sunnuntaina, lokakuuta 14, 2012

Suomi kuuluu Venäjän etupiiriin ?

HS:n mukaan venäläinen media katsoo että Suomi kuuluu Venäjän etupiiriin.

On totta että suomalaisten poliitikkojen äärimmäisen taitamattoman ulkopoliittisen linjan takia Suomi on ajatutumassa Venäjän etupiiriin.  80-luvulla suomalainen oli äärimmäisen  närkästynyt, jos vaikkapa amerikkalainen turisti rinnasti Suomen samaan porukkaan Tsekkoslovakian kanssa. Nykyään suomalainen voi oikeastaan vain kateellisena katsoa, kun vapaa Tsekki kuuluu Naton jäsenenä selkeästi länteen. (Siis edellyttäen että suomalainen itse tajuaa tilanteemme - kansamme enemmistö kieltäytyy toki tajuamasta.)

Äärivasemmistolainen maailmanparantaja ja ex-presidenttimme Tarja Halonen ei ole ainoa syy onnettomaan tilaan. Populisti Soini on vastustanut kaikkea länsi-integraatiota ja myös sotilaallista integraatiota. Koko poliittinen establishmenttimme kantaa itseasiassa vastuun siitä, että Suomi ei hankkinut turvatakuita.
Suomen Kuvalehti kirjoitti pari vuotta sitten pääkirjoituksessaan Nato-jäsenyydestä ja Halosen roolista Nato-jäsenyyden torppaamisessa:

Kansan enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä ja presidentti heijastelee sitä. Ja toisinpäin: presidentin kannan takia kansa on varuillaan. Historia osoittaa, oliko Halonen se presidentti, jonka aikana pää pantiin pensaaseen kohtalokkain seurauksin, vaikka tosi-asiat olivat ilmeiset. Panokset ovat siis kovat.

Lapsikiista on vain jäävuorenhuippu. Putinin kieltäytyminen vastaanottamasta Niinistöä vieraakseen oli seuraavaa nöyryytys. Ja lisää on tulossa. On oletettavissa, että Suomen johto ja koko kansa tulee hiljalleen "ymmärtämään" venäläisten vaatimuksia. Nyt ei kuitenkaan pitäisi antaa periksi. Muuten olemme jatkuvien nöyryytysten ja myöntyvyyden tiellä.

Suomi jättäytyi Naton ulkopuolelle omaa typeryyttään. Tulemme kantamaan siitä syntyvää haittaa vuosikymmeniä. Kansalla on tietysti sellaiset poliitikot kuin kansa ansaitsee. Surullista tämä kuitenkin on.

Paasikiven viisaus oli että realiteetit on otettava huomioon. Myöhemmät poliitikot ovat kääntäneet Paasikiven 50-luvun maailmanpoliittisessa tilanteessa taktisista syistä soveltaman "sitoutumattomuuden" eli myöntyvyyden politiikan arvoksi sinänsä. Ovatpa jotkut poliitikot alkaneet uskoa että Venäjä on kehittymässä moderniksi demokratiaksikin ja että Venäjä ei ole enää muka edes uhka Suomelle. Joillekin "viisaille" lännen sotilasliitto ja EU toisaalta ja Venäjä toisaalta näyttäytyvät aivan samanlaisiksi itsenäisyytemme uhiksi.

Paasikivi joutui ottamaan 40-luvulla työtehtävän johon kuului oleellisena osana venäläisten nöyristely päämääränä edes jonkinasteisen itsenäisyyden säilyttäminen. Vain todella vahva ihminen kesti tuollaisen kunniattoman työtehtävän moraalinsa säilyttäen. (Paasikivi sanoi itse että ainoa kunniallinen tehtävä minkä hän sai presidenttinä toimittaa oli Rytin armahdus.)

Myöhemmät poliitikot ovat tehneet venäläisille huoraamisesta elämäntavan. Ennen maa repee kuin huora häpee sanotaan.

30-luvulla ajauduimme Venäjän etupiiriin olosuhteiden pakosta Saksan ja Neuvostoliiton paktin seurauksena ja nyt omaa typeryyttämme.

22 kommenttia:

Juoni kirjoitti...

Mikäpä on blogistin näkemys siitä mihin konkreettisiin toimiin Venäjän taholta tilanne voi tulevina vuosina johtaa?

Jukka Aakula kirjoitti...

95%:n todennäköisyydellä ei tapahdu mitään muuta kuin vastaavaa sekaantumista. Mutta ajatellaanpa kaksi samanaikaista tilannetta. Venäjän hallitus on ongelmissa opposition kanssa ja "sattumalta" Suomen venäläisen väestön muutamaan jäseneen kohdistuu joku terroriisku. Venäjän hallitus käyttää tilannetta hyväkseen ja suojelee ulkovenäläisiä aktiivisti.

Vasarahammer kirjoitti...

Nato-option juoksuaika loppui viimeistään Georgian sotaan. Tuossa vaiheessa Venäjä katsoi itsensä riittävän vahvaksi puuttumaan naapurin asioihin ja estämään tämän liukumisen länteen.

Myös Ukrainassa Venäjän vaikutusvalta kasvaa ja lännen vähenee.

Jukka Aakula kirjoitti...

Nato-optio ehkä sulkeutui Georgian tapahtumiin. Mutta se mitä yllä kirjoitan ei siitä muuksi muutu.

Anonyymi kirjoitti...

Suhtkoht karmiva "kehitys"suunta on kyllä kyseessä. Historia tulenee (keksin tuon sanan itte) toistumaan.

Anonyymi kirjoitti...

Suomi on joka tapauksessa maantieteen vuoksi Venäjän ja Lännen puskurivaltio. Asia on ollut näin suunnilleen siitä asti, kun Ruotsi sai Skånen ja Suomesta tuli periferia. On suhdannekysymys, kumman ilmansuunnan vaikutusvalta painaa täällä enemmän milloinkin.

Virossa ja tuollamain ajatellaan vähän uhkapelimeiningillä, että jospa tämä länsisuhdanne tällä kertaa kestäisi niin kauan ja kovaa, että rajaseudun asema voisi muuttua pysyvästi. Ehkä niin voi käydä, kun Valko-Venäjä ja Ukraina ovat muodollisesti itsenäisiä ja Venäjällä kuluu voimaa ja aikaa niidenkin syömiseen. Toisaalta Baltian maiden pitäisi jotenkin onnistua häätämään tai assimiloimaan venäläisvähemmistönsä, jotta peli voisi onnistua.

Jukka Aakula kirjoitti...

Virossa ja tuollamain ajatellaan vähän uhkapelimeiningillä, että jospa tämä länsisuhdanne tällä kertaa kestäisi niin kauan ja kovaa, että rajaseudun asema voisi muuttua pysyvästi.

Päinvastoin. Viro on hankkinut itselleen tehokkaat turvatakuut, Suomi harjoittaa uhkapeliä edes asiaa ymmärtämättä. Koskaan ei voi tietää säilykö Nato sataa vuotta mutta tällä hetkellä Nato jäsenyys on hyvä turva idän barbaarihallituksia vastaan.

Jukka Aakula kirjoitti...

ja varmasti pitkään pitkään eteenpäin. Miksi luulette Viron olevan Irakissa. Jotta Viro näyttäytyisi USA:n lojaaleimpana liittolaisena Euroopassa. Vaikka Nato kaatuisi USA tukee Viroa.

Anonyymi kirjoitti...

Niinhän sitä sanotaan, että se joka kieltäytyy oppimasta historiastaan on tuomittu toistamaan sitä. Koskee myös Suomea.

Suomella oli historiallinen tilaisuus "loikata" lännemmäksi Neuvostoliiton romahdettua. Suursiivous virkakunnassa ja nuorennusleikkaus poliitikoiden keskuudessa sekä NATO:on liittyminen olisivat tuulettaneet kunnolla suomalaista yhteiskuntaa.

Suomen epäonni taisi olla se, että Neuvostoliitto ei miehittänyt Suomea II maailmansodassa. 50 vuotta neuvostomiehitystä olisi ollut sellainen hevoskuuri, että jo olisi itsenäisyys ja länteen suuntautuminen maistuneet heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Ei mene kauan kun Venäjän kaasuntoimituksissa on vaikeuksia, koska Suomi ei ole Venäjän mukaan maksanut laskujaan ajoissa. Sekä yhtä ja toista vastaavaa, jossa Suomi yrittää miellyttää psykopaattia ja todistaa syyttömyyttään.

Muistetaanpa tämä kun seuraavan kerran Suomessa on etelärannikkoa myöten vähintään -20 pakkasta. Ehkä jo alkavana talvena?

Jukka Aakula kirjoitti...

Juuri näin.

50 vuotta neuvostomiehitystä olisi ollut sellainen hevoskuuri, että jo olisi itsenäisyys ja länteen suuntautuminen maistuneet heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Viron poliittisen johdon taitavuus on ollut silmiinpistävää. Neuvostoliiton heikkoutta käytettiin taitavasti hyväksi ensin julistamalla taloudellinen itsemääräämisoikeus, sitten palauttamalla itsenäisyys ja sitten vielä liittymällä Natoon. Irakiin on menty USA:n pyynnöstä, jotta USA pitäisi Viroa lojaaleimpana liittolaisenaan.

Samaan aikaan suomalaiset ovat antaneet tilanteiden mennä ohi. Hävettääkin tämä suomalaisten typeryys. Miten kansa joka on taistellut joskus vapautensa puolesta valitsee järjestelmällisesti niin väärin kuin valitsee. Liian kauan on kulunut siitä kun Suomi on joutunut oikeasti kärsimään. Suomettumisen aikainen itsesensuuri, moraalinen mätääntyminen ja järjestelmällinen todellisuuspako (=kuvittelu että olemme puolueettomia) on tehnyt tehtävänsä.

Jukka Aakula kirjoitti...

Kun ensimmäisen kerran venäläiset katkaisevat öljyt ja kaasut voi vain kuvitella miten Suomessa aletaan vaatia realiteettien hyväksymistä eli venäläisten vaatimuksiin taipumista.

Pian olemme ehkä samassa tilanteessa kuin 70-luvulla.

Anonyymi kirjoitti...

Venäjällähän ei ole koskaan ollut oikeaa demokratiaa, ainakaan länsimaisessa mielessä. Venäjän väkivaltainen historia (maan sisäinen raakalaismainen vallankäyttö ja ulkovaltoihin kohdistuva ekspansiopolitiikka) on käynyt maaorjuuden, yksinvaltaisten tsaarien ja barbaarisen kommunistidiktatuurin kautta nykyiseen toisinajattelijoita vainoavaan ja salamurhaavaan Putin-landiaan. Myös henkirikostilastot taitavat olla venäjällä jopa melkein varsinaisten kehitysmaiden tasolla.

Anonyymi kirjoitti...

Olen eri mieltä melkein kaikkien kirjoittajien kanssa. Venäjällä on tosin asiat kohtalaisen huonosti, tuloerot ovat suuret, väestö vähenee ja rikollisuutta ei saada kuriin. Mutta kuinka Venäjä olisi voinutkaan siirtyä länsimaiseen demokratiaan yhdellä iskulla monen vuosisadan totalitarismin ja pahanolon jälkeen? Ainakin siinä Suomessa ollaan epärealisteja. Jeltsinin aikana oligarkit pääsivät ryöstämään maata. Putin on yrittänyt korjata virheitä, mutta ei hänellä ole kaikkea valtaa. Eikä liene Putinin syy sekään, että hänelle ei löydy haastajaa.

Jos Venäjä on realisti, se jättää Suomen rauhaan, koska sillä on paljon pahempia ongelmia muilla suunnilla. Eikä meillä nähdäkseni ole mitään syytä liittyä Natoon. Ei Venäjällä ole varaa eikä halua sotaan Suomea tai länttä vastaan. Suomessa ollaan vainoharhaisia Venäjän suhteen, ehkä historiallisista syistä. Molemmin puolin olisi syytä järkevöityä eikä provosoitua.

Markku kirjoitti...

Venäjän refleksinomainen opportunistinen röyhkeys reaktiona EU:n heikkouteen voi paradoksaalisesti lujittaa EU:ta.

Markku kirjoitti...

Venäjän refleksinomainen opportunistinen röyhkeys reaktiona EU:n heikkouteen voi paradoksaalisesti lujittaa EU:ta.

Jukka Aakula kirjoitti...

Putin on yrittänyt korjata virheitä, mutta ei hänellä ole kaikkea valtaa.

No tuo kuullostaa hiukan sellaiselta harhalta joka on tyypillistä autoritäärisille maille ja firmoille. Uskotaan että kunhan vain hyvä johtaja tietäisi kaiken tai ehtisi joka paikkaan, hän kyllä korjaisi asiat.

Minusta Putinin KGB-mieli (Iivana Julman henki) on ongelman lähde ei sen ratkaisukeino.

Jos Venäjä on realisti, se jättää Suomen rauhaan, koska sillä on paljon pahempia ongelmia muilla suunnilla. Eikä meillä nähdäkseni ole mitään syytä liittyä Natoon. Ei Venäjällä ole varaa eikä halua sotaan Suomea tai länttä vastaan.

Putinin hallinto miettii toki hyötyjä ja haittoja. a) Suomen nöyryyttäminen saa todennäköisesti suomalaiset poliitikot taipumaan, b) Suomen nöyryyttäminen saa todennäköisesti suomalaiset suhtautumaan yhä kielteisemmin Venäjään c) Jos oppositio alkaa uhata Venäjän junttaa, tarvitaan ulkoinen vihollinen - mieluiten mahdollisimman heikko ja sitoutumaton, jota voidaan uhata ja jonka kimppuun voidaan ääri tapauksessa käydä. d) Jos Venäjä uhkaa Suomea muut EU-maat saattaisivat nuhdella Venäjää suusanallisesti ja tehdä vaatimattomia kaupparajoituksia tms. Muuhun niille ei energiariippuvuuden takia olisi varaa.

Vasarahammer kirjoitti...

Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja yhteisvaluuttaan ainakin osin turvallisuuspoliittisin perustein. Ei uskallettu liittyä NATO:oon, jota Suomessa pidettiin kylmän sodan aikana laajalti vain Neuvostoliiton vastapuolena eikä sotilasliittona, jonka olemassaolo tosiasiallisesti mahdollisti Suomen aseman.

Kylmän sodan aikana ihmiset alkoivat oikeasti uskoa puolueettomuuspropagandaan eivätkä halunneet ymmärtää, että Neuvostoliitolle YYA-sopimus oli luonteeltaan ensisijaisesti sotilaallinen. Kriisin tullessa Suomea olisi "avustettu" joko pyynnöstä tai ilman.

Euroopan Unioniin sisältyy myös itsepetosta kuten sen rooli rauhan takaajana. EU:n luonne sotilaallisena liittona taas on pelkkä vitsi, jota esim. Venäjä ei ota vakavasti.

Euroopan turvallisuus on edelleen viime kädessä Yhdysvaltojen varassa. Ilman Yhdysvaltojen tukea liittolaisilleen Venäjä käyttäytyisi huomattavasti nykyistä röyhkeämmin.

Anonyymi kirjoitti...

Sitä en tajua miksi Venäjä käyttää suhteettoman paljon huomiota johonkin Suomeen vaikka se on todellisuudessa harmittomin naapurivaltio. Miksei Kaukaus, Keski-Aasia, Kiina ja Japani kiinnosta enemmän? Tai se että oma muslimiväestö on riskitekijä?

Timo Vihavainen tai joku Venäjä-tietäjä voisi kommentoida noita tuoreimpia tapahtumia.

Voi olla mahdollista että sisäpoliittisista asioista halutaan huomio pois. Venäjän media on varmaan vähintään yhtä paljon valtion talutusnuorassa kuin Suomen mediat. Tosin se on eri asia uskooko tavisvenäläiset mitään mitä meidat sanovat...

NATO:n hyöty Suomelle olisi luultavammin enemmän henkistä ja ennaltaehkäisevää pelotevaikutusta.

Norja on NATO:n jäsen mutta silti se on ollut normaaleissa kauppa ym. -suhteissa Venäjän kanssa. NATO myöskin varmaan edellyttäisi Suomelta tarpeeksi suuria satsauksia puolustusbudjettiin. Joku nyt kaavalitu "puolustusvoimauudistus" varmaan saisi NATO:n vieroksumaan Suomea.

Olen pitänyt NATO:n suurimpana ongelmana sitä että tuleeko se sotatilanteessa oikeasti apuun jos Venäjä hyökkäämällä hyökkää Suomeen. Vaikka Suomi olisikin NATO:n jäsen.

Israel on myöskin yksin 1,3 miljardia muslimia vastaan. Se on sotinut arabeja vastaan käymänsä sodat itse, vaikka sille onkin myyty tai annettu aseita muualta. Israelilla on tietysti perinteisesti ollut läheinen suhde USA:n joten se ei mitään NATO:a edes tarvi. Niin ja on silläkin merkitystä että Israelin puolustusbudjetti henkeä kohti on tuntuvasti suurempi kuin Suomen vastaava.

Markku kirjoitti...

d) Jos Venäjä uhkaa Suomea muut EU-maat saattaisivat nuhdella Venäjää suusanallisesti ja tehdä vaatimattomia kaupparajoituksia tms. Muuhun niille ei energiariippuvuuden takia olisi varaa.

Riippuvuus on kaksisuuntaista. Venäjä on riippuvainen valuuttavirrasta, jonka EU-maat sille maksavat energiasta.

Jukka Aakula kirjoitti...

No ajattelen minäkin että Nato-jäsenyydellä olisi ensi sijassa pelotusvaikutus. Samaan tyyliin kuin ydinaseilla.

Markku kirjoitti...

Naton kyvystä ja halusta auttaa Suomea tilanteessa, jossa Suomi on jäsen, liikkuu kaikenlaista mutua. Alla linkki Ammattisotilas-blogin postaukseen aiheesta:

http://ammattisotilas.wordpress.com/2012/10/08/mita-apua-natosta/

Tosiasiassa Natosta saataisiin todella merkittävää ilmavoimien, merivoimien ja ilmantorjunnan suorituskykyä lisäävää apua. Sukellusvenetorjunnan merkitys Pohjanlahden pitämisessä avoinna huoltokuljetusreittinä ei pidä vähätellä. Luultavasti kuljetukset Tanskan salmiin asti onnistuisivat ongelmitta, koska Naton suorituskyky Itämerellä on ylivoimainen Venäjään verrattuna.

Jukka Aakula kirjoitti...

Vasarahammerin analyysi on minusta oikea.