Foreign Policyn artikkeli kuvastaa mielialoja alaviittien asuma-alueilla Syyriassa. Venäläisten avulla Syyria tulee vapautumaan terroristeista, on ihmisten mielipide. Alaviittien tyytyväisyys on tietysti ymmärrettävää.
Venäjä on saamassa voimakasta jalansijaa Lähi-Idässä. Venäjän hyökkäys Syyrian hallintoa vastaan taistelevia joukkoja vastaan voittaa Venäjälle liittolaisia Iranista, Irakin shiiahallitukselta, Syyrian hallinnolta ja Libanonin shiialaiselta Hizbollah-järjestöltä.
Samaan aikaan kritiikki Obamaa kohtaan kasvaa lännessä. Brittiläiset Economist ja Guardian ovat todenneet Obaman heikkouden. Economist esittää jo toivomuksen, että Obaman lupaama joukkojen vetäminen Afganistanista ensi vuoden aikana on peruttava ja jatkaa:
Both [loss of] Kunduz [by US backed Afghan government] and Russia’s bombing are symptoms of the same phenomenon: the vacuum created by Barack Obama’s attempt to stand back from the wars of the Muslim world. America’s president told the UN General Assembly this week that his country had learned it “cannot by itself impose stability on a foreign land”; others, Iran and Russia included, should help in Syria.
Mr Obama is not entirely wrong. But his proposition hides many dangers: that America throws up its hands; that regional powers, sensing American disengagement, will be sucked into a free-for-all; and that Russia’s intervention will make a bloody war bloodier still. Unless Mr Obama changes course, expect more deaths, refugees and extremism.
Ulkopoliittisesti heikko presidentti Amerikassa on suurempi turvallisuuspoliittinen uhka maailmalle kuin jyrkinkään haukka.
Putin on pitkään kritisoinut puheissaan USA:n johtamaa yksinapaista maailmaa. Obaman heikkous on tukenut Putinin taistelua yksinapaisuutta vastaan. Amerikan maailmanpoliisin asema on heikentynyt.
Kirjoitin Sarastuksessa siitä, miten Amerikan maailmanpoliisiaseman heikkeneminen vaikuttaa pienten kansojen turvallisuuteen:
Miten maailmanpoliisi-aseman mureneminen tulevaisuudessa konkretisoituu jää nähtäväksi. Tuleeko Iranista ydinasevaltio? Alkaako Venäjä laajemminkin sekaantumaan naapureidensa sisäisiin asioihin väkivallalla uhaten? Seuraavatko Kiina ja Intia Venäjän esimerkkiä?
Putinin hehkuttama yksinapaisen maailman mureneminen on juuri tätä USA:n maailmanpoliisi-aseman murenemista. Monet USA:n mahtiasemaa vihaavat eurooppalaiset vasemmalla ja äärioikealla ovat tyytyväisiä yksinapaisuuden murenemisesta. Morrisin logiikkaa seuratessa voi todeta, että tyytyväisyyteen ei ainakaan Venäjän Rajamaiden asukkailla ole mitään aihetta.
Nykyaika [=yksinapainen maailma] ei tietenkään [sekään] ole [ollut] vapaa sodista. USA on käynyt sotia Irakissa, Afganistanissa ja Libyassa niin kuin Britannia aikoinaan esimerkiksi Krimillä, Afganistanissa ja Etelä-Afrikassa, mutta nykyaika edustaa kuitenkin suhteellista rauhantilaa verrattuna siihen, millä tulevaisuus meitä Morrisin mielestä uhkaa [kun USA:n asema maailmanpoliisina murenee].
Venäjä on saamassa voimakasta jalansijaa Lähi-Idässä. Venäjän hyökkäys Syyrian hallintoa vastaan taistelevia joukkoja vastaan voittaa Venäjälle liittolaisia Iranista, Irakin shiiahallitukselta, Syyrian hallinnolta ja Libanonin shiialaiselta Hizbollah-järjestöltä.
Samaan aikaan kritiikki Obamaa kohtaan kasvaa lännessä. Brittiläiset Economist ja Guardian ovat todenneet Obaman heikkouden. Economist esittää jo toivomuksen, että Obaman lupaama joukkojen vetäminen Afganistanista ensi vuoden aikana on peruttava ja jatkaa:
Both [loss of] Kunduz [by US backed Afghan government] and Russia’s bombing are symptoms of the same phenomenon: the vacuum created by Barack Obama’s attempt to stand back from the wars of the Muslim world. America’s president told the UN General Assembly this week that his country had learned it “cannot by itself impose stability on a foreign land”; others, Iran and Russia included, should help in Syria.
Mr Obama is not entirely wrong. But his proposition hides many dangers: that America throws up its hands; that regional powers, sensing American disengagement, will be sucked into a free-for-all; and that Russia’s intervention will make a bloody war bloodier still. Unless Mr Obama changes course, expect more deaths, refugees and extremism.
Ulkopoliittisesti heikko presidentti Amerikassa on suurempi turvallisuuspoliittinen uhka maailmalle kuin jyrkinkään haukka.
Putin on pitkään kritisoinut puheissaan USA:n johtamaa yksinapaista maailmaa. Obaman heikkous on tukenut Putinin taistelua yksinapaisuutta vastaan. Amerikan maailmanpoliisin asema on heikentynyt.
Kirjoitin Sarastuksessa siitä, miten Amerikan maailmanpoliisiaseman heikkeneminen vaikuttaa pienten kansojen turvallisuuteen:
Miten maailmanpoliisi-aseman mureneminen tulevaisuudessa konkretisoituu jää nähtäväksi. Tuleeko Iranista ydinasevaltio? Alkaako Venäjä laajemminkin sekaantumaan naapureidensa sisäisiin asioihin väkivallalla uhaten? Seuraavatko Kiina ja Intia Venäjän esimerkkiä?
Putinin hehkuttama yksinapaisen maailman mureneminen on juuri tätä USA:n maailmanpoliisi-aseman murenemista. Monet USA:n mahtiasemaa vihaavat eurooppalaiset vasemmalla ja äärioikealla ovat tyytyväisiä yksinapaisuuden murenemisesta. Morrisin logiikkaa seuratessa voi todeta, että tyytyväisyyteen ei ainakaan Venäjän Rajamaiden asukkailla ole mitään aihetta.
Nykyaika [=yksinapainen maailma] ei tietenkään [sekään] ole [ollut] vapaa sodista. USA on käynyt sotia Irakissa, Afganistanissa ja Libyassa niin kuin Britannia aikoinaan esimerkiksi Krimillä, Afganistanissa ja Etelä-Afrikassa, mutta nykyaika edustaa kuitenkin suhteellista rauhantilaa verrattuna siihen, millä tulevaisuus meitä Morrisin mielestä uhkaa [kun USA:n asema maailmanpoliisina murenee].
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti