On vielä auki, uskaltaako Putin hyökätä Ukrainaan. Uho on kova kuin Hitlerillä sudettialueita valletessa, mutta teot vielä puuttuvat.
Los Angeles Timesissa Viron Los Angelesin kunniakonsuli Jaak Treiman kysyy kuitenkin jo, mikä maa on seuraavana Venäjän uuskolonialismin ruokalistalla, antamatta kuitenkaan vastausta. Selvää kuitenkin on, että pikku-Hitler on pysäytettävä:
Selvältä vaikuttaa myös, että Putinin sooloilun kannatus Ukrainan venäjänkielisten keskuudessa ei ole oikeasti kovin laajaa, eikä pakolaisuutta ole oikeasti esiintynyt. Venäläiset ovat jopa itse myöntäneet, että ainakin kolmannes "separatisteista" tai "federalisteista" on Venäjältä lähetettyjä provokaattoreita.
Samaan aikaan Latvian puolustusministeri Raimonds Vejonis väittää, että Venäjä on lähettänyt ammattimaisia provokaattoreita myös Latviaan:
Latvia's defense minister said on Friday Russia was trying to stir unrest in the Baltic state by using "specially-trained, professional provocateurs" in the wake of its intervention in Ukraine. The Baltic countries Estonia, Latvia and Lithuania, now NATO and EU member states, were once part of the Soviet Union and have substantial Russian-speaking minorities, like Ukraine. "There are risks that Russia might try to destabilize the situation in the region," Raimonds Vejonis, Latvia's defense minister, told Reuters in an interview.
Toisaalta USA - ei Nato ! - on alkanut sijoittaa joukkoja Baltian maihin. Venäjän kynnys hyökätä Baltian maihin tai Puolaan on noussut. Kynnys hyökätä Suomeen - tai pikemmin aloittaa Suomen destabilointi - on siis vastaavasti suhteellisesti alentunut. Nimimerkki Tiedemies kirjoittaa loistavassa postauksessaan:
Skenaario jossa tilanne Ukrainassa rauhoittuu, Lukashenkon asema Valko-Venäjällä on vakaa, ja Nato on ehtinyt viedä riittävästi joukkoja Baltiaan, on Suomen kannalta kovin kiusallinen. Venäjän voimapolitiikan suunta on selvästi länteen päin, eikä Venäjän johto koostu typeryksistä: Suomi olisi pehmeämpi kohde, ja siihen liittyy paljon historiallista "revanssihenkeä". Suomen nöyryyttäminen sotilaallis-poliittisesti olisi Putinille henkilökohtainen voitto ja Venäjällä on runsaasti sellaisia tahoja joiden mielestä Suomi on "vihamielinen" maa.
Itse kirjoitin seuraavasti Sarastuksessa joku aika sitten:
Elämme juuri siinä suhteellisen rauhallisessa hetkessä, joka edeltää Venäjän hyökkäystä Ukrainaan... Kun Ukrainan valtio on likvidoitu tai pilkottu, seuraava painostuksen kohde on todennäköisesti Suomi. Suomi ei ole henkisesti eikä turvallisuuspoliittisesti varautunut asiaan... Kehityskulku saattaa olla vaikkapa seuraavanlainen:
1. Lännen Venäjään kohdistuvien talouspakotteiden takia idänkauppa alkaa laskea heti. Mutta lisänä tulee suurempi haitta: Suomi ei tavallaan ole enää lähellä mitään markkinoita. Tähän mennessä on puhuttu, että Suomi on ulkomaisille sijoituksille mielenkiintoinen, koska Helsinki on lähellä Pietaria. Tämä etu menetetään. Ulkomaiset yritykset, joilla on jo toimintaa Suomessa, saattavat vetää toimintansa pois Suomesta. Samoin suomalaiset yritykset saattavat siirtää pääkonttorinsa Suomesta. Palkat laskevat ja asuntojen ja muun varallisuuden arvo samoin.
2. Venäjän aggressiivisen ulkopolitiiikan takia kaikki Venäjän naapurit koetaan markkinoilla epästabiileiksi valtioiksi. Erityisen epästabiileiksi koetaan Natoon kuulumattomat Venäjän naapurit. Markkinoilla Suomea ei nähdä vain epäattraktiivisena vaan suorastaan riskaabelina sijoutuskohteena. Suomeen liittyy maariski. Yritykset alkavat paeta Suomesta ja taloustilanne heikkenee edelleen. Ihmisten elintaso laskee ja tyytymättömyys kasvaa.
3. Suomi joutuu vahvan painostuksen kohteeksi Venäjän taholta. Kriisi ei silloin enää materialisoidu vain taloudellisena romahduksena, vaan itsenäisyyden ja sananvapauden selkeänä supistumisena. Lopulta Suomi saattaa äärimmäisessä tapauksessa ajautua kokonaan Venäjän sfääriin.
