähetä kommentti