Niinistön turvallisuuspoliittinen linja on siis seuraava:
Se koostuu uskottavasta puolustuskyvystä, kahdenvälisistä yhteistyöverkostoista mm. Naton, Ruotsin, USAn ja muiden kanssa, hyvistä ja selkeistä suhteista Venäjään ja neljäntenä kansainväliseen toimintaan YK:ssa ja muualla vastaavantyyppisissä rakenteissa. Niinistö korosti myös kansainvälisen oikeuden merkitystä ja sen kunniottamisen vaalimista.
Selkokielelle käännettynä tämä tarkoittaa:
Suomella ei ole turvatakuita Venäjää vastaan. Turvallisuuspolitiikkamme perustuu ensi sijassa sille, että yritämme olla hyvää pataa Venäjän kanssa ja välttää Venäjän ärsyttämistä. Vaikka olemme Venäjän lakeijavaltio yritämme kuitenkin säilyttää länsimaisen elämäntapamme kuten sortokauden aikana.
Hintana tulee olemaan se, että Venäjän ärsyttäminen julkisessa mediassa on hiljalleen saatava loppumaan tai ainakin Venäjää kritisoitavat on onnistuttava leimaamaan veneen keikuttajiksi ja naurettaviksi pelleiksi kuten 70-luvulla.
Suomi harjoittaa siis suomettumisen politiikkaa. On vain ajankysymys, kun keskustapuolue alkaa leimata joitain suomalaisia ulkopoliittisesti epäluotettavaksi - selkokielellä lakeijapolitiikkaa vaarantaviksi ihmisiksi.
Päinvastoin kuin sortokauden aikana tai sodan jälkeen olemme tilanteessa täysin omaa syytämme. Häpeäksemme olemme menettäneet vitkastelun takia turvallisuus- ja ulkopoliittisen liikkumavaramme. Ensisijaisen vastuun kantaa eduskunta (sen suuri enemmistö), hallitus ja presidentti-instituutio. Lauantaina 6.12. nämä petturit juhlivat presidentin linnassa itsenäisyyspäivää muun eliitin kanssa.
Arno Kotro analysoi Suomen tilanteen selkeästi ja syytti asiasta mm. Tuomiojaa ja Halosta:
En edes mainitse vaihtoehtona e) yritetään puhua muille järkeä ja saada politiikan linja muuttumaan. Se on lähes varmasti täyttä toiveajattelua. Rehellisellä ihmisellä ei ole vaihtoehtoina kuin resistanssipolitiikka tai emigraatio. Resistanssipolitiikka perustuu olemassaolevien rakenteiden ulkoparlamentaariseen kyseenalaistamiseen aktiivisen toiminnan kautta. DDR:ssä ihmiset kerääntyivät rauhanomaisesti keskustelemaan kirkkoihin pienissä joukoissa, hiljalleen väki lisääntyi ja lopulta kaduilla oli satoja tuhansia ihmisiä. Neuvostoliiton tuen hiipuminen DDR:n hallinnolle oli lopullinen niitti hallinnon ruumisarkkuun.
Emigraatio on toisenlainen tie. Tässä prosessin vaiheessa sitäkään ei voi ehkä sulkea pois tai demonisoida. Jokainen tietää, että emigraatio onnistuu parhaiten, jos henkilöllä on hyvä koulutus tai ammattitaito ja kyky sopeutua ulkomaille. Ainakin nykyään hyvätuloisen eläkeläisen on helppo emigroitua.
Valtaapitävät voivat tulevaisuudessa yrittää rajoittaa emigraatiota vaikka siirtymällä omaan valuuttaan ja devalvoimalla. Mutta näin saadaan vain eläkeläisten siirtyminen ulkomaille estettyä, kun eläkkeiden reaaliarvo romahtaa. Työssäkäyvän koulutetun väen emigraation estäminen tulee olemaan vaikeaa, kun talouspolitiikkakin on heikkoa ja verot korkeita. Talouspolitiikan vahvistaminen on siksi suomettajien ensisijainen tavoite seuraavan hallituksen kaudella.
Mitä otsikon aiheeseen tulee, isänmaallisen resistanssin on turha asettua valtaapitävien puolelle anarkisteja vastaan. Meillä ei ole kummankaan porukan kanssa oikeastaan mitään tekemistä. Voimme äänestää vaaleissa Natoa kannattavia ehdokkaita, mutta meidän on turha luulla, että sitä kautta oikeasti vaikutamme politiikan suuntaan.
Se koostuu uskottavasta puolustuskyvystä, kahdenvälisistä yhteistyöverkostoista mm. Naton, Ruotsin, USAn ja muiden kanssa, hyvistä ja selkeistä suhteista Venäjään ja neljäntenä kansainväliseen toimintaan YK:ssa ja muualla vastaavantyyppisissä rakenteissa. Niinistö korosti myös kansainvälisen oikeuden merkitystä ja sen kunniottamisen vaalimista.
Selkokielelle käännettynä tämä tarkoittaa:
Suomella ei ole turvatakuita Venäjää vastaan. Turvallisuuspolitiikkamme perustuu ensi sijassa sille, että yritämme olla hyvää pataa Venäjän kanssa ja välttää Venäjän ärsyttämistä. Vaikka olemme Venäjän lakeijavaltio yritämme kuitenkin säilyttää länsimaisen elämäntapamme kuten sortokauden aikana.