Ennustukseni Ukrainan mahdollisesta pilkkomisesta ei ollut kovin kaukaa haettu, koska Puolan ulkoministerin mukaan Venäjän hallinnolta on lähetetty ehdotus Ukrainan pilkkomisesta Puolalle, Unkarille ja Romanialle.
Los Angeles Timesissa Viron Los Angelesin kunniakonsuli Jaak Treiman kysyy kuitenkin jo, mikä maa on seuraavana Venäjän uuskolonialismin ruokalistalla, antamatta kuitenkaan vastausta. Selvää kuitenkin on, että pikku-Hitler on pysäytettävä:
Putin cares no more about the plight of Russians outside Russia than he does for the plight of Russians within Russia. Article 61 simply provides an excuse to the gullible. He will not be stopped by wishful thinking. Concrete action needs to be taken. Only then can we enjoy "peace in our time."
Samaan aikaan Latvian puolustusministeri Raimonds Vejonis väittää, että Venäjä on lähettänyt ammattimaisia provokaattoreita myös Latviaan:
Latvia's defense minister said on Friday Russia was trying to stir unrest in the Baltic state by using "specially-trained, professional provocateurs" in the wake of its intervention in Ukraine. The Baltic countries Estonia, Latvia and Lithuania, now NATO and EU member states, were once part of the Soviet Union and have substantial Russian-speaking minorities, like Ukraine. "There are risks that Russia might try to destabilize the situation in the region," Raimonds Vejonis, Latvia's defense minister, told Reuters in an interview.
Toisaalta USA - ei Nato ! - on alkanut sijoittaa joukkoja Baltian maihin. Venäjän kynnys hyökätä Baltian maihin tai Puolaan on noussut. Kynnys hyökätä Suomeen - tai pikemmin aloittaa Suomen destabilointi - on siis vastaavasti suhteellisesti alentunut. Nimimerkki Tiedemies kirjoittaa loistavassa postauksessaan:
Skenaario jossa tilanne Ukrainassa rauhoittuu, Lukashenkon asema Valko-Venäjällä on vakaa, ja Nato on ehtinyt viedä riittävästi joukkoja Baltiaan, on Suomen kannalta kovin kiusallinen. Venäjän voimapolitiikan suunta on selvästi länteen päin, eikä Venäjän johto koostu typeryksistä: Suomi olisi pehmeämpi kohde, ja siihen liittyy paljon historiallista "revanssihenkeä". Suomen nöyryyttäminen sotilaallis-poliittisesti olisi Putinille henkilökohtainen voitto ja Venäjällä on runsaasti sellaisia tahoja joiden mielestä Suomi on "vihamielinen" maa.
Itse kirjoitin seuraavasti Sarastuksessa joku aika sitten:
Elämme juuri siinä suhteellisen rauhallisessa hetkessä, joka edeltää Venäjän hyökkäystä Ukrainaan... Kun Ukrainan valtio on likvidoitu tai pilkottu, seuraava painostuksen kohde on todennäköisesti Suomi. Suomi ei ole henkisesti eikä turvallisuuspoliittisesti varautunut asiaan... Kehityskulku saattaa olla vaikkapa seuraavanlainen:
1. Lännen Venäjään kohdistuvien talouspakotteiden takia idänkauppa alkaa laskea heti. Mutta lisänä tulee suurempi haitta: Suomi ei tavallaan ole enää lähellä mitään markkinoita. Tähän mennessä on puhuttu, että Suomi on ulkomaisille sijoituksille mielenkiintoinen, koska Helsinki on lähellä Pietaria. Tämä etu menetetään. Ulkomaiset yritykset, joilla on jo toimintaa Suomessa, saattavat vetää toimintansa pois Suomesta. Samoin suomalaiset yritykset saattavat siirtää pääkonttorinsa Suomesta. Palkat laskevat ja asuntojen ja muun varallisuuden arvo samoin.
2. Venäjän aggressiivisen ulkopolitiiikan takia kaikki Venäjän naapurit koetaan markkinoilla epästabiileiksi valtioiksi. Erityisen epästabiileiksi koetaan Natoon kuulumattomat Venäjän naapurit. Markkinoilla Suomea ei nähdä vain epäattraktiivisena vaan suorastaan riskaabelina sijoutuskohteena. Suomeen liittyy maariski. Yritykset alkavat paeta Suomesta ja taloustilanne heikkenee edelleen. Ihmisten elintaso laskee ja tyytymättömyys kasvaa.
3. Suomi joutuu vahvan painostuksen kohteeksi Venäjän taholta. Kriisi ei silloin enää materialisoidu vain taloudellisena romahduksena, vaan itsenäisyyden ja sananvapauden selkeänä supistumisena. Lopulta Suomi saattaa äärimmäisessä tapauksessa ajautua kokonaan Venäjän sfääriin.
Ennustukseni Ukrainan mahdollisesta pilkkomisesta ei ollut kovin kaukaa haettu, koska Puolan ulkoministerin mukaan Venäjän hallinnolta on lähetetty ehdotus Ukrainan pilkkomisesta Puolalle, Unkarille ja Romanialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti