tiistaina, marraskuuta 20, 2012

Olli Kivinen ja Suomen yritys päästä YK:n turvaneuvostoon

HS:n pääkirjoitussivulla Olli Kivinen ihmettelee samaa mitä Kansankokonaisuuden kirjoittaja: Eikö Suomen ulkopoliittinen johto vieläkään ole tajunnut seuraavia yksinkertaisia asioita:

a) YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyys ei ole enää kovin tärkeä vaikutuskanava eikä se erityisesti tarjoa Suomelle turvatakuita, ja

b) Suomen kaltainen maa, joka änkyröi EU:ssa, joka kieltäytyy Nato-jäsenyydestä haluten pitää kiinni sitoutumattomuudestaan - ikään kuin sitoutumattomuus olisi muuta kuin 70-luvun tyhjä slogan - ja joka on turvatakuita vailla olevana haavoittuvana maana Venäjän erityinen sylkykuppi, ei luonnollisestikaan saa ääniä muilta mailta.

On suorastaan hämmästyttävää että Suomi sai niinkin paljon ääniä.

"Kirvelevä tappio YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyskilvassa on tärkeä ulkopoliittinen muistutus. Koko hanke puhallettiin täyteen ilmaa ikään kuin jäsenyys olisi ollut maan tärkein asia vuosikymmeniin. Ilmeisesti takana oli presidentti Tarja Halosen ulkopoliittisen johtaja-aseman ja ulkoministeriön moraalin kohottaminen sen jälkeen, kun EU-asiat oli keskitetty pääministerin johdettaviksi. YK:n äänestystulosta on päivitelty ja käännelty monelta taholta aivan aiheellisesti. 

Kyseessä oli paha mahalasku ja väärinarviointi, joka täytyy arvioida perusteellisesti. Yksi näkökulma puuttuu vielä: miksi niin moni sittenkin äänesti Suomea? Kuinkahan moni EU-maa oli puolellamme viimeaikaisen äkäpussikäytöksen jälkeen? Etelästä niitä ei ole, päinvastoin – vakuustemppuilu vei kannatuksen. Mahdollista on, että alueen EU-jäsenet käyttivät vaikutusvaltaansa myös Välimeren etelärannan valtioissa. 

 Ongelmia oli pohjoisempanakin: kuka katsoo suopeasti jäsenvaltiota, joka keinuttaa venettä keskellä vaikeata kriisiä? Kuinkahan moni läheisimmän viiteryhmämme euroryhmän jäsenistä äänesti Suomea eikä rakentavaa ja taitavaa euromaata Luxemburgia? 

 Toinen hankala ryhmä ovat Naton jäsenmaat. Pääosa EU-kumppaneistamme sekä Norja, Yhdysvallat ja Kanada ovat valinneet Naton puolustuksensa ytimeksi, joten se on monien tärkeimpien verrokkimaidemme puolustusliitto. Meillä Natoa käsitellään jopa kuntavaalien tupailloissa ja vastaavissa poliittisissa kokouksissa helvetin esikartanona, jossa pääpiruna häärii tietenkin liiton suurin jäsenvaltio Yhdysvallat. 

 Saattaapa olla, että joissakin maissa katsotaan Suomen olevan vapaamatkustaja, joka uskoo länsimaiden pelastavan, jos eteen tulee tosi hankala tilanne. Jotkut maat epäilevät Suomea, koska se pyrkii itsepintaisesti ja vaistonvaraisesti hakeutumaan idän ja lännen väliselle harmaalle vyöhykkeelle. Kuinkahan paljon ääniä Naton jäsenmaista mahtoi tulla? 

 ... 

 Lisämausteena keitossa on itänaapurimme Venäjä. Itäsuunnalla ei ole kyse ylimielisyydestä, mutta suhteet eivät ole mitenkään ongelmattomat. Sen osoitti lapsikiistojen lietsominen kesken YK-kampanjaamme. Venäjän politiikkaa on selitetty sisäpolitiikalla ja ties millä, mutta ulkoiset tunnusmerkit kertovat aivan muuta. Venäjän päämäärä on vaikutusvallan palauttaminen naapurimaissa Neuvostoliiton aikojen tasolle. 

Korkeiden viranomaisten ja Kremlin komennossa olevien tiedotusvälineiden toiminta osoitti, että lapsikiistassa on kyseessä harhatiedolla käytävän nykyaikaisen tiedotussodan harjoitus. Ilmeisesti sen tarkoituksena on näyttää Suomelle kaapin paikka. Toimintaan kuuluvat myös iskusanat. 
Tämänkertainen on "sivistysvaltio", jota pääministeri Dmitri Medvedev ja ulkoministeri Sergei Lavrov ovat käyttäneet. Tässähän Venäjällä on paljon opetettavaa vaikkapa korruption, katulasten tai oikeusvaltion alalla. 

 Lisäksi menetelmään kuuluu vanhoilta huonoilta ajoita tunnettu hajota ja hallitse -menetelmä, jolla kohdemaan toimijat pyritään leimaamaan hyviksi ja huonoiksi. Hyville annetaan kissanpentuja. Kansanäänestyksestä puhunut pääministeri Medvedev nosti Suomen holhoamisen maamme demokraattisen poliittisen päätöksenteon tasolle. Se ei ole kuulunut Venäjän hallitsijoille vuoden 1917 jälkeen. Onneksi maamme kaikissa puolueissa nousee koko ajan uusia poliitikkoja, joita ei ole marinoitu suomettumisliemessä ja joilla on mahdollisuus välttää menneisyyteen taantuminen."

Miksi Suomi saisi kannatusta turvaneuvostoon länsimaitla kun Suomi ei kerran kuulu länteen, taikka Venäjältä, kun Suomea ei vielä ole onnistuttu liittämään kokonaan Venäjän etupiiriin ?

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Totta joka sana. Itse nimitän tätä pää pensaaseen -politiikaksi. Maamme vetäytyy toiminnan ja poliittisen verbaliikankin verhoihin, kun jotain sattuu jossain ja muu maailma paljastaa asemansa ja arvonsa. Sisua meillä on pohjoismaista vähiten. Nykyään. Tanska(!) ja Norja ovat kantaneet Afganistanissa myös sitä toiminnallista vastuuta mitä Suomi ei ole siellä halunnut ottaa. Pää on laitettu pensaaseen ja pysytty kaukana kaikista ongelmista = ongelmien ratkaisun mahdollisuuksista.

Jos Suomi haluaa kuulua länteen Suomen pitäisi kai vähitellen alkaa kuulua länteen. Myös ulkopoliittisesti, myös sotilaallisesti. Pelkkä EU-jäsenyys ei tee meistä aitoa länsimaata. Venäjän herätessä nyt myös Suomen suunnalla on pikainen valinnan paikka: joko suu supussa uussuomettuminen ja pensaissa pysyttely tai kuuluminen länsimaisten arvojen piiriin myös konkretian tasolla.

Konkretian voisi aloittaa liittymällä Natoon ja sen operaatioihin kuten suurin osa Länsi-Euroopan maista tekee.

Jorma






iese_83 kirjoitti...

Tällaisena, Modernien aikojen (nuorena siis:) meihenä, haluan vakuuttaa ja vain sanoa, että meillä "uusilla" ei ole mitään illuusioita Ryssästä(kieltäydyn edes kutsumasta "Venäläisiksi") eikä Murjaaneista, Juutalaisista eikä juuri mistään muustakaan, vastaavasta tauhkasta. Angloilla on yksi lempi sanonnoistani,tällaisiin asioihin ja se kuuluu näin, " Forewarned is forearmed". Eli "ennakkoon varoitettu on ennakkoon aseistettu" siis "katuviisas".

Jukka kirjoitti...

iese_83,

No olen kuitenkin itseäni ratkaisevasti nuoremmilta kuullut että vaikkapa ennen sotaa eläneillä oli outoja ennakkoluuloja venäläisiä kohtaan. Ihmettelen hiukan että millaisia.

Venäläisten tapauksessa pitää kyllä tehdä ero tavallisen venäläisen pulliaisen ja Venäjän valtion välillä. Venäläinen on ihmisenä ei ehkä yhtä rehellinen kuin suomalainen mutta huomattavasti vaikkapa nyt hauskempaa juttuseuraa noin keskimäärin.

Venäjän valtio ja johto on sen sijaan aivan dramaattisesti alemmalla kehityksen asteella kuin Pohjois-Eurooppa. Korruptiota, sensuuria, opposition jäsenten kiusaamista, rajoilla uhoamista, törkeää naapurimaiden asioihin sekaantumista jne.

Anonyymi kirjoitti...

Venäjän uhitellessa paikka YK:n turvallisuusneuvostossa olisi ollut yhtä hyödyllinen kuin Kansainliitto konsanaan.

Kun talvisota syttyi, kansainliitto pystyi ainoastaan erottamaan NL:n jäsenyydestään, ei muuta. Tästä oli silloin todella paljon apua (sarkasmivaroitus), aivan kuten jonkun pellekerho YK:n jäsenyydestä nykyään.

iese_83 kirjoitti...

Jaa. No niinkin se kai sitten on. Itse en tiedä myönnettäköön, Ryssistä hek.koht.kokemuksesta, yhtään mitään. Mainittakoon, että minullakin on ´ennakkoluuloja´ esim. käärmeistä.