tiistaina, marraskuuta 27, 2012

Liberan muistio hyvinvointiyhteiskunnasta

Suomalaiset libertaarit ovat julkaisseet erittäin hyvän muistion hyvinvointiyhteiskunnan kestämättömyydestä. Tällaista keskustelua tarvitaan.

Hyvinvointiyhteiskuntaa on tällä blogilla käsitelty aika paljon. Referoin mm. aikaisemmin kahden eturivin amerikkalaisen vasemmistolaisen taloustieteilijän Samuel Bowlesin ja Herbert Gintisin ajatuksia hyvinvointiyhteiskunnasta ja toisaalta amerikkalaisen maltillisen libertaarin Charles Murrayn kirjaa samasta aiheesta.

Liberan malli on mustavalkoinen - hyvinvointiyhteiskunta on tuhoon tuomittu alunperinkin - piste. Vaikka ei Liberan ideologiaa jakaisikaan, muistio kannattaa ehdottomasti lukea.

Vaikka en itsekään jaa ajatusta, että hyvinvointivaltio on aina kestämätön, jaan libertaarien käsityksen että eurooppalainen hyvinvointiyhteiskunta on hiljalleen romuttumassa. Siihen, miten esimerkiksi köyhien, vanhusten, tyttömien ja vammaisten ylläpito tulevaisuudessa tullaan ratkaisemaan, minulla ei ole vahvaa mielipidettä. Arvaukseni on, että se tulee tapahtumaan markkinoihin perustuvien ratkaisujen että yhteisöllisten ratkaisujen kautta.

30 kommenttia:

Ironmistress kirjoitti...

Joopa. Samaa puppaa, mitä Valitut Palat on suoltanut viimeiset 40 vuotta siitä, miten Ruotsin malli romahtaa kohta.

Oli kyllä valittu, ilmeisesti tarkoituksella, harvinaisen huonot esimerkit - Italia ja Kreikka. Jos maat ovat niin läpeensä korruptoituneita ja rikollisuutta rehoittavia kuin nuo Vetelä-Euroopan maat yleensäkin, niin ei ole ihmekään jos oikein mikään talous ei toimi.

Jukka kirjoitti...

No aika näyttää. Eipä Suomikaan nyt niin hääviltä näytä tällä hetkellä.

Vasarahammer kirjoitti...

Italia ja Kreikka kärsivät ensisijaisesti yhteisvaluutasta ja sen myötä kadonneesta kilpailukyvystä.

Näiden maiden taloushistoriaan on aina kuulunut inflaatio ja julkisen talouden ongelmat. Kun niillä oli oma valuutta, se jousti tarvittaessa alaspäin.

Nyt tällaista mekanismia ei enää ole ja seuraukset ovat karmeat koko euroalueelle.

Ilman euroa ei olisi mitään syytä puhua "Vetelä-Euroopasta".

IDA kirjoitti...

Omasta mielestäni olisi äärimmäisen oleellista ymmärtää täysin se, että Suomi on viiden miljoonan ihmisen kansakunta. Siis tilaa on paljon ja asukkaita yhtä paljon kuin pienehkössä Meropolissa.

Tämä mahdollistaa sen, että mikäli tahtoa löytyy pystytään toimimaan niin, että erlaisiin talouden lainalaisuuksiin pystyttäisiin suhtautumaan paljon joustavammin, kuin suurvallat pystyvät. Hyvinvointiyhteikuntakin olisi täysin mahdollinen ilman, että menetetään vapautta.

Jukka kirjoitti...

Vasarahammer, Tuo kreikkalaisen taloustieteen professorin teksti antoi kyllä pikemmin sen kuvan että suurin syyllinen on demokratia, joka perustuu siihen että äänestäjiltä ostetaan ääniä rahalla.

Vasarahammer kirjoitti...

"demokratia, joka perustuu siihen että äänestäjiltä ostetaan ääniä rahalla."

Poliitikkojen taustalla olevat eturyhmät vaikuttavat demokratiassa aina politiikkaan. Äänien "ostamisessa" on kuitenkin merkittäviä aste-eroja eri maiden välillä.

Hinnat ja palkat ovat nousseet Kreikassa ja muissa Välimeren maissa enemmän kuin esim. Saksassa samalla, kun työn tuottavuus on pysynyt matalana.

Rellua joutuu myymään halvemmalla kuin VW Golfia, vaikka Rellun tekeminen maksaa enemmän kuin Golfin. Jotta Rellun valmistus kannattaisi, Relluja valmistavan maan työn hinnan pitää olla alhaisempi kuin Golfeja valmistavan. Ennen euroa tällainen jousto hoitui valuuttakursseilla.

Jukka kirjoitti...

en kiistä, mutta vaikka devalvaatio olisikin mahdollista ei välttämättä sellainen maa joka koko ajan jakaa pöytähopeita kansalle pärjää.

Nykyään on niin helppo muuttaa muualle työn perään.

Sosialismi kaatui Neuvostoliitossa ja Virossa ja Puolassa, vastaava järjestelmä kaatuu varmaan myös Länsi-Euroopassa. Aikaa myöten.

Juho Laatu kirjoitti...

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on muuttumassa, eli yhdessä mielessä murtumassa. En usko, että se ja sen sosiaalinen puoli olisi kestämätön ja siksi pakkomuutoksen edessä, mutta on luontevaa, että kaikki muuttuu, ja pitkään toimineet koneet keräävät toimintaa jarruttavaa kuonaa. Kaikki koneet siis rapistuvat, jos niistä ei pidä hyvää huolta, ja seurauksena on muutostarve ja muutos johonkin suuntaan.

Muutos on tapahtunut kansainvälistymisen ja markkinatalouden roolin korostamisen suuntaan. Jos kansainvälistyminen pitää sisällään vaatimuksia yhteisistä pelisäännöistä muillakin kuin tavarakaupan alalla, maat muuttuvat enemmän toistensa kaltaisiksi. Pohjoismaat ovat pieniä, ja ne joutuvat muuttamaan omaa malliaan keski- ja eteläeurooppalaiseen suuntaan.

Suomi on mielestäni pitkässä juoksussa rikkaampi kuin koskaan, joten sillä ei siinä mielessä pitäisi olla ongelmia. Huoltosuhde muuttuu ihmisiän pidetessä hankalammaksi, mutta toisaalta terveemmät vanhukset voisivat tehdä myös töitä pidempään. Tässä mielessä kestävyysvajetta ei siis ole. Ongelma on lähinnä siinä, että totuttuja asioita ei uskalleta tai kyetä muuttamaan (eläkeikää korkeammaksi tms.).

Minusta siis periaatteessa myös pohjoismainen malli toimisi, jos pohjoismaat niin hauaisivat, ja nyt kyse on siitä millaiseksi haluamme yhteiskuntaamme kehittää.

Länsi-Euroopan yhteiskuntamalli on varmasti iän myötä rapistunut. Yksi mahdolinen kehityssuunta on apinoida Itä-Euroopan kehittyvien maiden mallia. Viro on rakentanut suhteellisen hyvin toimivan talouden, joka ei perustu vanhojen intressiryhmien saavutettujen etuuksien puolustamiseen, vaan on tavallaan kokonaan uusi. Ehkä Suomi ottaa jatkossa mallia Virosta. Nuo uudelleen rakennetut taloudet voivat siis olla Euroopalle tapa nähdä oma tila uudesta perspektiivistä ja uudistua se turvin hallitusti. Tämä voisi tarkoittaa vaikkapa yritysten verotusta (viimeaikaisen keskustelun pohjalta).

Eurooppa ei siis ole välttämättä paikalleen jähmettynyt, jos sillä on sisällään erilaisia malleja, joista se voi valita niistä parhaiten toimivat. (Parempi olisi tosin valita itse mietiskellen itselle parhaiten sopivat mallit.) Rikkalla, ehkä kangistuneella Länsi- ja Pohjois-Euroopallakin on vieressään itseään tuoreempia mahdollisia malleja. Tulos voi olla myös synteesi, ei välttämättä vahan loppu.

Alkuperäiset euron säännöt asettivat samat säännöt kaikille mukaan menneille. Niistä yksi keskeisin on se, että inflaatio-devalvaatio -kierre ei ole enää mahdollinen. Homma pitää hoitaa talouskurilla, tai kurin pettäessä sisäisellä devalvaatiolla. Kreikka ei tuohon kuriin pystynyt. Suomen ongema on mielestäni lähinnä kriisin hoito valitulla (euron sääntöjen vastaisella) tavalla, eikä se, että joku euromaa ajautui vaikeuksiin (euromalli oli kai tarkoitettu kestämään tällaiset kolhut). Kreikan avustukset ovat ehkä enemmän poliittinen (integraatiota lisäävä) ja taloudellinen (tiettyjä pankkeja pelastava) manööveri kuin kreikan kansalaisten etua palveleva toimi tai talouden väistämätön ja pakollinen korjausliike.

Talous siis kehittyy juuri nyt tiettyyn suuntaan, mutta valinta on meidän.

Ironmistress kirjoitti...

Jos ja kun yhteiskunta on läpeensä korruptoitunut, niin siellä ei toimi minkäänlainen talous kunnolla. Italia ja Kreikka ovat vanhan EU:n korruptoituneimmat yhteiskunnat.

Due per centi della Mafia. Siksi on typerää syyttää yhteiskuntajärjestelmää, jos koko yhteiskunta on läpeensä mätä.

Suomella ei ole mitään hätää. Suomi on vuodesta toiseen keikkunut maailman kilpailukykyisimpien maiden huipulla ja Suomi on Transparency Internationalin mukaan yksi maailman vähimmin korruptoituneimmista maista. Suomen osalta on turhaa painaa paniikkinappulaa.

Mutta Vetelä-Euroopan maat pitäisi potkaista ulos eurosta mahdollisimman nopeasti.

Ironmistress kirjoitti...

VH, katolisen ja ortodoksisen kulttuuripiirin maita voi hyvällä syyllä nimittää Vetelä-Euroopaksi jo pelkästään niiden elämänasenteen vuoksi.

EU olisi alunalkaenkin pitänyt perustaa ainoastaan luterilaisten ja kalvinististen maiden yhteisöksi.

Jukka kirjoitti...

Juho, tuo oli hyvä analyysi. Erityisesti pidin ajatuksesta, että Euroopan sisällä on erilaisia malleja joista voimme oppia.

Kunpa Viroon ei suhtauduttaisi liian mustavalkoisesti. Joko niin että a) se vasemmalla nähdään maana missä ei ole sosiaaliturvaa ja markkinat rälläävät tai b) vaihtoehtoisesti ehdottomasti kaikessa mallina.

Virossa on ongelmia sielläkin kuten liian alhainen syntyvyys. Ihmisillä pitää minusta olla yhtä hyvin insentiivit tehdä lapsia kuin insentiivit yrittää.

Siinä, että Pohjoismaat selviävät koska ovat rikkaita, olen melkolailla eri mieltä. Vaikka rahaa olisi kuinka yhteismaahan liittyy yleensä insentiivi ylilaiduntaa niin kuin Liberan paperissa selitetään:

Hyvinvointivaltiolla ja kalastuksella on jotain yhteistä. Jos kukaan ei omista järvessä olevia kaloja eikä huolehdi kannan kestävyydestä, mutta jokainen saa
pitää kaikki järvestä pyytämänsä kalat, kaikki yrittävät saada itselleen mahdollisimman monta kalaa. Jokainen kalastaja järkeilee, että ”jos minä en pyydystä kaloja, joku toinen tekee sen”. Jokainen heistä luultavasti tietää, että runsas kalastaminen johtaa siihen, että järvi kalastetaan tyhjäksi, mutta niin pitkään, kun kuka tahansa voi pyydystää ne kalat, jotka ovat vielä pyydystämättä, kellään ei ole kannustinta rajoittaa omaa kalastustaan ja antaa kalakannan uudistua.

Tällöin kaloja pyydystetään nopeammin kuin ne kykenevät lisääntymään; järvi kalastetaan tyhjäksi, ja loppujen lopuksi kaikki kärsivät...


Mitä tämä hyvinvointiyhteiskunnan tapauksessa esimerkiksi tarkoittaa:

Maanviljelijät vaativat tuotantotukia, jotka kustannetaan autoteollisuuden työntekijöiden maksamilla veroilla; autonvalmistajat ja autoteollisuuden työntekijät vaativat ”suojelua” kustannustehokkaammalta ulkomaiselta kilpailulta ja vaikeuksiin ajautuneiden kotimaisten yritysten pelastamista. Tuonnin rajoittaminen nostaa maanviljelijöiden tarvitsemien ajoneuvojen hintoja, ja konkurssikypsien autonvalmistajien pelastaminen nostaa heidän verojaan. Autoteollisuuden työntekijöiltä varastetaan, jotta maanviljelijöille saataisiin tukia, ja maanviljelijöiltä varastetaan, jotta autoteollisuuden työntekijät saisivat etunsa. Vastavuoroisen varastamisen kierre pyörii ympyrää, ja kun se pysähtyy, suurin osa ”voittajista” on itse asiassa häviäjiä. (Ne, jotka ovat erikoistuneet poliittisen järjestelmän manipulointiin ja neuvottelujen käymiseen, ne joita Ayn Rand kutsui ”vaikutusvallan aristokraateiksi” (aristocracy of pull), voittavat tietenkin paljon
enemmän kuin häviävät. Esimerkiksi Goldman Sachs ja muut poliittisesti
kytkeytyneet Wall Streetin yritykset sekä Archer Daniels Midlandin tapaiset valtavat maatalousyritykset ovat hyötyneet todella paljon ...


Suomessa autoteollisuuden sijaan voidaan ottaa vaikkapa telakkateollisuus, ylisuuri (ammatti)korkeakouluverkko ja lasten huostaanottoon liittyvä business.

Termi "varastaa" on sen sijaan minusta liioittelua. Ei yhteismaahan aina liity tragediaa kuten taloustieteen nobelisti Elinor Ostrom on osoittanut, eikä siihen minusta liity välttämättä mitään varastamistakaan. Yhteismaan hallinta voi onnistua ilman tragediaa mutta lähinnä vain paikallisyhteisöjen tapauksessa. Esimerkkinä kalasusalueiden hoito, kastelujärjestelmien hoito jne. Ja tällöinkin vain joissain tapauksissa.

Toiset paikallisyhteisöt onnistuvat, toiset eivät. Toiset yhteismetsät tuhoutuvat, toiset kukoistavat. Kukoistus perustuu usein jonkinlaiseen traditioon mihin liittyy vertaisvalvontaa, itsehallintoa ja "muiden" ulossulkemista.

Jukka kirjoitti...

Juho, tuo oli hyvä analyysi. Erityisesti pidin ajatuksesta, että Euroopan sisällä on erilaisia malleja joista voimme oppia.

Kunpa Viroon ei suhtauduttaisi liian mustavalkoisesti. Joko niin että a) se vasemmalla nähdään maana missä ei ole sosiaaliturvaa ja markkinat rälläävät tai b) vaihtoehtoisesti ehdottomasti kaikessa mallina.

Virossa on ongelmia sielläkin kuten liian alhainen syntyvyys. Ihmisillä pitää minusta olla yhtä hyvin insentiivit tehdä lapsia kuin insentiivit yrittää.

Siinä, että Pohjoismaat selviävät koska ovat rikkaita, olen melkolailla eri mieltä. Vaikka rahaa olisi kuinka yhteismaahan liittyy yleensä insentiivi ylilaiduntaa niin kuin Liberan paperissa selitetään:

Hyvinvointivaltiolla ja kalastuksella on jotain yhteistä. Jos kukaan ei omista järvessä olevia kaloja eikä huolehdi kannan kestävyydestä, mutta jokainen saa
pitää kaikki järvestä pyytämänsä kalat, kaikki yrittävät saada itselleen mahdollisimman monta kalaa. Jokainen kalastaja järkeilee, että ”jos minä en pyydystä kaloja, joku toinen tekee sen”. Jokainen heistä luultavasti tietää, että runsas kalastaminen johtaa siihen, että järvi kalastetaan tyhjäksi, mutta niin pitkään, kun kuka tahansa voi pyydystää ne kalat, jotka ovat vielä pyydystämättä, kellään ei ole kannustinta rajoittaa omaa kalastustaan ja antaa kalakannan uudistua.

Tällöin kaloja pyydystetään nopeammin kuin ne kykenevät lisääntymään; järvi kalastetaan tyhjäksi, ja loppujen lopuksi kaikki kärsivät...


Mitä tämä hyvinvointiyhteiskunnan tapauksessa esimerkiksi tarkoittaa:

Maanviljelijät vaativat tuotantotukia, jotka kustannetaan autoteollisuuden työntekijöiden maksamilla veroilla; autonvalmistajat ja autoteollisuuden työntekijät vaativat ”suojelua” kustannustehokkaammalta ulkomaiselta kilpailulta ja vaikeuksiin ajautuneiden kotimaisten yritysten pelastamista. Tuonnin rajoittaminen nostaa maanviljelijöiden tarvitsemien ajoneuvojen hintoja, ja konkurssikypsien autonvalmistajien pelastaminen nostaa heidän verojaan. Autoteollisuuden työntekijöiltä varastetaan, jotta maanviljelijöille saataisiin tukia, ja maanviljelijöiltä varastetaan, jotta autoteollisuuden työntekijät saisivat etunsa. Vastavuoroisen varastamisen kierre pyörii ympyrää, ja kun se pysähtyy, suurin osa ”voittajista” on itse asiassa häviäjiä. (Ne, jotka ovat erikoistuneet poliittisen järjestelmän manipulointiin ja neuvottelujen käymiseen, ne joita Ayn Rand kutsui ”vaikutusvallan aristokraateiksi” (aristocracy of pull), voittavat tietenkin paljon
enemmän kuin häviävät. Esimerkiksi Goldman Sachs ja muut poliittisesti
kytkeytyneet Wall Streetin yritykset sekä Archer Daniels Midlandin tapaiset valtavat maatalousyritykset ovat hyötyneet todella paljon ...


Suomessa autoteollisuuden sijaan voidaan ottaa vaikkapa telakkateollisuus, ylisuuri (ammatti)korkeakouluverkko ja lasten huostaanottoon liittyvä business.

Termi "varastaa" on sen sijaan minusta liioittelua. Ei yhteismaahan aina liity tragediaa kuten taloustieteen nobelisti Elinor Ostrom on osoittanut, eikä siihen minusta liity välttämättä mitään varastamistakaan. Yhteismaan hallinta voi onnistua ilman tragediaa mutta lähinnä vain paikallisyhteisöjen tapauksessa. Esimerkkinä kalasusalueiden hoito, kastelujärjestelmien hoito jne. Ja tällöinkin vain joissain tapauksissa.

Toiset paikallisyhteisöt onnistuvat, toiset eivät. Toiset yhteismetsät tuhoutuvat, toiset kukoistavat. Kukoistus perustuu usein jonkinlaiseen traditioon mihin liittyy vertaisvalvontaa, itsehallintoa ja "muiden" ulossulkemista.

Miltton Friidman kirjoitti...

Suomalaiset libertaarit ovat julkaisseet...

Mikä yleistys! Libera on vain YKSI MONISTA kotimaisen libertaarikentän pelaajista.

---

Hyvinvointiyhteiskuntaa on tällä blogilla käsitelty aika paljon.

Myrdalismi. Ruotsin kansankoti oli hyvää aikaa, en kiistä.

Nyt eletään kuitenkin 2000-luvulla. Merkittävin muutos mikä tässä on tapahtunut on BRIC- ja NEXT11 -maiden siirtyminen kommunismista tai erittäin säädellystä taloudesta vapaampaan talouteen.

Suomalaista, ruotsalaista, ja eurooppalaista hyvinvointivaltiota rakennettiin melko pitkälle sen avulla, että BRIC ja NEXT11 maat olivat hyvin alhaisella intensiteetillä mukana globaalissa kilpailussa.

Enää ei voi laskea tämän varaan. Hyvinvointivaltion rahoittajina toimivat yritykset kohtaavat BRIC- ja NEXT11 -maiden yritykset globaalilla pelikentällä.

Samoin hyvinvointivaltiota rahoittavat yritykset kärsivät hyvinvointivaltion mukanaan tuomista "vitsauksista": yleissitovat työehtosopimukset, eksessiivinen säätely, julkisen sektorin kilpailu samoilla markkinoilla, esim. terveydenhuolto.

Ainoa TOIMIVA vaihtoehto on purkaa vanhoja rakenteita ja säätelyä. Ei missään nimessä enää lisää - se tappaa viimeisimmänkin dynaamisuuden mitä taloudessa on.

---

Liberan malli on mustavalkoinen - hyvinvointiyhteiskunta on tuhoon tuomittu alunperinkin - piste.

Vaikka en itsekään jaa ajatusta, että hyvinvointivaltio on aina kestämätön, jaan libertaarien käsityksen että eurooppalainen hyvinvointiyhteiskunta on hiljalleen romuttumassa.

Ihmiset eivät voi siirtää vastuuta keskinäisestä interaktiostaan valtiolle ilman merkittäviä yhteiskunnallisia seurauksia.

Lisäksi valtion kohdalla on myös pakko-aspekti. Jotkin asiat on PAKKO tehdä, muuten sakkoa/vankeusrangaistusta. Pakko on huono motivaattori, se laskee motivaatiota (vrt. suomalainen varusmiespalvelus).

Ihmiset voivat siirtää vastuuta interaktiostaan esim. Dunbarin luvun suuruiselle, 100-150 henkilön suuruiselle paikallisyhteisölle, mutta heti kun organisaatio kasvaa tämän suuremmaksi, alkaa tuottavuus laskea, syntyy byrokratiaa jne.

Kuitenkin miten asiat ovat tänään, on se, että meillä on n. 100 000 ihmistä valtion palveluksessa, ja n. 600 000 ihmistä kunnissa & kaupungeissa. Organisaatiokoko on suurenemaan päin.

Pienet, vapaaehtoisuuteen perustuvat paikallisyhteisöt ovat todella harvinaisia, jos niitä edes on.

SUMMA SUMMARUM

Tästä eteenpäin koemme laskevaa tehokkuutta ja tuottavuutta niin julkisella kuin yksityisellä puolella - organisaatiokoko kasvaa kummallakin puolella.

Tiedemies kirjoitti...

Nykypäivänä yksi "ongelma" on se että lisäarvoa kuluttajille tuotetaan marginaalilla asioilla jotka ovat jossain määrin yhteismaita. Eli ohjelmistoilla, datalla jne. Ne eivät kuitenkaan kulu tms käytössä, vaan ne voidaan mitättömin kustannuksin kopioida.

Tämä tuottaa tulevaisuudessa massiivisen haasteen. Tuottavuuserot ovat jo nyt valtavia. Ne vielä räjähtävät tästä.

Jukka kirjoitti...

Tuosta TM:n kommentista tuli mieleen että ostin Chromebookin. Sekin on hieman yksinkertaistaen yhteismaa ilman tragediaa koska kuka vain voi käyttää konetta ilman salasanaa pääsemättä sotkemaan omistajansa datoja tai edes pääsemättä lukemaan niitä.

Jokun åiti se tietysti meille ostaa mutta jokainen satunnainenkin täällä kävijä voi sitä käyttää.

Jukka kirjoitti...

ja mitä, Miltton, tämän blogin myrdalilaisuuteen tulee niin sanoisin että tämä blogi on enemmänkin avoin kuin yksikantaan myrdalilainen.

Blogin kirjoittaja on tietoinen, että markkinapohjaiset ratkaisut ovat yleensä ylivertaisia, mutta joissain tilanteissa toisenlaiset ratkaisut ovat parempia.

Toki tunnen tietynlaista lukkarinrakkautta myrdalilaisia sosialidemokraattisia, bismarckilaisia ja Saksan kansalliskonservatiivisia ratkaisuja kohtaan toisaalta, ja pienyhteisöjen ratkaisuja kohtaan toisaalta, mutta blogi on ollut hyvin avoin heterogeenisille ratkaisuille. Ja olen selkeästi ilmaissut sen että vaikuttaa siltä että myrdalilainen sosiaalipolitiikka on pitkällä tähtäimellä non-sustainable useimmissa tapauksissa.

Heterogeenisuuttahan Ostromkin ajaa. Ja muistelenpa vain että ei ole kuin kaksi vuotta siitä kun moni libertaari totesi että kaikkien vapautta rakastavien pitää olla iloisia Ostromin Nobel-palkinnosta.

Libertaareja en sinänsä kaihda. Mutta libertaareilla on päinvastainen suhtautuminen avoimuuteen kuin minulla. Silloin harvoin kun ongelma ei ota ratketakseen markkinoiden avulla, ongelma kielletään.

Kun ilmastoa ei voi yksityistää, kielletään ongelma. Ja aletaan vielä rienata typeriksi niitä jotka muodostavat mielipiteensä tieteen pohjalta.

Jukka kirjoitti...

ja mitä, Miltton, tämän blogin myrdalilaisuuteen tulee niin sanoisin että tämä blogi on enemmänkin avoin kuin yksikantaan myrdalilainen.

Blogin kirjoittaja on tietoinen, että markkinapohjaiset ratkaisut ovat yleensä ylivertaisia, mutta joissain tilanteissa toisenlaiset ratkaisut ovat parempia.

Toki tunnen tietynlaista lukkarinrakkautta myrdalilaisia sosialidemokraattisia, bismarckilaisia ja Saksan kansalliskonservatiivisia ratkaisuja kohtaan toisaalta, ja pienyhteisöjen ratkaisuja kohtaan toisaalta, mutta blogi on ollut hyvin avoin heterogeenisille ratkaisuille. Ja olen selkeästi ilmaissut sen että vaikuttaa siltä että myrdalilainen sosiaalipolitiikka on pitkällä tähtäimellä non-sustainable useimmissa tapauksissa.

Heterogeenisuuttahan Ostromkin ajaa. Ja muistelenpa vain että ei ole kuin kaksi vuotta siitä kun moni libertaari totesi että kaikkien vapautta rakastavien pitää olla iloisia Ostromin Nobel-palkinnosta.

Libertaareja en sinänsä kaihda. Mutta libertaareilla on päinvastainen suhtautuminen avoimuuteen kuin minulla. Silloin harvoin kun ongelma ei ota ratketakseen markkinoiden avulla, ongelma kielletään.

Kun ilmastoa ei voi yksityistää, kielletään ongelma. Ja aletaan vielä rienata typeriksi niitä jotka muodostavat mielipiteensä tieteen pohjalta.

Juho Laatu kirjoitti...

Pohjoismaisen yhteiskuntamallin keskeisiä piirteitä ovat ainakin vahvahko tuloerojen tasaaminen ja sekatalousjärjestelmä (siinä mielessä, että valtio voi hoitaa osan sellaisistakin palveluista, jotka voitaisiin hoitaa yksityisestikin (esim. lähes maksuton perustason terveydenhoito ja koulutus)).

Sekatalousjärjestelmä ei kai vielä tarkoita sitä, että valtio pyrkisi maksimoimaan valtion roolin tai kansalaisten holhoamisen (vaikka tällaisiakin ylilyöntiejä Pohjoismaissa saattaa sattua).

Ylilaiduntamista voi tapahtua kaikissa yhteiskuntamalleissa, eikä se siis ole Pohjoismaisen mallin ominaisuus. Käytännössä Pohjoismaiden taloudenpito on ollut muihin käytettyihin malleihin verrattuna aika hyvässä tasapainossa.

Missä sitten Pohjoismaat voisivat ottaa oppia muista? Oletetaan että ne haluavat säilyttää Pohjoismaisen mallin, mutta parantaa sitä. Ne voisivat hyvin vähentää markkinoiden säätelyä. Pohjoismainen mallihan voi helposti kasvaa ylikontrolloivaksi. Peruspalveluiden ja työntekijöiden tietyn minimitoimeentulon ja perusetuuksien takaaminen ei vielä edellytä valtion (tai työmarkkinajärjestöjen) kaikenkattavaa kuristusotetta yksityisestä taloudesta. Minä tähtäisin säännöstön yksinkertaistamiseen. Varmistaisin vain sen, että säännöt ovat reilut kaikille, hekioimpienkin etuja puolustetaan, eikä kukaan putoa pohjan läpi toivottomuuteen. Kilpailua ei tarvitse vapauttaa siellä, missä valtio kykenee tuottamaan paremmat tai edullisemmat (kaikkien joka tapauksessa tarvtsemat) palvelut (turvallisuus, puolustus, perusturva, peruseläkkeet, toimeentuloturva, koulutus, terveys ?). Valtion toimintaa voi kyllä täydentää ja kirittää yksityisiäkin toimijoita käyttämällä.

Tulee mieleen yksi sellainenkin ala, jolla valtio voisi luopua periteisestä vahvasta roolistaan. Ansiosidonnaisia eläkkeitä en ole koskaan täysin sisäistänyt. Eikö riittäisi taata vanhuuden perustoimeentulo kaikille, ja luopua ajatuksesta, että meidän tulee taata yhteisin varoin rikkaimmille suurimmat eläkkeet?

Jukka kirjoitti...

"Ylilaiduntamista voi tapahtua kaikissa yhteiskuntamalleissa, eikä se siis ole Pohjoismaisen mallin ominaisuus. Käytännössä Pohjoismaiden taloudenpito on ollut muihin käytettyihin malleihin verrattuna aika hyvässä tasapainossa."

Toki ylilaiduntamista tapahtuu kaikissa yhteiskunnissa, koska esimerkiksi ilmastoa ei ole yksityistetty enkä oikein tiedä miten se voitaisi yksityistääkään. Valtiokaan ei oikein omista ilmastoa koska ilmasto on globaali. Toisaalta kyllä esimerkiksi luonnonvarojen ylikulutus on ongelma erityisesti niille maille missä ei ole kunnollista omaisuuden turvaa ja missä esimerkiksi metsille ei ole faktista omistajaa (Nepal, Neuvostoliitto aikoinaan).

Mutta mitä nyt erityisesti verotulojen ylilaiduntamiseen tulee, ongelma on paljon suurempi sellaisissa maissa missä valtion rooli on maksimalistinen ja missä verotuloja voidaan periaatteessa käyttää melkein mihin vaan - kulttuuriin, koulutukseen, teihin, aluepolitiikkaan, lasten sijoituksiin, maahanmuuttajien kotouttamiseen jne.

Suomella on kyllä minusta aivan sama ongelma kuin Kreikalla 80-luvulta alkaen PASOK:in hallinnon aikaan. Puolueet käyttävät rahaa äänestäjien ostamiseen - esimerkiksi SDP vastustaa eläkeiän nostamisen esiin ottamista hallituksessa ja samoin pitää tiukasti kiinni ay-liikkeen vallasta ja sopimuksista joihin ei ole varaa.

Talous pienenee mutta kustannuksia ei suhteuteta tuloihin.

Sen lisäksi Suomessa ei enää ole juurikaan mitään yhteishenkeä mitä käsittääkseni laaja valtio vaatisi. Kaikki vetävät kotiin päin.

"Eikö riittäisi taata vanhuuden perustoimeentulo kaikille, ja luopua ajatuksesta, että meidän tulee taata yhteisin varoin rikkaimmille suurimmat eläkkeet?"

No ideahan on ollut se että tuloista on kannettu valtavia veroja ja eläkemaksuja ja näistä on luvattu vastikkeeksi sitten ansiosidonnaiset eläkkeet. Jos ansiosidonnaisista eläkkeistä jälkikäteen luovutaan - siis valtio vetäytyy yksipuolisesti - niin kuka valtioon luottaa enää hitustakaan. Ansiosidonnaiset eläkkeethän perustuvat a) osittain siihen että työntekijät ovat maksaneet eläkemaksuja samaan tapaan kuin yksityisille vakuutusyhtiöille olisi maksettu ja b) osittain siihen että nuoremmat sukupolvet maksavat vanhempien sukupolvien eläkkeitä.

Ei ole kohtuullista jos valtio ja yksityiset vakuutuslaitokset vetäytyvät kokonaan vastuistaan siinä vaiheessa kun joku on 40v tehnyt töitä ja maksanut veroja ja eläkemaksuja. Tietysti näin voi faktisesti käydä. joissain maissa kun valtio lopulta romahtaa.

Käsite "yhteiset varat" on kyseenalainen. Ei meillä oikeastaan ole mitään yhteisiä varoja - ne ovat yksityisiä varoja jotka on konfiskoitu yksityisiltä. Valtion omaisuus tietysti jollain tavalla on yhteisiä varoja, mutta ei niitten tuloilla paljoa makseta.

Kreikan tilanne on mielenkiintoinen. Jos valtio romahtaa, ja maahan tulee sotlasvalta, tilanne saattaa nopeastikin laueta jos sotilasvalta ajaa samanlaisen talouspolitiikan läpi kuin Chilessä. Korruptoituneet poliitikot, joiden ohjelmassa on ollut ainoastaan valtion varojen jako kavereille, ei koskaan tule ratkaisemaan näitä ongelmia maassa missä kansa on jakautunut. Jakautunut kansa ei koskaan kykene ratkaisemaan yhteismaan ongelmaa.

Mutta sotilasvalta voi merkitä myös sitä että rahat jaetaan taas yhtä korruptoituneesti kuin ennenkin. Mutta ainakaan rahoja ei tarvitse haaskata äänestäjien ostamiseen. Siksi sotilasvalta voi jossain tapauksessa olla paljon tehokkaampi kun korruptoitunut demokratia.

Demokratia ei varmasti ole vähiten huono yhteiskuntajärjestelmä kaikissa oloissa, vaikka Churchill niin väittääkin.

Suomi näyttäisi nyt olevan aika huonossa jamassa laskevine talouksineen - mutta tilanne voi toki muuttua parempaankin suuntaan. Toisaalta on kyllä aivan mahdollista että Suomi lähtee Kreikan tielle.

Yhteismaan ongelma on universaali - kulttuuri ja instituutiot voivat toki auttaa sen ratkaisussa - mutta kun koko ajan on toitotettu että yhtenäiskulttuurin aika on ohi ja että kansa on keinotekoinen konstruktio, minkä varaan yhteishenkeä rakennetaan.

Jukka kirjoitti...

Ironmistress: "Suomella ei ole mitään hätää. Suomi on vuodesta toiseen keikkunut maailman kilpailukykyisimpien maiden huipulla ja Suomi on Transparency Internationalin mukaan yksi maailman vähimmin korruptoituneimmista maista. Suomen osalta on turhaa painaa paniikkinappulaa."

Kysymyshän on siitä että paniikkinappuloita ei tarvitsisi painaa jos ongelmiin tartuttaisiin heti. Jos asiallisiin leikkauksiin mennään, ja otetaan realistisesti huomioon MM. se, että a) palkat tulevat osalla ihmisistä laskemaan globaalien työmarkkinoiden takia ja b) ikärakenne muuttuu ja eläkeikää pitää nostaa ja c) verokilpailu esim. Viron kanssa tulee kovenemaan, Suomi kykenee selviämään.

Mutta ei uudistuksista välttämättä kyetä sopimaan nykyään yhtä helposti kuin 50-70-luvuilla konsensuksen aikaan.

Ei Suomi ole millään lailla suojassa yhteismaan ongelmalta - edellytykset ratkaista ongelmia ovat toki paremmat ehkä kuin Kreikassa mutta varmojen väitteiden lataaminen tyyliin "Suomella ei ole mitään ongelmaa" on soinilais-tyyppistä populismia eikä sitä kannata tälle blogille tulla uhoamaan.

Jukka kirjoitti...

Mutta totta tietysti että Virokin selvisi sosialismista miksi Suomi ei selviäisi sosialidemokratiasta. Mutta semmoinen selviäminen mikä Virossa tapahtui ei tietysti ole se mitä tässä haetaan. Demokratiassa pitäisi voida sopeuttaa talous hiukka sutjakkaammin kuin ajamalla eläkeläiset kerjäämään niin kuin Virossa. Mutta käyhän se niinkin.

Vaikka itse olen eläkeikää lähestyvä, lapsillani on elämä edessä ja toivon etteivät käytä aikaansa turhaan verojen maksuun Suomelle, jos valtion idea kuitenkin on olla pöytähopea-laatikko josta vuoron perään käydään varastamassa lusikoita periaatteella "härskein pärjää aina".

Juho Laatu kirjoitti...

> Mutta mitä nyt erityisesti verotulojen ylilaiduntamiseen tulee, ongelma on paljon suurempi sellaisissa maissa missä valtion rooli on maksimalistinen ja missä verotuloja voidaan periaatteessa käyttää melkein mihin vaan

Käytin termiä ylilaiduntaminen viittaamaan siihen, että joku käyttää uusiutuvia resursseja (ruohoa, veroja) enemmän kuin niitä voi kestävästi käyttää. Erottaisin tämän tilanteesta, jossa valtion roolia levennetään uusille ja uusille alueille. Turhan helposti tapahtuva leveneminen on luonnollisesti enemmän Pohjoismaisen kuin valtion roolin minimoimiseen pyrkivien mallien ongelma. Valtion roolin leventäminen voi johtaa ylilaiduntamiseen, mutta voi myös olla johtamatta (jos toteutetaan hallitusti).

(Yksi esimerkki ylilaiduntamisesta muissa malleissa voisi olla Yhdysvaltojen velkaantuminen kalliden sotien myötä.)

> Sen lisäksi Suomessa ei enää ole juurikaan mitään yhteishenkeä mitä käsittääkseni laaja valtio vaatisi.

Parantamisen varaahan on paljon, mutta toisaalta Pohjoismaissa ajatellaa aika yleisesti "valtio = me", kun taas monissa muissa maissa "valtio = ne". Pohjoismaat ovat siis kuitenkin hyvä malliesimerkki tässä suhteessa. Kreikankin kohdalla me ihmettelemme, miksi kreikkalaiset kapinoivat kadulla meitä vastaan, vaikka me yritämme auttaa heitä niin kovasti. Tuo osoittaa mielestäni, että kuvittelemme, että krekikkalaisetkin ajattelisivat meidän tapaamme "valtio = me", vaikka kreikkan tavisten kannalta oletusarvo kai on, että avustuksista tuskin suurikaan osa päätyy heille, mutta kaikki verojen yms. tieukennukset kyllä. Avustukset menevät heidän mielestään siis "niille", jotka ovat nykyisenkin tilanteen juonineet. Mainitsen vielä Ranskan, jossa käsittääkseni on myös paljon "valtio = ne" -henkeä.

Juho Laatu kirjoitti...

> Ei ole kohtuullista jos valtio ja yksityiset vakuutuslaitokset vetäytyvät kokonaan vastuistaan siinä vaiheessa kun joku on 40v tehnyt töitä ja maksanut veroja ja eläkemaksuja.

En tietenkään tarkoittanut, että hypättäisiin uuteen malliin. Siirtyminen mallista toiseen vaatisi huolellista suunnittelua. Mutta kumpi eläkemalli olisi hyvä, jos saisi valita puhtaalta pöydältä? Sama eläke kaikille tarkoittaisi mahdollisuutta pitää verot pienempinä. Ehkä olisi luontevaa ajatella, että suurituloisimpien verotusta kevennettäisiin, ja heillä olisi näin mahdollisuus hankkia nykytilaa vastaavia suurempia eläkkeitä / eläkevakuutuksia yksityisiltä markkinoilta. Tilanne olisi näin jokseenkin sama kuin nykyää, mutta suuret eläkkeet olisivat vapaaehtoisia. Eikä tarvitsisi miettiä sitä, maksavatko köyhät rikkaiden suuret eläkkeet vai päinvastoin.

> Demokratia ei varmasti ole vähiten huono yhteiskuntajärjestelmä kaikissa oloissa, vaikka Churchill niin väittääkin.

Usein todetaankin, että valistunut diktatuuri hoitaisi asiat paremmin. Ongelma on vain siinä, että tuollaista järjestelmää on vaikea saada aikaan, ja vaikea lopettaa siinä vaiheessa, kun valistus on himmennyt liikaa.

Parempia malleja voisi etsiä myös nykymuotoisen ("primitiivisen") demokratian kehittämisen kautta. Mielestäni tässä on vielä paljon työsarkaa jäljellä. Sellainen ajatus, että eläisimme nyt jossain ihanteellisesti hallitussa järjestelmässä (= demoratia, jota ei edes tarvitse parantaa) on tyystin sokea.

> on toitotettu että yhtenäiskulttuurin aika on ohi ja että kansa on keinotekoinen konstruktio, minkä varaan yhteishenkeä rakennetaan

Yhteisöt ja luottamus lähipiiriin ovat luontevia ihmisen elämän rakennuspalikoita. Kodeissa jääkaapeissa ei yleensä ole lukkoa, mutta jo kadulla pidämme automme ovet lukossa. Eri tasoisia suurempia ja pienempiä yhteisöjä voi pitää yhteiskunnan kehitystä tukevina ja luottamusta lisäävinä osina. Suomalaiset empivät rajojen täydellistä avaamista Venäjän suuntaan mahdollisen rikollisuuden kasvun vuoksi. Suomessa lapset saavat rauhassa kävellä kouluun, mutta Yhdysvalloissa heidät pitää saattaa sinne. Maalla voi vielä jättää talon oven auki, ja veroja voi maksaa ilolla (tietäen että rahat käytetään aika järkevästi), eikä kaupassa huijata. Etelä-Euroopan taloudenpidosta ja sääntöjen noudattamisestakin suomalaiset tapaavat huomautella. Luulen että erilaiset yhteenkuuluvuuteen ja luottamukseen perustuvat yksiköt perheestä sukuun, kylään, kuntaan, maakuntaan, valtioon ja valtioryhmiin voivat toimia tukipilareina myös jatkossa. Toki tämä ei tarkoita rajojen sulkemista tai vähemmistöjen eliminoimista.

Juho Laatu kirjoitti...

> Mutta totta tietysti että Virokin selvisi sosialismista miksi Suomi ei selviäisi sosialidemokratiasta.

Aiempiin kommentteihini viitaten, ehkä sosialidemokratian pelottavaan puoleen kuuluu halu maksimoida valtion osuus kaikessa toiminnassa. Sosialidemokratiasta selviäminen voisi tämän mukaan olla valtion roolin pitämistä sopivan kokoisena (ei välttämättä minimaalisena, mutta jollain optimaalisella tasolla).

Vasemmistoon liitetään usein myös ajatus siitä, että raha kasvaa puussa, ja sitä voi aina käyttää "hyviin" tarkoituksiin. Erityisesti "rikkailla" on niin paksu lompakko, että sieltä riittää ilmeisesti rahaa loputtomiin, kaikkiin "tavallista kansaa" palveleviin hankeisiin. Tämä jälkimmäinen pointti mennee edellä keskustellun ylilaiduntamisen puolelle.

IDA kirjoitti...

"EU olisi alunalkaenkin pitänyt perustaa ainoastaan luterilaisten ja kalvinististen maiden yhteisöksi."

Silloin sitä ei olisi syntynyt lainkaan ja meillähän oli jo Pohjoismaiden neuvosto, johon DDR olisi hyvin voinut liittyä, jo valmiina, mutta ei siitä mitään tullut.

Juho Laatu kirjoitti...

"EU olisi alunalkaenkin pitänyt perustaa ainoastaan luterilaisten ja kalvinististen maiden yhteisöksi."

Meillähän oli EFTA, joka jossain määrin vastaa tuota kuvausta.

Ilmeisesti joiltain sen jäseninltä katosi usko tuon tyyppiseen vapaakauppahankkeeseen, koska ne pakenivat yksittäin EU:n leiriin.

Minua häiritsi tuossa vaiheessa se, että EFTA-maat eivät edes yrittäneet neuvotella EU:ta jonkinlaiseksi EU:n ja EFTA:n välimuodoksi, vaan luopuivat rakentamastaan EFTA-tyylisestä vapaakauppamallista noin vain.

Toinen vaihtoehto olisi voinut olla EFTA:n ja EU:n (silloin kai EY:n) yhteistyö. Ehkä jäljelle jääneet EFTA-maat ja ETA edustavat hieman tuota linjaa.

EFTA-vetoisempi politiikka olisi kai tarkoittanut vapaakauppapainotteisempaa Eurooppaa nykyisen unionipainotteisen Euroopan sijaan.

Minusta luterilaisuuteen ja kalvinistisuuteen sopii aika hyvin ajatus siitä, että jokainen pitää huolta omista rahoistaan ja päättää omista asioistaan, mutta toimii silti hyvin vakaasti vapaassa yhteistyössä muiden kanssa. Nythän EU-kritiikki kohdistuu paljolti siihen, että entisen kaltainen (luterilainen) kuri ja järjestys ei pysy, kun kaikki epämääräiset maat ja virkamiehet (ja omat poliitikkommekin) pelailevat säännöillä ja rahoillamme.

Jukka kirjoitti...

Juho,

Suomessa on kuitenkin selkeää uutta jakautumista kahtia. Tilanne on huonontunut sodan jälkeisestä tilanteesta.

Tilanne ei tietenkään ole yhtä huono kuin USA:ssa niiden välillä joita kutsutaan konservatiiveiksi ja liberaaleiksi.

Mutta kuitenkin jako tiukkenee. Muistan miten kokoomuslaiseen lapsuudenkotiini kutsuttiin (enemmistö)kommunistejakin kylään eikä heitä pidetty sen huonompina ihmisinä kuin muita. Nykyään tuntuu että jako meihin ja muihin tiukkenee. Minusta perusta ajatukselle "valtio = me" heikkenee.

Voi olla että olen väärässäkin - tällaisia asioita on hiukan vaikea arvioida. USA:ssahan tilanne on nykyään aika selkeä. Ihmiset eivät juurikaan ole tekemisissä toisen puolueen kannattajien kanssa. Hinta tällaisesta on kova.

60-luvulla vielä osa demokraateista (Etelän demokraatit) oli oikealle monesta republikaanista. Enää tällaista ei ole.

Jukka kirjoitti...

Eläkeasiasta olen tarkennuksesi jälkeen lopulta sitten samaa mieltä kuin sinä.

Juho Laatu kirjoitti...

> Suomessa on kuitenkin selkeää uutta jakautumista kahtia. Tilanne on huonontunut sodan jälkeisestä tilanteesta.

Sodan jälkeen:
- valkoinen - punainen => vähentynyt
- köyhät - rikkaat => viime vuosina lisääntynyt (A- ja B-kansalaiset), vaikka välillä vähenikin
- Unioni - Suomi => selvää kasvua viime vuosina

> Muistan miten kokoomuslaiseen lapsuudenkotiini kutsuttiin (enemmistö)kommunistejakin kylään eikä heitä pidetty sen huonompina ihmisinä kuin muita.

Sama meillä. Kaikkia arvostettin, ja maaseutuporvarillisissa piireissä erityisesti vastuullisia ja työtä tekeviä ihmisiä, poliittisesta kannasta riippumatta. Vasemmisto oli "väärässä", mutta ei se ihmissuhteita pilannut (vaikka lähimmät perhetutut olivatkin pääasiassa samanhenkisiä).

> Minusta perusta ajatukselle "valtio = me" heikkenee.

Totta. Jos puolet kansasta vihaa "rahojen jakelua Kreikkaan" tai kuntien pakkoliitoksia, ajatus valtiosta "meidän" tarpeittemme toteuttajana rapisee väkisinkin ajan myötä.

> USA:ssahan tilanne on nykyään aika selkeä. Ihmiset eivät juurikaan ole tekemisissä toisen puolueen kannattajien kanssa. Hinta tällaisesta on kova.

Pitkän päälle tällaisesta voi seurata pommien heittelyä. Toivottavasti ei Suomessa.

Miltton Friidman kirjoitti...

Kommenttini tuhoavasta inklusiivisuudesta.

INKLUSIIVISUUS

Ehkä voisi sanoa paremmin, että Euroopan sosiaalivaltioiden ongelmana on ennenkaikkea inklusiivisuus. Näin myös ja ennenkaikkea Suomessa.

Kaikki ovat oikeutettuja kaikkeen ilman velvollisuuksia.

Kun tähän vielä lisätään valtion omien han-kansalaisten lisäksi ulkomaalaiset, niin käytännössä rahat loppuvat kesken.

Nykyisin inklusiivisuutta ylläpidetään velkarahalla.

Ei mene kauaa, ehkä 10-20 vuotta kun velan määrä muodostuu kestämättömäksi inklusiivisuuden ylläpitämisen kannalta.

Toisinsanoen: Jotta Suomi tai Eurooppa voisi nousta, olisi valtaosan äänestäjistä haluttava erilaisia ekskluusioita kannattavia puolueita.

Maahanmuuton ja/tai sen laadun rajoittaminen on yksi tällaisen ekskluusion muoto.

Sosiaaliturvan rajoittaminen on toinen ekskluusion muoto.

Koulutuksen rajoittaminen vain maksukykyisille on kolmas ekskluusion muoto.

Julkisen sektorin ja yksityisten yritysten välisen kaupan rajoittaminen on neljäs ekskluusion muoto.

Julkisten työpaikkojen tarjonnan rajoittaminen kansalaisille on viides ekskluusion muoto.

Jne...