Hintana tulee olemaan se, että Venäjän ärsyttäminen julkisessa mediassa on hiljalleen saatava loppumaan tai ainakin Venäjää kritisoitavat on onnistuttava leimaamaan veneen keikuttajiksi ja naurettaviksi pelleiksi kuten 70-luvulla.
Suomi harjoittaa siis suomettumisen politiikkaa. On vain ajankysymys, kun keskustapuolue alkaa leimata joitain suomalaisia ulkopoliittisesti epäluotettavaksi - selkokielellä lakeijapolitiikkaa vaarantaviksi ihmisiksi.
Päinvastoin kuin sortokauden aikana tai sodan jälkeen olemme tilanteessa täysin omaa syytämme. Häpeäksemme olemme menettäneet vitkastelun takia turvallisuus- ja ulkopoliittisen liikkumavaramme. Ensisijaisen vastuun kantaa eduskunta (sen suuri enemmistö), hallitus ja presidentti-instituutio. Lauantaina 6.12. nämä petturit juhlivat presidentin linnassa itsenäisyyspäivää muun eliitin kanssa.
Arno Kotro analysoi Suomen tilanteen selkeästi ja syytti asiasta mm. Tuomiojaa ja Halosta:
Itsenäisyyspäivän tunnelmissa tulee väistämättä miettineeksi, miten Suomen puolustus on hoidettu. Ja on rehellistä tunnustaa, että tilanne alkaa olla kestämätön. Puolustusmäärärahat ovat jo pitkään olleet liian pienet, niitä on entisestään leikattu ja mikä pahinta, olemme jääneet yhteisen eurooppalaisen puolustuksen ulkopuolelle. Se ei ole kaunis yhdistelmä.
Hokema omasta uskottavasta puolustuksesta on ontto mantra. Suomen kokoisella maalla ei yksinkertaisesti ole enää varaa itsenäiseen puolustukseen. Asejärjestelmien hinnat karkaavat pienten kansantalouksien ulottumattomiin, ja tilanne pahenee kaiken aikaa puolustusmateriaalin kallistuessa melkein kymmenen prosentin vuosivauhtia.
Eurooppalainen ratkaisu ongelmaan on Nato. Jo 95 prosenttia EU:n väestöstä asuu Nato-maissa. EU:lla ei yhteistä puolustusta ole eikä tule....
On rehellistä tunnustaa sekin, että jos lähialueillamme syntyisi konflikti, me tempautuisimme siihen mukaan. Sivustaseuraajan roolia ei ole tarjolla.
Kuten aiemmin sanoin jokaisen on yksilötasolla päätettävä a) ryhtyykö myötäilemään suomettajia (myöntyvyyslinja), b) elääkö omaa elämäänsä muista välittämättä (henkilökohtainen sopeutuminen), c) ryhtyykö vastarintaan (resistanssipolitiikka) vai d) poistuuko maasta (emigraatio). Suurin osa kansallismielisestä liikkeestä on faktisesti hyväksynyt a):n mukaisen politiikan, suurin osa kansasta kannattaa luonnostaan a):ta tai b:tä. Keskustalaisilla myöntyvyyslinja on DNA:ssa.En edes mainitse vaihtoehtona e) yritetään puhua muille järkeä ja saada politiikan linja muuttumaan. Se on lähes varmasti täyttä toiveajattelua. Rehellisellä ihmisellä ei ole vaihtoehtoina kuin resistanssipolitiikka tai emigraatio. Resistanssipolitiikka perustuu olemassaolevien rakenteiden ulkoparlamentaariseen kyseenalaistamiseen aktiivisen toiminnan kautta. DDR:ssä ihmiset kerääntyivät rauhanomaisesti keskustelemaan kirkkoihin pienissä joukoissa, hiljalleen väki lisääntyi ja lopulta kaduilla oli satoja tuhansia ihmisiä. Neuvostoliiton tuen hiipuminen DDR:n hallinnolle oli lopullinen niitti hallinnon ruumisarkkuun.
Emigraatio on toisenlainen tie. Tässä prosessin vaiheessa sitäkään ei voi ehkä sulkea pois tai demonisoida. Jokainen tietää, että emigraatio onnistuu parhaiten, jos henkilöllä on hyvä koulutus tai ammattitaito ja kyky sopeutua ulkomaille. Ainakin nykyään hyvätuloisen eläkeläisen on helppo emigroitua.
Valtaapitävät voivat tulevaisuudessa yrittää rajoittaa emigraatiota vaikka siirtymällä omaan valuuttaan ja devalvoimalla. Mutta näin saadaan vain eläkeläisten siirtyminen ulkomaille estettyä, kun eläkkeiden reaaliarvo romahtaa. Työssäkäyvän koulutetun väen emigraation estäminen tulee olemaan vaikeaa, kun talouspolitiikkakin on heikkoa ja verot korkeita. Talouspolitiikan vahvistaminen on siksi suomettajien ensisijainen tavoite seuraavan hallituksen kaudella.
Mitä otsikon aiheeseen tulee, isänmaallisen resistanssin on turha asettua valtaapitävien puolelle anarkisteja vastaan. Meillä ei ole kummankaan porukan kanssa oikeastaan mitään tekemistä. Voimme äänestää vaaleissa Natoa kannattavia ehdokkaita, mutta meidän on turha luulla, että sitä kautta oikeasti vaikutamme politiikan suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti